Vesikilpikonnan hoitotietoa

[tässä tekstissä vesikonnalla tarkoitetaan enimmäkseen punakorvakonnaa, Trachemys scripta elegans]

kilpikonna.com pyytää kaikkia vesikilpikonnan hankkimista harkitsevia sekä jo vesikonnan omistavia huomioimaan, että vesikonnista on liikkeellä erittäin paljon väärää ja jopa konnille vahingollista tietoa. Väärää tietoa on useissa kirjoissa, konna-harrastajien ja virtuaalilemmikkihoitoloiden Internet-sivuilla, lemmikkieläinkauppiailla sekä joillakin eläinlääkäreillä.

kilpikonna.com sivustolla on runsaasti ajanmukaista ja oikeaa vesikilpikonnan hoitotietoa. Asiaan enemmän perehtyvien kannattaa ehdottomasti lisäksi hankkia käsiinsä ainakin yksi kirja, Jarmo Perälän "Punakorvakilpikonna", jonka voi tilata täältä: Suomen Herpetologinen Yhdistys >>
"Punakorvakilpikonna" on suomalaisen asiantuntijan, Jarmo Perälän kirjoittama perusteellinen opas punakorvakilpikonnien maailmaan.

Kilpikonnien lahko Chelonia l. Testudines jaetaan 12 heimoon. Punakorvakilpikonnat kuuluvat suokilpikonniin eli Emydidae-heimoon ja siinä Trachemys-sukuun. Huomioithan ennen punakorvakilpikonnan hankintaa, että pieni 5-senttinen konna kasvaa neljässä vuodessa 20-senttiseksi isoksi puolitoista kiloiseksi konnaksi, eikä sen käsittely ja hoitaminen ole sen jälkeen enää yhtä helppoa ja mukavaa.

Yleistä punakorvakilpikonnasta >>
Sukupuolen määritys >>
Vesikonnan koti >>
Lämpö ja valo >>
Ruokintaa >>
Tulosta tästä itsellesi vesikonnan ruokinta-lista >>
Hoitoa >>
Terve punakorvakilpikonna >>
Liian pitkä nokka >>
Sisäloiset >>
Sairauden oireita >>
Sairaan vesikonnan tukihoito kotona >>
Salmonelloosi >>
Vesikilpikonnan kilpivauriot ja kilpisairaudet >>
Loukkaantuminen >>
Ruokinnan ja valon vaikutus kilpeen >>
Kilven tulehdussairaudet >>
Kilven tulehdussairauksien hoito >>
A-vitamiinin puute punakorvakilpikonnilla >>

Yleistä punakorvakilpikonnasta

Kaikki matelijat ovat vaihtolämpöisiä selkärankaisia. Toisin sanoen niiden ruumiinlämpö ja näin ollen myös elintoiminnot ja vireystila riippuvat ympäristön lämpötilasta. Jos lämpötila laskee liian matalaksi, kilpikonnan elintoiminnat hidastuvat ja se lopettaa syömisen ja liikkumisen. Alhainen lämpö aiheuttaa ruoansulatuksen heikentymistä, jonka seurauksena ravinto ei sula kunnolla eivätkä ravintoaineet imeydy. Ruumiinlämpö vaikuttaa myös lääkkeiden imeytymiseen. Tärkeimmät elinvaatimukset matelijoilla ovat oikea lämpö, valo, kosteus ja ravinto. Näissä kaikissa tulee pyrkiä jäljittelemään luonnonolosuhteita. Valtaosa lemmikkinä pidettävien matelijoiden sairauksista johtuu välillisesti tai suoraan hoitovirheistä.
Pienetkin hoitovirheet voivat ajan myötä aiheuttaa havaittavia sairauksia. Puutteellinen ruokavalio ja hygienia sekä väärät ympäristöolosuhteet laskevat eläimen vastustuskykyä ja altistavat paitsi puutossairauksille myös monille infektiotaudeille.

 

Sukupuolen määritys

Punakilpikonnan sukupuoli voidaan tunnistaa ulkoisten merkkien perusteella 1-2 vuoden iässä, joskus tätäkin aikaisemmin. Punakorvakilpikonnauroksen häntä on tyvestä leveä, suhteellisen pitkä ja vankka. Uroksen etujalkojen keskimmäiset kynnet kasvavat reunimmaisia kynsiä selvästi pitemmiksi. Aikuinen uros on naarasta pienempi sekä painoltaan että kilven pituudeltaan. Täysikasvuinen, sukukypsä uros on noin 15 cm pitkä ja painaa 550-800 g. Naaraan häntä on yleensä lyhyt ja kapea. Peräaukko on lähempänä vatsakilven reunaa kuin uroksella. Naaraalla kynnet ovat lyhyet ja tasapitkät. Naaras on 26-30 cm pitkä ja painaa reilun kilon, joskus jopa lähemmäksi kaksi kiloa.

 

Vesikonnan koti

Punakorvakilpikonnalla täytyy olla kotina iso terraario/akvaario, jossa konna pääsee kokonaan kuivalle maalle ja kokonaan veteen kun itse niin haluaa. Erinomaisen vesikonnan kodin saa isosta akvaariosta.

