KIINAN USKOVAT KERTOVAT

B E I J I N G / K I I N A

Lindell 1995

Otteita J:n puheesta

Kuten ehkä tiedätte, Kiinassa on kahdenlaisia kirkkoja. On virallinen kirkko, joka on hallituksen alaisuudessa ja valvonnassa. Sitä me emme hyväksy, ja niinpä monet meistä palvelemme Jumalaa kodeissamme, nk. kotiseurakunnissa. Esim. täällä Beijing'issä on yli 800 kotiseurakuntaa.

Beijing'issä virallinen kirkko on nyt avannut 7 eri kirkkoa. Suurin niistä on aikaisemmin ollut metodistikirkko. Siellä käy sunnuntaisin yli 1000 henkilöä. Kaupungin länsiosassa on kirkko, jossa sunnuntaisin on kolme jumalanpalvelusta. Kaikki avatut kirkot ovat sunnuntaina aina täynnä. Mutta vaikka ihmisiä käy kirkoissa, he eivät aina saa sitä hengellistä tukea, mitä he kaipaavat. Tietenkin se on paljon kiinni seurakunnan pastorista, julistetaanko puhdasta evankeliumia vaiko ei. Joka tapauksessa kirkko tänään marssii eteenpäin. Ja siitä kiitämme Herraa.

Mutta näiden 60 vuoden aikana, jolloin olen seurannut Jeesusta, olen todennut, että Herra on uskollinen ja pitää lupauksensa. "Herra on minun paimeneni"!

Vuonna 1949 tapahtui vallankumous. Vallankumouksen jälkeen hallituksella oli "uskonnonasiainministeriö", jonka tuli valvoa kaikkia kirkkojen aktiviteetteja.
Kiinassa kaiken tuli olla kommunistisen puolueen alaisuudessa.

Me uskoimme, että uskonto ja politiikka oli pidettävä erillään. Kristus on seurakunnan pää, eikä mikään järjestö.

Kieltäytyvät seurakunnat joutuivat koville: "Kolme-itsen-kirkko on isänmaallinen liike, joka on hallituksen hyväksymä ! Jos kieltäydytte, olette mieleltänne vialliset ja vastakumoukselliset!" Näin ollen vuodesta 1955 näitten seurakuntien johtajat ja kristityt joutuivat toinen toisensa jälkeen vankilaan. Minut vietiin vankilaan 1958. Olin Pohjois-Kiinassa lähellä Venäjän rajaa, jossa on hyvin kylmä. Minut vapautettiin joulukuussa 1979. Olin vangittuna 21 vuotta 8 kuukautta. 1958 olin 44-vuotias ja vaimoni 39-vuotias. Meillä oli 6 lasta, vanhin 17-vuotias ja nuorin 6-vuotias.Lisäksi minulla oli äiti. Vaimoni joutui näitten vuosien aikana sanomattomiin vaikeuksiin ja joutui itse kasvattamaan lapsiamme. 22 vuoden aikana minä en voinut lukea Raamattua, enkä voinut tavata ketään uskovaa. Ilmasto oli erittäin vaikea ja on suorastaan ihme, että pysyin terveenä. Työleirillä tapasin 4 katolilaista pappia, jotka olivat kieltäytyneet liittymästä katolilaiseen kolme-itsen-kirkkoon. Kaksi heistä kuoli pian, kaksi muuta pysyi silti uskollisena paaville.

Kaksi laulua tuli erityisen rakkaaksi minulle tänä aikana. Toinen oli psalmi 27, joka kiinan kielellä voidaan laulaa, ja toinen laulu "Tahdon rakastaa ristiä vaan....", ja varsinkin sen kertosäkeistö, jonka loppuosa kiinaksi on :"..siihen aikaan, te uskolliset palvelijat, risti vaihtuu kruunuun" . Teimme työtä 9 tuntia päivässä. Välillä oli 20 - 30 min tauko, jolloin lauloin nämä laulut. Erityisesti kertosäkeistön loppuosa lohdutti ja sitä lauloin uudelleen ja uudelleen.

Olin elinkautisvankina, joten minulla ei ollut toivoa vapautumisesta. Kulttuurivallankumouksen aikana emme voineet kirjoittaa kirjeitä toisillemme vaimon kanssa.
Miten pääsin vapaaksi ? Kulttuurivallankumouksen jälkeen Deng Xiaoping tuli valtaan ja tilanne alkoi muuttua. Ensiksi hän halusi sitoa ystävyyssuhteita Taiwan'in kanssa. .......Toinen asia oli, että Kiinassa oli niin paljon kristittyjä vankilassa. Vielä tänäkin päivänä niitä on vankilassa.
1979 vapautukseen tarvittiin kaksi ehtoa: 1) Ikää yli 60 v, koska sellainen on liian vanha kovaan työntekoon 2) Vähintään yli 20 vuotta vankeutta, koska siinä vaiheessa mieli on muuttunut. Näin ollen ei ole harmia vallankumoukselle, vaikka päästetään vapaaksi. Näillä ehdoilla pääsin vapaaksi joulukuussa 1979.

Kuitenkin 10 vuoteen en saanut kansalaisuutta, en saanut poistua talostani ja minun tuli ilmoittautua poliisille 2 kertaa kuukaudessa. Hyväksyin ehdot.

