Juhani Tikkanen, Suuria aaltoja, Metsän puista, järvi, ja metsäpolku, osa II

Metsän puista, järvestä, ja metsäpolku, osa II

7.
Järvi on nyt tyyni.
Tuulet ovat muualla.
Kaukana monen kukkulan takana
loiskuu meri,
kuohuvat aallot sortuvat rantakiviin.
Siinä on meri tullut perille
eikä nyt kohoa siitä edemmäs.

Ei nyt ole tsunamien aika.

8.
Järven vesi on samaa sukua;
samat pilvet
tiputtavat samaa vettä
järvien yläpuolisille
metsille.
Kaukana meren poikki
seilaavan laivan kannelle
sataa toisia, samanlaisia sateita.

Sade on tasa-arvoista vettä,
pieniä pisaroita.

9.
Yön aikana polulle on pudonnut
kuivanut käpy.
Kun sen päälle astuu,
käpy rusahtaa kengän alla
ja painuu pehmeään
neulasmattoon polulla.

10.
Valkoselkätikka
nokkii puunrungosta
perhosen toukan.
Se perhonen ei kesällä lennä.
Ritari ei kiidä
kaviot jytisten
ilta-auringosta
torin laidan taloon,
vaikka ikkunaluukut
ovat avoinna
ja lounatuuli
tuo lähestyvän sateen tuoksun.

11.
Hautomaan tulevat kaksi sorsaa
kurvaavat lokkikiven vierestä
rantaan.
Lokki protestoi sanomalla:
kao kao, ja kao kao kao.
Järvenrannan suupaltti lokki.

12.
Sorsat syöksyvät ohi,
kaksi suorasuuntaustorpedoa.
Kukaan heistä
ei ihastu tapaamisesta,
eivätkä he äänestä toinen toisiaan
seuraavissa vaaleissa.

Juhani Tikkanen

Seuraava sikermä: Osa III

_____________________________


	Raju tuuli 
	käy yli veden. 
	Metsä kohisee, 
	vuori kornaa - 
	herrajumala, sanovat hiljaiset. 
	...

(Elmer Dictonius, Runosta Raju aamu I alkuosa.)
(Kiilan albumi VI, Kansankulttuuri 1954.)
s.44. Toimitus: Maija Savutie ja Jörn Donner.)

Tikkasen tekstien valintasivulle

Index - sivulle, eli alkuun