Aikuinen punakorvakilpikonna on kookas ja tarvitsee tilavan akvaarion voidakseen hyvin ja pysyäkseen terveenä. Akvaariossa pitää olla vähintään 100 litraa vettä jokaista aikuista yksilöä kohden. Veden on oltava riittävän syvää, jotta kilpikonna voi kunnolla sukeltaa. Konna-asunnon on syytä olla helposti pestävissä ja veden vaihto on hyvä tehdä helpoksi.
Akvaariossa on oltava lepäämistä ja lämmittelyä varten kuiva alue, jolle kilpikonnan on päästävä vaivattomasti esimerkiksi ramppia pitkin. Maa-alueeksi voi leikata sopivan vanerin, jonka ripustaa akvaarion reunoista vedenpinnan yläpuolelle. Konnat pääsevät kellimään lampun valoon kävelemällä ylös ramppia pitkin. Rampille voi tarvittaessa kiinnittää muovista kuramattoa, jotta konnat eivät liukastu ylöskömpiessään. Alueen on oltava riittävän iso tai niitä on oltava useampia, jotta kaikki kilpikonnat voivat olla kuivalla maalla samanaikaisesti niin halutessaan. Arka yksilö tarvitsee esimerkiksi tummasta muovista tai kasveista tehtyjä näkösuojia, jotta se uskaltaa olla kuivalla alueella ihmisen läsnäollessa. Kasvien on ehdottomasti oltava myrkyttömiä, sillä kilpikonna voi syödä niitä.
On erittäin tärkeää, että akvaarion vesi pysyy puhtaana. Tätä varten akvaariossa on oltava tehokas suodatin. Lisäksi vesi on vaihdettava riittävän usein. Akvaario pitää puhdistaa huolellisesti vähintään kerran kuussa. Sisustus on syytä olla puhtaanapidon helpotukseksi olla melkoisen askeettinen. Puhdistuksen helpottamiseksi pohjalle ei laiteta hiekkaa tai kiviä.

Kodissa täytyy punakorvalla olla lisäksi loisteputkilamppu, jossa UVB-putki, lämmittelylamppu ja ulkosuodatin. Konnaa varten täytyy kotona lisäksi olla vedenvaihtoletku, kuivaruokaa, haavi, tuore- ja pakasteruokaa, kalaa ja katkarapuja sekä vitamiineja ja kalkkia.

Vesikonnat voi huoletta päästää kävelemään huoneiston lattialle akvaarion pesun ajaksi tai pidemmäksikin aikaa. On tiedossa erittäin kesyjä punakorvakonnia, jotka kävelevät ympäri huoneistoa suurella riemulla. Täytyy muistaa, että vesikonnan täytyy päästä köpöttelemään vapaana huoneistoon aivan kuten maakonnienkin, useita kertoja viikossa.

Lukijan huomautus: Minulla on 14- vuotias punakorva ja hän on tottunut pienestä lähtien olemaan liikkeellä ja sylissä. Luuleekin olevansa ihminen. Välillä hän on tosi rasittava, kun juoksee perässä joka askeleella. On hyvin onnellinen, kun on useampia jalkapareja, joita pitkin voi kiivetä syliin.
Luin jostakin, ettei vesikilppareista saa sylissä hellittävää. Herra Mihail Gorbatsov eli Konna ei saa tarpeekseen sylissä olosta. Olemme vain kahden ja Konna tuntee itsensä hylätyksi, kun olen iltaisinkin paljon poissa. Niin että poikkeus vahvistaa säännön.
Terveisin Ulla- Maija.

 

Lämpö ja valo

Yksi tärkeimmistä ympäristötekijöistä matelijoille on lämpö. Luonnossa matelijat säätelevät ruumiinlämpötilaansa vaihtamalla paikkaa ympäristölämpötilojen mukaan. Myös lemmikkikilpikonnalla on oltava tämä mahdollisuus eli akvaariossa tulisi olla sekä lämpimiä että viileämpiä alueita. Perusvarusteena akvaariossa on oltava myös lämmitin, joka pitää veden 22-24-asteisena. Sopiva ilman lämpötila on 20-25 °C. Luonnossa kilpikonnat lepäävät auringonpaisteessa, mutta vankeudessa elävällä matelijalla käytännöllinen ratkaisu on lepopaikan kohdalle asennettu kohdevalo tai lämpölamppu. Lämpötilan tulee tällä lepopaikalla olla 35-40 °C. Riittävän lämmön avulla kilpikonnan ruoansulatus ja aineenvaihdunta toimivat normaalisti ja eläin pysyy aktiivisena. Palovammojen ehkäisemiseksi lamput on asennettava riittävän korkealle. Veden ja lämmittelyalueen lämpötilaa tulee seurata jatkuvasti lämpö-mittareiden avulla.

