Heinäkuu 1998
(Tasan kolme vuotta sitten = 18.7.98: Vinkaran Yrjö kuoli Ilomantsissa 18.7.1995. Katso kokoelmasta Sulle on sanoma täällä, runoa Vinkaran tie , ss 17...24.)
Heinäkuu 1998 - julkaisusta:
1.
Perhonen yksinkin kuin rakkauden viesti ja nyt, tällä metsätiellä niitä lehahtaa kaksi vastaamme!
2. Kävelen yksin tiellä, pöheiköstä hyökkää parvi hyttysiä; haistavat lämpimän hengitykseni.
Takanani kuuluu keveitä askeleita, metsän puiden läpi näkyy jokunen erillinen puu, ja oikein syvällä metsää ei tiedä mitä siellä on juuri nyt.
Katson taakseni: vain askelteni pöly leijuu laskevaa aurinkoa vasten.
Pientareelta lehahtaa lapsen kämmenen kokoinen vaalea perhonen. Katson, jos se istahtaisi ottaisin siitä kuvan.
Perhonen ei pysähdy, enkä viitsi kääntyä hänen takiaan takaisin.
Toisella puolen tietä, metsästä, lentää tumma, lähes musta perhonen. Kävelen keskellä tietä, perhosia on muitakin, että en ehdi pelästyä metsälinnun kohahdusta töyrään takana.
3.
Vihreä mamba, arvelin kun polulla oli joku.
Sammaloitunut risu.
Miten se on säilynyt tällä polulla tallaamatta?
5.
Kitarabändi soitti rumpali säesti ja solisti lauloi laulun sanoja. Neljän minuutin, kahdenkymmenenkuuden sekunnin kuluttua nauhuri vaikeni, sähkökäyttöiset transistorit vielä viimeiset transienttipiikit kestivät, kaiuttimen paperi lakkasi väreilemästä.
Katselin hiljentynyttä soitinta. Tältäkö tuntuu kuolema?
6.
Syön harjattuja perunoita, kiehuvassa vedessä tapettuja. Seivästän haarukalla sillipalan, pippuri- ja sipuliveteen kuolleen. Ryystän kaljaa, joka on pantu kiehuvaan veteen hukutetuista maltaista.
Minä elän!
7.
Kuu nousee, se näkyy puiden läpi, hitaasti se liukuu yhden puun takaa toisen puunrungon viereen, sitten seuraavan puun ohi. Heti kuu on salmen kohdalla ja tyynellä järven pinnalla on valosilta, lyhyen aikaa.
Tuvassa ynisevät hyttyset ja vain minun ihoani ne haluavat.
8.
Metsä ei ole kansa; metsä on erillisiä puita, paikallaan pysyen oksiaan harotellen tiputellen neulasia, tai lehtiä, tuulen vietäväksi.
On tuulen asia minne asti ne tippuvat. Itsenäinen kansa saa vapaasti päättää minne roskansa levittää, ja niin me totisesti tehdään.
9.
Yhdellä hyvin heitetyllä katukivellä pystyy tappamaan ihmisen.
Kun ihmiset loppuvat on kaupungissa vielä muutama kadullinen lisää kiviä.
10.
Heräsin aamulla aikaisin ja etsin taivaalta eilis-iltaista täysikuuta. Tyhjä taivas, vain jokunen lentävä pääsky etsimässä ötököitä.
Jospa kuu ahneuksissaan kohosi niin ylös että häneltäkin sulivat siivet?
*)
11.
ETELÄISEN TAIVAAN TÄYSIKUUTA KATSELLESSA
Nyt olisi oivallinen hetki kilauttaa malja Dionysoksen ja Bachuksen kanssa. Puuttuvat vain järvenrannasta kylään tulevat Afrodite ja Venus.
Pahuksen hyttyspöheiköt, ilman niitä he jo varmaan olisivatkin täällä luonamme.
13.
