Yleistä kilpikonnatietoa
Kilpikonnia
eli maapallolla jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. Nämä matelijat
kiehtovat ihmisiä yhä!
Tällä sivulla käsitellään mm. seuraavia aiheita:
Mitä
kilpikonnista on syytä tietää?
Kilpikonnien historiaa
Maa-, suo- ja vesikilpikonnien erottaminen
Yleisimmät lemmikkilajit
Mitä kilpikonnista on syytä tietää?
Kilpikonna voi sopivassa elinympäristössä ja hyvällä hoidolla elää jopa yli 100 vuoden ikäiseksi ja seurata ihmistä näin lapsuudesta vanhuuteen. Jotta saisit kilpikonnastasi pitkään iloa, sinun on tunnettava tarkoin sen vaatimukset ja tottumukset. Kilpikonna ei sovi lasten leikkikaluksi, vaan vain ja ainoastaan asiansa osaavalle konnaharrastajalle lemmikiksi. Konna saattaa aiheuttaa allergiaa, toisin kuin luullaan. Ota selvää ETUKÄTEEN, mitä juuri sen lajinen konna vaatii, jota olet itsellesi hankkimassa.
Kilpikonnat elivät
maapallolla jo suurten hirmuliskojen ja krokotiilien kanssa suunnilleen 200
miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin eläneet kilpikonnat näyttivät
kovasti nykyajan merikonnilta.
Saksasta on löydetty Harzvuoriston reunoilta - Maan keskiaikaisia, eli
mesotsooiselta maailmankaudelta peräisin olevia - yli puolen metrin mittaisia
kivettyneitä kilpikonnafossiileita. Näillä kilpikonnilla oli
pitkä kaula, jota ne eivät kuitenkaan voineet vetää kilpensä
suojaan, mutta jota sen sijaan suojasivat piikkimäiset ulokkeet. Kilpikonnafossiilien
kidassa oli pieniä, keilamaisia hampaita, jotka olivat kasvaneet kiinni
kitalakeen ja leuoissa oli selviä jäänteitä hampaista. Nykyisten
kilpikonnien leuoissa on terävät sarveisreunat.
Ihmisen ja kilpikonnan ensikontaktit ovat olleet lähinnä sitä,
että kilpikonnia on syöty ja niiden kilpiä on käytetty koristeina.
Olen täällä pöydän alla piilossa, niin minua ei
pistetä pataan...
Maa-, suo- ja vesikilpikonnien erottaminen
| Erottavat tuntomerkit
|
Maakilpikonnat | Suokilpikonnat | Vesikilpikonnat |
| Kilven muoto (vanhoilla eläimillä) | Edestä ja sivuilta tarkasteltuna pyöreähkö, kuin leppäkertulla. | Kaikki välimuodot maa- ja vesikonnien välillä mahdollisia. | Edestä ja sivuilta tarkasteltuna yleensä hyvin litteä ja virtaviivainen, "kiekkomainen".
|
| Raajat | Takaraajat pylväsmäisen liereitä kuin sormet. Eturaajoissa paksuja sarveissuomuja. | Raajojen kärki litteä, melamainen, niisä pehmeää, sivuun työnnettävissä olevaa nahkaa ja hajallaan vain pieniä ohuita suomuja. Monien lajien koirailla eturaajoissa pitkät kynnet.
|
Raajat melamaiset, niiden nahka sitkeää, sivuun työnnettävää, miltei tai kokonaan suomutonta. |
| Käyttäytyminen | Pysyy maalla, juo nopeasti ja kylpee korkeintaan tunnin. Ei sukella niin, että kilpi ja pää jäisi pitkäksi aikaa veden alle.
|
Etsiytyy nopeasti veteen ja pysyy siellä tuntikausia, ui, sukeltaa veden allekin, mutta palaa maalle. | Menee nopeasti veteen, pysyy sukelluksissa, ui tai kävelee pitkin pohjaa. |
Suomessa yleisimmät maakilpikonnalajit ovat nelivarvaskilpikonna (Agrionemys horsfieldii), kreikankilpikonna (Testudo hermanni) ja reunuskilpikonna (Testudo marginata). Kaikkien näiden kilpikonnien poikasia on usein myytävänä eläinkaupoissa, ja ainakin nelivarvaskilpikonnaa kasvatetaan Suomessa.
Maakilpikonnien ja muidenkin matelijoiden maahantuonti oli pitkään Suomessa kiellettyä. Nykyään maakilpikonnia saa tuoda Suomeen, mutta CITES-sopimuksen piiriin kuuluvilla lajeilla täytyy olla todistus niiden alkuperästä. CITES-todistuksen tarvitsevat mm. kreikankilpikonna (Testudo hermanni), espanjankilpikonna (Testudo graeca graeca), reunuskilpikonna (Testudo marginata), kannuskilpikonna (Testudo ibera) sekä leopardikilpikonna (Geochelone pardalis).
Tässä vielä kilpikonnavitsejä!
Lähteet:
Jarmo Perälä: Maakilpikonnat
Hartmut Wilke, Uwe Anders: Kilpikonnat
Klikkaa
itsesi tästä kilpikonna.comin etusivulle!
© www.kilpikonna.com