Kerron nyt mitä minä tein näitten 10 vuoden aikana ? Joka päivä tuli uskovia kotiini. Tutkimme Raamattua ja rukoilimme. Keskiviikkoisin oli raamattutunteja ja sunnuntaisin ylistyskokouksia. Melkein joka päivä tuli kotiini ihmisiä Kiinan eri maakunnista. Niinpä olimme hyvin kiireellisiä koko ajan. Ihmiset tulivat kahdesta syystä. He halusivat kirjoja - ei ainoastaan Raamattuja vaan myös selitysteoksia ja muuta kirjallisuutta. Kolme Itsen-kirkolla on lupa painattaa Raamattuja, muttei läheskään riittävästi. Toinen syy oli suhtautuminen viralliseen kirkkoon, jonka suhteen monilla oli epäilyksiä ja kysymyksiä. Miten tulee rakentaa seurakunta ? Vastasin hyvin yksinkertaisesti : Apostolienteossa on pohjapiirustus miten seurakunta rakennetaan, Seuratkaa tätä esimerkkiä ja apostolien toimintaa askel askeleelta. Lukekaa Apostolienteot sata kertaa ja te tiedätte, miten seurakunta rakennetaan ! Palatkaa takaisin apostoliseen toimintaan ! Kodissani kokoontuu sunnuntaisin yli 100 henkilöä.

Ihmiset kyselevät, mitä he voivat tehdä kiinalaisten seurakuntien hyväksi? Vastaan heille yhdellä sanalla : RUKOILKAA ! Pyydän rukoilemaan kolmen asian puolesta.

Ensiksi rukoilkaa niitten miljoonien kadonneitten kiinalaisten puolesta. Kiinassa on 9 % uskovaisia, mikä on vain pieni osa Kiinan 1,2 miljardi-väestöstä. Rukoilkaa erityisesti Tiibetin puolesta.

Toiseksi rukoilkaa niitten puolesta, jotka tulevat uskoon, että he pääsevät kasvamaan ja vahvistumaan. Miten he voivat oppia kun ei ole raamattuja eikä pastoreita ja monissa seurakunnissa on hyvin vanhoja, 70 - 80-vuotiaita. Kiitämme Jumalaa, että maaseudulla on paljon nuoria, jotka eivät ole koulua käyneet, mutta lähtevät kokosydämisesti palvelemaan Herraa. Siksi kotiseurakunnat ovat paljon tärkeämmät kuin virallinen kirkko. Erityisesti rannikkoseuduilla on paljon uskovia. Pohjois-Kiinassa on hyvin vähän uskovia. Teemme työtä Apostolientekojen 29. luvun mukaan. Raamatussa on vaan Apt 28 lukua, mutta se ei pääty siihen, vaan se jatkuu täällä ja tapahtuu paljon merkkejä ja ihmeitä.

Kolmanneksi rukoilkaa tämän maan johtajien puolesta.

J:n vaimo :

Hän tuli uskoon yli 50 vuotta sitten. Näitten vuosien aikana hän on monasti saanut kokea Jumalan siunausta. Hän on kokenut paljon vaikeuksia ja vastoinkäymisiä sen jälkeen, kun hän alkoi seurata Jeesusta. Kun aviomies joutui vankeuteen, hän jäi yksin kuuden lapsen sekä anopin kanssa. Se oli hänelle melkoinen taakka. Mutta Herra auttoi häntä kaikessa ja hän oppi voittamaan kaiken katkeruuden ja luottamaan Herraan.

Täysin vieraat ihmiset toivat hänelle apua. Hän sai paketteja J:lle, ruokaa, raamattuja ja dollareita. Eräs puuseppä, joka kävi hänen luonaan tekemässä työtä, liikuttui syvästi, kun hän näki kaiken ja halusi tulla uskoon. Joka kuukausi 22 vuoden aikana joku lähetti hänelle rahaa. Lähetykset tulivat aina eri osoitteista, eikä hän vieläkään tiedä, kuka oli lähettäjä. Aina, kun hänellä oli tarpeita hän rukoili ja aina hänelle vastattiin. Kun hän vihdoin sai työtä oli palkka alle dollari päivässä.

Kulttuurivallankumouksen aikana hän joutui erittäin raskaaseen työhön kärräämään tiiliä rakennuksilla. Hänhän oli vallankumouksellisesta perheestä ja mies oli vankilassa. Hän aina rukoili voimaa ennen työn aloittamista. Monet säälivät häntä ja yrittivät auttaa.

Kolmas vaikea ongelma oli poliittinen. Hänen olisi pitänyt sanoutua irti uskosta, ottaa avioero miehestään, mennä naimisiin jonkun toisen kanssa ja siten ehkä päästä kommunistipuolueen jäseneksi. Häntä uhattiin vankilarangaistuksella, ellei totellut. Kuuden kuukauden aikana pidettiin säännöllisesti kokouksia häntä vastaan. Hänelle tarjottiin jopa uutta aviomiestä pelottaen, että mies kuolee. Hän ei kuitenkaan antanut periksi ja päätti jäädä leskeksi, jos vaikka mies kuolisi

Nyt hän on vapaa tällaisista vaikeuksista. Heillä on nyt 24 lastenlasta. Kaikesta hän antaa kunnian Jumalalle

Paluu edelliselle sivulle