Keskusteluissa esille tulleita ajatuksia islamista ja sen alkuperästä.
**************************************************

ERÄÄN KIIHKOMUSLIMIN TUTKIMUKSIA

Otteita kirjasta "Ismaelin lapset (Saatavissa Avainsanoma Oy:ltä)

Eräs egyptiläinen kiihkomuslimi kertoo tutkimuksistaan

1. Vastenmielinen tehtävä
2. Raamattua ja islamilaisia selitysteoksia
3. Onko Muhammed Jumalan sanansaattaja?
4. Raamatun lumoissa
5. Ristiriitaisia tunteita
6. Jeesuksen jumaluus Koraanin mukaan
7. Raamatun pätevyys
8. Emiiri raivostuu
9. Muhammedin taustaa
10. Vihan purkauksia kristittyjä kohtaan
11. Ratkaiseva hetki - Jeesus vierailee luonani
12. Kristittyjen epäluulo
13. Jumalan rakkauden muuttava voima
14. Uskoa vahvistetaan
15. Uskon hedelmät
16. Kristittynä työpaikalla
17. Uusi luomus

1. Vastenmielinen tehtävä

Tajusimme, että meidän piti nousta niitä vastaan, jotka edistivät pahuutta. Mutta miten voisimme muuttaa pahat ihmiset, sanoin, teoin vai miten? Tehtävä tuntui vaikealta. jotain oli tehtävä, mutta miten ja milloin?

…….Niinpä päätimme olla ryhtymättä sotatoimiin, ja tutkimme muita mahdollisuuksia vastustaa kristillistä evankeliointia. Lopulta päädyimme" älylliseen kohtaamiseen" eli paljastaisimme Vanhan testamentin (Tooran) ja Uuden testamentin harhaopit sekä väärennökset. Johtajamme innostuivat ajatuksesta. Siinä paikassa aloimme miettiä, kuka mies olisi sopiva tämän suuren vastuun kantajaksi, kirkastaisi totuuden ja kukistaisi uskottomat. En uskonut olevani sopiva kandidaatti tähän tehtävään. Ei siksi, ettenkö olisi kyennyt tehtävään vaan koska kaikki tiesivät, miten paljon vihasin kristittyjä ja heidän Kirjaansa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen emiiri ilmoitti, kuka oli valittu tehtävään. Melkein pyörryin kuullessani hänen sanovan nimeni. Olin raivoissani. Miten he voivat pyytää minua työhön, jossa pitäisi lukea juutalaisia ja kristillisiä kirjoja?

….. Emiiri sanoi: - Työsi tulee olemaan kaksiosainen: todistat Raamatusta Muhammedin profeettakutsumuksen aitouden aivan niin Koraanikin asian sanoo: " ... ja seuraavat lähettilästä, kansan parista noussutta profeettaa, josta he löytävät maininnan Toorassa ja Evankeliumissa..." (Suura 7:157.) Sitten todistat löytämiesi ristiriitaisuuksien perusteella, että nykypäivän Raamattu ei ole Jumalan innoituksesta syntynyt kirja vaan ihmiset ovat turmelleet ja väärentäneet sen.

Ensimmäinen päivä oli kaikista vaikein. Minusta tuntui, että koska Raamattu ei voinut olla Jumalan Sanaa, se voisi tuoda pahat henget talooni enkä pystyisi rukoilemaan Allahia. Useita päiviä olin kuin vainoharhainen.

Pelkoni kestivät pitkään, kunnes tajusin, että eihän Raamatun pitäminen kodissani ollut oma valintani. Tottelin Jumalaa totellessani emiiriä.

2. Raamattua ja islamilaisia selitysteoksia

Olin huolissani, koska en tiennyt, mistä aloittaisin. Minulla ei ollut mitään määrättyä menetelmää tutkimuksen aloittamisesta. Esimerkiksi Muhammedin profeetaksi todistamista varten odotin löytäväni Raamatusta Muhammedin nimen. Tai sieltä voisi löytyä Ahmedin tai Mahmudin nimet, jotka arabian kielellä myös viittaavat Muhammediin. Olin aivan sekaisin, joten päätin aloittaa tutkimuksen toisesta osasta eli etsiä Raamatun ristiriitaisuuksia todistaakseni, että se ei ole Jumalan kirja. Taaskaan en pystynyt määrittelemään perusteita, joilla mittaisin ja kumoaisin Raamatun tekstit. Nämä asiat järkyttivät minua, koska näin kykenemättömyyteni annetun tehtävän suorittamiseksi. Minulla ei kuitenkaan ollut tapana luovuttaa vähällä, joten päätin keskittyä ja ponnistella tavoitteeni saavuttamiseksi.

Rukoilin Jumalalta voimia. Sain siitä erikoista rohkeutta, ja ryhdyin lukemaan Raamattua kuitenkin ilman mitään selkeää suunnitelmaa. Aloitin ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, mutta en tiennyt, mitä pitäisi etsiä. Löysin outoja nimiä, joista en ollut koskaan kuullut ja se sai minut tolaltani. Heitin kirjan nurkkaan ja sanoin vihaisesti: - Kylläpä juutalaiset ja kristityt ovat typeriä! Miten he voivat sanoa tätä Jumalan kirjaksi, kun se on täynnä omituisia nimiä! He ovat hulluja! Lopetin lukemisen siihen.

Kaksi päivää myöhemmin jatkoin taas Raamatun lukemista. Tällä kertaa en lukenut ensimmäistä Mooseksen kirjaa, koska en halunnut törmätä vaikeisiin nimiin. Selailin ja lueskelin Raamattua sieltä täältä. Toinen, neljäs ja viides Mooseksen kirja tekivät minuun vaikutuksen. Löysin paljon yksityiskohtaista tietoa Mooseksesta, faaraosta ja israelilaisista, mikä tyydytti uteliaisuuteni.

Luin Vanhasta testamentin läpi kahdessa kuukaudessa, kuitenkin aika pinnallisesti. Siksi luin sen uudestaan. Nyt etsin Muhammedin, Ahmediin tai Mahmudiin viittaavia tekstejä, mutta en löytänyt näistä nimistä minkäänlaista mainintaa. Siirryin Uuteen testamenttiin. Luin sen kokonaan, mutta en löytänyt etsimääni. En voinut sietää koko kirjaa.

Emiirin taas käydessä luonani kerroin hänelle, etten ollut löytänyt mitään johtolankaa, joka olisi auttanut minua etenemään työssä. Olin lukenut Raamattua löytämättä yhtään mitään.

Aloitin uudenlaisen tutkimuksen. Käytin apunani emiirin antamia muita kirjoja kuten Shabristanin Lahkot ja menetelmät, Ibn Hazmin Lahkot ja kultit (ei käännetty suomeksi, suom.huom.) ja joitakin muita historiateoksia ja elämäkertoja, joissa hyökättiin kristinuskoa vastaan. Kirjoitin muistiin kaikki Raamatun jakeet, joissa lbn Hazmin kirjan mukaan oli ristiriitaa. Etsin ne Raamatusta. Useimmissa oli eri sanamuoto tai ne viittasivat eri ihmisiin kuin mitä Ihn Hazm oli kirjoittanut. Löysin useita ristiriitaisia jakeita. jos aioimme käyttää niitä todisteena Raamatun väärentämisestä, meidän pitäisi hyväksyä samankaltaiset Koraanissa esiintyvät ristiriitaisuudet. ja silloinhan Koraani ei olisi Jumalan kirja!

Tutkin asioita vilpittömästi. Ainoa motiivini oli rakkaus Jumalaan ja profeetta Muhammediin. Ryhmäni jäsenet huomasivat, miten kiinnostuin entistä enemmän Raamatusta. Kun he ottivat asian puheeksi, valehtelin heille. Minun piti keksiä jokin tekosyy kiinnostukselleni. Valehtelin tapailevani joitain nuoria kristittyjä ja yrittäväni käännyttää heidät islamin uskoon. Siksi minun piti tuntea heidän taustansa ja kirjansa.

3. Onko Muhammed Jumalan sanansaattaja?

Kun olin epäonnistunut yrityksessäni kumota Raamattu sen ristiriitaisuuksien perusteella, päätin yrittää tutkimustehtäväni ensimmäistä osaa eli todistaa Raamatun perusteella Muhammedin olevan Jumalan sanansaattaja. Tutkin Ei- Hindin kirjaa Totuus paljastuu ja innostuin löytäessäni sen, mitä olin etsinyt. Kiitin Jumalaa, että Hän oli johdattanut minut niiden jakeiden ääreen. Kirjoitin jakeet muistiin seuraavassa järjestyksessä:

1. Moos. 17:20 5. Moos. 32:21 Jes. 54:1-3 Ps. 149:3 Matt. 13:31 Joh. 14:15

1. Moos. 49:10 5. Moos. 33:1-3 Jes. 65:1-2 Dan. 2:31-32 Matt. 20.1 llm. 2:27

5. Moos. 18:18-20 Jes. 42:9 Ps. 45:1-3 Matt. 3.2 Matt. 21:33

Nämä jakeet eivät olleet ainoat jakeet, jotka EI-Hindi mainitsi todistaakseen Muhammedin olevan profeetta. Oli muitakin jakeita, mutta hylkäsin ne, koska ne eivät mielestäni olleet selkeitä. Tutkin jakeita hyvin huolellisesti. Meidän erittäin uskovainen ryhmämme ei koskaan hyväksynyt mitään tietoa ilman luotettavan lähteen vahvaa todistusta. Pinnallisesti tarkasteltuna nämä jakeet olisivat vahvistaneet asian niin sanotulle tavalliselle muslimille. Mutta tutkittuani niitä kiihkomuslimien metodien mukaan havaitsin El- Hindin tekemät päätelmät puutteellisiksi.

Aloin taas lukea Raamattua. Tulin riippuvaiseksi Raamatun lukemisesta. Löysin mielestäni monia todisteita, joiden mukaan Raamattu vahvisti Muhammedin olevan profeetta.

Tulos ei kuitenkaan tyydyttänyt minua, koska olin liian pikkutarkka tutkimuksessani pystyäkseni esittämään täydellisen varmistuksen Muhammedin sanoman jumalallisuudesta.

Halusin tehdä kirjan, jota kukaan ei voisi kumota, ei sanaakaan koko kirjasta. Valitettavasti asiat eivät kuitenkaan sujuneet aivan niin kuin halusin. Kaikki älylliset ja kielelliset päätelmäni romahtivat yksi toisensa jälkeen. En löytänyt ainuttakaan jaetta teoriani tueksi.

Tutkin kaikki jakeet tarkasti, mutta en löytänyt etsimääni. Tunteeni olivat surun, epätoivon, ahdistuksen ja sekasorron sävyttämiä. Mieleeni ei edes juolahtanut, etteikö Muhammed olisi profeetta. Yritin rauhoittaa itseäni selittämällä, että en vain ollut onnistunut todistamaan jakeiden puhuvan Muhammedista.

Päätin yrittää vielä kerran. Tällä kertaa käytin apunani sellaisia kirjoja kuin Profeetan todiste, Valtiosanakirja ja Arabialainen Tietosanakirja. Yritin tällä kertaa onnistua. Kaiken vaivannäköni jälkeen epäonnistuminen merkitsisi koko elämäni tuhoa. Toisen yrityksen lopputulos ei suinkaan ollut parempi vaan huonompi kuin ensimmäisen tutkimuksen! Toisella kerralla löysin paljon todisteita omaa teoriaani vastaan.

Joskus katselin islamilaisten kirjojen pinoa ja mietin: - Voisiko olla mahdollista, että kaikki nämä kirjat ovat pettäneet meitä ja esitelleet mielikuvituksen tuottaman henkilön? Jos näin oli, Jumalaa ei kannattanut palvoa ... En halunnut jatkaa tätä ajatusta pitemmälle. Aloin välittömästi rukoilla ja pyytää Jumalan anteeksiantamusta.

4. Raamatun lumoissa

Yhtäkkiä huomasin jättäneeni tutkimustyöni sikseen ja ryhtyneeni lukemaan Raamattua jo kolmannen kerran. Raamattua lukiessani olin oudon hurmoksen vallassa ja luulin jopa joutuneeni kirouksen kohteeksi. Meillä oli tapana sanoa, että kristityt olivat manaajia, jotka saivat noituutensa Raamatusta. Kuitenkin Raamattu kiehtoi minua oudolla ja vastustamattomalla tavalla.

Emiiri kävi luonani säännöllisesti. joka kerta oletin hänen suuttuvan, koska en ollut saavuttanut tavoitettani ja vapauttavan minut tehtävästäni. Päinvastoin, joka kerta hän näytti entistä innostuneemmalta ja vakuutti minun olevan paras mahdollinen henkilö työhön.

Aloin lukea Matteuksen evankeliumia ja jo ennen ensimmäisen luvun loppua olin hämmennyksissä. Huomasin Kristuksen sukujuurten johtavan Daavidiin. Mielestäni se oli hulluutta ja näin ajatellen rauhoitin itseäni. Matteuksen evankeliumin luvut neljä, viisi ja kuusi kiehtoivat minua suuresti. Olin lukenut ne jo kahdesti aiemmin, mutta nyt minusta tuntui kuin lukisin niitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Minusta tuntui kuin joku taputti päätäni ja avasi ymmärrykseni. Kuulin äänen sisälläni sanovan: - Sinun on jo aika ymmärtää lukemasi ja lakata miettimästä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä! Vapisin ilman mitään syytä ja olin kuin hurmoksessa.

Luin Raamatusta kristittyjen kohtelemisesta, ja se oli kuin kertomusta meidän ryhmämme teoista kristittyjä kohtaan niinä päivinä. Luin, mitä Raamattu sanoi kristittyjä kohtaavista vaimoista, nöyryyttämisistä ja murhista. Me kohtelimme kristittyjä juuri niin, koska se oli käsityksemme mukaan Jumalan tottelemista! - Outoa, että Raamattu tietää, mitä me olemme sanoneet ja tehneet kristityille! Voisiko olla niin, että kristityt ovat lisänneet tämän osan Raamattuun vasta äskettäin, mietiskelin itsekseni.

