PYHÄN HENGEN ARMOLAHJAT

1. MITÄ ARMOLAHJA ON ?
2. JUMALA ON LÄSNÄ SEURAKUNNASSA.
3. PYHÄN HENGEN KASTE
4. PALVELU ARMOLAHJOILLA
5. VIISAUDEN SANAT

6. TIEDON SANAT
7. USKO JA USKON LAHJA

8. PARANTAMISEN LAHJA JA USKON AVULLA PARANTUMINEN
9. VOIMATEOT
(VOIMIEN VAIKUTUKSIA)
10. PROFETOIMISEN LAHJA
11. HENKIEN EROTTAMISEN LAHJA
12. KIELILLÄPUHUMISEN LAHJA
13. KIELTEN SELITTÄMISEN LAHJA

14. RAKKAUS JA HENGEN LAHJAT
15. SEURAKUNTA JA HENGEN LAHJAT

 


1. MITÄ ARMOLAHJA ON ?

Usein tulee keskusteluissa esille myös armolahja-käsite (kharisma). Termi tulee sanasta "kharis", armo suosio, suloisuus.)
Monille aihe on hyvin vieras ja lausunnot ovat sen mukaan. Käsite on vaikea, koska kysymys ei ole ihmisten luonnollisista kyvyistä tai lahjoista, joita yleisesti tunnemme.

Paras opetus armolahjoista Raamatussa on 1 Kor. 12 – 14, joskin niistä on maininta monessa kohdassa.
Muutamia yleisiä huomautuksia :

- Armolahjoja ei koskaan anneta ansiosta. Pyhä Henki jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.
- Tämän takia armolahjat eivät koskaan ole hengellisyyden mitta.
- Kysymys ei ole ihmisten omista luonnollisista kyvyistä, jotka myös ovat moninaisia.
- Lahjat on tarkoitettu toimivaksi nimenomaan seurakunnassa sen yhteiseksi rakentamiseksi, opetukseksi ja lohdutukseksi.
- Lahjat ovat yhteiseksi hyödyksi. Niitä ei saa käyttää omien itsekkäiden intressien ajamiseksi. Tämä saattaa joskus olla niiden saamisen esteenä.
-Vain uudestisyntynyt ihminen voi saada näitä lahjoja. Jos jollakin toisella on samantyylisiä lahjoja, esim. parantamisen suhteen, ne ovat ilmeisesti pahuuden valloilta saatuja ihmisten hämäämiseksi.

-Lahjojen käytössä tulee aina kirkastaa Jumalaa ja Hänen toimintaansa, eikä koskaan ihmistä.
-Koska ihmiset, myös armolahjojen saajat, ovat vajavaisia ihmisiä, voi ja tuleekin arvostella lahjojen kautta tapahtuvaa toimintaa kuitenkin asiallisella ja Jumalan Sanan mukaisella tavalla.

Armolahjojen jaottelu

Korinttolaiskirjeessä on mainittu yhdeksän armolahjaa. Jotkut puhuvat muittenkin raamatunjakeiden pohjalta muistakin lahjoista. Niihin en tässä puutu.

Karkea jaottelu on :

Puhelahjat : Kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen. Näitten kautta Jumala haluaa viestittää ilmoituksiaan suoraan ihmisen puheen kautta.

Ilmestyslahjat : Tiedon sanat, viisauden sanat, lahja arvostella henkiä. Näillä Jumala vaikuttaa ihmisen sisimpään tietoisuuden tietyistä asioista, joita tämä henkilö voi sitten käyttää toiminnassaan.

Voimalahjat : Parantamisen lahjat, uskon lahja, voimalliset teot. Näitten kautta Jumala voi toimia yliluonnollisella tavalla ihmisen välityksellä.

2. JUMALA ON LÄSNÄ SEURAKUNNASSA.

Tämä aika on hyvin jumalakielteinen. Vaikka yleisesti uskotaan johonkin "korkeampaan voimaan", jää ihmisten toiminta kuitenkin erittäin ihmiskeskeiseksi. Monille Jumala jää etäiseksi ja Hänen puoleen käännytään vasta hätätilanteissa. Tällaisen ihmiskeskeisyyden vaara vaanii myös seurakunnassa. Koko seurakunnan toiminta pyörii usein ihmisten usein hyvin itsekeskeisen ohjelmajulistuksen ympärillä. Tämä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Sen takia on tärkeä, että sananjulistuksen ja opetuksen lisäksi Jumala pääsee ilmestymään tavalla, että Häntä korotetaan ja ylistetään. Hän haluaa itse todistaa ihmeillä, merkeillä ja Pyhän Hengen moninaisilla vaikutuksilla olemassaolostaan ja saada jokaisen tunnustamaan, että hän on todella meidän keskellämme. Lahjat korottavat aina antajaa ja osoittavat myös, että Jeesus on Herra, joka on voittanut synnin, saatanan ja kuoleman. Hänen tulee olla keskeisellä paikalla seurakunnan toiminnassa ja vahvistaa seurakuntaa ja yksilön uskonelämää.

