Vapaus
Runoja kokoelmasta
Lähetin Turusta ollessani Pansion laivastoasemalla alokaskoulutuksessa runojani Otavalle vuonna 1965. Otavan lukijana Tuomas Anhava lähetti minulle kirjeen, jossa esitti runojeni tiimoilta tapaamista. Sain kirjeen Fregatti Matti Kurjelle Hollantiin aluksen ollessa Pohjanmeren ja Pohjois - Atlannin risteilyllä. Tapaaminen järjestyi myöhemmin samana vuonna Matti Kurjen laiskotellessa Öbbnäsin laiturissa.
Samaan aikaan Otavaa riepotteli Hannu Salaman oikeudenkäynti, missä Hannu Salamaa työnnettiin vankilaan siveettömyydestä. Kun se ei onnistunut, sinnikkäät taistelijat löysivät vanhan Jumalanpilkka-pykälän Suomen Lakikirjasta. Sen perusteella jahti Salamaa vastaan jatkui, ja kuten tunnettua, Salama tunnusti syyllistyneensä Jumalanpilkka-pykälää vasten.
Koska olin, vaikkakin asevelvollisena, puolustusvoimissa, niin Otavasta esitettiin että kokoelman julkaisu siirretään vuoden 1966 kevääseen päästyäni pois puolustusvoimien tilapäisestä jäsenyydestä. Näin tehtiinkin, ja odotellessa kirjoittelin niin monta uutta (ja parempaa?) runoa, jotka korvasivat alkuperäisiä siinä määrin, että Vapaus itseasiassa on toinen kokoelmani.
Salamajupakan takia minun henkistä ajattelunvapautta puolustava sieluni aiheutti noina aikoina myös eroamiseni luterilaisesta yhteydestä. Myöhemmin olen toki palannut kirkon pariin; olen Suomen Merimieskirkko ryn rivijäsen.
Muutama runokin kokoelmasta:s.7:Kävelen usein kilometritolkulla pitkin ja poikin kaupunkien katuja ja pohdiskelen asioita. Tuohon aikaan (siis ennen vuotta 1966) sai aina töitä, kun jonkin aikaa jaksoi odotella.
Mikään ajateltavissa oleva voima ei estä minua lähtemästä. Palelen täällä, halvaannun. Useina iltoina peräkkäin menen hiljaa istumaan pimeälle rinteelle kuuraiseen ruohikkoon. Keltaiset katuvalot eivät häikäise minua siellä, ystävät eivät taputtele selkään. Syksyt ovat menneet ja kuka ymmärtäisi kaipuuni määrän?
Meri ja vankila ovat Tuomas Anhavan mukaan sama asia; en ensin tajunnut mitä T.A. tarkoitti todella, vasta kun tajusin että on ihmisiä jotka hakeutuvat vankilaan, ymmärsin mitä T.A. tarkoitti.
Minulle meri ei koskaan ole ollut vankila siinä merkityksessä mitä minä ymmärrän vankilalla. Merellä pääsee itsensä kanssa reilusti olemaan kahden kesken.
Ja radiosähköttäjänä seurustelin täydet työpäivät koko maailman kanssa. Radiosähköttäjänä olin kuitenkin vasta Sinistä Delfiiniä kirjoittaessani.
(Vapautta editoitiin ollessani laivastossa, fregatti Matti Kurjella, kylläkin radio-osastolla.)
s.8:Noina aikoina olin mm. Höyrylaiva Itämeri-laivalla. S/S Itämeri oli Avomeri-yhtiön vanha Lauritsenilta (Tanskasta) hankkima höyrylaiva. Miehistön tilat olivat föörissä, minne oli Pohjanmeren talvimyrskyillä joskus vähän kosteata livahtaa vapaavuorolle. Tässä tekstissä kuitenkin palasin kotiin.
kesä on heti lopussa missä majailet tahtimarssia kiiltävät kyyneleeni muistojesi ruusut ikkunalla kaksi viikkoa vanhoja pikku puroni tallattavanasi, vaikka uisit
oi tämä yksinäinen huone soita sanasi korvastani sisään ennen syksyn tuloa haluaisin palauttaa rattaat takaisin pari kuukautta edes heti loppuu kesä ja tulee pimeää
s.13:
kuume: kiiltävä tie kohti iltaruskoa nielee minut, metsä molemmin puolin väsyneet askeleet porraskäytävässä oven takana ääniä tie päättyy iltaruskoon
kuume: pian pois tieltä, on kiire tie ei lopu koskaan: kierrä avainta hiljaa
Vapaus s. 16, Talvi -runo:
ikkunastani näin Venäläisen auton ajavan ojaan, joku nauroi mieletöntä naurua: minua ei asia liikuttanut lainkaan saatoin rauhassa nauttia pakkaslumen narskunasta kaupunkilaiskenkieni korkojen alla isovatsaiset maalaiset kuuluivat vitsailevan kengistäni isovatsaiset maalaisisännät ja se Venäläinen auto lumihangessa lytyssä huomenna pyydän komissaarilta lupaa ostaa sukset ja lapikkaat hiihdon opas pitää myös ostaa joskus hiihdän varkain puoluesihteerin puutarhaan omenavarkaisiin yhtä hyvin voisin rakentaa ison talon punaisista tiilistäOlen aina ollut vastapuolen mielestä väärällä puolella; stalinistit taisivat pitää minuakin tappolistoillaan, ja vasemmistolaiseksi minua tunnutaan pidettävän jossain vieläkin. Totuus on Niilo Wällärin perimässä, olen Wällärin henkisistä aatteista kasvualustani saanut ay-mielinen ja mielestäni solidaarinen tasavaltalainen.
Toinen vahva muisto; katkaisin uudet sukseni matalassa metsäojassa ja voi sitä katkeruutta. Sukset katkesivat koska en pitänyt niitä puulautoja riittävästi ulkona norjistumassa, ja sama maisema edelleen; sain isoveljeltä kompassin synttärilahjaksi ja Lavamäen korpimetsissä harjoittelin kompassin avulla suunnistamaan. Ongelma oli että tunsin ne takametsät melko hyvin.
Seuraava ote: 2
Tikkasen tekstien Valinta
Sivua päivitelty 3.2000 - 8.2000 ja 26.4.2002
koodia 1.4.2011