Pushkin, A. S.
Seuraavassa Pushkin-runoelmani neljäs versio, päivätty 21.11.1985
kokoelman Kolmen hevosen vaunut - rungosta, jonka työnimi pitkään oli pelkkä Pushkin.


Tervehdys Armas Mishinille, kun me Petroskoissa käveltiin, satoi, sadetta huomaamatta runouden kanssa seurusteltiin, puheltiin.

Kävimme Petroskoissa levykaupassa,         
                etsittiin levyä, ei ollut.                                     
mutta kas,                                                                     
      eräs vanha tuttu                                                       
            hyllyltä vastaan                                               
                    purjehti,                                              
              tuttu profiili,                                                
       kihara tukka,                                                          
    tutut kasvot, hän                                                         
  tervehti levypinon seasta,                                                   
              sanat soi,                                                     
        hivelee korvia, soljuu                                                 
             poljento ihmisen sisintä.                             
Hän se siellä odotti,                                                          
     ikäänkuin meillä olisi ollut sovittu tapaaminen.                       

Vanhat tutut yhteiseltä Leningradin ajalta: minä, Armas Mishin ja A.S. Puskin, runoilijoita kaikki. Aleksandr Sergejevits on toki iäkkäämpi kuin me Armaksen kanssa, nitsivoo, sama se.

Pilvet seilasi Ääniselle, kun me kaksi käveltiin kolmistaan, hän, Puskin, toki vain levykansiossa. Sininen aurinko tulvahti Petroskoin ylle, lintuzet penzaikossa kizailivat, joku auto ajoi ohi, pakokaasu pitkin asfalttia kyyristeli, häpesi, katuojaan tukehtui. Rakennuksen räystäällä istui musta lintu, ei korppi, kenties varis, jollei peräti kottarainen, nyökkäili kun me Puskinin kanssa käveltiin ohi.

Iltasella istuimme ja maljoja nosteltiin. A.S. Puskinille kait. Mieli oli lämmin, ja oli kait, kenties, Puskin ainakin, hiukkasen hutikassakin, nitsivoo, sama se, kesällä kerran vain.

Kaikki loppuu aikanaan. Lähtölauluja laulettiin, joku jonkun kaulassa roikkui, juna raiteella odotti, ja aikataulu matkalaiset mukaansa raastoi, kun juna sekunnilleen matkaan kiisi.

Leningrad, tai tällöin vielä Pietari, oli tulvan vallassa. Neva taisteli myrskytulvaa vastaan. Kuohuviin tyrskyihin jäi saaria, hukkui tönöjä, ja kellareihin tulvi kuravesi, kaikki mikä oli irti kellui, veneet ja surkeat ruuhet, ja tuolla ruumisarkku, sisässään vainaja kauhuissaan.

A.S. kiirehti illalla kotiinsa, oli ollut kortilla kun myrsky alkoi, peli ensin loppuun, herrasmies ei kesken peliänsä jätä, juoksi yli torin, takaansa hän oli kuulevinaan vaskikavioiden jyskeen, kraniitti jyrähteli, repaleisessa valossa vaskiratsastaja suoraan päälle ratsastaa.

A.S. juoksee, nyt taitaa Korkea Pylväs kaatua, mutta tuossapa jo Mojkan rannan talo portti avoinna odottaa, suojaansa päästää asukkaan.

Vuosikymmenet humisivat Nevskillä, kun me, minä ja Armas, äkkiä kulmasta käännyttiin, käveltiin Mojkan rantaa, (Kadulla kirmasi troikka vaunut kepeästi kiisi kulmassa keinahtelivat,) käännyttiin porttikäytävään, portinvartijan vaimo aukaisi oven. Puskinille ei myyty lippuja omaan kotiinsa. Puskin pääsi ilmaiseksi.

Sisälle kuuluu ratsukkojen kavioitten kopse, liekkö Pegasos? Mojka auringossa lainehtii, turistit toljottavat Puskinin tyhjissä huoneissa, lienee elokuu, vuosi ihan heti 1837, intohimon vuosi, valkeat käsineet, musta takki, lopulta helmikuu, kymmenes päivä, mutta siihen on vielä puoli vuotta? Ei nyt ole vuosi 1836? nyt on elokuu, luulen, tai, jollei nyt ole joku muu vuosi, aika, ei aina kannattaisi olla niin tarkka ajastaan.

Kolmekymmentä turistia kuuntelee hiiskumatta kun opas puhuu, joku niiskahtaa, päässäni humisee, aaltoilee, Nevan aallot? Suomenlahden tuuli?

No nyt ne menevät pois, eteiseen, turistit, melkein varpaisillaan, on syytäkin, ovi on kiinni, ikkuna raollaan, A.S. Puskinin patsas pihalla, (Kas kas naapuria, taitaa pilailla, pystyttänyt patsaan, pihalle. Kipsijauhostako lie?)

Kissa lojuu pronssisella penkillä, auton torvi soi, kamera rapsahtaa.

Mitäkö aikaa? Vuosisata, toista, valkeni jo 10. helmikuuta 1837, -ettäkö mitä ajanlaskua? Olivat yhtäkaikki valmiina kaikki, sekundantit, lääkärikin kenties, ja korpit.