3. PYHÄN HENGEN KASTE

Pyhän hengen kaste on tärkeä voimavara uskovaisen elämässä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin armolahjat, eikä näitä tulisi sekoittaa toisiinsa. Pyhän hengen kaste tapahtui ensimmäisen kerran helluntaipäivänä, josta Apt. 2 kertoo. Tämä oli Jeesuksen lupaus : "Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." (Apt.1:8) Mutta tämäkään ei ole merkki siitä, että olisimme päässeet pidemmälle kristittynä ja siten olisimme muita parempia, mutta se antaa sisäistä voimaa toimia Jumalan tahdon mukaan. Se auttaa meitä pääsemään syvemmälle pelastuksen ja Jumalan tahdon ymmärtämiseen.

Pyhä Henki johdattaa nytkin pelastukseen mutta antaa sen lisäksi henkikasteen. Kun Pyhä Henki tuli maailmaan, ei maailmaa kastettu Hengellä, vaan ainoastaan ne ihmiset, joilla jo oli pelastus. Sen takia muut eivät voi tätä ymmärtää.

Tässä ei nyt puututa sen enempää tähän aiheeseen. Pyhän Hengen toiminnasta alkuseurakunnan aikana käy ilmi mm. Apt. 2:38-39, 8:12-16, 9:17, 11:13-15, 19:5-6.

Lupaus Pyhän Hengen kasteesta on voimassa edelleen, vaikka jotkut yrittävät muuta väittää.

4. PALVELU ARMOLAHJOILLA

Armolahjoilla tapahtuva palvelu on seurakunnan hyväksi tapahtuva palvelus, jonka perusta on agape-rakkaus. Vain rakkauden avulla Hengen lahjan käyttö rakentaa seurakuntaa.

Lahjojen oikean käytön tunnusmerkkejä ovat rakkaus ja nöyryys. Armolahjat eivät ole omia suorituksia tai osoita tiettyä kyvykkyyttä, vaan ne ovat nimenomaan armon hengen lahjoja, jotka saadaan rukouksessa uskon välityksellä.

Lahjojen saaminen saattaa joskus helposti johtaa ylpeyteen, mutta hengellinen henkilö on tietoinen tästä ja ylistää ja korottaa Jumalaa, lahjan antajaa.

Kaikki armolahjat on käytettävä palveluun. Jokaisen kristityn tulee pyrkiä yhä enemmän osallistumaan seurakunnan rakentamiseen.

Paavali kehottaa pyrkimään osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Niitä ei tule laiminlyödä (1 Tim. 4:14-15). Mitään lahjaa ei saa nostaa muitten lahjojen yläpuolelle. Niistä ei saa tulla ylpeäksi. Ei saa myöskään kadehtia niitä, jotka ovat saaneet lahjoja. Tulee muistaa, että armolahja on ansaitsematon Jumalan antama lahja. Päämääränä on seurakunnan vahvistuminen ja Jeesuksen kirkastaminen. Hurskas itsekeskeisyys, "minäympyrä", on rikottava.

5. VIISAUDEN SANAT (1 Kor. 12:7-8)

Kysymys on armolahjasta "viisauden sanat" eikä viisauden lahjasta. Se ei toimi aina. Viisauden Henki antaa silloin, kun on tarpeen, tämän lahjan välityksellä täsmällisen ilmoituksen. Vaikka henkilö jossain tilanteessa Hengen vaikuttamana puhuu viisauden sanoja, niin toisessa tilanteessa hän saattaa olla epävarma ja toimia jopa epäviisaasti. Viisauden sanat ovat lähtöisin jumalallisesta innoituksesta eivätkä hänen ymmärryksestään. Viisauden sanat eivät ole opiskelun tai oman sivistyksen ja ymmärryksen tuote.

Raamatussa jumalallinen eli hengellinen viisaus ei ole sama kuin luonnollinen viisaus.

1 Kor. 2:6-7 puhuu kätketystä viisaudesta, jonka Henki ilmaisee. Se on ymmärrystä, jota inhimillinen viisaus ei voi milloinkaan antaa. Kun UT puhuu tavoittelemisen arvoisesta viisaudesta, on aina kysymys jumalallisesta viisaudesta. Ainoastaan se voi auttaa elämään jumalallista elämää ja selvittämään ongelmia hengellisesti. Inhimillinen viisaus saa usein aikaan päinvastaisen tuloksen. Se pitää jumalallista viisautta hulluutena, eikä luota Jumalaan eikä usko Raamatun Sanaan. Inhimillisen viisauden avulla pystytään kyllä tekemään viisaita kompromisseja, mutta itse ongelmaa se ei kuitenkaan pysty ratkaisemaan.

