Taikkarin mäellä

Susupetal
Taikkarin mäellä
Books on Demand GmbH, Helsinki (ja Norderstedt, Saksa) 2008

Tutustuin Taikkariin puolivahingossa surffimatkoillani Internetin blogimaailmassa jo vuonna 2006. Turkulaisena kuulostelin maisemia, ne olivat samoja maisemia missä minäkin nuorempana, ja pitkän merimiesurani nyt oltua ohi ja asetuttuani Turkuun, kuljeskelen, tallustelen. Tässä iässä en enää kovin usein istu nurmelle punkkupullon kanssa, enkä kaljaa viitsi mukanani raahata. Usein kyllä on mielessä että toki pitäisi. Maailma tulee mukavammin luokse, kun istuskelee siinä.

	teräksen kulmassa tuli ruotsalainen kysymään:
	vill du suga min penis? 

Koska on ilmeisesti epähienoa lainata nettiin tekijänoikeudellisesti kokonaisia runoja, vihjaan tämän runon lopusta, että ei halunnut. (Sivulla 34.)

Tuttujen, ja kodikkaiden paikkojen lisäksi minua heti alusta alkaen miellytti Taikkarin teksti. Blogin nimi oli Taikkarin mäellä, kirjoittajan nimeksi ei muuta edes esitetty. Blogeissa ylipäätään julkaistaan valtaosin erilaisten nimimerkkien ja piilosanojen alla.

Taikkarin kieli on erinomaista kieltä kertomaan omia, Taikkarin mäen, tarinoita. Rauhallista mutta juuri senverran kovaa kulkevaa että varomattoman lukijan kannattaa pitää liian tiukkaan kudottua pipoaan varovasti. Taikkari ei kaunistele, jopa realismissaan on sillä puolen tätä elämäksi kutsumaamme hauskuutta että sitä ei tavallaan enää ole, hauskuutta.


	ja viiden jälkeen
	ylitettiin tori
	mentiin femman baariin
	ritu osti pullon
	alettiin odottaa iltaa

Minulle on epävelvää perimmäisissä filosofisissa pyrkimyksissä, että onko ihmiskunnan todellakaan tarkoitettukaan niin hauskoja ja iloisia koko ajan olla. Taikkari kokoontuu tuttuihin paikkoihin tuttujensa kanssa. Paikat ovat yksi oleellinen osa kaveripiiriä. Taikkarin mäki (Turun taidemuseon mäki) on yksi kaveriporukan kantajäsen, sitä käydään moikkaamassa ja mukaan otetaan nutikkapullo. (Nordforsin päytäviiniä, erinomainen väkevä viini, mainettaan parempaa!)

Taikkarin mäen ihmisistä yksi on tai oli oikeastaan ulkopuolinen, henkilö Jii:

jii tuli ulos majasta
	ja kysyi meiltä 
mikä meidän mielestä on paras kappale runkata

ei sanottu mitään  

	se on samba pa ti 
	
Tämä Jii asusti Ruissalossa; Taikkarin jengi vei Jiille tyhjät muovikassit joilla Jii paikkasi majaansa. Taikkarimaisen simppelisti Jii häipyy kuvioista:
 
	vähän ajan kuluttua unohdettiin jii 
	nähtiin kun ruoho kasvoi 

Taikkarin mäellä - kokoelma on ehyt, keskitetty runokokoelma. Sitä voisi kutsua vaikkapa balladiksi. Jotakin laulullisuutta, tai oopperan librettomaisuutta kokoelman eheydestä myös tulee mieleen.

Taikkarin mäellä - blogin takana oli siis SusuPetal, jolla nimellä hän ylläpitää puolta tusinaa erilaista blogia. Hyvää tavaraa kaikki. Blogien parhaimmistoa. Muutenkin blogit ovat kehittyneet erinomaisiksi paikoiksi käydä lukaisemassa toisten ihmisten viestejä, runoja, tekstejä, fiiliksiä. Niissä saa kommentoida. Alkaa porukka oppimaan että takavuosien raaka suora vittuilu ei vaadi kovinkaan paljon nk. munaa, vaan aletaan todella ottamaan osaa ihmisten pohdintoihin, niitä syventäen. Joillakin Suomi24.fi - palstoilla toki vilisee vieläkin joidenkin yksinäisten turhautuneita 'kaikki-on-perseestä' juttuja. En minä ainakaan oikeastaan jaksa sellaisia henkisiä manauksia kovin pitkään edes selata.

Kirja kerrallaan tulostus, Books on Demands, sopii erinomaisesti runokokoelmien julkaisuun. Minulla on kasapäin runoja ja runokokoelmia printattuina internetistä, ja lueskelen niitä tarvittaessa. Mutta silti, runokokoelma on runokokoelma vasta kun sen runoarkit on yhdeltä sivultaan liimattu nippuun ja kääräisty jonkinlainen kansipaperi vielä päälle. Eli siis kirja.

Kirja kerrallaan ei kuitenkaan ole merkittävän edullista. Vaikka kirjakauppojen yltiöpäisiksi kasvaneet katteet ja varastointikulut jäävätkin pois. Tilalle tulee postilaitos. Books on Demands - kirjat pitää yksi kerrallaan tilata jotenkin, helpoimmin Internetistä. Varastoja ei siis ole. Maksu netissä mieluimmin Visalla, ja vaikka olisikin osittain suojattu https-suojaus, niin ainakin minulla on luottokortilla maksaessa aina pieni epäluulo.

Näitä kirja tulostetaan kirjaksi jos joku sen tilaa - kustantamoita on muitakin, esimerkiksi Leevi Lehdon Ntamo.

Olen myös jonkinverran tilannut Amazon.Comista, minulla on sinne tunnus, ja sieltä ovat kirjat tulleet luotettavasti ja laskutus on ollut kunnossa. Alun epäluulon jälkeen olen rauhoittunut, kyllä systeemi pelittää. Ja joissakin tapauksissa voinee Luottokunnalta (=Visa) maksun peruuttaa. Tietääkseni Luottokunta on myös itsekin paljastanut väärinkäytöksiä. Luottamus on sentapaisen bisneksen ehdoton edellytys. Ja onhan maailmassa muitakin vaaroja. Onhan?

	
		minä voisin sytyttää sinut 
	se sanoi

SusuPetal sivulla 9.

Juhani Tikkanen
Turussa, Raunistulassa, lähellä rautatiesiltaa, helmikuussa 2008

Muutama SusuPetalin blogeista:

  • Susu
  • Susupetal
  • Runosaari

  • Tikkasen alkusivulle