Myös oikea valaistus on erittäin tärkeää matelijoiden hyvinvoinnille. Paras valonlähde on luonnollisesti auringonvalo. Sen sisältämän ultraviolettisäteilyn avulla eläimen iholla muodostuu D3-vitamiinia, jota tarvitaan mm. kalsiumin imeytymiseen. Lämpiminä kesäpäivinä eläin voidaan laittaa aitaukseen ulos, mutta silloin tulee varmistaa, että se pääsee halutessaan varjoon, vettä on tarjolla ja ettei sillä ole minkäänlaista mahdollisuutta kaivaa itseään aitauksen alitse. Huoneessa akvaarion asettaminen ikkunan viereen auringonvaloon ei korvaa ulkonaoloa, sillä auringon ultraviolettisäteet eivät läpäise lasia. Akvaariossa käytettävistä valonlähteistä turvallisin on luonnonvalolamppu, joka jäljittelee auringonvalon spektriä (esim. TrueLite®). Se ei tuota merkittävästi lämpöä, mutta lähettää uvb-säteitä, jotka edesauttavat D3-vitamiinin muodostumista iholla. Tällaista valoa voidaan käyttää valaistukseen koko päivän. Ultravioletti- ja mustavalolamppujen kanssa on noudatettava erityistä varovaisuutta, sillä ne aiheuttavat helposti palovammoja ja silmävaurioita. Tämän vuoksi niitä voi käyttää vain muutamia kertoja viikossa ja silloinkin lyhyitä (10-30 min) aikoja kerrallaan.
Valon määrän tarve vaihtelee eläinlajeittain. Jotta valoisuusjaksot vastaisivat mahdollisimman tarkkaan luonnon olosuhteita, tulee valoa olla 10-12 tuntia vuorokaudesta ja pimeää vastaavasti 12-14 tuntia.

Luonnossa punakorvia esiintyy lämpimissä virtaamattomissa, pehmeäpohjaisissa vesissä Mississippin molemmin puolin Yhdysvalloissa Suurilta järviltä aina Meksikon lahdelle asti. Niiden luonnollinen ruokavalio koostuu kasveista ja hyönteisistä ja esim. kalasta. Aikaansa ne viettävät paistatellen auringossa kivien ja puunkarahkoiden päällä, syöden ja tietysti poikien mielipuuhaa on liehitellä kauniita tyttöjä! Tärkeimmät elinvaatimukset vankeudessa elävillä matelijoilla ovatkin oikea lämpö, valo, kosteus ja ravinto, ja näissä kaikissa täytyy pyrkiä mahdollisimman lähelle luonnonolosuhteita.

Ruokintaa

Punakorvakilpikonna syö vedessä tai vedenrajassa eikä sen ruokinta yleensä onnistu kuivalla maalla. Punakorvakilpikonna on ehdottomasti ruokittava erillisessä ruokintavadissa. Tällä tavalla vältetään veden likaantuminen ruoanjätteillä. Tavallinen pesuvati käy hyvin ruokinta-astiaksi. Vettä on siellä oltava niin paljon, että kilpikonna pystyy upottamaan päänsä kokonaan vedenpinnan alle. Aralle yksilölle on järjestettävä rauhallinen syömispaikka, koska eläin voi muuten stressaantua ja lopettaa syömisen kokonaan. Terve, nälkäinen punakorvakilpikonna syö itsensä kylläiseksi 20-30 minuutissa. Tämän jälkeen se siirretään takaisin akvaarioonsa. Pienet, nopeasti kasvavat yksilöt ruokitaan 2-3 kertaa päivässä. Aikuinen, isokokoinen punakorvakilpikonna syö harvemmin ja pitää tavallisesti muutamia paastopäiviä viikossa.

Kilpikonna on hyvä punnita ja sen kilpi mitata säännöllisin väliajoin ja kirjata arvot muistiin. Paino ei saa laskea, mutta myös liian äkillistä lihomista on varottava.

Punakorvakilpikonna on lihansyöjä ja kasvissyöjä. Se on pienestä pitäen totutettava mahdollisimman monipuoliseen ruokavalioon. Tärkein ruoka-aine on kala. Kaloja ei perata vaan kilpikonnan on saatava syödä myös sisäelimet ja ruodot. Tämä on tärkeää vitamiinien, kalsiumin ja muiden kivennäisaineiden tasapainon kannalta. Kalat on syytä pilkkoa sopivan kokoisiksi paloiksi. Tuoreessa ja pakastetussa kalassa on B1-vitamiinia hajottavaa tiaminaasientsyymiä. Jotta tämän vitamiinin puute vältettäisiin, on kalat joko kiehautettava tai ruokavalioon lisättävä sellaista vitamiinivalmistetta, joka sisältää myös B1- vitamiinia.

Konnat pitävät elävien kalojen pyydystämisestä mutta useimmiten kalat jää pyydystämättä. Kaloja ei oikein voi pitää samassa altaassa punakorvien kanssa koska vesi on usein kaloille liian huonoa.

Kalan lisäksi sopivaa ravintoa ovat katkaravut, kypsennetty kananmuna, juusto ja maksa sekä silloin tällöin kissan purkkiruoka ja liotettu kuivamuona sekä hyönteiset ja madot. Punakorvakilpikonnalle tarkoitettu kuivaruoka on kohtuudella annettuna hyvä lisä ruokavalioon. Punaista lihaa tulee antaa vain rajoitetusti. Vaikka punakorvakilpikonna onkin aikuisena lihansyöjä, useat nuoret kilpikonnat syövät sekä lihaa että vihanneksia. Punakorvakilpikonna siirtyy kokonaan lihansyöjäksi yleensä ensimmäisen elinvuoden jälkeen, joskin aikuisellekin voi silloin tällöin tarjota vihanneksia. Nuoren punakorvakilpikonnan ruokavaliosta noin 25 % tulisi olla vihanneksia. Sopivia ovat esimerkiksi juuresten varret, vesikrassi, merilevä ja raastettu porkkana. Punakorvakilpikonna siirtyy vanhetessaan jälleen enemmän kasvissyöjäksi. Muutaman vuoden ikäisenä punakorvakonnan ruokavaliossa tulisi olla noin 30 % kasviksia ja yli kymmenen vuoden ikäisenä kasvisten tulisi olla lähes 50 % ruokavaliosta.

