Porin taidemuseo; Runo

 

Windows, cannot be opened,
only The Light
is possible to reach the eyes,
through the clear air
through the class;
Meaning of The Windows.


But not any fresh air,
just the light,
(eight minutes from the Sun)
traveled and passed through these
un-opened-windows,
as MicroHard Nonsense
of The UniVerse.

Porin taidemuseo; Runo (ISBN 951-97690-4-8) on esitetty 30.4.1998 Porin taidemuseolla Nihil Interitin runokiertueen -98 Porin vierailun aikana. Sanoin runon olleen luonnoksen. Se on sikäli totta, että kovista ponnisteluista huolimatta ei maailma itsekään ole vielä valmis. Miten siis mikään runokaan voisi koskaan olla valmis?

Otteita Porin taidemuseo; Runo - julkaisun runoista:

sivu 5:


Kun ihminen saa kupin kahvia
hän lämpenee. Se alkaa puhua, syntyy yhteys
kahdesta puheesta, ilman väreilystä,
siihen ei paljon tarvita,
vain se toinen ihminen vastapäätä,
siihen, juuri siihen.






Viisi ikkunaa




Ikkuna nr yksi



Ikkunoissa on yhdeksän ruutua,
symbolisoiden siten 9 x 9 pronssikupua,
jotka kiiltelevät Beijingissä
Taivaan temppelin porttirakennuksen kaksoisovissa.


Näissä Porin taidemuseon Viidessä Ikkunassa
toistuu myös vanha tieto
yhdeksästä Taiteen perimäsynnistä,
yksi kussakin ruudussa,
yksi kutakin auringosta saapuvaa valominuuttia kohti.










Ikkuna nr kaksi




Ikkuna nr kaksi toistaa 
            saman viiden ikkunan perusteeman,
että tästäkin näkee ulos,
ja sisälle tähän tilaan,
missä mekin nyt olemme.



Ei sitä tiedä,
mitä kaikkea tämäkin ikkuna
vielä tulee näkemään,
ja kummalla puolen lasia.



Ja koirat eivät hauku,
kuin vetäisi verhot eteen täydenkuun aikaan,
sulkisi silmät,
ja alkaisi kuvata joenvarren ihmisvirtaa
kuin se olisi kilpakävelyä
liian lyhyttä aikaa vastaan.



Kesällä ulkoa  saattaa kumuta etäinen ukkonen,
vai  onko se vain Kirjurin Jazzin
kaiku: sirkus.









Ikkuna nr neljä



Ikkuna nr neljässä vino sähkötolppa riitelee
suoraryhtisen lipputangon kanssa.
Ja lipputanko on nyt toimeton,
tuolla ulkona, ihan kuin hän olisi yksin,
vaikka siellä on samanlaisia kavereita,
- ne ei tähän oikein näy kaikki samalla kertaa.



Elokuun täydenkuun aikaan tähän ikkunaan
näkee kuun säteen joesta,
vastarannan ikkunoista,
yhtäaikaa meidän makuuhuoneen ikkunasta
julkea kuunsäde tirkistää vuoteeseemme,



missä  viereltäni kuuluu
hiljainen hengitys,
ja pihalla musta kissa
vaanii mustaa varjoansa.



Sitten on taas hiljaista
kuin vain kissan varjoissa
täydenkuun aikaan.








Ikkuna nr viisi



Ikkunasta nr viisi 
      ei nyt näy parkkeerattua polkupyörää,
on vain ulos piirretty puu,
          epätäydellisin viivoin,



viiva ei ole mustaa tussia
   vaan taitavasti tehty näköisjäljitelmä,
ikäänkuin ikkuna nr. viidessä näkyvä puu
     olisi elävää solua.



Viides ikkuna vahtii muiden kanssa  
                   Kokemäenjoen kuvajaista
       valumasta hukkaan.



Ikkunat ovat eläviä, ihmiset aivojen
       solujen virtausta, kello
             on viittä vaille.





*** 



Sivu 16


Ei museo ole Nainen,
rakennus mihin mies juoksee
kuten koira juoksee
ukkoskuuroa pakoon.
Museo on säilötty nykyisyys
jotta tulevaisuuteen saa otteen,
pystyy ennustamaan
eiliset tapahtumat,
oraakkelin luut pöydällä,
sojottaen mikä itään, toinen pohjoiseen.



Kompassilla on tylsää,
viisari aina sojossa
kylmään pohjoiseen.








Sivu  17





Ihminen
haki juuri viidennen kahvikuppinsa,
ja istuu viidennen kerran omaan pöytäänsä,
ja viidennen kerran ryystää kahvia
ja katsoo eteensä,
missä tyhjä tuoli
on vain tyhjä tuoli. 


Sivu 18





On sade parempi asia
kuin kuolla janoon,
vapunaattona.

_________________________

Merkintöjä

(Seuraava teksti ei ole varsinaisessa julkaisussa:)

_________________________


Vapunaatto, kesäkausi alkaa,
vaikka sataisi räntää.

_________________________


Kuten yksinäiselle miehelle
Nainen on kuin hehkuva kekäle
uunissa.
Vetoa.

_________________________



Melkein salaa rantakadun puihin
kesän tullen puhkeaa vihreät lehdet

_________________________



Pohjatuuli leppeästi hyväilee
Ruosniemen ruovikkoa,
ruosteista autoa raiskaten

_________________________



Ikkuna nr yksi on ensimmäinen rakennuksen viiden 
näytteillä olevan ikkunan sarjasta,
tosin ikkuna nr kolme on vapunaattona 1998 
julmasti peitetty, eikä syyttä, sellainen mökä 
sieltä kopista välillä kuuluu.


Ikkuna mitä ei saa auki,
Kiinassa männä muinoin ehkä vain yksinkertainen 
punos, joka päästää ilman, vähän valoa,
ja savun kulkemaan tulisijasta ulos, 
myös este kutsumattomille vieraille?

(Lindqvist,  merkkien valtakunta sivu. 293)

_________________________



Ehdotuksia  yhdeksäksi Taiteen perisynniksi:


1. Epäkohteliaisuus ja ylenkatse. 
   Tähän on tietenkin poikkeuksia, kuten eri rotu, 
   tai ihonväri, ja miksei vaikka toisen epämakuinen 
   vaatetus: eihän nyt kaikkea tarvitse sietää.


2. Ei saa huijata, valehdella. 
   Paitsi jos siitä on selvästi hyötyä itselle.


3. Petturuus ja huijaus. 
   Tämähän ei koske pankkeja, pörssiä eikä muuta kauppaa. 
   Millä maailma muuten eläisi?


4. Kateus parempia taiteilijoita kohtaan. 
   Helppo noudattaa; missä niitä muka on, 
   parempia kuin Minä?


5. Jättää toinen ihminen pulaan. 
   Paitsi jos vihamies on hukkumassa heikkoihin jäihin, 
   kiireesti pois sieltä, että ei itse huku, 
   sillä mitä hyötyä on kastella itsensä?


6. Toisen ihmisen hyväksikäyttö, 
   ilman aikomustakaan vastalahjasta. 
   Ei koske poliitikkoja.


7. Ei saa kiroilla. 
   Paitsi jos harmittaa pirusti. 


8. Ei saa tuhlata, 
   paitsi toisten rahoilla, 
   kuten poliitikot.


9. Olla pitkävihainen. 
   Paitsi kun toiset ovat tyhmiä 
   ja törttöjä.




Copyright Juhani Tikkanen

________________________________________