Gregory Corso

Gregory Corso
Kauan eläköön ihminen
Runoja
Suomentanut Markku Into
Sammakko 2001
 

Gregory Corso syntyi New York City.ssä 26. maaliskuuta 1930 ja kuoli tammikuun 17. 2001 Minnesotassa.

Gregoryn äiti oli 16-vuotias synnyttäessään. Vuosi Gregoryn syntymän jälkeen hänen äitinsä jätti perheensä ja muutti takaisin Italiaan. Gregory vietti suurimman osan lapsuuttaan orpo- ja sijaiskodeissa.

Gregoryn isä meni uudelleen naimisiin kun Gregory oli yhdentoista vanha. Poika karkaili alinomaa. Hänet suljettiin poikakotiin, mutta hän karkaili sieltäkin. Ongelmallinen murrosikä piti sisällään myös työkomennuksen Stintissä, New Yorkin kaupungin vankilassa, jäätyään kiinni radion varastamisesta.

17-vuotiaana hänen tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan varkaudesta. Vankila-aikanaan hän luki ahmimalla vankilan kirjaston kirjoja, ja alkoi kirjoittelemaan runoja.

Vapauduttuaan vuonna 1950 hän tapasi Allen Ginsbergin, ja tutustui myös William Burroughsiin ja Jack Kerouaciin, sekä myös New Yorkilaisiin kirjoittajiin ja taiteilijoihin.

Vuonna 1952 hän työskenteli Los Angeles Examiner - lehdessä. Tämän jälkeen hän oli jonkin aikaa merilläkin, työskennellen norjalaisilla kauppa-aluksilla.

Vuonna 1954 hän oli epävirallisesti Harvardin Yliopistossa. Hän julkaisi esikoiskokoelmansa, The Vestal Lady on Brattle and Other Poems vuonna 1955.

Vuonna 1956 hän muutti San Franciscoon, jossa Lawrence Ferlinghetti julkaisi vuonna 1958 Corson runokokoelman Gasoline. Corso tapasi taas Kerouacin ja Ginsbergin. Tuolta ajalta on sarja epäsovinnaisia tekstejä ja haastatteluja.

Corso matkusteli runsaasti, eritoten Meksikossa ja itäisessä Euroopassa. Hän myös opetti pienen aikaa Buffalossa, New Yorkin valtion Yliopistossa, ja kesälomien aikaa lyhyitä aikoja myös Naropassa, Boulderin Yliopistossa, Coloradossa.

Vuoden 2000 aikana eturauhassyöpä eteni ja Gregory Corso sairasteli, mutta piristyi aika ajoin. Gregory sanoi syyksi, että oli käynyt kääntymässä Joella, mutta kolikon puuttumisen takia ei Charon vienyt häntä yli, ja käväisi vain kastelemassa varpaansa rantavedessä. Hänen tyttärensä Sherry hoivasi isäänsä tämän viimeisinä aikoina.

Julkaisuja:
The Vestal Lady on Brattle and Other Poems (1955)
This Hung-Up Age (1955) (näytelmä)
Bomb (1958)
Gasoline (1958)
The Happy Birthday of Death (1960),
Early Poems (1960),
The American Express (1961) (proosaa),
Selected Poems (1962),
Long Live Man (1962),
The Mutation of the Spirit (1964)
There is Yet Time to Run Back through Life and Expiate All That's been Sadly Done (1965)
Elegaic Feelings American (1970),
Egyptian Cross (1971)
Ankh (1971)
The Night Last Night was at its Nightest (1972)
Earth Egg (1974)
Writings from OX (1979) (with interview by Michael Andre)
Herald of the Autochthonic Spirit (1981),
Mindfield: New and Selected Poems (1989)

Gregory Corso, sekä Jack Kerouac, William Burroughs, ja Allen Ginsberg, olivat Amerikassa Beat-runouden uranuurtajia. Keitähän sitä perinnettä siellä uskaltavat enää jatkaa?

Kokoelmassa on runoja alle puolensadan, maineensakin puolesta olisi saanut olla yli sen. Ensilukemalta oudoksuttaa Gregory Corson ylistys ja lokerointi nimenomaan Beat-runoilijaksi. Corson teksteistä kuultaa läpi syvä klassisen kirjallisuuden henki ja perinne. Jos alkukielen teksti jammaa, niin sen siirtäminen suomenkieleen on melko toivotonta puuhaa, ainakin hankalaa, olkoonkin että asialla on sen alan pitkänlinjan veteraani, itsensä Markku Into. Toisaalta taitava laulaja laulaa vaikka Iltauutisten maanjäristyksestä sydänalaa vihlaisevat joikahaiset.