Selitimme kristittyjen rakkauden ja nöyryyden johtuvan heidän vähemmistö-asemastaan syntyneestä pelosta, koska Koraanikin sanoi: "Niin heidän osakseen tuli alhaisuus ja köyhyys sekä Jumalan viha." (Suura 2:6 l).

Löysin monia jakeita, jotka kehottivat rakkauteen, alistumiseen, nöyryyteen ja jopa vihollisen rakastamiseen. Olin hämmentynyt: - Miten kukaan voi kirjoittaa omasta nöyryytyksestään?

Lopetin Matteuksen evankeliumin lukemisen, mutta sen sanat syöpyivät rnuistiini. Ne vaivasivat minua yötä päivää. Halutessani tehdä jotain pahaa luin evankeliumeja ja Uuden testamentin kirjeitä ja hämmästyin tajutessani, miten niiden opetus ja kieli olivat ylevämpiä kuin Koraanissa. Koska Raamattu oli kirjoitettu yli 600 vuotta ennen islamia, kuinka voitiin sanoa Koraanin kielen olevan ainutlaatuista?

Eräänä koleana talvi-iltana luin Koraania toivoen voivani pyyhkiä sillä tavalla Matteuksen evankeliumin ajatuksistani. Uskonveljeni ja minä kadehdimme kristittyjä, joilla oli niin läheiset suhteet moniin ihmisiin. Me emme pystyneet solmimaan edes pinnallisia ihmissuhteita kutsuaksemme ihmisiä kääntymään muslimeiksi. Tämä oli suurena esteenä työllemme. Islam ei sallinut meidän ystävystyä ihmisten kanssa, vaikka juuri sitä olisimme tarvinneet saadaksemme heidän kiinnostumaan islamilaisuudesta.

Elämämme oli täynnä väkivaltaa, julmuutta ja terrorismia. Tämä ei ollut luonnollista käyttäytymistämme. Uskoimme, että ellemme eläisi näin, emme olisi kuuliaisia Allahille. Allah oli neuvonut Koraanissa, miten uskottomia tulee kohdella, olivat he sitten Kirjan kansaa, moni-jumalaisia tai muodollisesti muslimeja. Kirjan kansasta Koraani sanoi: "Uskovaiset, älkää ottako juutalaisia ja kristittyjä ystäviksenne; he ovat toistensa ystäviä. joka ottaa heitä ystävikseen, kuuluu heihin. Jumala ei johdata väärintekijöitä." (Suura 5:5 1.) Koraani sanoo muunlaisista uskottomista kuten muslimeista, jotka eivät rukoile sääntöjen mukaisesti, eivät anna almuja eivätkä anna partansa kasvaa tai jotka tekevät syntiä: "Uskovaiset, älkää ottako uskottomia ystäviksenne uskovien sijasta." (Suura 4.-144.) Perheenjäsenistä ja sukulaisista Koraani toteaa: "Uskovaiset, älkää ottako isiänne ja veljiänne ystäviksi, jos he rakastavat epäuskoa enemmän kuin uskoa. joka teistä ottaa heidät ystävikseen, tekee väärin." (Suura 9-23.) "Kukaan niistä, jotka uskovat jumalaan ja viimeiseen päivään, ei rakasta niitä, jotka vastustavat Jumalaa ja Hänen lähettilästään, vaikka nämä olisivat heidän isiään tai poikiaan, veljiään tai muita sukulaisiaan." (Suura 58:22.)

Jakeita, jotka määrittelivät suhteemme perheenjäseniin. ystäviin ja ei-muslimeihin, oli tusinakaupalla. Meillä ei ollut valinnanvaraa näiden suhteiden määrittelyssä yksinkertaisesti siksi, että islamilainen ajattelu yleensä ja etenkin Koraani eivät jätä rnuslimeille mahdollisuutta käyttää omaa järkeään. Jos joku yritti itse selittää Koraania tai haditheja, perimätietoa, hänet leimattiin välittömästi uskottomaksi. Asiat piti hyväksyä niin kuin Muhammed ne selitti. Asioista, joita Muhammed ei ollut maininnut mitään, piti pysytellä erossa. Tästäkin oli olemassa perimätietoa, jonka mukaan profeetta olisi sanonut: "Jokainen, joka ilmaisee oman mielipiteensä Koraanista, varaa itselleen paikan helvetistä."

Miten olisimme voineet kaikkien näiden Koraanin ja perimätietojen opetusten keskellä olla ystävällisiä niitä kohtaan, jotka olivat erilaisia kuin me? Se ei kerta kaikkiaan ollut oppien mukaista, kun Koraani vielä kehotti "Älkää tukeutuko niihin, jotka tekevät väärin, ettei tuli koskettaisi teitäkin." (Suura 11:113.)

Siksi sydämeni täyttyi aina vihasta ja harmista lukiessani Raamatun jakeita, jotka puhuivat rakkaudesta ja anteeksi-antamisesta. Usein minua hävetti lukea Raamattua, koska me muslimit pidimme sitä väärennettynä. Ihmettelin, että vaikka kristityt olivat väärentäneet Raamatun, heidän silti onnistui saavuttaa ihmisten rakkaus ja kunnioitus. Me, jotka emme olleet väärentäneet Jumalan Sanaa, emme pystyneet samaan. Mielestäni jokin ei täsmännyt.

5. Ristiriitaisia tunteita

Yritin työntää sivuun nämä epäilyt. Kuitenkin eräs ajatus nousi jatkuvasti mieleeni: - Mitä jos en saakaan tutkimustani valmiiksi? Painiskelin epäilyjeni kanssa niin kovasti, että välillä oikein huusin ääneen: - Antakoon Jumala minulle anteeksi! Julistan, että ei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on Hänen sanansaattajansa! jatkoin rukoilemista päästäkseni eroon häiritsevistä ajatuksista. Vakuutin itselleni, että Muhammed oli todellakin Allahin sanansaattaja, vaikka en pystynytkään sitä todistamaan Raamatusta.

Ongelmani kävi entistä vakavammaksi. En enää etsinyt todisteita Muhammedin profeetankutsumuksesta vaan Raamatun sanat vetivät minua puoleensa enemmän ja enemmän. Tuumin: - Miten suojaisin itseni näiden sanojen vaikutukselta? Miten voi todistaa, ettei Raamattu ole Jumalasta? Kaikki Raamatun ajatukset olivat hyviä, eivätkä ne voineet olla ihmiset kirjoittamia. Miten Raamatun ihmiset olivat nähneet tulevia asioita ja kirjoittaneet kaksi tuhatta vuotta sitten asioista, jotka tapahtuivat nykyaikana? Jos oletimme, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, jouduimme myöntämään, että ihminen on yhtä tietäväinen ja viisas kuin Jumala. Pidimme Jumalaa kaikkitietävänä ja kaikkivoipana, jolla ei ollut vertaista.

Seuraavaksi luin Psalmeja ja Sananlaskujen kirjaa. Opettelin joitakin jakeita psalmeista 23 ja 143 ja toistin niitä rukouksissani. jokainen, joka kuuli minun lausuvan näitä jakeita rukouksissani, liikuttui ja pyysi, että kirjoittaisin ne heille, jotta hekin voisivat käyttää niitä omissa rukouksissaan. Yritin yhä löytää todisteita Muhammedista ja Raamatun väärentämisestä, mutta niitä ei löytynyt. Taistelin sisälläni vellovien epäilysten ja ristiriitaisten ajatusten kanssa. Yritin olla välittämättä niistä, mutta päivä päivältä ne vahvistuivat. Rakastin Jumalaa, mutta taustani ja rakkauteni omaan uskontooni estivät minua ajattelemasta, etteikö islam olisi oikea ja Jumalan lähettämä uskonto. Olin levoton ja sekaisin. En voinut enää nukkua yhtä hyvin kuin ennen.

Kerran rukoilin auringonnousun aikaan. Yhtäkkiä Koraanin jakeiden lausuminen keskeytyi, ja ajatukseni alkoivat harhailla. Kysyin itseltäni: - Mitä tekisit, jos osoittautuisi ettei islam olekaan tie taivaaseen? Yritin työntää sellaisen kysymyksen sivuun, mutta en pystynyt. En kyennyt edes saattamaan rukoustani päätökseen. Itkin, kunnes nukahdin rukousmatolleni. Pari tuntia myöhemmin äitini herätti minut. Lähdin työhön, mutta ajatukseni olivat muualla. En huomannut, missä kävelin tai kenen kanssa puhuin.

Palatessani kotiin tunsin voimakasta halua lukea Raamattua. Luin Johanneksen evankeliumin luvut 1-15. Ne olivat erittäin korkeatasoista, tyylikästä ja johdonmukaista tekstiä. Pidin erityisesti luvuista, joissa puhuttiin lampaista ja paimenesta, viinipuusta ja viinitarhurista ja hedelmiä kantavista oksista.

Huusin ääneen: - Oi jumala, armahda palvelijaasi! Kerro minulle, missä olet, kenen puolella olet? Oletko juutalaisten, kristittyjen vai muslimien puolella? Armahda minua! Olen palvelijasi ja olen antanut elämäni Sinulle. Olen kiitollinen kaikesta hyvyydestäsi. En kestä seistä edessäsi etkä Sinä voi tulla alas luokseni. Sinä olet kaikkivaltias Jumala ja minä olen avuton ihminen enkä voi tehdä mitään, ellet Sinä sitä salli. Sinä olet kaikkein Armollisin, ja minä olen palvelijasi. Minulla ei ole voimaa eikä viisautta. Koko elämäni on Sinun käsissäsi. Olen rakastanut Sinua lapsuudesta saakka. Olen uhrannut itseni Sinun rakkautesi vuoksi. En välittänyt vankeudesta tai kidutuksesta eikä mikään maailmassa voinut estää minua etsimästä Sinua. Miksi kohtelet minua näin? Rakastan Sinua ja pyrin miellyttämään Sinua niin kuin profeettasi Muhammed opetti, mutta tässä olen avuttomana ja kykenemätön jatkamaan eteenpäin. jokainen sanoo, että Sinä olet heidän Jumalansa. En enää tiedä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Oi Jumala, vannonko että rakastan Sinua? Luulen, ettei se ole tarpeen, koska Sinä tiedät kaiken. Miten olenkaan kärsinyt etsiessäni Sinua! Luovuin opinnoistani, perheestäni ja ystävistäni. Sinun vuoksesi olen ollut vankilassa ja minua on kidutettu. Miksi et vastaa minulle? Jos olet muslimien Jumala, ota mielestäni pois kaikki muu paitsi islamin uskonto. jos olet kristittyjen Jumala, anna minulle valo, jota voin seurata!

En saanut unta ja ajatukseni rönsyilivät. - Entä jos islam ei ole Jumalan tie? Entä jos Jumalan tie löytyy Raamatusta?

Aionko seurata kristittyjä? Vapisin ajatellessani, mitä minulle voisi tapahtua, jos Jumala ja ihmiset syyttäisivät minua. Eräänä päivänä panin kaikki pelkoni syrjään ja puhuin itsekseni: - Mitä minä oikein tahdon? Nyt tämä pohdiskelu saa riittää! En ole enää samanlainen kuin ennen. Edessäni on kaksi tietä, jotka molemmat näyttävät oikeilta. Ei sillä väliä, ovatko muslimit, kristityt tai jopa juutalaiset oikeassa. Tärkeintä on, että etsin tosissani tietä elävän Jumalan luo. Vakuutin itselleni: - Olen varma, että Jumala näkee vilpittömyyteni ja vastaa minulle. Unohdan, että olen muslimi ja aloitan etsintäni alusta. Jumala, johda askeleitani ja anna minulle voimaa, koska edessäni on kova koettelemus! Jos et auta, pahat henget repivät minut kappaleiksi. joudun kiertämään maata ja vailla päämäärää. Auta minua! Lupaan seurata Sinua, missä sitten oletkin, jopa kristittyjen joukkoon, joita en nyt voikaan sietää.

Yhtäkkiä tunsin rauhan ja levollisuuden täyttävän koko olemukseni. Tuntui, että ensimmäisen kerran kykenin ajattelemaan selkeästi.

Johtopäätelmäni tässä vaiheessa oli, että kristityt olivat menneet harhaan ja luopuneet Jumalasta kahdesta syystä. Ensiksi he sanoivat Jeesuksen, Marian pojan, olevan Jumala. Toiseksi he väittivät Jeesuksen kuolleen ristillä ja nousseen kuolleista lunastaakseen ihmiset vapaiksi synnistä. Miksi en siis keskittyisi näihin kahteen asiaan ja tutkisi niitä islamin näkökulmasta katsottuna? Olin utelias tietämään, mitä muslimioppineet sanovat näistä kahdesta asiasta.

6. Jeesuksen jumaluus Koraanin mukaan

Aloin etsiä vastausta lukemalla islamin historiaa, elämäkertoja ja teologiaa. Etsin niistä kaiken, mikä käsitteli Kristusta. Yritin näiden kirjojen avulla selvittää, ilmenikö Jeesuksessa Jumalan ominaisuuksia Koraanin mukaan. Käytin vain luotettavia aikuperäislähteitä kuten Ibn Kathirin Tulkinta ja Alku ja loppu, Dhahabin Islamin historia, Shabristanin Lahkot ja menetelmät, Ibn Hazmin Lahkot ja kultit, Pyhät kirjat ennen islamia ja Kristinuskon logiikka ja muotokuvat. Perusteellisen tutkimuksen tuloksena löysin Koraanin pohjalta Kristukselle kuuluvia ominaisuuksia, joita kristitytkään eivät käsittele kirjoissaan. Esimerkiksi huomasin, että Jeesuksella oli kyky luoda.

Siteeraan tässä ensin muutamia Koraanin jakeita, jotka määrittävät luomiskyvyn kuuluvan vain Jumalalle.

"Tällainen on Jumala, teidän Herranne. Ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, kaiken luoja." (Suura 6:102.)

"Herrasi on Luoja, Tietävä." (Suura 15-86.)

"Ne, joita te palvotte Jumalan lisäksi, eivät pysty luomaan kärpästäkään, vaikka kokoontuisivat yhteen sitä varten" (Suura 22-73).

