Joulurunoja
JOULUAATON VIIMEINEN JUNA
Ihmisiä tunkeilee
kun juna porhaltaa asemalle.
Asema ei jäänyt yksin;
junan lähdettyä
asemalaiturilla harhailee
yksi myöhästynyt.
Miten säilyttää mielenrauha jouluna sotaleluilla?
Kun muistin että vuoden 2000 joulurunot pitäisi kerätä kasaan,
oli alakuun aika.
Minulla oli aiheesta yksi runokin kesän jäljiltä:
On alakuun aika eikä perinteisesti saisi aloittaa mitään suurempaa hommaa.
Voi pahus, en muutenkaan aikonut tehdä yhtikäs mitään.
. . .
Ainahan voi antaa tyhjien rivien puhua omiaan.
JOULUNA 2000
Nyt Jouluja on täydet 2000.
Tai miten lasketaan;
oliko niin että vuosi
yksi ekr.
&
yksi jkr.
on vain kaksi vuotta?
Vuosi nolla putoaa väliin,
se peritään meiltä etumaksuna
tulevaisuudesta,
kuin takuuvuokra.
Minä kirjoitan jouluksi runoja tulostan niitä paperille.
Kuin ulko-ovi sulkeutuisi, ei päästä tuulta ohitse.
Paperi kestää jokusen sata vuotta. Sitten se murenee.
Sanat pääsevät liitelemään kuin olisivat radioaaltoja Einsteinin ennustamassa laajassa ympyrässä.
KESÄ 2000 & KAISLAT
Heräsin aikaisin ja ryntäsin kaislikkorannalle katsomaan uusia ystäviäni.(13.6.2000)
Siellä he kahisivat jo toista kertaa yön juoruja
perhosista ei tule lintuja edes kesäkaislan varsille
HYTTYSIÄ
1.
Hyttynen pujahtaa sotalaulua inisten raekuuron seasta.
2.
Hyttyskesällä jokaperheen aseistus: spraypullot & suihkeet.
3.
Kun ihminen kohtaa toisen, niin ei sitä aina tiedä ilahtuvatko molemmat.
SYKSYÄ 2000
Sade valuu, läpi yön
puut näkevät minne ne kasvavat, siksi ne ovat niin pitkiä
mutta miksi ruoho on lyhyttä
Pihalta pitäisi haravoida kymmenentuhatta kuollutta lehteä
aurinkotuuliko paitani läpi tuulettaa pensaissa muuttolintu etsii etelää
haravoin syksyn ikävää yhteen suureen kasaan
syksy, jos olisit ihminen minullakin olisi seuraa,
voisin muuttaa itseni luo asumaan, asuisin jossakin
jonkin aikaa
Puhelin on käsi korvalla; kävelen yhdellä kädellä, enkä kuule minne menen.
HAIKU HERTTONIEMESTÄ
Syksy on mälsää. Sitten, tänä aamuna raivoisa myrsky
ullakon orrella surffilauta kuuntelee syksyn myrskyä
Karvat väristen kollikissa livahtaa syystuulta pakoon.
Viimeinen koivunlehti repattaa turvaan.
Kaukaisella pellolla linnunpelätti huilaa.
syksyn tuulessa märät vaahteranlehdet irrottelevat
Kuten tuuli viis veisaa millaisen myllerryksen jättää jälkeensä.
Lämmin vuode; eihän täällä edes mahdu ajattelemaan ikäviä!
Heräsin yöllä sadepisaroiden koputuksiin ikkunalaudalle. Käänsin levottomana kylkeä.
Aamulla en ollut kuulevinani yhtäkään yöllistä ajatustani.
Synkät ja pimeät yönsä kaislat saavat tulla toimeen omien juuriensa varassa.
Jos ansiosidonnaista odotellessa merenranta jäätyy pitää siitä ilmoittaa virkailijalle, joka tulkitsee sen luopumiseksi työtaisteluista.
Syysmyrskyjen vaihtuessa piiskaaviksi lumisateiksi kaislat heiluvat innoissaan luullen pääsevänsä ansiosidonnaiselle.
Eivät tiedä, että ensin heiltä vähennetään loma-aikana heiluttu aika ja senjälkeen seitsemän arkipäivää, ja vasta sitten kaisloihin voidaan soveltaa ansiosidonnaisia tuulista vapaita päiviä.
itke, maa, kaupungit ovat sinulle syöpä kuten ensilumi on syksyn loppu
kasveille talven mittainen lepo
lunta sataa pilvestä, peittää maan, talveksi, tai jääkauden pituiseksi, kuin olisi suolaa, hinkalot
VAKAVAA RUNONRUSTAUSTA
1.
Mietin miten kertoa ruudulla rakkaus, yhdessäolon sisin, kahden ihmisen yhteinen ilo.
Hän kääntää kirjan lehteä, haukottelee sohvalla. Lukee Suuria Rakkausrunoja.
2.
Kuten köynnös tarvitsee kiivetäkseen rungon jota pitkin kavuta.
3.
Runoilija kysyi, että voisiko taiteilija piirtää hänen runoihin muutaman kuvan, ihan vain muutamalla tussisiveltimen vedolla.
Taiteilija katsoi runoilijaa pitkään, vilkaisi paksua runonippua, mistä runorönsyjä hapsuili ja vastasi että kyllähän, tottakai, helppo juttu, mutta vain niihin haikuihin, joissa on kaksi riviä.
SYVÄLLISESTI
Makasin selälläni ja korjailin runojalkaani. Hän istahti päälleni. Suuttui kun ähkäisin hänen keveytensä alla.
Tämä on raskasta runoa.
Kasvaisinko isommaksi, jos käyttäisin XXL-kokoisia alushousuja?
Kääriessäni palelevan kurkkuni suojaksi villaista kaulahuivia kaipaan kuumaa kesää, ilman hyttysiä.
LÄMMITÄN TALOA
Samalla vaivalla puilla lämmitetyssä talossa asuisi joku toinenkin.(12.9.2000)
Mokoma talvivaris: hyppelehdit levottomana nokka haikeana etelään lentävien rastaiden perään.
Sirkuttelet vielä siinä, muuttolintu, - etelä olisi tuollapäin!
Lennä jo pois pikkuinen muuttolintu, pohjoisesta lähestyy lumihattaroita jotka ovat sinun kokoisiasi!
Hätäinen ensilumi; peitti pihapolun vain alkupäästä.
En raski sitä tallata; puutarhan perillä varjojako haravoisin?
Koleana iltana lämpimän auton haju henkii pihalla
syksyn ensi kuulaus pakoilee peltistä petoa
teräspalat renkaissa valmiina ruhjomaan vastasyntyneet jäät
tunne kuin että minä hallitsen tätä kaikkea koska minun taskussa on avaimet
Ei täällä hätää: aika on ikuista; miksi se silti on niin kallista?
© 2000 JUHANI TIKKANEN
Sivua laadittu syksyllä - alkutalvella 2000. Syksyn määrittely on terminen & valaistuksellinen;
kiistelyn kohteena ylenpalttisen valon vaikutus mielialaan. Talvi tavallaan tarkoittaa lunta ja sen puuttuessa
pakkasia.
Lopuksi ERÄS TYÖVERSIO SARJASTA Barents Sea'
Barentsin meren
pohjalla merivesi
jääkaapinkylmää.
Rannalle liplattelee
musta hiljaisuus.
Jolon saaren bisneshän sujui lopulta onnistuneesti;
oppitunti nopean rahan ansaitsemiseksi, sen malli.
Mistähän mahtaa johtua että kyynisyys auttaa kestämään jokapäiväistä elämää.