Sininen Delfiini

Runokokoelma (1970)

Otteita kokoelmasta:   1     2     3     5     6  



Sikermästä: KEVÄTTÄ



Viimeisten lumien iltalaulu
Ennen kuin kuu voi nousta, on sen laskettava.
Kaukana järven tuolla puolen on metsä. Kuu nousee sieltä ja soutaa saarten yli, puitten läpi, ja jää yksin kun talojen valot sammuvat illasta pois.
Järven tuolla puolen on metsä. Peltoja on metsän lomassa ja pelloilla latoja. Usva nousee puoliväliin metsänreunaa, pelloilta on jo lumi melkein sulanut, järven jäälle on noussut vettä.
Metsä on monta puuta lähekkäin, metsä alkaa kun kaksi puuta kasvaa lähellä toisiaan, metsä on se kun on monta puuta, kuin rivissä, tai toistensa lomissa, niin että lähellä olevien puitten läpi näkee etäällä olevat puut. Se on metsän synty, ja talvi menee pois, ja kevät tulee, ja kuu nousee metsän ylle, puun oksien takana soutava kuun puolikas.
(s. 35)

-------


Nyt kun on ilta niin muistan aamun, aamut. Ne ovat mukavia, paitsi juuri silloin kun pitää herätä.
(s. 36)

-------


Kello tikittää takan reunuksella. Nyt ei tarvitse lämmittää. Tiktaktiktak. Aika menee ohi. Tiktaktiktaktiktak. Siitä on paha saada kiinni.
(s. 37)

-------


Järveltä vilkkuu valo. Siellä on naapuri. On pirun mukava illalla, kun on yksin, ja menee ulos pimeään ja kun katsoo mustan järven yli, niin näkee valon tuikkimassa.
(s. 38)

-------


Taivas meni pilveen. Nyt on lähes pimeä. Airojen kolahtelu kaikuu rannasta. Vesi suhisee kun taivas tihkuaa. Sieltä täältä nevalta kuuluu lintujen keskustelua. Kun alan soutaa, niin en kuule ääniä. Vesi soljuu keulassa ja laineviuhka leviää jälkeeni. Vesi on tiheänä tihkuvasta sateesta, rannat suttaiset, niinkuin eivät olisi vielä valmiiksi piirretyt.
(s. 39)




Seuraava ote: 5  


Paluu alkuun


Sivu aloitettu 3.2000, muuteltu 4.2000. Tämä versio 10.5.2002.