"Ne, joita he rukoilevat Jumalan lisäksi, eivät osaa luoda mitään vaan ovat itse luotuja' (Suura 16:20).

"Onko Hän, joka luo, samanveroinen kuin se, joka ei luo?" (Suura 16.-17.)

Kun Jumala halusi erottaa itsensä muista jumalista, Hän korosti luomisominaisuuttaan, jota muilla jumalilla ei ole. Koraani kuitenkin sanoo selvästi, että Kristuskin loi asioita: "Minä teen teille savesta linnun ja puhallan siihen, ja se muuttuu eläväksi Jumalan luvalla." (Suura 3:49.)

Suura 5:110 toteaa: "Jumala sanoi: - Jeesus, Marian poika, muista armoani, jota osoitin sinulle ja äidillesi, kun autoin sinua Pyhällä Hengellä..., ja kun teit savesta linnun Minun luvallani ja puhalsit siihen, ja se muuttui eläväksi luvallani..."

Luettuani näitä otteita uskottelin itselleni, että Jumala antoi Kristukselle tämän kyvyn ja että se ei ollut Hänen alkuperäinen kykynsä. Mutta vaikka näin olisi ollutkin, miksi Jumala antoi näitä ominaisuuksia Kristukselle mutta ei Muhammedille? Koraaninkin mukaan Jumala sanoi Muhammedille: "Et sinä saa kuolleita kuulemaan kutsua etkä kuuroja..." (Suura 27-80).

Löysin Koraanin kohtia, joiden mukaan Jeesuksella on kyky tietää salattuja asioita. Koraanissa Jumala sanoo itsestään: "Sano: Vain Jumala tietää taivaan ja maan salaisuudet." (Suura 27:65.) "Hänen hallussaan ovat salatun avaimet, ja vain Hän tuntee salatun." (Suura 6:59.) Ensiksi mainitussa jakeessa Koraani painottaa epäilemättä sitä, että vain Jumala eikä kukaan muu voi tietää salattuja asioita. Toinen jae korostaa, että vain Jumala tietää näkymättömät ja tulevaisuuden.

Koraani opettaa, että Muhammed nuhteli kaikkia, jotka uskoivat hänen tietävän salattuja asioita. "Sano: En minä väitä teille, että Jumalan aarrekammiot kuuluvat minulle, enkä väitä tietäväni salattua." (Suura 6:50.)

Muistin lukeneeni, että Moaz (eräs Muhammedin ystävä) sanoi kerran Muhammedille: "... jos Allah ja sinä tahdotte", jolloin Muhammed keskeytti hänet sanoen: "Miten voit rinnastaa minut Allahiin? Kukaan taivaassa tai maan päällä ei voi tietää salattuja asioita, paitsi Allah yksin." Kristuksella ei ollut tällaista vajavuutta. Hän tiesi ja teki asioita, mihin kukaan muu ei kyennyt. Koraanissa sanotaan: "Minä kerron teille tunnusmerkkinä, mitä te syötte ja mitä varastoitte taloihinne." (Suura 3:49.)

On hyvin epätavallista, että Kristus puhui näissä jakeissa ensimmäisessä persoonassa. Sehän merkitsi sitä, että Jumala itse puhuu! Muhammedille taas aina ilmoitettiin, mitä hänen tuli sanoa. Kristus oli ainutlaatuinen, koska Hän puhui itsestään eli Hän oli itsessään sitä, mitä oli eikä ollut saanut taitojaan muualta.

Ihn Kathirin kirjassa Alku ja loppu, osan 2 sivulla 86 kerrottiin jotain, mikä sai minut häpeämään. Siinä oli selvä todistus, että Kristuksella on yliluonnollinen kyky tietää salattuja asioita. (Tarina on pitkä, joten asiasta kiinnostuneet voivat lukea sen kokonaisuudessaan lbn Kathirin kirjasta.)

Tutkimusta jatkaessani huomasin, että Jeesuksella oli myös kyky parantaa sairaita. Koraani mainitsee Aabrahamin sanat, että Jumala on ainoa parantaja: "...joka parantaa minut, kun sairastun." (Suura 26:80.) Luotettavan perimätiedon mukaan Muhammed on sanonut: "Oi Allah, vain sinä pystyt parantamaan. " Kuitenkin luin Koraanista, että siellä Kristus sanoi itsestään: "Minä parannan sokeita ja spitaalisia" (Suura 3:49).

Opin myös, että Kristuksella oli valta elämän ja kuoleman yli. Olin tiennyt, että Jumala oli ainoa, jolla on kädessään elämä ja kuolema. Kukaan muu ei voinut tehdä eläväksi tai kuolleeksi. Luin nyt Koraanista: "Me herätämme henkiin ja annamme kuolla ja me perimme kaiken." (Suura 15:23.) "Me herätämme kuolleet henkiin, me kirjaamme heidän aikaisemmat tekonsa ja heidän töittensä jäljet" (Suura 36:12). "Me herätämme henkiin ja me annamme kuolla; meidän luoksemme kaikkien on tultava." (Suura 50:43.) Koraani kertoi Kristuksen sanoneen itsestään: "...ja herätän kuolleita henkiin" (Suura 3:49).

Kirjassaan Alku ja loppu Ihn Kathir kertoi tarinan, jonka mukaan Kristuksella oli valta paitsi tehdä eläväksi myös aiheuttaa kuolema. Kertomuksessa Kristus tapasi erään naisen suremasta tytärtään, joka oli jo kauan sitten kuollut. Kristus kysyi naiselta - Mitä itket, nainen? Hän vastasi: - Tyttäreni on kuollut eikä minulla ole muita lapsia. Kristus kysyi naiselta: - Haluatko, että herätän tyttäresi kuolleista?

Nainen vastasi: - Kyllä, oi Jumalan Henki! Niin Kristus seisoi haudan äärellä ja kutsui tyttöä kolmesti. Kolmannella kerralla pikkutyttö tuli ulos haudasta ja puhui äidilleen. Sitten tyttö pyysi Kristukselta lupaa palata takaisin, mistä oli tullut. Kristus sanoi: - Mene takaisin! Hauta umpeutui, ja tyttö oli jälleen kuollut. (Ibn Kathir: Alku ja loppu, osa 2, sivu 84.)

Koraanissa sanotaan, että vain Jumala voi antaa elatuksen: "Jumalahan on Elättäjä, Voimakas, Vankka." (Suura 51:58.) Jumala nuhteli niitä, jotka väittivät pystyvänsä elättämään ihmisiä. lbn Kathir sanoi kuitenkin Kristuksesta, että tällä oli erityinen kyky antaa elatus niille, joille tahtoi. Paras esimerkki tästä oli se, kun Jeesus ruokki viisi tuhatta ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Jeesuksella oli siis myös kyky antaa elanto.

Tutkimuksen edetessä löysin Kristuksesta lisää uusia piirteitä. Koraanin mukaan Jumala on ylivertainen: "Mikään ei ole Hänen kaltaisensa. Hän on kuuleva, Näkevä." (Suura 42:1 1.) Koraanissa Kristuksen sanotaan olevan samanlainen, vertaansa vailla oleva. Hänen kerrottiin syntyneen neitsyestä. Hän oli ainoa, jonka sanottiin olevan Jumalan Sana ja Jumalan Henki. Jeesus oli myös ainoa, johon sielunvihollisella ei ollut valtaa. Jeesus oli ainoa, jolla oli jumalallisia ominaisuuksia.

Koraani kertoo Jumalan käskyvallasta. "Jos me tahdomme jotakin, me sanomme sille vain: "Ole!", ja se on." (Suura 16:40.) Suura 2:117: "Kun Hän säätää asian, Hän vain sanoo: "Ole! ", ja se on. " Tämä kyky on vain Jumalalla. Vain Hän voi puheellaan luoda jotain, mitä ei ennen ole ollut. Ihn Kathirin mukaan Kristuksella oli tämä sama kyky muuttaessaan veden viiniksi. (Ibn Kathir: Alku ja loppu, osa 1, sivu 85.)

Huomasin Koraanin mainitsevan myös, että Jumalalla on valtaistuin vetten yläpuolella. "Hänen valtaistuimensa oli vetten päällä, jotta Hän voisi koetella, ketkä teistä tekevät hyviä töitä." (Suura 11:9.)

Kortobi ja EI-Hadathi sanoivat, että tämä jae sopii myös Kristukseen, jonka valtaistuimen Jumala teki vetten ylle koetellakseen ihmisten uskoa. Kristus käveli Tiberiaan järvellä opetuslapsiaan kohti koetellakseen heidän uskoaan. Myöhemmin Hän sanoi heille: "Voi teitä, te vähäuskoiset! " (Matt. 8:26.)

Koraanissa Jumalan sanottiin olevan tuomari ja hallitsija. 'Tuomiovalta on yksin Jumalalla, Hän jakaa oikeutta ja Hän on paras ratkaisutuomari. (Suura 6:57, vuoden 1980 käännöksen mukaan.) "...odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala tuomitsee meidän välillämme. Hän on paras tuomari." (Suura 7:87.)

EI-Bokhary siteeraa lbn Abbassia, joka oli kuullut profeetta Muhammedin sanoneen Kristuksesta: "Viimeinen päivä ei tule, ennen kuin Marian poika palaa oikeudenmukaisena tuomarina toteuttamaan oikeuden ja pyyhkimään pois vääryyden. " Tämä sai minut päättelemään, että myös Jeesus oli tuomari ja hallitsija.

Tutkimukseni paljastivat Jumalasta sellaisen ominaisuuden, että Hän näkee näkymättömiä maailmoja ja on näkymätön. "Katseet eivät Häntä tavoita, mutta Hän tavoittaa katseet. Hän on Taitava, Tietävä." (Suura 6:103.) Lukiessani selityskirjoja löysin niistä mainintoja, että nämäkin Jumalan ominaisuudet ilmenivät Kristuksessa. Ihn Kathir ja Kortobi kertoivat kirjoissaan, että Kristus oli kerran vuorella, missä roomalaiset aikoivat pidättää Hänet. Kristus käveli suoraan heidän lävitseen, mutta he eivät nähneet Häntä, vaikka Hän näki heidät. (Shahristani: Lahkot ja menetelmät, sivu 27.)

Selityskirjoista löysin Jeesuksesta lisää ominaisuuksia: Hän on armollisin ja armahtavin. Koraani mainitsee nämä Jumalan ominaisuuksiksi: "Teidän Jumalanne on yksi. Ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, Armelias Armahtaja.' (Suura 2:163.) "Kaikki, mitä taivaassa ja maassa on, tulee Armollisen eteen palvelijaksi." (Suura 19:93.) Luin Sheheristanin ja Azrakin kirjoista "Lahkot ja kirkkokunnat" sekä "Todisteet profeetasta", että Kristus oli Jumalan kuvan kaltainen. Hän herätti Jairuksen tyttären kuolleista ja paransi monia sairaita. Hän loi silmät sokeana syntyneelle panemalla mutaa sokean silmille, koska tällä tavoin Jumala loi maailman.

Koraani toteaa, että vain Jumala voi puhua vertauksin: Hän esittää ihmisille vertauksia. " (Suura 24:3 S.) "Jumala esittää ihmisille vertauksia, jotta he ottaisivat varoituksen vastaan." (Suura 14:25.) Ihn Kathir, Kortobi ja Zamakshari toteavat EI-Kasaf -kirjassa, että Jumala käytti vertauksia luodakseen ihmiset lähemmäs ja Kristus teki samoin. Uusi testamentti on täynnä vertauksia, joita yksikään muu profeetta ei ole kertonut.

Muslimioppineet esittivät kirjoissaan, että Jeesus lähettää sanansaattajia ja antaa heille vallan. Koraanin Suuraa 36:13 he selittivät, että siinä mainittu kaupunki oli Antiokia, ja että miehet olivat Kristuksen sanansaattajia. "Esitä heille vertaus kaupungin asukkaista, joiden luo tuli lähettiläitä. Kun me lähetimme heidän luokseen kaksi lähettilästä, heidät kiellettiin, ja me vahvistimme heitä kolmannella." lbn Kathirin ja muiden oppineet lisäsivät, että näillä lähettiläillä oli Kristuksen antama valta. Oliko kellään muulla tällaista valtaa?

lhn Kotaihan mielestä Suura 9-.30-31 olivat ongelmallisia jakeita, koska niissä käsketään palvoa Jumalaa ja Kristusta. "Juutalaiset sanovat: Uzair (Esra) on Jumalan poika, ja kristityt sanovat: Messias (Kristus) on Jumalan Poika. Näin he puhuvat kuin uskottomat ennen heitä. Jumala kirotkoon heidät, kuinka he valehtelevat! He ovat ottaneet oppineensa ja munkkinsa herroiksi Jumalan ja Messiaan, Marian pojan sijaan, vaikka heidän on käsketty palvoa vain yhtä Jumalaa. " (Jae on käännetty suoraan arabiankielisestä Koraanista, suom.huom.) Ihn Kotaiba välttää tämän ongelman selittämällä, että "Messias, Marian poika" pitää tulkita "ottaa" verbin toiseksi objektiksi eikä Allah-sanan määreeksi. Tällä tavalla tulkittuna jae ei tue kristittyjen käsitystä, että Kristus on Jumala.

Myös Koraanista löytyi jakeita, että Jeesus tulee takaisin pilvissä: "Onko heillä muuta odotettavissa kuin että Jumala tulee enkeleineen heidän luokseen pilvien katveessa? " (Suura 2:210.) Ihn EI-Fadi EI-Hadathi sanoo tämän jakeen viittaavan Kristukseen, joka palaa viimeisenä päivänä pilvissä. Hän tulkitsi myös seuraavan jakeen puhuvan Kristuksesta: "Herrasi saapuu mukanaan rivistöittäin enkeleitä" (Suura 89:22).

Itse asiassa löysin Jeesuksesta kertovia Koraanin paikkoja enemmän kuin etsinkään tai edes halusin löytää. Olen kirjoittanut näistä löydöistäni erillisen kirjasen nimeltään "Kristuksen jumaluuden väistämättömyys". Annoin sille ensiksi nimen "Kristuksen jumaluus", mutta tutkimustyöni päätteeksi minun piti vaihtaa nimi. Teokseni päättyy lauseeseen: "Vaikka kristityt eivät julistaisikaan Kristuksen olevan Jumala, Hän pakostakin on Jumala."

