Sulle on sanoma täällä

Runokokoelma (1972)

Muita otteita kokoelmasta:   1     2     3     4     5     6     7     9     10     11     12     13     14     15  







s. 52:
Lazy Free Watch
Minä seison keskellä merta. Laiva kulkee, leikkaa aaltojen sivua, tuulee lämpymästi, puhaltaa. The Sea is Good.
Pöydällä on kaksi lasia. Pullo keikkuu. Siinä on joku polttanut paljon tupakkaa. Se on juonut pullonkin tyhjäksi. Minä aukaisen venttiilin, raitis ilma tulvahtaa sisään. Paperi lentää pöydältä lattialle. Verho lepattaa. Kävelen kannelle pullo kädessä. Minä asun ylhäällä, siltakannella. Merta näkee mukavan pitkälle. Silmän rajalla yhtyvät taivas ja meri. Tutkamasto vaappuu ylinnä, sen alla hulmuavat lippunarut tyhjillään. Perämies istuu tuolissa aurinkolasit nenällä. Hän vilkaisee eteen, sivulle, eteen, sivulle ja eteen. Heiluttelee jalkoja, polttaa paljon tupakkaa, miten aika kuluisi, pääsisi jo lomalle, loppuisi vahti, tulisi vaikka laiva vastaan.
Minä kävelen siiven päähän asti. Siinä on penkki. Meri kohisee ihan alhaalla. Hyvin alhaalla. Niin pitkä on matka, että tuskin sitä tuossa on, merta, noin vieressä. Ilma leyhähtelee ja liuhuttaa kauluksia löysässä kesäpaidassa. Ojennan käden, pudotan pullon, valo vilkahtaa lasista, pullo loiskahtaa kyljelleen aaltoon. Jonkun matkan päästä se pulpahtaa pintaan, jää nopeasti taakse, näkyy hetken vielä. Tässä on 5000 metriä vettä. Jos pohjan ajattelisi tuohon seinäksi keulan eteen, niin nipin napin laiva ehtisi topata. Vähän alle kolme mailia. Huh.
Ei tätä vettä niin paljoa täällä merellä ole. Eikä maata ole sitäkään. Ilma ja tuulta täällä vain on, pilvet liihottelee joskus, ja ihmisen mieli harhailee yksikseen.
Liitää lokki. Ilostun, kaksi lokkia. Valkeina ja puhtaina, merien rosvot. Ihmisten jäljennökset, liitävät komeina. Trumpetti törähtää. Lokit kaartavat keulan ohi, istuvat föörimaston nenään, istahtaa ja sipoo siivet sileiksi selkään. Tähyää väkänokka horisonttiin. Mitä lokki näkee? Kaulan uljas kaarre, selän liukas viiva, pyrstö ja jalat, seisovat maston nenässä, perse ruikkaa valkean paskan, perämies kiroaa, katsoo horisonttiin eikä näe mitään, istuu ja istuu. Kello käy, vahti sujuu.
Minä lojun penkillä siivellä. Kädet levällään ja katselen. Kuulen meren kohinan. Väsyn hiukan, nukuttaa, laiskottaa. Heti on vahti.
Tässä se laiva menee ... Kun on kone. Taakse jää tietenkin vanaa. Ja merta on joka puolella. Ympärillä. Alla. Taivas yllä. Mikäs meidän on täällä ollessa? Pirun ikävä. Tylsää kun mikä. Ja raskasta. Aina valmiina kaikkeen mahdolliseen. Aina. Joka hetki. Emme pääse muualle. Ole merellä. Aina. Nyt. Aina. Joka hetki.




Seuraava ote: 9.  


Paluu alkuun



Sivua kehitelty 3.1999 - 5.1999 - 3,6,7 & 8/2000 - 11.5.2002