Paavo Haavikko

Paavo Haavikolle,
Joensuun Yliopiston Studia Generalia-luentosarjasta,
minne Paavo Haavikko ei lopultakaan sitten saapunut

Onhan se mahdoton tehtävä tulla kertomaan 
miten kirjasi on syntynyt,
kun omastakaan syntymästä ei ole varma,
onko minä Helsingissä vai Frankfurtissa,
porilaista makkaraa syömässä.
Ja mikä paikka sekin on, Joensuu,
yläjuoksun alapuolella,
Karelianismin elävä pesäke,
keskellä maailmaa syrjäiseen suohon rakennettu.



Joensuussa on sähkövalot
ja kaduilla on liikennevaloja.
Kodeissa on televisioita ja videot.
- Kyllä Paavo Haavikon videoesitys täällä näkyisi,
jos niitä kehtaisi ruveta katsomaan,
miestä videolta,
videon veroinen mies, Paavo Haavikko,
yhden tunnin videonauha, ja kotelossa.
Ei Paavo Haavikko ole kotelo,
ei video, nauha.







Helsingistä pääsee lentokentälle,
mistä nousee lentokone Joensuuhun,
eikä ole kaukana.
Helsingistä lähtee juna,
jossa ravintolavaunusta saa kasvatetusta,
lähes opetetusta 
kirjolohesta voileivän
ja sen päälle pyynnöstä rouhepippuria.
Siihen kun kulautat syysviileätä 
Olvin Oluttehtaan Olutta,
niin viimeistä vaahtoa nuoleskellessa
olisit jo Joensuussa.



Helsingistä lähtee myös maanteitä,
nopeaa asvalttia,
fyysistä kuolemaa ja tuskaa ja palavaa bensaa,
jarrupalojen asbestihitusia,
suolatun roiskeen läpi
tuulilasinpyyhkijöiden suojassa voisit
ajaa Joensuuhun autollakin.
Olisi autoileva Paavo Haavikko.
Sentään Auto, ei mikään Video, tai nauha.






Lokakuun 2. syysruskaisena päivänä 1990,
Juhani Tikkanen,
Joensuulainen, Pohjois-karjalasta,
keskeltä maailmaa.

Jk.
Lähetin edelläolevan faxilla Paavolle Helsinkiin, en tiedä saiko hän sen, lukiko Paavo faxiani. Saimme vain viestin että Paavolla on kiire; pitkä matka esti odotetun ilomme.

___________

Juhani Tikkanen

Alkuun

sivu laadittu 4.9.1999, muokattu 7.5.2000. chk 25.10.03