Jouluna 1996

Seuraava teksti on ilmestynyt jouluna 1996 kepeässä julkaisussa: " Miten tyynesti sammakko istuu, katsoo kaukaisia vuoria!" ISBN 952-5129-04-7. (Seuraavassa muutama julkaisussa ollut teksti.)

Joulua 1996 toivottelen ystävilleni, ja palaan aluksi haikujen pariin:

	Miten tyynesti
	sammakko istuu, katsoo
	kaukaisia vuoria!

Vanha kunnon Issa. Mitäpä siihen lisäämään, toki sammakko horisontissa kohoileville vuorille loikkii, kunhan siitä taas vähän huilattuaan jatkaa. Ja ennustavathan sammakot olemattomia säätilojakin. Varpusista Issa raportoi:

	Leiki kanssani,
	pikkuinen varpuspentu,
	orpo varpusparka!


Lisää vanhaa konnaa, siis vieläkin Issa:


	Varpusen pentu,
	pian, pian karkuun maantieltä,
	ratsu lähestyy!


Jouluaiheeksi hivenen buddhistinen arvoitus Issalta:


	Toivotan tulevaksi
	puolikkaalla sydämelläni
	Uuden Vuoden!


Issahan jo tiesi mitä lama, orpous ja köyhyys 
tarkoittavat, ei meillä ole mitään uutta Suomessa. 
Nuo tekstit löysin ilokseni kirjasta: 
Introduction to Classic Japanese Literature, Tokyo 1948







Vuosia syntyy harvaan tahtiin, 
jospa ihmisetkin malttaisivat tehdä 
uusia asioita yhtä harvaan tahtiin, 
eikä panna kaikkea uusiksi yhden vuoden aikana.







	Huonot runot 
	ovat  tarpeellisia:
	eiväthän meidän 
	hyvät runot
	muuten erottuisi 
	joukosta






Tärkeää
	on vain
runojen kirjoittaminen!







	Hyvä runo tarvitsee
	vain muutaman sanan,
	edes yhden.
	- Minkä niistä monista?




Hyvän runon kirjoittaminen on ihan helppoa, 
valitse vain muutama sana. 











On kuin pehmeä 
	kesätuuli puhaltaisi
kun saa lukea hyvän runon!


(Tikkasen DolbyC sivulta 55)




	Runoilija istuu pöydän ääreen
	kynä kädessä
	ja kirjoittaa RUNOA.
	Hiljaa,
	kuulette kuinka hänen mahassaan
	kupliva olut
	puhkuu runojalkoja!





Hyvä runo löytää aina yleisönsä,
kuten kesän hyttyset
	aran nahkani!






Hyvät runot löytävät lukijansa
kuten mehiläiset
kukkansa. 



Hyvät runot löytävät lukijansa
kuten hyvä olut löytää
janoavat kurkut!






Runo on kallioilla jäkälä,
puhtaan ilman synnyttämä.

(Tai kuusimetsän naava, puhtaassa ilmassa kasvava.)









Runo on tiikeri,
	bensatankissa katku


(Olen vuoden 1996 aikana itsekin polttanut 
lyijytöntä bensaa 
ja rullannut maanteitä tuulilasi suhisten. Polkupyörä?) 







Kyllähän Nummenpakalla
aina parempia runoja rustataan,
kuin Portsassa!







Parker kuivamustekynällä
	tulee näkysempiä runoja
kuin Faber - lyijykynällä!


(Vainotut Kynät  - runoelmaan eräs kannanotto)





Hyvän runon voi aina soutaa toisell pualell jokkee.
Huonojahan siellä on jo ennestään!




(Nummenpakka on täl pual.)






Kuuntele:
kahden pilven välistä
leiskahti salama!
Vai oliko se vain
tuulessa kiinni läimähtänyt
liiterin ovi?

 
copyright: Juhani Tikkanen

---