Tavallisimmat ruokinnasta johtuvat ongelmat punakorvakilpikonnalla ovat kalsiumin sekä A- ja E-vitamiinien puute. Luonnossa kilpikonna syö saaliinsa kokonaan, joten se saa niistä sopivasti vitamiineja, hivenaineita ja oikeassa suhteessa kalsiumia ja fosforia. Pelkistä kalafileistä tai jauhelihasta kilpikonna saa runsaasti fosforia, mutta ei juuri lainkaan kalsiumia. Tämän seurauksena luusto ja kilpi alkavat pehmentyä. Tämän välttämiseksi punakorvakilpikonnan ravintoon ehdottomasti lisättävä kalkkia, esimerkiksi liitujauhoa 2 tl/kg/vko (n. 7 g kalsiumia/kg/vko). Liitujauho voidaan sekoittaa pieniin ruokapaloihin tai ripotella ruoan päälle. Kalsiumin lisäksi kilpikonna tarvitsee myös säännöllisen vitamiinilisän ravintoonsa, välillä on kuitenkin hyvä pitää taukoja vitamiinien antamisessa. Sopiva valmiste on Tehovitol®-liuos, jonka maksimiannos on 1 ml/kg/vko. Se on paras antaa suoraan suuhun tai imeytettynä aterian ensimmäiseen ruokapalaan, jonka kilpikonna syö heti. Täten vitamiini ei ehdi liueta veteen. Markkinoilla on myös jauhemaisia valmisteita, joissa on sekä vitamiineja että kalsiumia, kuten esimerkiksi NUTROBAL® vitamiinivalmiste.
Vinkki: Laita NUTROBAL® (tyhjään) suolasiroittimeen, joka helpottaa huomattavasti NUTROBAL®:in siroittamista konnanruokaan.

Punakorvat ovat siis pääasiallisesti lihansyöjiä, kuitenkin vanhemmiten siirtyen enemmän kasvispainotteiseen ruokavalioon. Ruokavalion täytyy sisältää tarpeeksi kalkkia, joka on tärkeää kilven ja luuston muodostuksen kannalta, samalla turhaa fosforia on vältettävä. On myös muistettava tärkeät vitamiinit, kuten A ja D3. Konnalla on oltava paastopäivä kerran viikossa sisäelinten rasvoittumisen estämiseksi.

Tulosta tästä itsellesi vesikonnan ruokinta-lista >>

Hoitoa

Punakorvaa, varsinkaan pientä, ei saa ottaa pelkästään kylkien sivuilta etusormella ja peukalolla kiinni (vaikka se loogiselta tuntuisikin), sillä pienenkin konnan jalkalihaksissa on uskomaton määrä voimaa, ja konna saattaa saada itsensä potkaistua helpostikin irti tästä pinsettiotteesta. Paras tapa on pinsettiote + toinen käsi alakilven alle, jolloin konnaa ikäänkuin pidetään kämmenellä.
Isommalle konnalle tämä ei kuitenkaan käy, vaan isoa konnaa kannattaa ottaa reilulla otteella hännen kohdalta kilven takaosasta (peukalo yläkilven puolelle, muut sormet alakilven puolelle). Näin saa kohtalaisen isoakin konnaa nostettua melko turvallisesti ilman irtipotkimisen vaaraa. Aina kuitenkin on suositeltavaa käyttää kahta kättä.
Punakorvaa käsitellessä kannattaa muistaa muutama asia: kynnet ovat terävät ja pureminen sattuu. Tämä pätee jo vähänkin yli 7-senttisten konnien kanssa.

Käsittelyn jälkeen tai yleensä käytettyään kilpikonnatavaroita (haaveja, letkuja tms.) kannattaa muistaa pestä kätensä huolella. On olemassa salmonellatartunnan vaara, kun punakorvia käsittelee.

 

Terve punakorvakilpikonna

Terveellä punakorvakilpikonnalla on kirkkaat avoimet silmät. Sieraimet ja suu ovat puhtaat ja hengitys äänetöntä. Ihossa ja kilvessä ei saa näkyä mitään tavallisuudesta poikkeavaa kuten esimerkiksi osittain irtonaisia liuskoja kilvessä, punaisuutta tai läiskiä ihossa. Pieniä poikasia lukuunottamatta kilpikonnan kilven on oltava kova. Punakorvakilpikonna tavallisesti räpiköi jaloillaan kiivaasti, jos se otetaan pois vedestä. Jalat ovat voimakkaat ja lihaksikkaat. Kiinniotettaessa monet yksilöt yrittävät purra. Punakorvakilpikonna ui vaakasuorassa. Terveellä punakorvakilpikonnalla on hyvä ruokahalu. Normaalia ovat tosin aikuisten viikottaiset paastopäivät sekä talviaikaan lyhyet lepojaksot, jolloin kilpikonna liikkuu ja syö tavallista vähemmän.

