Metsän puista, järvestä, ja metsäpolku

1.
Kivellä tuulta vasten
lokki pitää silmällä ulappaa,
kuuntelee tekstiviestejä,
ruikkaa ne valkoisina kivelle.


2.
Katiskassa valvoo heinikkohauki,
pelottelee ahvenet
kääntymään takaisin
syvänteen
tummaan nieluun.

Järven pohjalla ei ole mitään,
koska sitä ei erota.


3.
Järven jäät lähtivät pari viikkoa sitten.
Kirkas taivas kimaltelee nyt
ja vesi imee happea.
Täysikuu käy kurkistamassa
onko järvessä kaikki tallella,
sillanrakennusaineet
ulapan ylitse
puoliväliin lounaista taivasta.
 
Sateille on väylä avoin,
tuulet kutittavat paljasta vettä
ja on kuin järvi olisi aina ollut
ilkosillaan, paljaat ulapat
sinitaivaan lähentelyille.

4.
Metsän puut eivät juuriltaan
muuta voi kuin kohista tuulessa,
heilutella vähäsen oksiaan tuulessa,
ja tyynellä ilmalla odotella
että runkoon kasvaa
uusi lustorengas.
 
Se on puun tehtävä.
Vahtia metsässä omaa paikkaansa.


5.
Kun puulle kääntää selkänsä
se tiputtaa kuivia käpyjä polulle.
Joskus kävyn voi saada päähänsä,
ikään kuin siinä olisi
symboliikkaa
ihmisen ja puun välillä.


6.
Puu on puu,
      ihminen on ihminen.
Eikä se ole metsän kannalta
mikään hurrattava asia.


Seuraava sikermä: Osa II

Juhani Tikkanen

Tikkasen tekstien valintasivulle
Poistettuja: 
1.

Vene liplattaa
   matkalla kohti kirkasta vastarantaa
keulan varjo liukuu 
                   ukkospilvi
ahvenen poikasille.

2.
Jäinen järvenranta on kallis pakastin; 
yksinäinen mäyräkoira jäähtyy 
viilenevässä illassa. 


3.
Pihagrillissä mustuu makkara.
Turun Sinappi – Tvångs senap.

Touko - kesäkuussa 2005

Juhani Tikkanen