Heräsin ukkosen jyrähdyksiin. Katolle satoi vettä ja pihalle tulvi lammikoita.
Nousin ylös ja kun olin saanut vaatteita päälleni ja menin ulos, niin taivas ja maa yhtä tyyntä hymyä!
14.
300 gr Plastittia riittää räjäyttämään viisikerroksisen kivitalon. (Laitinen, Iltalehti 135/98 s. 19)
Runoilijan rivien väliin voi ladata yhtä paljon, tai enemmän, sillä runo ei yhdellä poksauksella tuhoudu.
15.
Yksinäinenkö? Hyttyset ynisevät ympärilläni.
16.
Ukkosen jyske; piiskaava sade kaatuu niskaani.
toinen versio, 5-7-5:
Ukkosen jyry: iltapäivän rankkasade herää niskaani.
(Jos jälkimmäisen tavujakoon saisi ensimmäisen agression...)
kolmas kehitelmä:
Kaukainen tankki: linnutkaan ei uskalla Grosnyin kaduille.
(viimeisin lisätty 21.2.2000)
17.
Oltiin käyty saunassa, uitu. Istuin vilvoittelemassa. Hän tuli viereeni, ja puhdas iho hengitti.
Ilkosen alasti järven pinta myhäili laiturin päässä.
Vain koivuilla on kaikki vaatteet päällään.
* * *
20.
Vaikka kaikki apilanlehdetkin ovat jo sulkeneet pienet lehtensä yöksi, mistä tiesitte vielä minua odotella, hyttyslaumat?
22.
Lämpimän sadeyön jäljiltä metsässä tuulee mehevästi, että paljas ihoni voisi olla yhtä kasvia koivujen ja mäntyjen kanssa sekaisin, kuin tukkani, viime viikolla kammattu, parturoitu hakkuu-aukea, hyttysten kiitorata, imemään minun vertani, röyhkeät naaraat, minua imevät, vain synnyttääkseen itselleen uusia ininää täynnä olevia hyttysiä. Mikä hyttyslaumojen veri-isä minä olen?
Onneksi lämpimän sadeyön jälkeen jaksaa metsässä vielä tuulla. Iholla hivelee koivun-lehvien läpi puhaltava ihmisen henki, se on maailmassa, jos tähän tuuleen joku vielä ripottelee merisuolaa, niin rajapinta luitteni ja maailman välissä muuttuisi mereksi, ja sinne ei ole yhdelläkään hyttysellä asiaa.
24.
Karkottaa hyttyset kirjoittamalla on hupsua. Tiedän. Runoilijan on yritettävä, uskottava sisimpänsä voimaan.
Kenties jonakin kesänä ei enää ole hyttysiä. Mistäpä silloin tuhertaisi kesärunot, kuin joisi mettä mehiläinen, muovikukasta.
26.
Juhani Tikkanen
Tasan kolme vuotta sitten oli jo eilen, sillä -96 oli karkausvuosi ja yksi ylimääräinen päivä hidastamassa allakanlaatijan kiiruita. Vuonna 2000 sanotaan tietokoneiden kenties sammuvan. (jollet osta bluffari-Billiltä anetta).
Aika, kuin ostaisi meren rannalla ammeellisen merivettä, joka on parasta ennen.
27.
Aamuyöllä käännyin unissani häneen kiinni. Lämmin siinä tuli. Levottomasti nukutun yön jälkeen heräsin hänen hiuksilta tuoksuva tyyny sylissäni. Keittiöstä kuuluu teenkeiton ääniä. Nyt jos tulisi! Ei tule, juoda ryystää yksin teetä ja kuuntelee radiota. Hyttynen syöksyy minuun kiinni. Naaras! Kuoli, kaduin heti, miltä olisi nyt tuntunut naarashyttysen ahdistelu?
(Runosta 27. on liikkeellä pari edellisestä laajempaa versiota)
- - -28.
