INTRO
Oletko tulossa sisään,
urkuparvella on tilaa.
Tule nyt!
Ole kuin vapaa kansa!
ilo!
suru!
tuska!
Vapaus!
(s. 8)
|
JUHANNUS
Keskikesällä
on syytä juhlia.
Keski-Porissa
on risti.
Antaisitte Pyhien tulla sisään!
Marssien!
Jos löytyisi edes yksi Pyhä,
joka tulisi meidän tykö,
tilaa olisi.
|
Kuulisin omat ääneni
jos olisitte hiljaa,
älä silti sulje suutasi:
ei minulla ole mitään sanottavaa;
minä kuuntelen nyt urkuja,
ja silloin ollaan hiljaa.
Kuulen kaiken. Parvelle.
|
Ota yksi juna,
jos se vielä lähtisi
Ala-Porin rautatie-asemalta,
kauaksi,
Reposaaren takarannalle,
sieltä laivalla Ruotsiin,
länteen,
meren yli,
mutta ei sinne pidä mennä.
Tyhjään.
Turhaan.
|
Kun Porissa tuulee
idästä
se menee kirkon läpi
länteen
ja humisee vähäsen mennessään.
Kun Porissa tuulee
lännestä,
se menee kirkon läpi
itään,
ja eksyy sinne.
|
Kun Porissa tuulee etelästä,
se menee kirkon läpi
ja puhaltaa Ultima Thulen
eteisten läpi
Ultima Thulen perille asti.
Mutta kun Porissa tuulee pohjoisesta
niin Brysselissä
repeää
pitsit.
Ja Ranskassa Rouenin tuomiokirkon urut
soivat kuusi yötä
ja viisi päivää
tuoden Viimeistä Tuomiota Galliaan,
Euroopan sydämeen.
Deus! Beneficum!
Ultima Thulen viesti!
|
JUHANNUSAAMU
Älä odota,
että aurinko enää laskee,
sillä se on jo nousussa,
etkä sinä jaksa sitä seurata,
sitä komennella.
Anna urkujen soida,
ne on tehty soittoa varten.
Anna tuulten tuulla,
ne on tehty tuulia varten.
|
Keski-Porin kirkko on suuri kirkko.
Se ei ole yksin.
Ihminen on pieni.
Hän on yksin. Aina.
Kuten yksi muurahainen
ei ole mitään.
Eikä yksi sävel ole sinfonia.
Yksi kitara ei ole elämää
kummempi
yksinäiselle ihmiselle,
yksin kirkon rappusilla.
Urkuparvella on aina tilaa.
|
TUULIMYLLY II
Taivasta vasten
tuulimyllyn siivet
yksi kerrallaan.
|
Jos piirtää nuotin
niin voiko olla
ihan varma
että se soi? Oikein?
|
OHITAMME PILVIÄ
Ohitamme pilvet
ja kiidämme suoraan
taivaisiin,
vähää ennen ukkoskuuroa,
että ehtii sanomaan
- eiku!
|
HONKAMETSISSÄ HUMISEE
Urkuparvella ei humise
honkametsä.
Ei suhise
rantakaislikko,
loisku
läntisen meren
rantakivet
laskevan auringon
varpaille.
|
ÄÄNILEVY ON SOINUT
Kun äänilevy on soinut
loppuun,
eikä ääntä enää tule,
onko se kuin olisi kuolema?
|
Pysähtynyt hetki
joka ei menekään ohitse.
Ei enää soi
vaikka polkisi jaloilla
ja kutsuu ääniä.
On hiljaista.
Hiljaista.
|
Ei tuule pohjatuuli,
puhku itätuuli,
kevyt lounatuuli
ei yksinään jaksa
pitää itsestään ääntä.
Urkupilli ei soi
ilman soittajaa,
itätuuli ei puhku
ilman haastetta,
vastusta ilmojen alla
äänetöntä
ääntä,
ääneti.
On hiljaista.
Hiljaista.
|
Kesäyö ei löydä sanoja
kertomaan valosta,
säveltä hiljaisuuteen.
Niin pientä ääntä
ei ole olemassa.
Niin pieniä säveliä
ei ole kertomaan
sitä mikä on aina läsnä;
hiljainen tausta
ihmisen takana.
Suuri hiljainen valo.
|