Jumalallisen viisauden hedelmä on rauha totuudesta tinkimättä. Rauhaa yritetään saada nykyään tekemällä arveluttavia sopimuksia. Jokainen saa luvan uskoa, mitä haluaa. Jumalallinen viisaus eli viisauden sanat, voi löytää sen oikean tien vastakkaistenkin käsityskantojen väliltä. Kaikki kompromissit eivät ole vääriä tai huonoja. Yhteiselämässä tarvitaan usein taito solmia tyydyttäviä kompromisseja.

Viisauden lähde paljastuu sen hedelmistä. Myös paha käyttää viisautta hyväksi. Sen viisaus ilmenee vääränä toimintana ja väärinä arvonmittoina. (Jaak. 3:13-18).

Jumalallinen viisaus synnyttää rauhaa, on ystävällistä mutta kuuliaista. "Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta." (Huom. ei sanota : jos puuttuu järkeä tai neuvokkuutta !)

Jumalallinen viisaus ei ole luonnollista älyä vaan Jumalan antamaa valoa. Sitä tarvittaisiin kipeästi sekä seurakuntaelämässä ja usein myös uskovaisten elämässä. Jumalallinen viisaus vahvistaa seurakuntaa ja sitä tarvitaan käytännön sielunhoidossa. Viisas neuvo voi auttaa ratkaisevasti ja selvittää arkojakin asioita.

6. TIEDON SANAT

Tiedon sanojen sisällöstä on erilaisia mielipiteitä. Laajasti levinneen käsityksen mukaan ne ovat henkilökohtaisia ilmoituksia, jotka välittävät tarkempaa tietoa esimerkiksi jostakin henkilöstä, hänen sairaudestaan, asioista, jotka eivät ole kunnossa jne. Toisen käsityksen mukaan nämä kuuluvat profetian alueelle ja tiedon sanat auttavat ymmärtämään Raamattua syvällisemmin. Tämä ei toimi niin, että ihminen tiedon sanojen avulla ymmärtäisi Raamatun koko merkityksen. Mutta ne auttavat satunnaisesti ja tarpeen mukaan ymmärtämään tiettyjä syvällisiä jumalallisia totuuksia. Näitä ei aina välttämättä tule tutkimalla Raamattua, mikä sinänsä tosin on hyvin suositeltavaa ja tärkeätä, vaan ne saadaan erityisenä ilmoituksena.

Tiedon sanat voivat valaista totuuksia, jotka pätevät kaikkina aikoina, mutta ne auttavat myös yksittäisissä tilanteissa. Ne auttavat seurakuntaa kokemaan, että Jumala puhuu. Tämäkään armolahja ei saa missään tapauksessa johtaa ylpeyteen tai armolahjan saajan korottamiseen. Armolahjaa koetellaan sillä, ovatko ne seurakunnalle rakennukseksi.

Mm. Uudessa testamentissa löytyy esimerkkejä, jolloin tiedon sanat kirkastivat Vanhan testamentin ennustuksia Messiaasta. Seurakunta huomasi äkkiä, että kirjoitukset kertoivat Jeesuksesta ja hänen pelastustyöstään. Apostolit saivat nämä tiedon sanat Pyhän Hengen ilmoituksina, eivät opiskelun kautta.

7. USKO JA USKON LAHJA (1 Kor. 12:9)

Uskolla on Raamatun mukaan eri yhteyksissä erilainen merkitys ja sisältö.

Pelastava usko.

Pelastava usko ei ole uskomista johonkin opinkappaleeseen. Se on ratkaisu jonkin varaan jättäytymistä, johonkin luottamista. Pelastavan uskon pohja on Jeesuksen sovitustyö meidän edestämme. Tämäkin on lahja, jonka saamme armosta ottaa vastaan. (Ef. 2) Se on yhteys Jumalaan, mikä velvoittaa uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen.

Merkityksetön usko.

Raamattu puhuu myös sellaisesta uskosta, joka on pohjimmiltaan täysin merkityksetöntä, koska se ei saa aikaan mitään. (Lue Joh. 8) Ei kaikki totena pitäminen ja Vapahtajan tunnustaminen ole elävää uskoa, joka tekee syntisestä Jumalan lapsen.

Usko Hengen armolahjana.

Tämä usko ei ole sama kuin pelastava usko, vaikka tietenkin pelastava usko on perusedellytys. Tämä usko on rohkea usko, jota merkit seuraavat. Sen välityksellä saadaan ihmeellisiä kokemuksia, jotka ovat Jumalalle kunniaksi ja vahvistavat seurakuntaa.

