KESÄPÄIVÄKIRJA

Kun jokunen vuosi sitten    
     kirjoitin hyttysistä monta runoa
		sanoivat,
että hyttyset symbolisoivat elämää.


Minulle ne puremat ja pahkurat
                      olivatkin elämää.


Kun nyt kirjoitin muutaman kymmenen runoa
	huojuvista ja notkuvista kaisloista, 
niin niitä luetaan kuin kasvikirjaa,
      ja sanotaan että Järviruoko
           ei
	oikeasti
	   ole
  	 kaisla.


Kaislarunoelman 
runoissa minä en puhukaan kaisloista,
vaan niiden arvoista,
ja ajatuksista.


Ne tuntuvat olevan aidompia kuin ihmisillä.


Ja ajatuksille on hankala keksiä
	pysyviä
	latinalaisia nimiä.



- Että ajatukset olisivat
	kuin viimevuotinen
pystyynkuivanut ruoko, korsi.

Meillä oli kerran rannalta revitty kaisla eteisessä. Käy kurkistamassa yksinäisen Kaislan syntyvaiheet.

NATURAKAISLIKKO

Tämä kaislapiennar
pitäisi suojella,


vai kuvittelinko vain
       heleän Neitoperhosen istahtavan
     salskean merikaislanuorukaisen
	jäntevälle
	        käsivarrelle!

JANOINEN KAISLA

Söin lomareisulla levähdyspaikalla eväitä.
Ojanpientareelta
        nälkäinen merikaisla
 huiskutteli janoissaan.


Kävin salaa kuseksimassa sen juurille.

---

Illan tuulessa
kaksi kaislaa huiskuttaa
toinen toisilleen.

---

Seuraava Eksynyt - sivuston teksti

Kaisla-alkusivulle

Exoduksessa on Kaislameri . Vanhemmissa käännöksissä Punainen meri.

Heinäkuu 2000 - runoja

Koko sivuston alkusivulle

sivu laadittu 15.7.2000, muutettu 22.7. & 25.7.2000 & 27.7.2000 & 1.12.03