 

Liian pitkä nokka

Kilpikonnan ylä- ja alanokka kasvavat läpi elämän. Mikäli nokka ei kulu riittävästi, aiheuttaa se tavallisesti syömisvaikeuksia. Liian pitkää nokkaa on ajoittain lyhennettävä.

 

Sisäloiset

Vesikilpikonnalla on usein erilaisia sisäloisia, mm. pyörö- ja heisimatoja ja alkueläimiä. Pienet määrät eivät välttämättä aiheuta oireita. Loisten määrän lisääntyessä kilpikonnan ruokahalu huononee ja eläin alkaa laihtua. Lisäksi yleiskunto heikkenee ja nuorilla eläimillä kasvu pysähtyy. Loistartunta altistaa muille sairauksille kuten infektioille. On erittäin tärkeää huolehtia vasta hankitun kilpikonnan loishäädöstä.

Madota konna joko eläinlääkärillä tai tee se itse kerran vuodessa. Apteekista saa reseptivapaata AXILUR VET® matolääkettä. Kysy tarkemmat madotusohjeet apteekkarilta (so. n. 1/4 tabletti puolikiloiselle konnalle kun kyseessä 200mg tabletti). Varsinkin konnille, jotka syövät järvikalaa, on madotus pakollinen, sillä järvikalat saattavat kantaa suolistoloisia. Uusi madotus kahden viikon kuluttua. Akvaario on muistettava puhdistaa huolellisesti uusintatartunnan ehkäisemiseksi.

Sairauden oireita

Tärkeimpiä syitä punakorvakilpikonnan sairastumiseen ovat virheellinen ruokavalio sekä puutteellinen hoito ja huono hygienia. Oireet vaihtelevat luonnollisesti sairauden mukaan, mutta kaikki muutokset normaalista tulee huomioida. Väsymys, heikkous ja ruokahaluttomuus ovat yleisiä oireita. Heikkous ilmenee tavallisesti haluttomuutena mennä veteen. Turvonneet silmäluomet ovat A-vitamiinin puutteen tavallinen oire. Hengitystietulehduksessa havaitaan monesti sierainvuotoa, lisäksi kilpikonna voi hengittää suu auki ja uida vinossa. Pehmeä kilpi on usein seurausta vakavasta kivennäisaineiden puutteesta tai epätasapainosta. Myös kilpivaurioihin tulee kiinnittää huomiota. Mikäli eläimessä havaitaan mitään epänormaalia, tulee eläinlääkäriin ottaa yhteys mahdollisimman nopeasti.

Kun punakorvalla on yksi tai useampia seuraavista oireista, on syytä asialle tehdä pikaisesti jotain:
- turvonneet ja/tai jatkuvasti kiinni olevat silmät
- vinkumista tai viheltäviä ääniä tai niiskutusta
- ripuli
- epätavalliset merkit kilvessä, epätavallisia reikiä, kuoppia tai valkoisia läikkiä kilvessä ulkopinnan alla
- limaista eritettä (väri saattaa vaihdella esim. ruskeasta keltaiseen)
- naarmuja tai haavaumia iholla
- suu on (sisältä) muun värinen kuin vaaleanpunainen
- kilpikonna on epänormaalin hiljainen ja väsyneen oloinen (nukkuu paljon eikä liiku), poislukien talvi"väsymys"
- uintiasento muuttu sivulle kallistuneeksi
- eritettä silmistä tai nenästä
- iholla näkyy paise(ita).

Ensilääkkeenä tehoaa usein:
- nosta ympäristön lämpötilaa (niin ilman kuin vedenkin), veden lämpö 26-29 asteeseen Celsiusta
- siivoa allas ja pidä ympäristö todella puhtaana
- jos kieltäytyy syömästä, yritä kuitenkin, syömättömyys saattaa aiheuttaa lisäongelmia

Jos kilpikonnan tila pahenee huomattavasti yön (päivän) aikana, vie se eläinlääkäriin välittömästi (tarkoittaa saman päivän aikan, viimeistään seuraavana!). Rauhoita eläimen elinympäristöä, se tarvitsee paljon lepoa ja rauhaa parantuakseen.

Eläinlääkärille mentäessä kilpikonna on matkan ajan pidettävä lämpimänä eikä kuljetuslaatikko saa olla vedolle alttiina. Kuljetuslaatikoksi käy hyvin ns. kylmälaukku, joka eristää lämpöä. Pohjalle on hyvä asettaa pyyhkeitä ja lämminvesipulloja, jotta eläin ei kylmettyisi. Kilpikonnaa ei ole syytä puhdistaa juuri ennen vastaanotolle menoa, jotta eläinlääkäri näkee miltä konna todellisuudessa näyttää.