Tämä lahja ei tule ihmisestä itse, vaan se annetaan Hengessä. Se voittaa ihmisen luontaisen vajavaisuuden, pelon ja epäilyn. Tämäkin lahja on tarkoitettu seurakunnan ja sen jäsenten rakentamiseen ja vahvistamiseen, eikä koskaan seurakunnan vahingoksi.

Ei ole kyse optimismista tai herkkäuskoisuudesta. Joskus ihmisiä, jotka luonnostaan ovat rohkeita ja optimistisia, on kohdeltu ikään kuin heillä olisi tämä lahja. Itse asiassa he ovat olleet hengellisesti epäkypsiä ja ovat saattaneet aiheuttaa ongelmia seurakunnalle ja muillekin. Tämän takia on oltava varuillaan.

Uskon armolahjan avulla meidän tulisi tehdä Jumalan tarkoittamia tekoja, eikä koskaan ihmisen omia toiveita. Usein on todettu, että joskus lahjan saajat ovat olleet luonnostaan vastaan hankaavia ja epäileviä ihmisiä. Mutta lahjan saatuaan he ovat sitten toimineet erittäin rohkeasti ja määrätietoisesti.

Kukaan ei saa korottaa itseään armolahjan vuoksi muiden yläpuolelle. Eivät nämäkään ihmiset ole suojassa ylpeydeltä eivätkä erehtymiseltä. Jokaisen on nöyrästi tuotava armolahjansa seurakuntaan ja muistettava, että itsekin tarvitsee muiden armolahjojen apua.

Raamatun mukaan kaikilla ei ole samaa määrää uskoa. Mutta uskon määrä voi kasvaa.

8. PARANTAMISEN LAHJA JA USKON AVULLA PARANTUMINEN

Kreikan kielessä tämä on monikossa "parantamisien armolahjat". Samoin käy ilmi, ettei kaikilla ole näitä lahjoja. Kristuksen ruumiissa on eri tehtäviä. Kukaan ei ole suurempiarvoinen, jos hänellä on tietty lahja, eikä kukaan vähempiarvoinen, jos hänellä ei ole jotakin lahjaa.

UT:n kreikkalaisessa tekstissä on erilaisia ilmaisuja meidän sairaus-sanallemme :

Nosos tai nosema viittaa sairauksiin, joilla on aiheuttaja, esim. bakteeri. (Matt. 4:23-24, Joh. 5:4 ym.).
Malakia merkitsee raihnautta ja viittaa vanhuuden mukanaan tuomiin sairauksiin. (Matt. 4:23, Matt. 9:35)
Asteneia merkitsee heikkoutta ja voimattomuutta. (Luuk. 13:11-12, Joh. 5:5)
Kamnein tai kamno merkitsee haluttomuutta, sielullista väsymystä. (Jaak. 5:15). Nykyisin puhumme psyykkisistä häiriöistä ja depressioista. UT pitää näitä todellisina sairauksina kun silloisessa maailmassa niiden katsottiin olevan hulluutta. UT:n erikoisuus on siinä, että se otti vakavasti koko ihmisen.

Raamatusta huomaamme, että parantuminen on vasta silloin parantumista, kun sielu ja ruumis ovat molemmat terveitä. Ihminen elää sanan täydessä merkityksessä vasta silloin, kun hänellä on elämäniloa, vaikkei hän ehkä olisikaan täysin parantunut ruumiillisesti. Jumalallinen parantuminen ulottuu sielun syvyyksiin saakka.

Pelastuksen julistamiseen kuuluu myös sanoma parantumisesta. Silti on pidettävä mielessä, että parantuminen ei merkitse pelastumista.

Kristityt ovat lunastettuja kuolemalta, mutta ei vielä kuolemiselta. Sen vuoksi kaikki sairaat eivät rukouksesta huolimatta parane. Parantumiset ovat merkkejä täydellisestä lunastuksesta, mutta lunastus ei ole täydellinen vielä täällä maan päällä olon aikana. (Room. 8:23).

Miksi on sairautta ?

Sairauden syynä on synti, joka on maailmassa kirouksena syntiinlankeemuksen jälkeen. Kaikki, myös kristityt, kuuluvat tähän maailmaan, jossa pahuus vallitsee, on kaikenlaisia sairauksia, ihmiset, myös pikkulapset, saavat kärsiä monenlaisissa puutteissa, joissa ihmisten vastustuskyky murtuu. Suurin osa maailman hädästä lienee suoraan tai epäsuoraan ihmisten aiheuttama väärillä toimenpiteillä. Mutta sairaus ei välttämättä johdu henkilökohtaisesta synnistä.