Maasta taivaaseen pitkiä ohuita puita. Niiden takana aurinko vaeltelee niitä ohimennen hipaisten.
Kauvonniemen maisemiin liittyy seuraavat löydökset teoksista SUOMEN KANSAN VANHAT RUNOT VII Raja- ja Pohjois-Karjalan runot. 2 ja 3. Ilomantsi. 1889, Koitere. Muuan vanha ukko:
"Tavan mukaan kysäsin minä ukolta tupaan tultuani, oliko hän kuullut mitään Väinämöisestä puhuttavan:
Kielsi vanha Väinämöinen, maantiellä huutamasta, keskiyöllä laulamasta,
muuta ei mitään."
Ilomantsi, Kivilahti, Kauvoniemi, Heikki Romppainen, 68 v, vuonna 1885:
Käärmeen synty:Ilomantsi, Kivilahti, Kauvoniemi, Heikki Romppainen, 68 v, vuonna 1885: (Tulen synty)
"Hivus Hiijeltä putosi, Letti Lemmon tyttäreltä, Palmikko pahasta piästä Selvälle meren selälle. Tuota on tuuli tuuvittanna, Vein on henki heiluttanna, Ualto rannalle ajanna; Vesi kiänti kiärmeheksi, Ualto pitkäksi virutti, Päivä paisto pehmeheksi, Makkaroitti pyöreheksi. No miston silimät siunattuna? Silimä simpukan jyvästä, Toinen liinan siemmenestä. Mistä on piä pahalle pantu? Piä pantuna pataranista."
"Kultasessa kätkyessä, Hopeaisessa lavassa. Kolmi sormi Hiien neiti Keträsi kesäsen nuotan Yhtenä kesässä yönä. Kolmi sormi Hiien poika Kuto tuon kesäsen nuotan yhtenä kesässä yönä Nurin nuotta potkettiin, Väärin veittiin apaja. (En muista pontamilleen.)"
SUOMEN KANSAN VANHAT RUNOT VII, Raja- ja Pohjois-Karjalan runot 2. Ilomantsi, Koitere, vuodelta 1846:
"Lauloa minä käkesin humalahan tultuani, kukkua käki käkesi salon maalle saatuansa, huhuella neiti nuori mäen päälle päästyänsä. Kukkuvi käkeä kaksi kahen puolen korpinotkon, hyv' oil kuulta kumpanenki; lauloi kaksi laulajoa kahen puolen juomapöyän, hyv' oil kuulta kumpanenki; riiteli kälystä kaksi kahen puolen kaali maljan, pah' oil kuulta kumpanenki."Taustaa runoelmaan Heinäkuu 1997:
Alkuperäinen idea oli kokeilla kämmeneen sopivan julkaisun tulostamista yksinkertaisin kotikonstein. Se onnistuu ihan mukavasti. Ensin valmistui A7-kokoa (n. 7 x 10,5 cm) ilman ISBN numeroa. Tästä runojen 26. ja 27. kohdilta kevyesti muutettuna ja loppuun lisätyn runoluettelon lisäksi on tehty tämä isompikokoinen A6 (n. 10,5 x 15 cm) laitos, tai versio, joka alkuperäistä suunnitelmaa poikkeavasti kuitenkin varustettiin ISBN-numerolla. (ISBN 951-97690-5-6)Yksi erillinen hyttysruno löytyy Koditon - runoissa.
Joulu - 2000 runossa kaivataan haikeasti kesäisitä hyttysiä, kts kaipaus kesän hyttysiin______________________
yksi lainaus:
jos kaunis on yksi on se maa yhä ihmisen panopuu mikä tuntuu aktin jatkuessa satavan enemmän kyyneleitä syöpä ihollaan kuusi miljardia pesäkettä aurinko ei kuori appelsiiniaan se vaan bailaa palamistaan yksin hauras maa
erektioi
(Tapani Tavi, Teurastamokyyhky, s.20, Joensuu 1995)