Sairaan vesikilpikonnan tukihoito kotona

Sairas kilpikonna tulee pitää lämpimässä, sillä matelijoiden vastustuskyky riippuu suuresti ympäristön lämpötilasta. Tämän vuoksi terraarion lämpötilan tulisi olla 26- 32 °C. Kohdevalo tai lämpölamppu on erittäin tärkeä, jotta eläimelle voidaan taata lämpimiä lepopaikkoja. Jos kilpikonna saa antibioottihoitoa, on lämpötilan merkitys erityisen suuri, sillä osa antibiooteista voi olla myrkyllisiä kilpikonnalle, mikäli ympäristön lämpötila on väärä. Koska sairas kilpikonna ei välttämättä jaksa uida kunnolla, on hukkumisen estämiseksi veden määrää syytä vähentää. Lisäksi on varmistettava, että kilpikonnan pääsy vedestä kuivalle maalle on mahdollisimman vaivatonta. Akvaarion ja veden puhtaus on oleellisen tärkeää. Tällä tavoin taudinaiheuttajabakteerit eivät pääse lisääntymään. Pääsääntöisesti sairas kilpikonna kannattaa erottaa lajitovereistaan sairauden leviämisen estämiseksi. Kilpikonnan on annettava olla rauhassa ja se on kaikin mahdollisin tavoin houkuteltava syömään. Ravinnon on oltava helposti syötävää ja riittävän lähellä.

Salmonelloosi

Hyvin suurella osalla Suomessa olevista lemmikkimatelijoista on suolistossaan salmonellabakteereita. Matelijoista salmonelloosia on eniten kilpikonnalla. Eläimet saavat tartunnan useimmiten ympäristöstään tai likaantuneen ravinnon välityksellä. Kilpikonnalle salmonelloosi aiheuttaa vain harvoin oireita kuten ripulia ja yleistä huonokuntoisuutta. Tartunnan saatuaan kilpikonna toimii taudinkantajana todennäköisesti koko elämänsä. Salmonellabakteerien eristäminen on kuitenkin hankalaa, sillä eläin ei jatkuvasti eritä niitä ulosteessaan. Tartunta voi levitä ihmiseen ulosteen välityksellä. Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat pienet lapset. Koska jokainen matelija on salmonelloosin mahdollinen kantaja, tulee näihin eläimiin suhtautua asian vaatimalla varovaisuudella. Käytännössä se tarkoittaa hyvää hygieniaa eli huolellista käsien pesua eläimen käsittelyn ja akvaarion siivoamisen jälkeen. Salmonella voi pahimmillaan aiheuttaa ihmiselle erittäin vakavan suolistotulehduksen.

Vesikilpikonnan kilpivauriot ja kilpisairaudet

Loukkaantuminen

Kilpikonnan loukkaantuessa kilpikin voi vaurioitua. Syynä voi olla mm. putoaminen, koiran tai kissan purema sekä kesäisin ruohonleikkuri. Kilpikonna on loukkaannuttuaan aina vietävä eläinlääkärin tarkastettavaksi. Ennuste riippuu mm. vaurion laajuudesta, verenhukan määrästä, eläimen yleiskunnosta ennen loukkaantumista sekä sisäelinten mahdollisesta vahingoittumisesta.

 

Ruokinnan ja valon vaikutus kilpeen

Kilpikonna tarvitsee kalsiumia eli kalkkia luidensa rakennusaineeksi, kilpi mukaanlukien. Suurin tarve on kasvavalla yksilöllä. Kilven pitää olla kova vuotta vanhemmalla kilpikonnalla. Monesti ravinnossa on kuitenkin liian vähän kalsiumia ja vitamiineista etenkin D3-vitamiinia, lisäksi kalsiumin ja fosforin välinen suhde on usein väärä. Maakilpikonnan ruokinnassa tavallinen virhe on antaa hyvin yksipuolista kasvisravintoa. Punakorvakilpikonnalle ongelmia aiheutuu pelkästä lihasta (jauheliha, perattu kala ja katkaravut), jossa on vähän kalsiumia ja paljon fosforia.

Yhtenä syynä elimistön kalsiumin puutteeseen voi olla myös ympäristön liian alhainen lämpötila, joka heikentää ruoansulatusta ja ravintoaineiden imeytymistä. Kalsiumin puute aiheuttaa vakavia luustomuutoksia, mikä kilpikonnalla näkyy myös kilvessä. Tavallisin oire on pehmeä kilpi, joka voi joustaa puristettaessa sitä sormilla.

Myös kilven epämuodostumat ovat yleisiä. Tällöin voidaan nähdä kilven reunan kääntyminen ylöspäin tai yksittäisten kilven osien korottuminen. Kilpi näyttää liian pieneltä ja kilpikonnan on vaikea vetää jalkoja kilven sisälle. Kilpikonnalla nokka voi kasvaa vinoon, mikä pahimmillaan vaikeuttaa syömistä koko loppuelämän ajan. Kilpimuutosten lisäksi väärä kalsiumin ja fosforin suhde huonontaa ruokahalua, hidastaa kasvua ja heikentää yleiskuntoa, mikä altistaa sairauksille. Eläimen jalat ovat heikot ja lihasköyhät, minkä takia liikkuminen on hankalaa. D3-vitamiinia tarvitaan mm. kalsiumin imeytymiseen. Luonnossa D3-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon sisältämän ultraviolettisäteilyn avulla. Lämpiminä kesäpäivinä kilpikonna voidaan asettaa häkissä ulos, mutta silloin tulee varmistaa, että se pääsee varjoon ja sillä on vettä tarjolla. Suomen oloissa kilpikonnaa on kuitenkin mahdotonta pitää riittävästi auringonvalossa. Lemmikkikilpikonnalla riittävä ultraviolettisäteilyn saanti on varmistettava luonnonvaloa jäljittelevien valaisimien avulla. Terraariossa käytettävistä valonlähteistä turvallisin on luonnonvalolamppu, joka jäljittelee auringonvalon spektriä (esim. True-Lite®). Se ei tuota merkittävästi lämpöä, mutta lähettää uvb-säteitä, jotka edesauttavat D3-vitamiinin muodostumista iholla. Tällaista valoa voidaan käyttää valaistukseen koko päivän. Jotta valoisuusjaksot vastaisivat mahdollisimman tarkkaan luonnon olosuhteita, tulee valoa olla 10-12 tuntia vuorokaudesta ja pimeää vastaavasti 12-14 tuntia.