Usein kuitenkin on mahdollista, että sairas itse on tehnyt syntiä väärillä elämäntavoilla. Raamattu ilmoittaa kuitenkin selvästi, että vaikka synninteon ja sairauden välillä saattaa olla yhteys, tämä yhteys ei ole koskaan itsestään selvä asia.

Me emme saa kaikkiin kysymyksiin vastausta. Esim. Jobin sairauden hengellinen syy pysyy Jumalan salaisuutena. Mutta sairaanakin ihminen voi palvella Jumalaa ja olla siunaukseksi muille.

Parantamisen lahjat.

Raamatusta käy ilmi, että terveeksi tulemisen lahja ei ensisijaisesti ole kristittyjä varten. Parantumiset seuraavat merkkinä evankeliumin julistusta.

Myös sellainen, joka ei usko, voi parantua. Terveeksi tekemisen lahja ei riipu sairaan uskosta, mutta kyllä lahjan käyttäjän uskosta. (Apt. 3:1-26).

"Parantamisien lahjan" monikkomuoto selittyy sillä, että tämä palvelutyö annetaan suoritettavaksi tapaus tapaukselta uudelleen. Lahjaa ei voida aktivoida toimivaksi milloin vain. Parantamisen tehtävä ja valtuudet siihen annetaan aina tapaus kerrallaan. Sen takia lahjan saaja ei voi tietää, miksi eivät kaikki parane. Ilmeisesti ihmisten epäusko ja lahjan saajan ylpistymisvaara sekä muutkin inhimilliset tekijät meidän ajassamme ovat esteenä, ettei paranemisia laajemmin tapahdu. Kuitenkin niitä on.

Henkilökohtainen usko.

Kun luemme Jeesuksen toiminnasta, huomaamme joskus henkilökohtaisen uskon merkitystä, toisinaan se tapahtui Jeesuksen toimintakäskyllä.

Ihminen on heikko, jos hänen uskonsa perustuu vain kokemuksiin. Vahva usko perustuu Sanaan. Emme voi selittää Jumalan kaikkia teitä ja ymmärtää hänen kaikkea toimintaansa. Silti kristitty rukoilee sairaiden puolesta, vaikka kaikki eivät parane. Me luotamme siihen, että Jumala tekee kaiken oikein, vaikka kävisi toisin, kuin me odotamme.

Esirukous

Sairaiden puolesta rukoillaan usein kokoustilaisuuksissa mutta myös henkilökohtaisesti. "Vanhurskaan rukous voi paljon ... ". Tulee muistaa, että vaikka ruumis ei aina parane, voi sielu parantua. Tilaisuuden ilmapiiri on usein hyvin ratkaiseva. Esirukous ei ole koskaan pelkkä toimenpide, Siihen pitää paneutua.

Uskovien pitäisi ensisijaisesti kääntyä seurakunnan vanhimpien puoleen. (Jaak. 5:14-16) Tätä raamatullista periaatetta tulisi enemmän kunnioittaa.

Terveys ei ole vain sitä, ettei ole ruumiillisia vikoja tai puutteita. Terveys on ennen kaikkea vapautta ja voimaa elää inhimillistä elämää. Terveys ei ole arvo sinänsä, vaan siihen vaikuttaa myös elämän mielekkyys.

Raamattu osoittaa selvästi, että sielullinen tasapaino ja sisäinen rauha ovat tärkeämpiä kuin vapautus fyysisistä vaivoista. Tämän vuoksi ei vanhimpien rukouspalvelu ole koskaan turhaa, vaan heidän palveluksensa siunaus ulottuu kauemmaksi kuin pelkkien vaivojen ja elimellisten sairauksien poistamiseen.

Kääntyminen vanhinten puoleen ensinnä todistaa, että odotamme parantumista Jumalan työnä, mikä tapahtuu kätten päälle panemisen kautta Herran nimessä. Toiseksi hyväksymme heidät ja samalla raamatulliset seurakuntavirat Jumalan lahjana. Terveessä seurakunnassa tulisi pitää huolta jäsenistä.

"Vanhurskaan rukous voi paljon " eikä "....voi kaiken". Ei ole olemassa kaikkivoipaa rukousta, mutta me rukoilemme kaikkivaltiasta Herraa, joka toimii oman viisautensa mukaan. Tämä rohkaisee sekä sairaita että rukoilijoita. Rukous ei ole koskaan vahingoksi. Vaikka parantumista ei tapahtuisikaan, voi paljon kuitenkin tapahtua.

9. VOIMATEOT (VOIMIEN VAIKUTUKSIA)

Käännös "tehdä ihmeitä" on huono käännös. Uusi testamentti puhuu "tunnusmerkeistä, ihmeistä ja moninaisista väkevistä teoista" (Hebr.2:4). Ne olivat siihenkin aikaan uusia ja outoja, eikä niitä luetteloitu tarkemmin. Voimavaikutuksissa toimiva Jumala on suurempi kuin meidän ymmärryksemme.