Corson Pommi-runoa (Bomb) kaipasin valikoimasta eniten, ja kenties Hiukset - runoa. (Hair). Pommi alkaa näin:

         Budger of  history       Brake of time        You     Bomb
      Toy of universe   Grandest of all snatched sky   I cannot hate you
     Do  I  hate  the mischievous  thunderbolt    the jawbone  of  an ass
    The bumpy club of One Million B.C.   the mace    the flail     the axe
   Catapult Da Vinci   tomahawk  Cochise   flintlock Kidd   dagger  Rathbone
   Ah and the sad desparate gun of Verlaine   Pushkin   Dillinger   Bogart
  And hath not St. Michael a burning sword   St. George a lance   David a sling
  Bomb   you are as cruel as man makes you   and you're no crueller than cancer
 All Man hates you    they'd rather die by car-crash     lightning     drowning
 Falling off a roof   electric-chair  heart-attack   old age   old age   O Bomb 
 They'd rather die   by anything but you       Death's  finger  is  free-lance 
 Not up to man whether you boom or not   Death has long since distributed its 
 categorical blue   I sing thee Bomb   Death's extravagance   Death's jubilee 
 Gem of Death's supremest blue   The flyer will crash   his death will differ 
 with the climbor  who'll fall    to die by cobra  is not to die  by bad pork 
Some die by swamp   some by sea  and some by the bushy-haired man in the night 
   O there are deaths like witches of Arc   Scarey deaths like Boris Karloff


ja päättyy:


                           O Bomb I love you 
                 I want to kiss your clank   eat your boom 
                    You are a paean   an acme of scream 
                      a lyric hat of Mister Thunder     
                    O resound thy tanky knees 
                     BOOM   BOOM   BOOM   BOOM   BOOM 
                      BOOM ye skies and BOOM ye suns 
                    BOOM BOOM ye moons   ye stars BOOM 
                   nights ye BOOM   ye days ye BOOM 
                 BOOM BOOM ye winds   ye clouds ye rains 
                    go BANG ye lakes   ye oceans BING 
                     Barracuda BOOM and cougar BOOM 
                       Ubangi BOOM   orangutang 
                 BING BANG BONG BOOM   bee bear baboon 
                        ye BANG ye BONG ye BING 
                       the tail the fin the wing 
                Yes   Yes   into our midst a bomb will fall 
                 Flowers will leap in joy their roots aching 
          Fields will kneel proud beneath the halleluyahs of the wind 
            Pinkbombs will blossom   Elkbombs will perk their ears 
           Ah many a bomb that day will awe the bird a gentle look 
                 Yet   not enough to say a bomb will fall 
                  or even contend celestial fire goes out 
                Know that the earth will madonna the Bomb 
         that in the hearts of men to come more bombs will be born 
            magisterial bombs wrapped in ermine   all beautiful 
               and they'll sit plunk on earth's grumpy empires 
                     fierce with moustaches of gold  

Osittaisen lainauksen copyright by Cregory Corso. Lupa lainauksiin otettu Internetin loputtomilta aavikoilta.

(Bomb-runon keskiosakin on tässä htm-tiedostossa, tallenna tiedosto, editoi sen keskeltä piilottava huutomerkki pois... Internetistä BOMB - runo löytyy myös lukuisilta eri sivuilta.)

Pommi-runo on varsinaista jammausta, pommitusta. Beat-runouden ydintä. Kenties sen joskus joku vielä julkaisee, suomeksi, kuten Hiukset - runonkin. Runossa hiukset ovat pääosassa ihmisen elämässä, joskus niitä on päässä, toisilla ei, ja ravintolavitseissä hiuksia on sopassa. Corso on saanut hiuksiin myös erotiikkaa. Mutta tuskin se on ollut syynä Hair-runon poisjättämiseen? Eikä Pommirunon sen sisältän pommi-analyysin takia?

Huomattava että siinä ei ole artikkelia 'The' eikä edes 'A'.

Corso luki Bomb-runonsa Oxfordissa New Collegessa vuonna 1958. Läsnä oli useita ydinaseiden vastustajia. Kuulijat eivät sulattaneet Corson kepeää lausuntatyyliä ja keskeyttivät hänet. Allen Ginsberg yritti selittää mitä Corso yritti runollaan sanoa. Ginsberg kutsui puheenvuoronsa lopuksi opiskelijoita 'laumaksi persereikiä'.

Runoilijan kuoltua heidän niskoilleen (hiuksiinsa!) kasataan ylistystä ja mirhamia: tuntuukin välillä, että kun mainitaan Gregory Corson nimi, niin lukijan kuuluisi saada orgasmi.

Kokoelmaan liittyy tuoreena runona M. Innon "Suomentajan jälkisanat":

Minä istun neuvottomana ja yritän kirjoittaa saranattomia lauseita mutta se ei oikein luonnu.