Muslimit eivät usko, että Kristuksen kuolema olisi ollut uhri syntisten puolesta, koska Koraani sanoo. "Eikä kukaan voi kantaa toisen taakkaa" (Suura 17:15). Miten joku viaton voisi kuolla syntisten puolesta?

Minulla oli toinenkin ongelma: kuoliko Kristus todella? En ymmärtänyt miksi, mutta olin täysin varma, etten löytäisi mitään, mikä todistaisi Kristuksen kuolleen. Olin tutkinut asiaa enkä löytänyt mitään, joka häiritsisi luottamustani islamiin ja järkyttäisi mielenrauhaani. Niinpä olin innokas kumoamaan Kristuksen jumaluuden osoittamalla, ettei Hän ollut kuollut eikä siis kuollut syntisten puolesta. Pyrin kumoamaan ajatuksen uhrikuolemasta kunnes törmäsin seuraavaan Koraanin jakeeseen: "Mooses sanoi kansalleen: Kansani, te olette tehneet väärin palvomalla vasikkaa. Kääntykää katuvina Luojanne puoleen ja lyökää syylliset joukostanne kuoliaaksi. Se on teille parasta Luojanne edessä." (Suura 2:54.)

Luin lbn Kathirin selitystä tästä jakeesta. Hän sanoi, että israelilaiset halusivat katua syntiään, jonka he olivat tehneet palvoessaan kultaista vasikkaa. Jumala ei kuitenkaan hyväksynyt heidän katumustaan. Jumala kertoi Moosekselle rukouksessa, että ainoa keino, millä israelilaiset voisivat saada syntinsä anteeksi, olisi se, että kaikki miehet tappaisivat jokaisen eteen tulevan. Heidän kerrottiin sitoneen silmänsä, etteivät he säälisi edes omia perheenjäseniään vaan tottelisivat Jumalan käskyä rohkeasti. Ihn Kathir sanoi, että ainakin seitsemänkymmentä tuhatta surmattiin sinä päivänä, ja veri virtasi kuin joki. Kun Jumala näki, että riittävästi ihmisiä oli kuollut, Hän käski Mooseksen pyytää israelilaisia lopettamaan. Jumala hyväksyi heidän katumuksensa kuolleiden veren kautta. jos joku ei ollut palvonut kultaista vasikkaa, mutta kuoli kuitenkin sovittaakseen vasikkaa palvoneiden synnin, miksi meidän oli niin vaikea hyväksyä sitä, että synnitön Kristus kuoli syntisten puolesta ja että Hän elää edelleen?

Minusta tuntui, että Jumala oli saartanut minut todisteillaan enkä mitenkään voinut enää torjua Kristuksen kutsua lähteä seuraamaan Häntä. Löysin jopa useita viittauksia Kristuksen kuolemaan. Luin Ihn Kathirin selitystä Suurasta 4: 157 ja muista Suuran 3 jakeista, jotka puhuivat Kristuksen kuolemasta. Itse asiassa en löytänyt ristiriitaisia käsityksiä siitä, oliko Kristus kuollut vaan ainoastaan Hänen kuolemansa kestosta. Ajaksi mainittiin eri paikoissa 3 tuntia, yksi päivä tai kaksi päivää. Tämä todisti minulle, että Kristus oli kuollut.

7. Raamatun pätevyys

Olin entistä vihaisempi ja turhautuneempi, koska halusin löytää edes jotain, millä voisin todistaa kristittyjen uskomukset vääriksi. Olin ylpeä omasta uskonnostani, ja vihasin kristittyjä. Minulla ei ollut kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin mukautua tähän uuteen tilanteeseen, mutta miten se onnistuisi? En koskaan lakannut lukemasta Raamattua. Siitä tuli ystäväni. Mitä enemmän luin, sitä suloisemmalta se maistui. Kerran lukiessani hämmästyin seuraavia jakeita: "ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet paikkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." (Matt. 6:5-6.)

Hämmästyin, miten Raamattuun oli kaksituhatta vuotta sitten kirjoitettu nykypäivän tapahtumia. Muistin, miten olin joskus laittanut jonkin kovan esineen otsani alle kumartuessani rukoilemaan, jotta voisin kerskua "rukousmerkistäni". Ylpeilin paastollani ja muilla suorituksillani. Käytin jopa tietynlaisia vaatteita osoittaakseni uskonnollisuuttani.

Tutkin Kristuksen kuolemaa ja ristiinnaulitsemista. Tutkin, oliko Kristus todellakin kuollut. Luin kaikki käsiini saarnat kristilliset kirjat ja kirjoitukset, jotka käsittelivät Kristuksen uhrikuolemaa. Lopulta olin melko vakuuttunut Kristuksen jumaluudesta ja ristiinnaulitsemisesta. joka voisi luulla, että olin tyytyväinen löytöihini. Päinvastoin, olin järkyttynyt, turhautunut ja hermostunut. Toivoin, että Jumala olisi tappanut minut ennen sitä päivää, jolloin minulle valkeni, että olin koko elämäni elänyt vaiheen varassa. Minun oli kovin vaikea myöntää, että vastenmieliset, saastaiset kristityt olivat oikeassa ja minä väärässä.

En nukkunut silmällistäkään. Kuljeskelin pitkin katuja puhuen itsekseni. Ajatukseni repivät minua hajalle ja epäilykset ravistivat olemustani yrittäessäni rukoilla. En tiennyt, mitä tehdä. Pyysin, että uskonveljet eivät kävisi luonani niin usein. Keksin tekosyyksi, että olin poliisien seurannassa. Vähitellen etäännyin koko ryhmästä. Minua nukutti aina, kun toistin Koraanin jakeita kuten jokapäiväinen tapani oli. Toisaalta en saanut kyllikseni Raamatun lukemisesta. Kiinnyin siihen syvästi. Eräänä päivänä emiirin ollessa luonani hänelle selvisi, etten ollut edistynyt tutkimuksessani. Hän sanoi: - Tämä on Allahin tahto! Anna Raamattu meille ja etsimme jonkun, joka tekee työn puolestasi. Näyttää siltä, ettet sittenkään ole sopiva tähän tehtävään!

Minun olisi pitänyt olla onnellinen, koska tätähän olin halunnut. Mutta nyt kaikki oli muuttunut. Pyysin vielä kuukauden lisäaikaa sillä verukkeella, että olin päässyt joidenkin uusien johtolankojen jäljille. Totuus oli, että en halunnut menettää lupaani lukea Raamattua enkä halunnut luopua Raamatustani. Emiiri suostui. En itsekään ymmärtänyt, miksi tein niin. Olisin voinut antaa Raamatun pois ja säästyä kaikelta silta tuskalta ja epävarmuudelta, jota tulevaisuus näytti tuovan tullessaan. Joka kerta rukoilemaan ryhtyessäni kuulin sisälläni äänen sanovan. - Miten voit rukoilla Jumalaa, jonka olemassaolosta et edes ole varma? Se sai minut itkemään.

Kerran vastustin tuota sisäistä ääntä ja rupesin lukemaan Koraania. Luin jakeen, joka sai minut kiinnostumaan. - "Väitelkää Kirjan saaneiden kanssa sovinnollisesti - tämä ei koske niitä, jotka tekevät pahaa - ja sanokaa: Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä teille on lähetetty. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi, ja me alistumme Hänelle" (arabiaksi islam, suom.huom.). (Suura 29:46.) Halusin tutkia tätä jaetta tarkemmin, joten otin jälleen esiin lbn Kathirin, Kortohin ja Zamakhsharin kommentaarit. Ensimmäiseksi sain selville heidän olevan yksimielisiä siitä, että tunnetun yhdeksännen Suuran niin kutsuttu Miekka-jae kumosi tämän jakeen. Mutta ongelma ei ratkennut pelkällä jakeen kumoamisella. Jakeessahan sanotaan, että meidän Jumalamme ja Kirjan kansan Jumala on yksi ja sama Jumala! En kyennyt jatkamaan: aivoni kieltäytyivät toimimasta! Muslimien Jumala oli aiemmin kieltänyt kaiken ystävällisyyden ei-muslimeita kohtaan ja sen sijaan käskenyt tappaa, kiduttaa ja loukata. Hän jopa käytti meitä muslimeita kiduttamisen välikappaleina. - "Taistelkaa heitä vastaan, niin Jumala rankaisee heitä teidän kätenne kautta, saattaa heidät häpeään" (Suura 9:14).

Koraanissa on ainakin 27 jaetta siitä, että muslimien velvollisuus on taistella ei-muslimeita vastaan. Kristittyjen Jumala taas sanoo: "Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon : rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.' (Luuk. 6:27-28.) "Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin. jos joku pakottaa sinut yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi." (Matt.5 :39-41.) Ryhdyin vertaamaan näitä Raamatun jakeita seuraaviin Koraanin teksteihin:

"Taistelkaa niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan." (Suura 2:194.)

"Varustautukaa heitä vastaan niin suurin voimin ja niin monin hevosin kuin pystytte, jotta pelottaisitte niillä Jumalan ja itsenne vihollisia ja muita, joita ette tunne" (Suura 8:60).

"Muhammed on Jumalan lähettiläs ja ne, jotka seuraavat häntä, ovat ankaria uskottomille mutta armeliaita toisilleen." (Suura 48:29.)

Vertailuni sai minut ajattelemaan: - Musta ja valkoinen ei voi olla sama. Hyvä ja paha ei voi olla sama. Yö ja päivä ei voi olla sama. Toinen on ehdottomasti eri kuin toinen. Niinpä on pakko olla vain yksi Jumala. Olin varma, että löytäisin Jumalan, koska rakastin Häntä. Kukaan ei voisi estää minua uskomasta ainoaan oikeaan Jumalaan, vaikka Hän olisi juutalaisten Jumala!

Puhuin Jumalalle: - Oi Jumala, tarvitsen apuasi! Älä hylkää minua, koska olen ihan sekaisin. En tiedä, missä Sinä olet. Jos olen mennyt harhaan, se ei ole ollut tahallista. Tiedät, miten paljon rakastan Sinua, ja miten paljon olen kärsinyt Sinun takiasi. Jumala, jos rankaiset minua jostakin synnistä, minkä olen tehnyt, pyydän anteeksiantamusta. Sinä olet ainoa jumala, ja minä olen kuuliainen palvelijasi. Tunnustan syntini ja kadun niitä. Älä ole ankara rangaistuksessasi.

Tietyt ajatukset saivat minut vapisemaan pelosta ja kunnioituksesta. Oli mahdotonta, että sekä Koraani että Raamattu olisivat Jumalan Sanaa. Toinen kumosi toisen. Jouduin paniikkiin tätä ajatellessani. Aina kuullessani outoja ääniä, pelkäsin, että Jumala tuhoaisi taloni ja saisi sen romahtamaan päälleni, koska en kunnioittanut Koraania. Elämäni muuttui sietämättömäksi. Tämä oli raskaampaa kuin kidutus ja vankila!

Tämä tunne väistyi pian, ja päätin tutkia uudestaan Koraania tarkastaakseni kaikki mahdolliset näkökulmat ja luodakseni mahdollisimman objektiivisen käsityksen jakeesta: "Eivätkö he sitten pohdi Koraania; jos se ei olisi Jumalalta, siinä olisi paljon ristiriitaisuuksia.' (Suura4:82.) Itse asiassa en pystynyt objektiivisuuteen. Toivoin löytäväni Koraanista jotain, mikä vakuuttaisi minut siitä, ettei Koraani ole Jumalan Sanaa. Olin katkera kristityille. Olin valmis kaikkeen muuhun, mutta en kristityksi kääntymiseen. Pelkkä sana "kristitty" ärsytti minua. Minussa heräsi voimakas vihan tunne ja kostonhalu kaikkea kristittyihin viittaavaa kohtaan. En ymmärtänyt, miksi tunsin näin. Se johtui ehkä ankarasta kasvatuksestani islamia rakastavassa ja kristillisyyttä vihaavassa perheessä, jossa kristinuskoa pidettiin uskottomuutena Jumalaa kohtaan. Vanhempamme olivat aina kieltäneet meitä leikkimästä kristittyjen lasten kanssa, koska nämä olivat pettureita. He olivat kieltäneet meitä syömästä kristittyjen ruokia, koska kristityt saattaisivat myrkyttää meidät. Meidät oli kasvatettu uskomaan, että kristityillä ei ollut Jumalaa eikä uskoa. Aloin taas tutkia enemmän Koraania ja löysin hämmästyttäviä asioita, joita en ollut aiemmin huomannut. Kirjoitin löydöistäni kirjasen "Onko Koraani Jumalan Sanaa?" Siihen kului kuusi kuukautta.

8. Emiiri raivostuu

Eräänä päivänä emiiri tuli yllättäen luokseni. Olin kylpyhuoneessa hänen tullessaan. Äitini päästi hänet huoneeseeni, koska emiiri oli ollut perheemme hyvä tuttava jo yhteisestä vankeusajastamme lähtien. Emiiri näki levällään olevat paperit pöydälläni ja ajatteli minun saaneen suurimman osan tutkimustani valmiiksi. Kuulin hänen sanovan: - Allah sinua siunatkoon! Sinä olet se mies! Tiesin, että olet ainoa, joka voi suorittaa tämän tehtävän!" Ajattelin mielessäni. –jospa vain tietäisit, mitä niissä papereissa on!