Kreikkalainen sana dynamis merkitsee virtaavaa voimaa, jolla on alkulähteensä. Aitoa hengellistä voimaa voi meidän kauttamme toimia, vain kun ollaan yhteydessä Herraan, voiman lähteeseen, jolloin voima virtaa meihin ja vaikuttaa välityksellämme.

Vain valtuutettu voi toimia korkeamman vallan nimissä. Ilman valtuutusta emme saa toimia. Vallan mukana kasvaa vastuu, sillä valtaa voidaan käyttää väärinkin.

Tärkeä voiman käyttöä on vapauttaminen pahojen henkien vallasta sekä myös paheista. Voimavaikutukset voittavat pimeyden vallan. Siihen voi vielä kuulua erilaiset luomis- ja luonnonihmeet. Koska voimavaikutukset eivät ole aina lähtöisin Jumalasta, niitä on kokeiltava. Ajatelkaamme tapahtumia Egyptissä Mooseksen aikana. Niiden tulee johtaa Jumalan kirkastamiseksi. Jokaista voimatekoa varten tarvitaan uusi innoitus.

 

10. PROFETOIMISEN LAHJA (1 Kor. 12:10, 14:3-5 ym)

Uusitestamentillisen profetian tehtävä.

Profetoimisen tarkoitus on seurakunnan kehotus, lohdutus ja rakentaminen. Se on myös evankelioimista ja parannukseen kehotusta. Siinä paljastuvat sydämen salaisuudet ja Jumalan rakkaus.(1 Kor. 14:25) Profetia ei saa johtaa epätoivoon tai pelkoon. Sitä ei missään saa käyttää pakotuskeinona.

Profetia - välttämätön Hengen lahja

Profetian lahja on usein elintärkeä lahja terveen, elävän seurakunnan toiminnassa. Sitä ei saisi sammuttaa.

Se voi ilmestyä eri tavalla :

Jokainen innoittunut saarna sisältää jonkin verran profetoimista. Armolahjan välityksellä profetia voi ilmestyä eri muotoisena :

  1. Innoitettujen saarnojen ja puheiden kautta.
  2. Nähdään näkyjä päivällä tai yöllä. Näitten selitys voi tulla joko profetoijan tai jonkun muun kautta.
  3. Kuullaan selvä ääni, joka puhuu ja antaa tehtävän tai sanoman.
  4. Profetia kielten selittämisen välityksellä.
  5. Profetia kuvannollisen teon välityksellä (Agabus Apt. 21:11:ssa)

Profetian väärä käyttö

Tietämättömyys usein aiheuttaa lahjan väärän käytön. Profetoimista ei tule käyttää seuraaviin tarkoituksiin :

- Profetian avulla ei voi ratkaista talouselämän ongelmia.
- Profetia ei ole keino löytää aviopuolisoa.
- Profetian avulla ei ratkaista asioita seurakunnan virkojen tai johdon valinnassa (Apt. 13:1-6:ssa ei ole kysymys työhön kutsumisesta, vaan kahden jo kutsutun erottamisesta tehtävään.)
- Profetian avulla ei saa koskaan painostaa ketään tekemään tunnustuksia.
- Profetiaa ei pidä käyttää diagnosoitaessa sairautta.
- Uskovia ei saa saattaa väärään riippuvuuteen profeetasta. Profetoiva ei saa antaa käytännön elämää, liiketoimintaa tai tulevaisuutta koskevia ohjeita.
- Kristittyjä ei saa profetian välityksellä pakottaa antamaan rahaa eikä myymään omaisuutta.
- Profetiaa ei saa koskaan käyttää aseena henkilökohtaisissa riidoissa.
- Profetia ei saa koskaan syrjäyttää Jumalan sanaa eikä siitä saa tulla opin lähde.

Muitakin tämänkaltaisia väärinkäytöksiä saattaa löytyä, joten on oltava varuillaan.

Profetoiminen ei saa ohjata elämää vaan vahvistaa jo ennen tunnettua Jumalan johdatusta.

Kuinka profetia syntyy ?

Pyhä henki ei ole profetoivalle alamainen. 1 Kor. 14:32 sanoo, että profetoivan oma henki on hänelle alamainen. Profetoiva ei ole Pyhän Hengen "automaatti" vaan sanansaattaja. Profeetta on erehtyvä ihminen, joka puhuu Pyhän Hengen vaikuttamana. Profeetta ottaa hengessään sanoman ja tehtävän vastaan ja voi itse määrätä ajan ja tavan, jolla hän välittää viestin eteenpäin. Tulee vaistota, milloin ja miten Pyhä Henki haluaa sanoman välitettävän eteenpäin.