Kaalipata porisee keittiössä jossain. Väki odottaa hiljaa eteisessä, saapuu viesti: heikentyy. Jokunen kortteli Nevskille päin portti paukahtaa. Hevonen astelee, talon kohdalla hidastaa, ikkunan takaa kuuluu pari lausetta, totta on, heikko on olo, mutta mitäs, nitsivoo, sama se, ei täyttänyt neljääkymmentä, ei jaksanut enää, ja loppuu vaiva. Nitsivoo? Iisakin kirkon kello kumahtaa. Neva laplattaa linnoituksen laituriin. Kaksipäinen kotka liitää Pohjolan metsissä. Aroilla troikka kiitää ja vie viestiä pustan perille asti: Aleksandr Sergejevits Puskin on kuollut.

Tsaari huokaa, kysyy onko muuta.

Siperian koivikot puhkeavat silmuun vuoden 1837 keväällä. Aurinko pilkahtaa ja silmuista avautuu heleät, uudet lehdet. Kohisee kevään lämmin tuuli, helisee metsät, jylisee tie ratsukon kavioitten alla,

Puskin se siellä vaan puhuu, kuten aina.

Me siis Nevskiä käveltiin, minä, ja Armas Mishin. Mentiin maanalaisella katsomaan Puskinin patsasta, istuimme penkillä, vastapäätä nuokkui joku miekkonen, kukkapuska kourassa, vähän väsähtänyt, pää nuokkui, kukatkin jo vähän torkkui, nuori mies jotain yritti sopertaa, vain vaivoin hereillä pysyi, ihmekös tuo, rohkaisua se morsiomen isän luo meno vaatii.

Miekkonen jäi samalla asemalla pois. Asemalla A.S. Puskin, patsaana, kulkijoita katseli, tervehtien jokaista junaa.

Me taas Nevskiä käveltiin, olisin juonut kahvin ja konjakin. - Kahvia? Kyllä mutta vain jäätelön kanssa. - Konjakkia? Kyllä. Mutta kahvia ei. Jäi minulta kahvi ja konjakki, mutta Sinulta, Aleksandr, taisi jäädä myös. Piti Sinunkin muutavasta turhasta huhusta niin innostua, ja vielä kaksintaisteluun, olisit haastanut ne äpärät vaikka pelaamaan shakkia.

Piti siis lähteä Leningradista. Tuliaiskaupan hyllyltä vielä hänet tapasin: vodkahyllyn ja matroska-nukkien takana, kukkavaasien vieressä hän tyynin ylväin kasvoin minulle puheli. Kukako taas? No hän, Aleksandr Sergejevits, Puskin siis. Kertoi, että kiitää troikka kuutamoisella arolla, ei tupaa, ei tulia missään, virstat vierivät, yksinäistä on kulkea pitkin arojen öitä, mutta sanoi että aika kuluu kulkiessa.

Tein kaupat. Ostin patsaan. En saanut kuittia. Mutta voiko vanhasta ystävästä saada kuittia?

Nyt Puskin pitää majaansa myös meillä Turussa, kirjahyllyssä, tietenkin runohyllyn lähellä, sielläpäin ovat myös Tsehov ja Lermontov, samassa huoneessa on myös vuonna 1910 präntätty Tietosanakirja, on saanut siis arvoisensa paikan, sen voin vakuuttaa. Hyllyltä on näköala kadulle, Rauhankatu Turussa, Numeron 26 kohdalla. Autoja ajelee ohi ja ihmisiä kävelee. Talot on täällä rakennettu samana vuonna kun Petroskoin työläiset metsikössä salakokouksensa pitivät. Talot on punahonkaa ja kestäneet jo kaksikin sotaa. Pihalla on pari salavaa, ja syreeni, ja penkki missä istuskella.

"Katsoo runoilija usvaa Nevan yllä, miettii, herkin mielin, vain öinen tähti välkehtii kun huoleton kulkija uupuu, ja uneen vaipuu."


___________________________________________________________


copyright: Juhani Tikkanen


Puskin pitäisi kirjoittaa s:n päällä suhua kuvaavan väkäsen kera, 
mutta sen tulostaminen on eri järjestelmissä onnen kauppaa. 
Länsimaihin olisi pesiytynyt tapa kirjoittaa suhu-s yhdistelmällä sh, 
eli siis Pushkin. Foneettisesti se ääntyy suomalaisen suussa oikeammalta. 
Edellä versio Puskin, siksi että sen pahuksen s-kirjaimen päälle 
oli tarkoitus surauttaa se suhu-väkänen.

Pushkin runoelman syntyselvitystä

Kotoseutu-projektin Kolmen hevosen vaunuista kertoileva pätkä

Seuraava: (Kirjan ja Ruusun päivän runoni 23.4.1998; esitetty yleisölle Porissa "One for the Road"-pubissa.)
Alkusivulle:
index.html

__________________________________________________

pushkin.htm muokattu viimeksi 6.4.1999, muotoiltu 12.2.2000
27.3.2011 koodia 'modernisoitu'