Diagnoosin tekeminen perustuu tietoihin eläimen ruokavaliosta ja elinolosuhteista, kliiniseen tutkimukseen ja usein myös röntgenkuviin. Hoidon kulmakivinä ovat ruokintavirheiden korjaaminen sekä säännöllinen kalsiumin ja vitamiinien antaminen. Kilpikonnalle sopiva vitamiinivalmiste on Tehovitol®, jonka maksimiannos 1 ml/kg/vko. Kalsium annetaan liitujauhona, jonka annos on 2 tl/kg/vko (n. 7 g
kalsiumia /kg/vko). Markkinoilla on myös jauhemaisia valmisteita, joissa on sekä vitamiineja että kalsiumia.
Kilpikonna voi jäädä pienikokoiseksi eivätkä kilpimuutokset palaudu ennalleen, mutta oikealla hoidolla uusien kilpimuutosten syntyminen pystytään ehkäisemään. Pitkälle edenneen kalsiumin puutteen ennuste on varauksellinen. Hoitamattomana se johtaa eläimen kuolemaan.

 

Kilven tulehdussairaudet

Valtaosa kilven tulehduksista sekä maa- että punakorvakilpikonnalla on seurausta huonosta hoidosta. Puutteellisen ruokavalion seurauksena vastustuskyky laskee, jolloin eläin sairastuu helposti. Tavallisia syitä bakteeri- ja sienitulehdusten syntymiselle ovat huonot ympäristöolot kuten likainen vesi ja liian ahdas elintila, jolloin kilpikonnat alkavat tapella aiheuttaen toisilleen vaurioita.
1. Levien ja sienten aiheuttamat tulehdukset
Punakorvakilpikonnalla voi kasvaa levää selkäkilvessä. Se kertoo veden huonosta laadusta ja likaisista oloista ylipäätään. Lisäksi se voi olla merkki siitä, että kilpikonna viettää liikaa aikaa vedessä eikä kuivu välillä. Kilven pinnalla ja naarmuissa kasvavat levät ja sienet voivat aiheuttaa kilven uloimpien kerrosten irtoamista sekä luun syöpymistä. Ne myös edesauttavat bakteerien pääsyä elimistöön.
2. Bakteerien aiheuttama tulehdus
Muutokset ilmenevät ensisijaisesti selkä- ja vatsakilvessä, mutta myös ihotulehdus on mahdollinen. Taustalla on yleensä samanaikainen muu sairaus tai elinoloihin liittyvä ongelma kuten huono hygienia. Tauti voi alkaa kilven pintaan syntyneestä vauriosta, esimerkiksi naarmuuntumisesta. Vaurioalueiden koko ja määrä voi vaihdella. Lievimmässä muodossa ilmenee yksittäisiä, pieniä rosoisia alueita kilvissä. Ilman hoitoa tämä pinnallinen muoto etenee syvemmälle kilpeen, joka alkaa näiltä kohdin punoittaa, pehmentyä ja kerätä pahanhajuista eritettä. Tällöin puhutaan kilpimädästä. Kilpisuomujen alle ilmestyy vaaleita tai vaaleanpunaisia alueita ja vähitellen kilpi alkaa kuoriutua näiden alueiden ympäriltä. Kilpimätä voi pahimmassa tapauksessa edetä verenmyrkytykseksi, mutta yleensä se rajoittuu kilven pinnallisiin kerroksiin tai kilpiluuhun krooniseksi tulehdukseksi.

 

Kilven tulehdussairauksien hoito

Hoito riippuu tilan vakavuudesta, mahdollisista samanaikaisista muista sairauksista ja siitä, onko kyseessä maalla vai vedessä asuva kilpikonna. Jos kilven pinnalla on levää, tulee kilpi puhdistaa säännöllisesti. Eläinlääkäri poistaa kuolleen kudoksen sekä väriltään muuttuneet ja irtoavat kilpisuomut. Vakavien infektioiden hoidossa käytetään antibiootteja pitkinä kuureina. Kotihoitona vauriokohdat puhdistetaan jodi- tai klorheksidiinipitoisella antiseptisella liuoksella 1- 2 kertaa päivässä ja niihin laitetaan jodi- tai antibioottipitoista voidetta. Toipumisaikana kosteutta on vältettävä. Tämän takia punakorvakilpikonna päästetään uimaan vain muutamaksi tunniksi päivittäin.