Profeetan on oltava vilpitön ja seurakunnassa luottamusta herättävä. Hänen tulee rakastaa Herraa ja seurakuntaa ja puolustaa Raamatun totuutta.

Profetian arvosteleminen.

Tulee muistaa, että profeetta voi tehdä virheitä. Sen takia on kehotus : "Koetelkaa kaikki, ja pitäkää se, mikä on hyvää."

Arvostelussa punnitaan, onko innoitus aito vai väärä. Arvostelijalla on oltava periaatteessa myönteinen asenne profetoimiseen. Profetiassa voi nimittäin myös tulla esille profetoijan itse tuottamat ajatukset, jotka on jätettävä omaan arvoonsa. Arvostelu ei saa olla ennakkoluuloista, tunnelmista tai tunteista kiinni. Kuulijan tulee rehellisesti arvioida, onko sanoma juuri hänelle. Suuressa ihmisjoukossa sanoma saattaa olla vain tietylle henkilölle.

Arvostelukriteerit :

  1. Profetian tehtävä (1 Kor. 14:3).
  2. Jumalan sana. Profetian on oltava sopusoinnussa Raamatun ilmoituksen kanssa.
  3. Sanoman laatu ja selvyys. Oikea arvostelu kohottaa profetoimisen tasoa ja rohkaisee heikkoja.

Julkinen oikaisu on paikalla silloin, kun profetoimisen raamatullisia periaatteita loukataan tai palvelu suoritetaan epähengellisellä, rakkaudettomalla tai ylimielisellä tavalla.

11. HENKIEN EROTTAMISEN LAHJA (1 Kor. 12:10)

Henkien erottamisen lahjan avulla on tarkoitus paljastaa väärä henki, eikä esimerkiksi armolahjojen väärää käyttöä tai profetian väärää selitystä.

Henkien erottaminen ei ole pikaista, tunteisiin tai ennakkoasenteisiin perustuvaa arvostelua. Se on pikemmin verrattavissa oikeuskäsittelyyn, jossa kuunnellaan, harkitaan ja taas harkitaan, kunnes oikea ratkaisu löytyy.

Erottamiskyky edellyttää Jumalan sanan tuntemista ja sen mukaan elämistä.

Väärät henget voivat jopa tekeytyä valon enkeliksi ja käyttää henkilöitä, jotka ovat erittäin miellyttäviä, elävät kristillisesti ja osoittavat lähimmäisenrakkautta. Varsinkin silloin henkien erottamisen lahja on erittäin tarpeellinen mutta samalla vaikea toteuttaa.

Ihmiset ovat varsin kiinnostuneita okkulttisiin ja spiritistisiin asioihin ja ovat siten avoimia vääriin vaikutteisiin. Ei kaikki yliaistillinen tai yliluonnollinen toiminta ole Jumalan vaikuttama. (Mooses ja Egyptin noidat.) Myös pahuuden voimat voivat vaikuttaa yliluonnollisia asioita. Siksi seurakunta tarvitsee henkien erottamisen lahjan, jotteivät väärät henget pääsisi seurakunnan toimintaan. Siksi on saatava selville, kenen nimessä ihmeet todella tapahtuvat, mitkä ovat niiden tausta ja mihin johtavat. Ovatko ne seurakunnan rakentamiseksi ja Jumalan nimen kirkastamiseksi ?

.

Miten lahja ilmenee ?

Apt. 16:16-18:ssa apostoli tunnisti pahan hengen, vaikka sen sanoma oli myönteinen ja profetian sisältö täysin oikea.

Arviointitulos ei perustu spontaaniin vaikutelmaan tai ennakkoasenteeseen.

Ensimmäinen vaihe on sisäinen levottomuus. Se on eräänlainen hengellinen varoitussignaali.

Toinen vaihe on sisäinen Pyhässä Hengessä tapahtuva harkinta. On käytettävä itsekritiikkiä, ettei ole kysymys omasta asenteesta.

Kolmas vaihe on jumalallisen varmuuden saaminen Hengen välityksellä. Tähän voi liittyä tietoa salatuista asioista.

Neljännessä vaiheessa henki paljastetaan ja ajetaan ulos. Tällainen tapahtumasarja, jos se on aito, päättyy aina Jumalan totuuden voittoon.

Jos ihminen on luonteeltaan epäluuloinen ja torjuu Hengen toiminnan ja lahjat, hän ei pysty hengelliseen arviointiin. Henkien erottamisen lahja annetaan sellaisille, jotka suhtautuvat myönteisesti Pyhän Hengen lahjoihin ja sallivat itseään palveltavan muilla Hengen lahjoilla.