Sivulla 18 runo Milesille loppuu:

kun sinä & bird
viideltä aamulla vaikeroitte
ihmeen käsittämättömän musiikin?

Lopun olisin muotoillut vaikkapa seuraavasti:

"koko ruumis jännittyi kaarelle
kun musiikki purkautui
kello viisi aamulla."

:-)

Corson lauseiden perässä ei ole pisteitä, paitsi joissakin. Huutamismerkkejä on viljelty osoittamaan että edeltävän lauseen saisi lukea suuremmalla äänellä. Pisteen poisjättäminen viestittänee, että lause ei pääty, että se jatkuisi, jollei paperilla, niin lukijan päässä? Miksi silti aloittaa lause isolla Alkukirjaimella? Vain siksikö että ennen vanhaan runojen ekarivit usein alkoivat isoilla alkukirjaimilla. Vaikka keskellä lausettakin. Toisaalta rivien alkujen isoilla alkukirjaimilla vahvistetaan runojen rivien tärkeyttä, että sanat ovat omilla riveillään juuri siten tärkeitä. No siis Corso käyttää isoja alkukirjaimia. Lauseitaan hän ei halua lopettaa pisteisiin. Julistautuuko Corso sillä tavalla kielen ja lauseiden vallankumoukselliseksi. Minusta hieman joutavaa kikkailua; runo ei parane tai huonone siitä että jättää rohkeasti pisteitä pois: runo kasvaa sanoista jotka muodostuu kirjaimista, ja jos sanoja on useampia peräkkäin voisi olla kohteliasta ilmaista että lause loppuu tässä koska tässä on piste, ja koska tässä ei ole pistettä niin tarkoitan että lause ei päätykään vaan ihan vaan kiusaksenne aloitan silti seuraavan sanan isolla alkukirjaimella, viva revolution! kuten tämän edelle kirjoittamani pitkän värssyn jossa on suuri määrä alisteisia sivulauseita voi tehdä siitä vaikeasti ymmärrettävän. Pitse. Piste. Pitsi. Pizza. Pissa.

Ovatko pisteiden poisjättäjät terroristeja? Jos Corso vielä eläisi, niin olisiko G.W.B Yunger / raaempi raahannut Corson ulkomaalaisvaikutteidensa takia Guantanamon uudelleenkasvatusleirille? Ja onhan Hare Krishna suomeksi Pyhä Jänis, tai Kristitty Pupu?

Sivulla 13: Italialaista loistoa - runo loppuu näin:

vau, onpa pieni arkku!
Ja kymmenen mustaa cadillacia hilaa sitä hautaan.

Pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna cadillac on yleensä auto, ei merkki. Käsite. Yleisnimenä olisi yksinkertainen "limo" tai "limusiini", ja pienellä alkukirjaimella se tarkoittaa Isoa Henkilöautoa. Ja viestittää omistajansa (ei siis ajajan) mahtia ympäröivässä yhteiskunnassa. Jos limot tai cadillacit ovat italialaisten erityinen tavaramerkki niin miksi caddyt eivät voita Formuloissa?

Corson pistesääntö horjuu, sivulla 16 keskimmäisessä kappaleessa ei ole pistettä lauseen lopussa, kun sen sijaan ekassa ja viimeisessä on!

Kadonneiden pisteiden piilomerkitys?

Jättämällä paikka paikoin pisteitä pois lauseidensa lopuista Gregory osoittaa raisua kieliopin taiturointia ja suurta rohkeutta!

Suomalaisista ainakin Otonkoski on saanut Corson pistetaituroinneista vaikutteita. Ja Corsoko esimerkiksi itseltään Apollinairelta? Sähkötyksissä piste korvattiin kokosanalla STOP, kaiken huippuna näin jossakin kirjassa lauseen lopussa isolla sanan STOP ja sen perässä vielä pisteen. Saivartelua, myönnän, mutta kiintoisaa?.

Sinikka-linnusta:

Corsolla on Sinikka sivulla 63. Apollinairella myös. (Ilkka Lindstedtin toistaiseksi julkaisemattomassa suomennoksessa Kihlajaiset.) Myös Bukowskilla on runo Bluebird:

Sydämessäni on sinikka,
ja joka haluaa sieltä ulos,
mutta olen kova sitä kohtaan
ja käsken hänen pysyä siellä,
en salli kenenkään näkevän
sinua.

Sinikka, Bluebird (Sialia): etenkin Pohjois-Amerikan itäosissa useitakin eri lajeja rastaita. Koiraat kokonaan tai osittain sinisiä.

Turussa Nummenpakalla 21.8.2004

Juhani Tikkanen

Email-osoite: saajakenttään: juhani.tikkanen
osoite-osa on: @nic.fi

(Due to heavy Spam-mail, I don't write my email-address completely here)
Pohdinta - sivulle