Hetkeä myöhemmin tulin huoneeseeni. Hänen kasvonsa punoittivat, ja hän näytti olevan todella hämmästynyt. Hän alkoi kiskoa minua kauluksesta ja karjui vasten kasvojani: - Mitä tämä on? Oletko sinä kirjoittanut tämän? Ei voi olla totta! Kuka sinua on huijannut ja houkutellut myymään uskontomme? Vastasin hänelle: - jos joku on huijari, niin sinä olet! Jos joku on altistanut kiusauksille, niin sinä! Jos minä olen tehnyt syntiä, se on sinun vastuullasi! Sinä olet pakottanut minut tähän! Halusin eroon tutkimustyöstä, mutta et suostunut siihen. Tiesit, miten vihaan kristinuskoa ja kristittyjä, mutta vaadit minua lukemaan heidän kirjojaan. Vannon, että toivon kaiken löytämäni olevan valhetta. Mehän olemme käyneet läpi hyvin vaikeita aikoja yhdessä, eikö totta? Emiiri myönsi näin olevan. Kysyin häneltä: - Huomasitko silloin minussa mitään epätavallista? Emiiri vastasi: - En. Jatkoin: - Anteeksi, mutta tämä asia ei ole minun käsissäni. Ei ole kyse vain asiatiedoista. Tämä on minun sydämeni tekoa enkä mahda sille mitään. Toivon, että lukisit kaiken, mitä minä olen lukenut ja oppisit saman, mitä minä olen oppinut!

Hän oli raivoissaan ja halusi repiä kaikki kirjoitukseni ja tutkimustulokseni. Riitelimme niin äänekkäästi, että äitini tuli huoneeseen. Emiiri sanoi talosta lähtiessään: - Nyt tiedämme, mikä sinua vaivaa, mutta minulla on sinulle pyyntö, jos haluat pysyä elossa: Älä koskaan kerro ryhmällesi sanaakaan siitä myrkystä, jota olet kirjoittanut. Kerron heille, että olet kafir, luopunut uskonnostasi, mutta en kerro, miksi olet tehnyt niin. Jos puhut heille näistä asioita, tiedät, kuinka sinulle käy. Sanoin hänelle: - Et tiedä, että asiat ovat muuttuneet. Tiedät hyvin, että en pelkää uhkauksiasi, koska et pysty toteuttamaan niistä yhtäkään. Tiedoksi sinulle, että olin uskollinen uskonveljilleni pyytämällä, etteivät he kävisi enää luonani. En voinut jatkaa sellaisten asioiden opettamista, joista en itse ollut varma. Karkotin heidät luotani, koska välitän heistä. Vannon, että rakastan Jumalaa ja rukoilen Häntä tuomaan minut takaisin oikealle tielle, jos olen joutunut harhaan. Puhkesin kyyneliin ajatellessani niitä kauniita yhteisiä muistojamme, yhdessä kokemaamme vankila-aikaa ja yhteisiä vaikeuksiamme. Totta puhuen tämä kaikki oli minulle liian raskasta. Mutta jos oli Jumalan tahto, tahdoin sanoa hyvästit kaikille hyville muistoille, koska se kuitenkin oli ollut aikaa ilman elävää Jumalaa. Näin sanomalla toivotin samalla tervetulleiksi kaikki edessä olevat koettelemukset.

Ryhmä katkaisi kaikki yhteydet minuun. Ryhmän jäsenet välttelivät minua eivätkä enää edes tervehtineet minua kadulla. Tiesin heti, että minut oli julistettu uskottomaksi. He eivät enää maksaneet minulle ryhmän kassasta kulukorvausta kuten ennen. He ajattelivat, että tämä menettely murtaisi minut ja toisi minut takaisin ryhmän pariin. Miten huonosti he minut tunsivatkaan!

Emiirillä ja minulla oli joidenkin muiden ihmisten kanssa yhteinen sijoitusyhtiöt Käytimme runsaat ulkomaiset avustuksemme vaatteiden ostamiseen ja myymiseen. Virallisesti minä olin johtaja ja hoidin maksuliikenteen. Olin laillisesti vastuussa yrityksestä. Kun kieltäydyin palaamasta takaisin islamin uskoon, yhtiö ei maksanut minulle, ja minut haastettiin oikeuteen. He odottivat minun pyytävän anteeksi ja katuvan uskottomuuttani. Oikeustalossa emiiri tuli luokseni ja kuiskasi: - Voimme perua kaikki syytteet, jos tulet järkiisi ja kadut Allahin edessä ja paljastat meille, kuka johti sinut harhaan. En vastannut hänelle mitään.

Oikeus määräsi minut maksamaan saamani rahat takaisin 160 Egyptin punnan kuukausierissä. Päätös oli heille pettymys, koska he olivat toivoneet minun joutuvan vankilaan. Kiitin Jumalaa, että oikeudenkäynti oli sujunut niin hyvin, mutta samalla sanoin katkerana ja vihaisena Jumalalle: - Jumala, miksi teet minulle näin? Miksi minun pitää kärsiä? Lapsesta asti olen saanut taistella ja kärsiä. Minulla ei ole enää yhtään ystävää, koska entiset ystäväni eivät usko Sinuun. Olen menettänyt perheeni rakkauden. Olen joutunut luopumaan opinnoistani, jotka olivat esteenä Sinun ja minun välissä. Nyt en tiedä, mitä tuskaa vielä haluat minulle antaa. Armahda minua. Olen heikko ja voimaton. Älä anna minun jäädä ajelehtimaan tämän myrskyisen meren armoille. En tiedä, minne mennä. Kerro minulle, missä olet. Oletko kristittyjen jumala? Mooseksen Jumala? Muhammedin Jumala? jos olet Muhammedin Jumala, miksi sallit minun kärsiä ja epäillä Sinua? Jumala, älä hylkää minua! Lupaan seurata Sinua, missä ikinä oletkin. En pelkää ketään muuta kuin Sinua ja Sinä tiedät sen.

Äitini ääni keskeytti rukoukseni, kun hän kutsui minut syömään. En syönyt yhdessä äitini kanssa, koska uskoin, ettei muslimin pitäisi ruokailla uskottoman seurassa. ja ryhmäni oli todennut äitini olevan uskoton oikeaoppiselle islamilaisuudelle.

9. Muhammedin taustaa

Sitten aloin miettimään erästä erittäin ratkaisevaa asiaa: jos Koraani ei ollut Jumalasta, kuka Muhammed sitten oli? Hänen oli pakko olla väärä profeetta. Mutta miten todistaisin sen? Yhtäkkiä minut valtasi kauhu: - Ei voi olla totta! Muhammedko väärä profeetta? Entä hänen ihmetekonsa, valtakuntansa ja ne kansanjoukot, jotka seurasivat häntä? Minusta tuntui, että nyt joutuisin Jumalan vihan ja kidutuksen uhriksi. Rauhoituttuani olin oudon rohkea ja päättäväinen. Halusin keskittyä tutkimaan, oliko Muhammed profeetta vai ei. Sain selville kaksi eri perustetta sille, että Muhammed oli profeetta: hän oli lukutaidoton, mutta vastaanotti Koraanin. Toiseksi hän oli synnitön eikä hän tehnyt ainuttakaan syntiä ennen profeetaksi tulemistaan.

Aloin etsimään todisteita Muhammedin lukutaidottomuudesta. Mielestäni oli sula mahdottomuus löytää todisteita, että Muhammed olisikin osannut lukea ja kirjoittaa. Luin taas kerran Muhammedin elämäkerrat. Nyt löysinkin hämmästyksekseni monia asioita, joita en aiemmin ollut huomannut. Luin kirjoista, että Muhammed kävi samassa paikassa kuin EI-Nadr Ibn EI-Hareth, Waraka lbn Nofal ja tunnettu pappi Ibn Sa’eda. Luin myös, että Muhammed hoiti rikkaan Khadidja-lesken liiketoimia ja suurta omaisuutta, ja hän solmi useita sopimuksia ja kauppakirjoja Jemenin ja Syyrian kauppiaiden kanssa.

Aiemmin minua oli opetettu, että Muhammedin sanottiin kantaneen mukanaan leimasinta, jota hän käytti allekirjoittaakseen papereita, koska ei osannut kirjoittaa. Mutta leimasimen käyttö ei välttämättä todistanut häntä lukutaidottomaksi. Sen ajan kauppiailla oli usein tapana kirjoittaa sopimus ostajan ja myyjän kesken ja sitten leimata paperi aivan kuten nykyään käytetään virallista valtion leimaa asiapapereissa.

Löysin elämäkertakirjoista myös tiedon, että AI-Hudaibijan paikkakunnan kanssa solmitun rauhansopimuksen jälkeen Muhammed kirjoitti sopimuskirjan omin käsin. Muhammed ja hänen serkkunsa Ali olivat Abu Taleb-setänsä holhouksessa, ja Muhammed oli vanhempi kuin Ali. Alin tiedetään osanneen lukea ja kirjoittaa ja minusta oli mahdotonta, etteikö Muhammedillekin olisi opetettu ainakin luku- ja kirjoitustaidon aikeita.

Tiedonhakuni edetessä sain tietää, että Muhammedilla oli ollut tapana istua kristityn Yassar AI-Nusranin kanssa ja kuulla tältä Raamatun tekstejä ja myös itse lukea Raamattua. Tajusin, että enkeli Gabrielin tullessa Muhammedin luo ja käskiessä tämän lukea, ei olisi ollut mitään järkeä, jos Gabriel olisi käskenyt lukutaidotonta miestä lukemaan! Nämä löydöt ja aiemmat tutkimustulokseni Muhammedin profeetankutsumuksen aitoudesta pakottivat minut tekemään sen johtopäätöksen, että Muhammed ei voinut ollut profeetta eikä edes hurskas mies. (Kaikesta tästä olen kirjoittanut yksityiskohtaisemmin kirjassani Muhammed Raamatussa.)

Seuraavaksi kävin tutkimaan Muhammedin erehtymättömyyttä. Siihen liittyen on olemassa sellaisia elämäkertoja kuten AI-Seera AI-Halabija, AI-Tabakaat AI-Kubra ja Seraat Ibn Hisham sekä selitysteoksia, joista voi lukea kommentteja suurasta 16.67: "Samoin teille on merkki taatelipuiden ja viiniköynnösten hedelmissä: te saatte itsellenne niistä juovuttavaa juomaa ja hyvää ruokaa." Monet luotettavat perimätiedot sanovat selvästi, että Muhammed joi viiniä ja neuvoi ystäviään laimentamaan viiniä vedellä, jos se oli kovin vahvaa. Hänellä oli tapana syödä lihaa, jota Kuraish- heimo oli uhrannut epäjumalille Kaaban kivellä. Hän hyväksyi Jumalan kieltämiä asioita ja kielsi Jumalan sallimia asioita. Hän piti silmäpeliä ystäviensä vaimojen kanssa ja otti epäröimättä heitä vaimoikseen, jos joku miellytti häntä. Kheibarin päivänä (eräs verinen taistelu Mekan lähellä) Safiya, Yehia Ihn Akhtabin tytär, osoitettiin Ahdallah Ihn Umarille vaimoksi, mutta Muhammed otti hänet kuitenkin omaksi vaimokseen. Samoin Muhammed otti vaimokseen Gahshin tyttären Zainabin, joka oli Muhammedin Zaid-nimisen kasvattipojan vaimo.

Kaikki nämä tapahtumat häpäisivät Muhammedista annetun pyhän kuvan ja romuttavat sen pyhän aseman, jonka olin mielessäni profeetta Muhammediin liittänyt. Rehellisesti sanottuna jokainen tällainen löytö oli minulle hyvin tuskallista.

Vaikka sain Muhammedista selville monenlaista, toivoin edelleen löytäväni islamin uskonnosta sellaisia hyveitä, joihin voisin tarrautua voidakseni pysyä muslimina. Minun oli vaikeaa luopua lapsuuteni uskonnosta. Oudot pelon, sekaannuksen ja hämmennyksen tunteet täyttivät mieleni leikitellessäni ajatuksella, että hylkäisin islamin.

10. Vihan purkauksia kristittyjä kohtaan

Aina kun luin joitain upeita ja merkittäviä Raamatun tekstejä, viha ja julmuus kristittyjä kohtaan lisääntyi sisimmässäni. Minulla oli eräs kristitty työtoveri. Löytäessäni jotain hienoa Raamatusta, vihani syttyi ja menin turmelemaan hänen tavaroitaan purkaakseni näin raivoani. Maksoin työtovereille siitä, että he juonittelivat häntä vastaan ja tekivät hänestä perättömiä ilmiantoja korkeille viranomaisille. Eräänä päivänä sytytin kaikki hänen vaatteensa palamaan ja hänen täytyi mennä työvaatteissaan kotiin.

Seisoin usein erään kristityn omistaman kaupan edessä ja estin ihmisiä menemästä ostoksille hänen kauppaansa syyttäen kauppiasta petkuttajaksi. Sanoin ihmisille: - Älkää ostako kristityiltä, sillä he ovat petollisia ihmisiä. He haluavat tuhota islamin. Koraani sanoo, että he ovat uskottomia uskoamme kohtaan. Tuo vanha kristitty kauppias kysyi minulta. - Poikani, mitä minä olen tehnyt sinulle? Ole armollinen, sillä minun täytyy ansaita elantoni kasvattaakseni lapseni.

Joskus kielsin ystäviäni kättelemästä kristittyjä sen perimätiedon mukaisesti, joka sanoo: "Älkää kätelkö Kirjan kansaa, älkää tervehtikö heitä, ja tehkää heidän polkunsa ahtaaksi." Huusin usein suurella äänellä: - Kristityt ovat petollisia ja esittävät olevansa muka rakastavia ihmisiä. He ovat Allahin ja kaikkien tosi uskovaisten vihollisia! Älkää antako heidän valheellisen nöyryytensä pettää itseänne. Jumala on sanonut: "He ovat nöyryyden ja kurjuuden verhoamia".

Eräänä päivänä kehitellessäni kaikenlaisia harmeja kristityille, tunsin sisimmässäni jotain merkillistä. Ääni sisälläni sanoi: - Ole rehellinen itsellesi! Luuletko, että kaikilla noilla teoillasi voit pyyhkiä sisimmästäsi pois kaiken sen, mitä olet heidän kirjoistaan oppinut? Lupasit seurata Jumalaa minne tahansa Hän sinua johdattaakaan. Miksi siis yrität torjua kaiken sen, mitä Jumala haluaa sinulle ilmoittaa? Ole itsellesi rehellinen, että omatuntosi säilyisi puhtaana. Tarkista sisäiset motiivisi. Haluatko todella tuntea Jumalan? Jos et, mitä oikein haluat? Kaikki riippuu sinusta. Valinnanvapaus on käsissäsi eikä kukaan pakota sinua mihinkään.