Muutokset jäävät kilpeen vuosiksi, jopa koko elämän ajaksi. Hyvällä hoidolla ja ennaltaehkäisyllä niiden pahentuminen ja uusien muutosten syntyminen voidaan kuitenkin välttää. Tärkeintä on elinolosuhteiden parantaminen. Akvaario on pidettävä puhtaana (mukaanlukien siellä olevat kasvit ja kivet) ja vesi vaihdettava riittävän usein. Akvaariossa on oltava tehokas vedensuodatin. Punakorvakilpikonna on ruokittava erillisessä vadissa veden likaantumisen estämiseksi. Elinympäristössä ei saa olla mitään teräväsärmäistä, jossa kilpi voisi naarmuuntua. Punakorvakilpikonnan on päästävä vaivatta vedestä kuivalle maalle. Tämän alueen on oltava riittävän iso ja lämpötilan siinä 35-40 °C, jotta kaikki akvaariossa olevat konnat pääsevät välillä kunnolla kuivumaan. Elinympäristön on oltava tilava, sillä ahtaat tilat aiheuttavat kilpikonnalle stressiä, mikä altistaa sairastumiselle.

 

A-vitamiinin puute punakorvakilpikonnilla

Vastakuoriutuneella kilpikonnanpoikasella on ruskuaispussista peräisin oleva varasto A-vitamiinia, joka riittää muutaman ensimmäisen elinkuukauden ajan. Kun tämä varasto loppuu, voi puutosoireita ilmestyä nopeasti, mikäli eläin ei ravinnostaan saa riittävästi A-vitamiinia. Luonnossa valtaosa vedessä elävistä kilpikonnista saa tarvitsemansa A-vitamiinin saaliseläimistä sekä vihreiden kasvisten karoteinoideista eli A-vitamiinin esiasteista. A-vitamiinin puute on erittäin yleinen sairaus punakorvakilpikonnalla, mutta sitä voidaan tavata myös maakilpikonnalla.

Oireet

Oireiden vakavuus riippuu lähinnä kahdesta asiasta: kuinka pitkään kilpikonna on syönyt liian vähän A-vitamiinia sisältävää ravintoa sekä siitä, kuinka alhainen ravinnon A-vitamiinipitoisuus on ollut. Sairaus pääsee lisäksi helpommin puhkeamaan, jos kilpikonnan vastustuskyky laskee esimerkiksi stressin, likaisen veden tai elinympäristön liian alhaisen lämpötilan takia. A-vitamiinin puute aiheuttaa punakorvakilpikonnalla muutoksia pääasiassa epiteelikudoksiin. Sitä on mm. hengitysteissä, silmissä ja suolistossa. Ensimmäisenä oireena todetaan yleensä silmäluomien turvotus, jolloin silmät voivat muurautua jopa kokonaan umpeen. Lisäksi kilpikonna tavallisesti hieroo silmiään. Oireita voi aluksi olla vain toisessa silmässä. Kilpikonnalla on usein myös hengitystietulehduksen oireita: se hengittää suu auki, sylkeä erittyy runsaasti ja sieraimet ja silmät vuotavat. A-vitamiinin puute aiheuttaa vastustuskyvyn heikkenemisen, jolloin eläin tulee alttiiksi bakteeritulehduksille. Ruokahaluttomuus ja laihtuminen johtuvat siitä, ettei eläin näe kunnolla ruokaansa. Hoitamattomana sairaus aiheuttaa mm. munuaisvaurioita, mikä voi näkyä mm. jalkojen turvotuksena.

 

Diagnosointi ja hoito

Eläinlääkärin tekemä diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja tietoihin ruokavaliosta. Hoitona annetaan A-vitamiinia joko pistoksena tai suun kautta. Lievien puutosoireiden hoitamiseksi kilpikonnalle annetaan esim. yksi Aesol®-helmi / 300 g kerran kuussa. Aesol-helmi rikotaan neulalla ja sisältö imeytetään ruokapalaan. Vakavassa A-vitamiinin puutoksessa hoito on annettava yleensä injektioina, koska
suun kautta annetun vitamiinin imeytyminen suolistosta voi olla heikentynyt sairauden seurauksena. A-vitamiini-injektio annetaan viikottain kunnes oireet ovat hävinneet. Eläin tarvitsee monesti myös antibioottikuurin tulehduksen hoitoon. Tarvittaessa kilpikonnalle annetaan nestehoitoa ja sitä pakkoruokitaan letkuttamalla ravintoa suoraan mahalaukkuun. Silmätulehdus hoidetaan silmätipoilla silmien päivittäisen puhdistamisen lisäksi.

 

Ehkäisy

Erittäin tärkeätä paranemisen onnistumiseksi ja sairauden uusiutumisen ehkäisemiseksi on oikea ravinto. Ruokavalio on korjattava niin että se sisältää riittävästi joko A-vitamiinia tai sen esiasteita karotenoideja. Punakorvakilpikonnan tärkein ruoka-aine on kala. Kaloja ei saa perata vaan kilpikonnan on saatava syödä myös sisäelimet ja ruodot. Kalat on kuitenkin syytä pilkkoa sopivan kokoisiksi paloiksi. Erilaisten kalojen lisäksi ruokavalioon tulisi kuulua katkarapuja, maksaa, keitettyä kananmunaa ja juustoa sekä silloin tällöin kissan purkkiruokaa ja liotettua kuivamuonaa. Punaista lihaa tulee välttää.

 

Lähteet:
kilpikonna.com
Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Lassila, P.