Palasin kotiin monien taakkojen painamalla. Yritin rukoilla, mutta en pystynyt. Aloin lukea Raamattua ja löysin Herran rukouksen Matteuksen evankeliumista. Sitä lukiessani tunsin äkkiä rauhaa, tyyneyttä ja lepoa. Aivan kuin joku olisi kaatanut vettä päälleni puhdistaakseen muistini. Sanoin sydämessäni - Oi jumalani, voitko antaa minulle samanlaisen rauhan, kärsivällisyyden, rakkauden ja kestäväisyyden kuin kristityillä on, jos rukoilen täsmälleen niin kuin Raamatussa on kerrottu? Olin suunniltani ilosta kuullessani aivan kuin vastauksen: "Kyllä."

Minulta oli hyvä olo ja päätin rukoilla Herran rukouksen säännöllisesti. Varhain aamulla nousin ylös kuten rituaalirukoukset vaativat, mutta rukoilin Isä meidän -rukouksen. Suoritin rituaalipesuni ja levitin rukousmattoni aivan kuten ennenkin. Sillä seisten aloin lausumaan:

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi, tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Lopuksi sanoin: - Rauha teille ja Jumalan armoa ja siunausta. Näihin sanoihin muslimit aina päättivät rukouksensa.

Jatkoin tätä tapaa melko pitkään, mutta en huomannut luonteessani mitään muutosta. Olin edelleen vihamielinen perhettäni ja kristittyjä kohtaan. Niinpä päätin hylätä kaikki uskonnot. Mielestäni kumpikaan ei näyttänyt toimivan, ei islam eikä kristinusko. Kristityksi käännyttyäni saattaisin lukea kirjan, jonka perusteella pitäisin jotain muuta uskontoa vielä parempana ja niin viettäisin lopun ikääni pomppimalla uskonnosta toiseen. Järkeilin, että oli parasta viettää tavallista elämää normaalien ihmisten tavoin. Miksi vaivaisin mieltäni kaikella uskonnollisella rojulla? Halusin elää huolettomana ja kun kuolisin, saisi Jumala tehdä minulle kuten halusi!

Se ei kuitenkaan ollut todellinen ratkaisu. Yhtäkkiä keksin jotain. Sanoin itselleni, että kaikki ongelmana ja sotkuni olivat Raamatun syytä, joten repisin kirjan kappaleiksi ja pääsisin siten lopullisesti eroon puimistani. Melkein teinkin sen, mutta rupesin vapisemaan ja kuulin sisälläni äänen, joka sanoi: - Älä tee sitä! Saatat tarvita Raamattua joskus. Miksi haluat hävittää juuri sen kirjan? Koraani on aiheuttanut sinulle paljon enemmän vaikeuksia. Miksi et halua repiä Koraania kappaleiksi?

11. Ratkaiseva hetki - Jeesus vierailee luonani

Tunsin olevani umpikujassa, josta ei tuntunut olevan muuta ulospääsyä kuin kuolema. Auton kyydissä ollessani rukoilin, että joutuisimme kolariin, josta kaikki muut pelastuisivat, mutta minä kuolisin. Toivoin myös sydämestäni, että kotitaloni romahtaisi, ja minä olisin ainoa kuolonuhri. Vaikeroin mielessäni. - Oi Herra, ellet halua johdattaa minua, on parempi, että otat henkeni ja päästät minut tästä taistelusta.

Ristiriitaiset ajatukset myllersivät mielessäni. Eräänä heinäkuisena kesäpäivänä istuin yksinäni miettimässä pitkään kestänyttä yhteyttäni islamiin, islamilaisiin ryhmiin ja terrorismiin ja lopulta Uuteen testamenttiin. Rukoilin: - Oi Jumala, tiedät, että kaikessa tässä olen etsinyt Sinua. Onko Sinusta oikein jättää minut tähän tilaan? Missä on rakkautesi ja oikeudenmukaisuutesi?

Yhtäkkiä huoneeni ovi avautui. Luulin, että äitini toisi minulle jotain syötävää. Mutta ovella seisoikin pitkätukkainen mies, jolla oli muhkea parta ja hänen vieressään loisti vaikea valopylväs. Se näytti kuin useiden loisteputkien kimpulta. En voinut katsoa miehen kasvoja enkä kiinnittää katsettani häneen. Kuulin hänen kutsuvan: - Nouse, Kristus haluaa sinut! Hetkessä loikkasin ulos huoneestani. Olin ihmeissäni ja kutsuin isäni, äitini, sisareni ja veljeni katsomaan Kristusta (muslimeille Mestari Isa). AI-Bukhari sanoo kirjassaan, että joka on nähnyt profeetan, on nähnyt johdatuksen, koska pahat henget eivät näyttäydy profeettojen hahmossa. Ajattelin, että perheeni saattaisi uskoa kokemukseeni, jos hekin näkisivät Kristuksen.

Palasin huoneeseeni, mutta en nähnyt mitään. Olin pois tolaltani ja syvästi järkyttynyt. Miten voisin todistaa tämän perheelleni? Moitin Jumalaa siitä, ettei Hän auttanut minua. - Miksi et voinut odottaa huoneessani, niin että he olisivat nähneet Sinut ja uskoneet Sinuun? Nyt he luulevat, että olen seonnut.

Juuri niin tapahtui. Perheeni tuli huoneeseeni eikä kukaan nähnyt mitään epätavallista. Äitini sanoi: - Oi Herra, miksi sallit kaiken tämän? Me iloitsimme, kun saimme poikamme takaisin kotiin, ja nyt olet antanut hänen tulla hulluksi! Hän rupesi itkemään ja syleili minua. Veljeni sanoi, ettei minun pitäisi murehtia, koska hän veisi minut Egyptin parhaalle psykiatrille.

Mutta heidän näkemyksensä oli vahvempi kuin minun. Lopulta aloin itsekin uskoa heitä. Minä olin tullut hulluksi. Niinpä menin vuoteeseeni ja pysyin siellä. Olin ilmeisesti kadottanut järkeni. Veljeni kävivät minua lohduttamassa, mutta en puhunut sanaakaan. Vajosin täydelliseen hiljaisuuteen.

Seuraavana aamuna veljeni vei minut maan parhaan psykiatrin luokse. Menimme hänen klinikalleen ja odotin omaa vuoroani. Lopulta minut kutsuttiin lääkärin vastaanottohuoneeseen. Istuin lääkärin eteen ja hän kysyi: - Miten voin auttaa?

- En tiedä. Veljeni päätti tuoda minut teidän luoksenne. - Hän sanoi, että olette nähnyt Mestari Isan! - Kyllä, minä näin Hänet.

Lääkäri selitti veljelleni, että kärsin vaikeasta masennustilasta ja tarvitsin pikaisesti sähköhoitoa. Se aloitettaisiin kuudella sähköhoitokuurilla ja vähitellen määrä vähennettäisiin kahteen. Lääkäri pyysi veljeäni tuomaan minut näihin hoitoihin kaksi kertaa viikossa. Veljeni kertoi, että sen toteuttaminen olisi hankalaa, koska asuimme kaukana Kairosta ja matka kestäisi kaksi ja puoli tuntia. Veljeni ehdotti, että lääkäri neuvoisi, miten joku toinen lääkäri voisi toteuttaa hoidon kotikaupungissamme. Lääkäri suostui siihen ja minä myös. Sanoin, etten pelännyt sähkökäsittelyä, koska olin saanut vankeusaikanani sähköshokkeja. Olin varma, että lääketieteellinen käsittely ei olisi niin rajua kuin vankilan kidutushuoneitten sähkökäsittely.

En nähnyt mitään syytä kieltäytyä sähköhoidosta. jos olisin todellakin hullu, se auttaisi minua saamaan terveyteni takaisin. Jos taas en, tämä olisi vain yksi tuskallinen kokemus lisää Jumalan etsinnässäni. Toivottavasti Jumala ottaisi sen huomioon ja olisi minulle armollinen.

Kävin hoitokuurin läpi ja käytin lääkärin määräämät lääkkeet. Oletin, että sen jälkeen olisin terve ja voisin unohtaa kaikki minua kiusanneet ajatukset, jos ne olisivat hulluuden tai henkisen ja ruumiillisen jännityksen aiheuttamia.

Haluni lukea Raamattua oli kuitenkin entistä voimakkaampi. En saanut unta, ellen tukenut illalla Raamattua. Päätin pitää kaikki löytämäni asiat vain omana tietonani ja olla kertomatta kenellekään kokemuksistani. Halusin elää kristittynä nähdäkseni Jumalan työn. jos tämä olisi oikea tie, näkisin sen hedelmät. Halusin nähdä Jumalan tukevan tätä päätöstäni, muuten hylkäisin sen.

12. Kristittyjen epäluulo

Rukoilin jälleen säännöllisesti viisi kertaa päivässä omalla tavallani. Aamun sarastaessa, keskipäivällä, iltapäivällä, auringonlaskun aikaan ja illalla. Rukoilin ainoastaan Isä meidän -rukouksen. Olin kuitenkin hämilläni siitä, mitä uskonnollisia rituaaleja minun tulisi noudattaa, että rukoukseni olisi täydellinen ja voisin siten ansaita Jumalan suosion. Minun pitäisi mennä kirkkoon oppiakseni palvomaan Jumalaa oikealta tavalla. Siitä ajatuksesta en pitänyt lainkaan. Miten voisin tässä tilassa mennä kirkkoon? Miten voisin mennä kirkkoon nöyränä ja alistuvana, kun olin ollut aiemmin niin vastahankainen? - Ei, en mene kirkkoon. Ehkä joku toinen kerta, sanoin itselleni.

Yritin pyytää apua joiltakin kristityiltä, mutta kuka olisi ollut valmis puhumaan kanssani kaiken sen jälkeen, mitä olin tehnyt heille? Kaikki kieltäytyivät tapaamasta minua. He luulivat, että haluan joko tappaa heidät tai käännyttää heidät muslimeiksi. Lopulta eräs heistä lupautui tapaamaan minut kuukauden kuluttua. Minun piti odottaa kuukausi. Päätin käyttää odotusaikani lukemalla enemmän kristinuskon käsitteistä ja uskonkappaleista. Halusin tietää, mitä kristityt opettivat ja oliko heillä omat kristilliset kirjansa niin kuin muslimeilla.

Päätin ajaa partani pois näyttääkseni normaalilla. Lainasin paidan ja housut. Olin koko ikäni pukeutunut galabeija-kaapuun, jota tosiuskovaiset muslimit käyttävät. Menin kirjakauppaan, josta olimme emiirin kanssa aikaisemmin hankkineet minulle Raamatun. En pitänyt sen kaupan kirjoista, joten päätin mennä toiseen kauppaan. Aloin tutkia hyllyjä ensin kaupan ulkopuolelta nähdäkseni, millaisia kirjoja siinä kaupassa oli myytävänä. En uskaltanut mennä sisään kristilliseen kirjakauppaan. Koska minun oli vaikeaa edes katsoa mitään kristillisyyteen viittaavaa, miten voisin mennä sisälle kirkkoon tai johonkin seurakuntaan? Pelkäsin, että kaupassa kysyttäisiin henkilöllisyyspapereitani (egyptiläisessä henkilöllisyystodistuksessa mainitaan uskonto, johon kuuluu), ja he kutsuisivat poliisit paikalle. Silloin joutuisin valtion Salaisen Palvelun käsiin, ja se olisi kuin putoaisi pohjattomaan kuiluun.

Pitkän epäröinnin jälkeen kuitenkin rohkaisin mieleni ja menin sisälle kirjakauppaan. jotkut kirjat kiinnostivat minua. En ollut aivan varma, millaisia kirjoja haluaisin lukea. Kun näin minua kiinnostavan otsikon, ostin kirjan. Lähdin kaupasta kainalossani kirjat Jeesus, totta vai tarua, Uskoni ja Kristuksen sovitustyö. Aina yhden kirjan luettuani poltin sen heti.

Kaikki nämä kirjat luettuani palasin kirjakauppaan ostamaan lisää. Ostin kirjat Yksijumalaisuus ja kolminaisuus ja Raamatullinen teologia. Katsoessani näiden kahden kirjan hintoja, tajusin, ettei minulla ollut tarpeeksi rahaa pystyäkseni ostamaan ne. Niinpä palautin ne hyllyyn. Silloin vanha mies tuli luokseni ja kysyi:

- Miksi laitoit kirjat pois? Sanoin. - En halua niitä. - jos kerran et halua niitä, miksi sitten otit ne käteesi? hän kysyi. - Ei kuulu sinulle. Onko tämä olevinaan joku kuulustelu?

Hän laski kätensä olalleni ja hän hymyili lempeästi. Hän sanoi:

- Poikani, ota kirjat, minä maksan ne. Annan sinulle osoitteeni, niin voit maksaa minulle myöhemmin. Ja ellet maksa, voit hävittää kirjat tai polttaa ne, etkä ole menettänyt mitään. Kysyin häneltä, miten hän tiesi, ettei minulla ollut rahaa kirjoihin. Hän vastasi, että Pyhä Henki oli kertonut sen hänelle. - Mikä sellainen Pyhä Henki mahtaa olla? Mietin sitä hyvin paljon.

Lähdin miehen kanssa hänen kotiinsa. Istuimme siellä joitakin minuutteja. Pelkäsin koko ajan, että hän kysyisi henkilöllisyystodistustani ja näkisi siitä uskontona. Mutta Jumalalle kiitos, kaikki sujui hyvin. Mies ei edes kysynyt nimeäni.

Jatkoin uutterasti kirjojen lukemista joko kotona tai hotellihuoneessa, jonka vuokrasin saadakseni lukea rauhassa ilman keskeytyksiä. En halunnut tuhlata minuuttiakaan edes syömiseen. Halusin ahmia kaikki Kristuksen sanat, jotka veisivät minut edes askeleen eteenpäin uuden elämän tiellä. Kävin usein kahvilassa, jonka asiakkaat olivat kristittyjä. Siellä luin ostamiani kristillisiä kirjoja. Rakastin Raamatun opetuksia. Tarkemmin sanottuna olisin halunnut olla Raamatun henkilöiden kaltainen. Yksi kysymys vaivasi mieltäni: - Herra, onko mahdollista, että teet minusta paremman ihmisen, jos otan sinut vastaan ja elän Raamatun mukaista elämää? Voinko pitää edes joitakin ystäviäni, jotka eivät usko niin kuin minä? Voinko rakastaa äitiäni, isääni, veljiäni ja sisariani, vaikka he eivät hyväksyisi uutta uskoani? Voinko rakastaa ystäviäni, vaikka he eivät jaa uskoani tai eivät usko, mitä sanon? Voitko tehdä tämän minulle, Herra? Voinko rakastaa maatani ja olla sille uskollinen niin kuin kaikki muutkin? Toivon, että se olisi mahdollista.

Islamilaisen ryhmän ensimmäinen askel uuden jäsenen kouluttamisessa oli kaikkien aiempien siteiden katkaiseminen, olipa kyseessä kotimaa, perhe tai mikä tahansa. Ainoa uskollisuutemme kohde oli Allah ja ainoa antaumuksemme kohde emiiri. Siksi en uskonut, että voisin muuttua tai oppia rakastamaan mitään muuta. Näkyni valosta ja hahmosta, joka oli sanonut minulle: - Nouse, Kristus tahtoo Sinut, vaivasivat mieltäni. Tiesin, että kaikki profeettanäyt olivat jumalallista johdatusta, mutta mikä oli tämän tapauksen johdatuksen tarkoitus? Oliko se johdatusta kohti kristinuskoa vai kohti islamia?

Se oli todella kauheaa aikaa. Lopulta päätin mennä erääseen kirkkoon. Halusin olla sellainen kuin Jumala tahtoo minun olevan. Kuulin sisäisen äänen sanovan: - Nyt olet kuullut äänen ja sinun pitää seurata sitä. Olet elänyt muslimina koko ikäsi, mutta et ole vielä elänyt kristityn elämää tietääksesi, millaista se on ja kumpi on parempi tai lähempänä Jumalaa, kristinusko vai islam.

Kävin monissa kirkoissa. Se ei ollut helppoa. Minun piti taistella paholaista vastaan joka kerta, kun päätin mennä kirkkoon. Paholainen kuiskutteli korvaani: - Onko tilasi noin surkea, että sinun pitää mennä kirkkoon? Häpeäisit! Nyt menet kirkkoon nöyryytettynä miehenä kun taas aikoinaan menit sinne korottaaksesi Allahin sanaa. Oletko unohtanut, mitä ennen teit kirkoille? jos olet unohtanut, voin virkistää muistiasi. Sinulla oli tapana sanoa - Totuus on koittanut, ja vääryys on kukistettu, sillä vääryyden on pakko kukistua. Missä nyt on tuo totuus, jonka puolesta olit valmis kuolemaan? Sinulla ei ole enää muuta paikkaa mihin mennä kuin kirkko - uskottomuuden, monijumalaisuuden ja jumalanpilkan pesään. Aiotko uskoa moneen Jumalaan sen pitkän vaelluksesi jälkeen, jonka kuljit uskollisena ainoalle oikealle Jumalalle?

Tämänkin jälkeen menin kuin huomaamatta kirkkoihin. Se oli edelleen vaikeaa, ja minusta tuntui kuin joku olisi vetänyt minua poispäin ja estänyt minua menemästä kirkkoon. Saatoin jopa huutaa: - Minä menen kirkkoon tapahtui mitä hyvänsä! Menen sinne, kävi miten kävi. Minulla ei enää ollut

ystäviä eikä perhettä. Koskaan elämässäni en ollut tuntenut armoa. Olin tappanut sekä ryöstänyt ja nyt olin vailla sukulaisia, ystäviä, vailla yhdenkään Luojan luoman seuraa. Voisiko Jumala iloita minusta siinä kunnossa? Voisiko Jumala hyväksyä tappamisen, vihan ja kaikkien niiden kiusaamisen, jotka eivät hyväksyneet sanomaamme? Sanoin: - Jumala, armahda minua! Olen kurja ja yksinäinen. Haluan elää normaalia elämää ja haluan rakastaa maatani, perhettäni sekä ystäviäni, mutta kuinka voisin sen tehdä? Kummalla näistä kahdesta tiestä tulee kulkea?

Päätin mennä kirkkoon, vaikka saisin maksaa siitä hengeltäni. Syöksyin nopeasti kirkon sisälle. Pappi ei suhtautunut minuun niin kuin olisin halunnut. Hän ei suostunut kuuntelemaan minua, mikä vain pahensi kokemiani paholaisen hyökkäyksiä. Tullessani ulos kirkosta olin jollakin tapaa sisäisesti huojentunut, vaikka en ollutkaan saanut pappia kuuntelemaan itseäni. Päätin kuitenkin yrittää uudestaan. Valitettavasti epäonnistuin kaikissa yrityksissäni puhua jonkun papin kanssa ymmärtääkseni, mitä minun pitää tehdä ansaitakseni Kristuksen pelastuksen. Raamattu sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." (Mark. 1 6: 1 6.) Minua kiusasivat kysymykset: - Miten voin uskoa? Mitä voin tehdä? Miten voin rukoilla, paastota, tehdä pyhiinvaelluksen tai antaa almuja?

Viimeisen kerran kirkosta lähtiessäni olin taakoitettu ja kuten sanotaan "polttavan häpeän verhoama". Saatana kuiskutteli taas korvaani: - He ovat hylänneet sinut. Se on sinulle oikein. Ansaitset parempaa kohtelua kuin tämä, ja Jumala on opettava sinulle vaikeampiakin läksyjä. Mutta pahojen henkien kiusaaminen ei kestänyt pitkään. Sisimmässäni kuulin hiljaisen ja lempeän äänen sanovan: - Sinä et palvo ihmisiä. Älä välitä heidän käytöksestään. Koska palvelet Jumalaa, Hän ei hylkää sinua. Hän ei anna koskaan sinun pettyä tai mennä harhaan. Ole kärsivällinen ja pidä lujasti kiinni Hänestä, jos kerran Häntä etsit. Kärsimyksesi päivät ovat pian ohi. Jumala ei koskaan hylkää niitä, jotka Häntä etsivät. Etkö ole lukenut. - "Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon"? (Matt. 11 :28.) Vastasin kysymykseen: - Olen lukenut sen, Herra, olen nähnyt ja lukenut jakeen useita kertoja sen kirkon seinässä. Ääni jatkoi: - Anna elämäsi Jumalalle, ja Hän toteuttaa sanansa. Sanoin: - Oi Jumala, annan elämäni Sinulle! Pelasta minut näistä olosuhteista. Opeta minulle tiesi. Olen hukassa. Olen sekaisin ja olen jatkuvasti hämmennyksissä. Noina aikoina tuntiessani näin tai jouduttuani vaikeuksiin palasin Raamatun ääreen ja löysin sieltä ihanan rauhan ja sisäisen levon.

Ajattelin ottaa yhteyttä joihinkin kristittyihin, joiden kanssa olin tehnyt työtä, mutta he eivät halunneet tavata minua. He pelkäsivät minua ja luulivat, että loukkaisin heitä tai saattaisin heidät ansaan kuten aiemmin. jotkut kristityt kieltäytyivät puhumasta kanssani peläten, että aioin käännyttää heidät muslimeiksi. Mutta jos Jumala tahtoo jotain, kukaan ei voi Häntä vastustaa.

-----------

Ystävyytemme ei kestänyt kauan, mutta tutustuin toiseen kristittyyn, joka tunsi Raamatun hyvin. Olimme kuitenkin lievästi sanottuna eri maata. Kun hän oli aikaisemmin pyytänyt minua tekemään työssäni jonkun palveluksen hänelle, olin antanut hänelle vääriä tietoja ja yllyttänyt ihmisiä häntä vastaan. Olin jopa antanut ihmisille lahjoja, kun he olivat vahingoittaneet häntä. Hän kuitenkin suostui tapaamaan minut kuukautta myöhemmin. Hän pyysi minua varmistamaan tuloni siten, että soittaisin hänelle viikkoa aiemmin.

Tunsin, miten ympyrä sulkeutui. Ei ollut yhtään kirkon pappia, joka olisi kuunnellut minua, ei yhtään ihmistä, joka olisi valmis tapaamaan minut. Asemani oli kaikkien kristittyjen silmissä kyseenalainen. Heidän oli vaikea edes lausua nimeäni. Jos joku halusi pelotella toista, hänen tarvitsi vain sanoa nimeni. Olin kuin linnunpelätti, joka pelottaa linnut pois puutarhasta. Kolme viikkoa myöhemmin halusin soittaa tuolle kristitylle, että olen tulossa häntä tapaamaan.

----------------------

13. Jumalan rakkauden muuttava voima

Näin ihmiset uusin silmin. Ihmettelin, olinko menettänyt järkeni. Ihmiset tuijottivat minua ja näyttivät aprikoivan, mitä minulle oli tapahtunut. Työtoverinikin ihmettelivät äkillistä ja täydellistä muutosta käytöksessäni. Näin heidän hämmästyneet kasvonsa ja tajusin heidän miettivän: - Eilen tämä mies sylki päällemme. Nyt hän on lauhkea kuin lammas. Mistä on kyse? Onko tämä joku uusi isku tai suunnitelma meitä vastaan? He eivät voineet uskoa todeksi täydellistä muuttumistani. Mutta en paljoa piitannut heidän reaktioistaan. Halusin vain hyvittää niille, joita vastaan olin hyökännyt, nöyryyttänyt ja loukannut. Olin suunniltani ilosta, joka täytti sydämeni. Sisimpäni sopukat täyttyivät ensi kertaa elämässäni nöyryydellä ja tyyneydellä. joskus ajattelin, että kaikki oli vain kaunista unta. Tästä unesta en halunnut koskaan herätä. Mutta kyseessä oli Jumalan voima. Halusin lisää kokemuksia, jotka varmistaisivat minun muuttuneen täydellisesti eikä kysymyksessä olisi vain tilapäinen ilmiö.

14. Uskoa vahvistetaan

Pian Jumala vastasi rukouksiini. Sain ensimmäisen kokemuksen uudesta suhteestani Kristukseen. Työpaikassani työntekijät saivat kaikki vuorollaan rahapalkkion. Aikaisemmin olin vaatinut paikkatoimiston henkilökuntaa laittamaan nimeni listan kärkeen. Otin myös osan kaikille kristityille tulevasta palkkiosta; jako ei siis ollut tasapuolinen. Eräänä päivänä oli taas palkkion saamisen aika. Eräällä työtoverillani oli kotona vaikeuksia ja hän tuli pyytämään johtajalta, että saisi tällä kertaa palkkion selvitäkseen rahavaikeuksistaan. Johtaja kertoi, että listaan oli laitettu jokaiselle oma vuoronsa. - Paul on nyt listan kärjessä. Tiedät, että hän on ilkeä mies, emmekä voi antaa hänen odottaa. Meidän täytyy yrittää olla hänelle mieliksi, ettei hän purkaisi kiukkuaan meihin. Juuri sillä hetkellä tulin johtajan toimistoon ja kuulin heidän kuiskivan keskenään. Kysyin heiltä: - Puhutteko palkkiosta? Johtaja vastasi takerrellen: - Kyllä, mutta älä ole huolissasi! Nimesi on listan kärjessä. Kysyin häneltä: - No, mitä työtoverini sitten tahtoo? Johtaja vastasi: - Hän toivoo saavansa palkkion tässä kuussa, että selviäisi taloudellisista vaikeuksistaan, mutta minä kieltäydyin. Kysyin: - Miksi? Minun puolestani voit laittaa hänen nimensä minun nimeni tilalle. Johtaja luuli minun pilkkaavan häntä. - Nimesi on listan kärjessä eikä kukaan voi muuttaa listaa. - Mutta minä haluan, että työtoverini saa tämän kuun palkkion. Kollegani ihmetteli, halusinko todella näin tehtävän. Vastasin hänelle: - Nimeni otetaan pois listalta ja sinun nimesi laitetaan minun nimeni tilalle. Parasta olisi, että kaikki muutkin antaisivat oman palkkiovuoronsa nyt hänelle. Kuulin miehen sanovan: - Kunnia Jumalalle, jolla on valta muuttaa olosuhteet! Mistä on kyse? Mitä on tapahtunut? Onko tuomiopäivä jo koittanut? Voiko tuo ihminen tehdä näin? En usko sitä todeksi! Minä sanoin: - Jumala on kaikkivaltias, ja Hän voi saada "syöjästä syötävää, väkevästä makeaa". Silmäni kostuivat kyynelistä, koska tein tällaista ensimmäistä kertaa elämässäni. Ennen olin aina ottanut leijonanosan kaikesta itselleni, laillisesti tai laittomasti. Mutta nyt Kristus oli opettanut minut antamaan. Olin hurmaantunut saadessani maistaa antamisen ihanuutta.

Perheeni alkoi huomata elämäni muuttuneen. Aiemmin he olivat sulkeneet television ja juosseet pois, kun tulin kotiin. Etenkin sisareni pelkäsivät minua. Minussa tapahtuneen sisäisen muutoksen jälkeen annoin heidän katsella televisiota rauhassa. Esitin vain pyynnön, etteivät he katselisi säädyttömiä ohjelmia. He sanoivat minulle - Tämä ei voi olla totta! Annatko sinä meidän katsoa televisiota? Emme voi uskoa tätä todeksi! Vastasin: - Miksette? jos tietäisitte tunteeni teitä kohtaan, ette uskoisi, miten paljon rakastan teitä. Haluan pyytää anteeksi kaikkea huonoa käytöstäni teitä kohtaan. Kaikki puhkesivat kyyneliin. Siitä lähtien kotiin tullessani suutelin äitiäni, ja silloin tällöin toin hänelle lahjojakin. Hän itki usein, mutta nyt onnesta. Olen kiitollinen Jumalalle, että sain välini kuntoon äitini kanssa ennen hänen kuolemaansa. Minulla oli hyvä mieli, että onnistuin hyvittämään hänelle aiemmat pahat tekoni. Jumala eheytti suhteeni muihinkin perheenjäseniin.

Kristityt ystäväni seurasivat tapahtunutta ja pelkäsivät kyläläisten saavan selville tilanteeni. Se tietäisi vaikeuksia ystävilleni, jotka varmaan leimattaisiin syntipukeiksi kääntymiseni johdosta. He pyysivät, että lähtisin Egyptistä ja matkustaisin ulkomaille, mutta kieltäydyin ehdottomasti toteuttamasta heidän toivettaan. Olin edelleen tietoinen kaikesta, mitä olin tehnyt Kristusta ja kristittyjä vastaan. Siksi kerroin rukoilleeni ensimmäisestä uuden elämäni päivästä lähtien, että Jumala auttaisi minua palvelemaan Kristusta yhtä paljon kuin olin Häntä vastustanut. Olin vainonnut Hänen kansaansa Egyptissä, joten en lähtisi Egyptistä. Lupasin ystävilleni, etten paljastaisi heidän nimiään, jos minut pidätettäisiin.

Eräänä päivänä he kutsuivat minut mukaansa kirkkoon, jossa en ollut ennen käynyt ja lähdin sinne mielelläni. Tapasin joitakin kirkonisiä ja kerroin heille kaiken, mitä Jumala oli tehnyt elämässäni. Näin mielihyvän valaisevan heidän kasvonsa, ja he olivat innoissaan Jumalan suurista ihmeistä elämässäni. Halusin saada kasteen. He suostuivat tähän. Minut kastettiin toukokuun 9. päivänä vuonna 1993. Muistan sen päivän vieläkin, koska pidän sitä todellisena syntymäpäivänäni. Se liittyy läheisesti uudestisyntymiseni aikaan.

15. Uskon hedelmät

Olen kertonut tarkasti elämästäni ennen kääntymystäni. On syytä kertoa jotain Jumalan työstä elämässäni opittuani tuntemaan Hänet. Sukulaiseni ja ystäväni eivät voineet uskoa, että muutuin niin täydellisesti. Kukaan ei ollut uskoa kääntymykseni jälkeisiä tapahtumia. Pyysin kerran Jumalalta jotain kokemusta tietääkseni, että kääntymykseni oli varmasti totta. Jumala antoi itse asiassa minulle runsaastikin kokemuksia, ei ainoastaan todistaakseen minussa tapahtuneen muutoksen, vaan myös kouluttaakseen minua edessä oleviin raskaisiin haasteisiin. En valinnut tätä uutta tietä enkä elämääni Kristuksen kanssa. Päinvastoin, yritin torjua Hänet. Kristus kuitenkin valitsi minut. Hän ei valinnut minua sattumalta vaan varmastikin aivan tiettyä tarkoitusta ja tehtävää varten, jonka Hän oli minua varten valmistanut. Siksi haluaisin kertoa joistakin kokemuksistani ja Jumalan avusta.

16. Kristittynä työpaikalla

Olin työssä toimistossa, jossa minulla oli kolme työtoveria. Olimme kuitenkin harvoin yhtä aikaa paikalla. Meillä jokaisella oli lukittava kaappi omille tavaroillemme. Eräänä päivänä huomasin, että joitakin tavaroitani oli hävinnyt kaapistani. En osannut epäillä ketään työtoveriani. Seuraavana päivänä sama toistui ja taas huomasin joidenkin tavaroitteni kadonneen. Sama toistui kolmannen kerran ja tällä kertaa kaikki paikkarahani oli viety. Huomasin, että kaapin lukko oli murrettu. Tiesin nyt varmasti, että joku työtovereistani oli syyllinen. Yhtäkkiä hirvittävä, saatanallinen vihan henki valtasi minut. Aloin kiroilla ja sadatella niin kuin minulla oli ollut tapana ennen uskoontuloani. Sanoin: - jos olenkin ottanut Kristuksen vastaan ja näette minut lauhkeana kuin lammas, ei se tarkoita, että voitte pilkata ja luulla minua helpoksi saaliiksi! Vannoin kostavani heille ja maksavani kaksin verroin takaisin. Päätin särkeä kaikkien kaapit, ottaa tavarat, jättää kaappien ovet auki ja polttaa kaikki tavarat aivan niin kuin Aabraham oli polttanut epäjumalankuvansa. Halusin heidän tietävän, miltä tuntuu tulla ryöstetyksi. Menin hakemaan ison vasaran, jolla toteuttaisin suunnitelmani. Suljin toimiston ja varmistin, ettei kukaan ollut näkemässä. Tartuin vasaraan kaksin käsin ja heilutin sitä korkealla ilmassa. Kiehuin vihasta ja kostonhalusta. Olin juuri lyömässä kaappeja, kun joku koski käteeni ja kuulin lempeän äänen sanovan: - Älä kosta pahaa pahalla, äläkä loukkausta loukkauksena, vaan siunaa ja ole rauhantekijä. Käännyin katsomaan, kuka minulle puhui, mutta en nähnyt ketään. Sanoin itsekseni: - Herra, näetkö missä tilassa olen? Tapahtukoon Sinun tahtosi! Sammuta kiukkuni ja tukahduta vihani tuli. En pysty kontrolloimaan itseäni. Anna minulle rauhasi! Yhtäkkiä tunsin rauhan ympäröivän minut ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuulin äänen, joka käski minun kirjoittaa paperille seuraavat sanat:

- Rakas veljeni, joka avaat kaappini! Olen pahoillani, etten voi täyttää tarpeitasi. Kirjoita minulle lista kaikesta, mitä tarvitset ja lupaan Jumalan avulla tehdä parhaani auttaakseni sinua. Todistaakseni rehellisyyteni ja hyvät aikeeni en vaihda uutta lukkoa särjetyn tilalle. Lopuksi toivon yli ymmärryksen käyvän Jumalan rauhan varjelevan elämäsi ikuisesti. Terveisin veljesi Paul.

Kirjoitettuani kirjeen laitoin sen kaappiini. Rukoilin ja kiitin Jumalaa, että Hän oli varjellut minua joutumasta saatanallisten ajatusten valtaan.

Kaksi päivää myöhemmin minua kohtasi yllätys. Eräs työtoveri tuli luokseni työvuoroni aikana. Se oli epätavallista. Kysyin häneltä: - Mikä tuo sinut tähän aikaan tänne? Hän vastasi: - Haluaisin keskustella kanssasi. Hän pyysi, että menisimme rauhalliseen paikkaan puhumaan kahden kesken. Hän katsoi maahan ja sanoi: - En tiedä, mitä sanoisin sinulle. - Kerro, mitä on tapahtunut! Työtoverini avasi pienen laukun ja näytti minulle kaikki kaapistani otetut tavarat. En voinut uskoa silmiäni. En ollut ajatellutkaan, että saisin joskus tavarani takaisin enkä voinut olettaa hänen olleen varas. Hän oli uskonnollinen mies, joka noudatti säännöllisesti muslimien rukousaikoja. Hän sanoi: - Olen ottanut nämä tavarat kaapistasi. Voisitko ottaa ne takaisin ja luvata, ettet kerro asiasta kenellekään? Varastamiani rahoja en voi nyt heti maksaa takaisin, koska lapseni ovat olleet sairaina, ja minun piti viedä heidät lääkäriin. Maksan sinulle vähitellen kerran kuussa.

Voit pitää nämä tavarat. Ne ovat nyt sinun. En valehdellut kirjeessäni. Jumala kyllä korvaa minulle kaiken; pidä sinä rahat. Olen varma, että Jumala huolehtii kaikesta. Jos en olisi tarkoittanut kirjoittamaani, olisinko jättänyt kaappini lukon korjaamatta? Työtoverini sanoi,. - Minulla on yksi kysymys ja haluan sinulta rehellisen vastauksen.

Olenko koskaan valehdellut sinulle? Puhut kuin kristityt sanoessasi Herra, Herra. Käytät samoja sanoja ja sanontoja, joita kuulen naapurina, puuseppä Gergisin suusta. Hän on kristitty.

Kun minulle selvisi, että tavaroitani on varastettu, minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko vastaisin vihaan vihalla, pahaan pahalla sen islamilaisen perimätiedon mukaan, joka sanoo: "Joka kuolee ilman omia rahojaan, on marttyyri", ja "Älköön kukaan teistä olko pelkuri, vaan ottakaa se, mikä teille kuuluu, älkääkä välittäkö mistään muusta".

Toisin sanoen, minulla oli mahdollisuus valita, millä tavalla hankkisin menettämäni tavarani takaisin. Toinen vaihtoehto oli olla maksamatta pahaa pahalla. Jos joku haluaa haastaa riitaa ja ottaa minulta pukuni, vieköön takkinikin. Kumpi näistä vaihtoehdoista on sinun mielestäsi parempi?

- Jälkimmäinen on tietenkin paljon parempi. - Niin juuri minä tein. Käyttäydyin tavalla, joka varjelee rakkauden ja ystävällisyyden siteitä enkä miettinyt onko se islamilainen, juutalainen vai kristillinen tapa. Tärkeintä on se, miten menettelin. jos islam antaisi tällaisen käyttäytymisohjeen, olisin varmasti noudattanut sitä.

- Mistä olet oppinut tällaista?

- Kerron sen sinulle myöhemmin. Nyt olet kiihtynyt ja hieman poissa tolaltasi. Kun olet rauhoittunut, selitän sinulle tarkemmin. jos silloin vielä olet kiinnostunut asiasta, olen valmis kertomaan.

Kahden viikon kuluttua työtoverini tuli työvuoron jälkeen luokseni ja sanoi: - Nyt olen rauhoittunut ja haluan, että kerrot, mistä olet oppisi saanut. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä. Tavatessamme sanoin hänelle: - Odota hetki. Otin esiin Raamattuni ja sanoin: - jos todella haluat tietää, mistä olen oppini löytänyt, lue tämä kirja! Hän huudahti: - Sehän on Raamattu! Jumala varjelkoon!

- Juuri niin, tämä on Raamattu ja voit vapaasti itse lukea sitä, jos haluat saada selville käytökseni syyn. Ota se, jos haluat. jos et halua, oma on valintasi. jos et ymmärrä lukemaasi, voit tulla ja kysyä minulta. Hän otti Raamatun, käänteli sitä ihmeissään ja lähti kotiinsa kirja mukanaan. Kahden viikon ajan hän tuli luokseni ja kyseli monia asioita. Hän luki Raamattua, ja aloin nähdä suuren muutoksen hänen elämässään. Hän rakasti Raamattua yhä enemmän. Eräänä päivänä hän sanoi: - Tässä kirjassa on suuri siunaus. Siitä asti, kun rupesin lukemaan sitä, vaimoni ja minun välit ovat parantuneet ja kaikki erimielisyytemme ovat haihtuneet. Rohkaisin häntä: - Lue lisää, niin saat selville, mitä sinun tulee tehdä. Työtoverini jatkoi Raamatun lukemista ja hän oikein ahmi sitä.

Eräänä päivänä hän tuli luokseni ja pyysi yllättäen minua opettamaan, miten kristityt rukoilevat. Kerroin hänelle, ettei rukouksellamme ollut määrättyä muotoa. - Voit rukoilla missä asennossa tahansa ja millä tavalla haluat. Kolme kuukautta myöhemmin hämmästyin, kun hän tuli luokseni ja syleili minua lämpimästi. Hän kysyi, miten voisi saada kasteen. Ystäväni otti Herran vastaan, ja hän oli suureksi siunaukseksi koko perheelleen. Olin iloinen nähdessäni, että Jumala oli todellakin valinnut minut työhön viinitarhaansa ja sain olla hänen lampaansa. Oli etuoikeus olla johtamassa

ihmisiä pelastukseen ja iankaikkiseen elämään eikä valheeseen ja vääryyteen. Aiemmin olin saalistanut ihmisiä saattaakseni heidät tuhoon. Nyt oli suurenmoista saada tehdä työtä Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa.

17. Uusi luomus

Ensimmäistä kertaa tunsin todella rakastavani maatani ja kansaani. Aloin rakastaa suvaitsevaisuutta ja anteeksiantamista. Minusta tuli tosiaankin uusi luomus. Jumala käytti minua kutsuessaan ihmisiä Kristuksen luokse, ja sain tuoda monia Kristuksen kadonneita lampaita takaisin. Koin monenlaista, mikä paljasti luonteessani jäljellä olevan vanhan minän. Niiden myötä koin myös monia Saatanan hyökkäyksiä sekä henkeäni että ruumistani vastaan.

En haluaisi päättää todistustani. Itse asiassa se jatkuu edelleen niin kauan kuin Herra toimii kauttani. Lopuksi haluan lyhyesti sanoa, että olen saanut elämäni lahjana Jumalalta. jos ajattelen muita vaihtoehtoja, näen vain tuhoa, tyhjyyttä ja syntiä. Jumala ei muista enää syntejämme. Nautimme vapaudesta, koska Poika on vapauttanut meidät, ja olemme totisesti vapaita. Kristus on elämämme, ja kuolema on meille voitto. Olen täynnä tätä tunnetta ensi kertaa elämässäni. Aiemmin kuolema oli ruma ja kuin pelottava haamu. Pelkäsin haudan kidutuksia ja kahden enkelin kyselyjä ja muita kuolemanjälkeisiä tapahtumia, joihin muslimit uskovat. Nyt sanon hyvästit sinulle, rakas lukijani, kunnes kohtaamme uusien jännittävien kokemusten merkeissä, Herran loputtomissa, kallisarvoisissa ja jumalallisissa teoissa, Hänen, joka on voimallinen varjelemaan sen, mitä Hänelle on uskottu!

Jälkihuomautus: Entisestä tiukasta islamilaisesta elämäntavasta johtuneista paineista ja rasitteista huolimatta Paul on pystynyt kasvamaan uskossaan ja tekee nyt kokopäiväisesti evankeliumin työtä. Kokemuksensa ja tutkimuksiensa pohjalta hän kirjoittaa jälkihoitotyöhön traktaatteja ja opetuskirjoja konsultoiden myös lähetysjärjestöjä islamin oppeja koskevissa kysymyksissä.

 

Alkuun
Paluu kotisivulle