12. KIELILLÄPUHUMISEN LAHJA

Joskus väitetään, että kielilläpuhuminen olisi vähäinen armolahja. Mutta kun rukous on tärkeää, ei lahja, joka on omistettu rukoilemiselle, voi olla "vähäisin lahja". Joku on sanonut : "Kielilläpuhumisen varsinainen arvo on siinä, että ihminen rukoilee kielellä, jota hän ei ole koskaan käyttänyt synnin tekemiseen."

Ihminen voi tulla ja tuleekin kristityksi ilman kielilläpuhumista, mutta sen jälkeen kielilläpuhuminen on suuri armolahja koko ihmisen rukouselämälle. Siksi Paavali toivoo, että kaikki voisivat puhua kielillä.

Mutta monet kristityt eivät tunne kielilläpuhumisen arvoa ja käyttömahdollisuuksia. Lahjaa voidaan aina käyttää Jumalan ylistämiseen ja erilaisiin rukouksiin. Tärkeätä on, että rukoilija itse haluaa ja tahtoo käyttää tätä lahjaa rakentuakseen.

Kielillä tapahtuva palvonta.

Jumalan kiittämisen ja ylistämisen esteet voidaan usein raivata pois kielillä puhumisen avulla. Silloin siinä ei ole keskipisteenä ihminen ja hänen tarpeensa vaan yksinomaan Jumala. Muuten pätemisen tarpeemme voi rajoittaa rukouselämäämme. Tulee muistaa, että Henki tulee avuksemme myös rukouksessa.(Room.8:26-27)

Pyyntö ja esirukous kielillä.

Kielellä voimme em. raamatunjakeiden mukaan rukoilla toisten ihmisten puolesta asioita, joista emme itse ole tietoisia. Me voimme myös yhdessä muittenkin kanssa kielillä rukoilla Jumalalta apua vaikeisiin, intiimeihin asioihin ja asia jää muille edelleen salaisuudeksi.

Voimakäskyt kielillä. (Mark. 16:17-18)

On todettu, että kielilläpuhumisesta on suurta apua juuri rukoustaisteluissa. Rukoiltaessa kielillä on parantunut sairaita, kristityt ovat saaneet henkikasteen tai uutta voimaa ja pahojen henkien vallassa olevia henkilöitä on vapautunut.

.

Sisäinen rakentuminen.

Kristityillä voi olla ongelmia ja asioita, joita he eivät aina voi ilmaista muiden kuultaviksi. Kielilläpuhumisen lahjan avulla he voivat tyhjentää sydämensä Jumalalle ja saada sielulleen hoitoa.

Kielillä puhuvan rakentaa silloin itseään ja vahvistuu hengellisesti

13. KIELTEN SELITTÄMISEN LAHJA (2 Kor. 12:10)

Koska seurakunnan kokouksissa kielilläpuhumista ei ymmärretä, on selittämisen lahja joskus välttämätön, jotta seurakunta voi rakentua sanomasta. On ollut myös tapauksia, jolloin kielilläpuhuminen on ollut ymmärrettävää jollekin tietylle henkilölle, joka on ollut läsnä. Silloin tätä lahjaa ei ole tarpeellinen.

Miten kielten selittämisen lahja ilmenee ?

Usein jonkun puhuessa kielillä toinen henkilö tempautuu hengellisesti mukaan, niin että hän jatkaa välittömästi omalla kielellään, kun toinen lopettaa.

Joskus kielilläpuhumisen aikana mieleen tulee ajatuksia, jotka murtautuvat esiin jumalallisen innoituksen voimalla.

Usein ne ovat myös itsenäisiä profetioita.

Toivottavaa olisi, että kielillä puhuja itse pystyisi selittämään oman kielilläpuhumisensa.

14. RAKKAUS JA HENGEN LAHJAT (1 Kor. 13)

Rakkaudesta kertovaa lukua ei ole sijoitettu Hengen lahjoja käsittelevien lukujen väliin sattumalta. Jumalallinen rakkaus on kaiken keskus. Rakkaus vaikuttaa oikeaa palvelua. Rakkaus estää käyttämästä Hengen lahjoja väärällä tavalla, epähengellisesti tai ylimielisesti. Rakkauden avulla lahjojen toiminta koituu siunaukseksi eikä vallankäytöksi.

Rakkaus ei ole itsessään Hengen lahja. Rakkaus on hengen hedelmä (Gal.5:22). Rakkaus on ikään kuin maaperä, jossa lahjat pääsevät toimimaan oikealla tavalla. Siksi :"Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja..."

Armolahjat toimivat rakkauden työkaluina !

On sanottu : "Seurakunta ilman rakkautta on kuin auto ilman ohjausta. Seurakunta ilman voimaa on kuin auto ilman moottoria. Seurakunta ilman lahjoja on kuin auto ilman voimansiirtoa."

15. SEURAKUNTA JA HENGEN LAHJAT

Ilman Hengen lahjoja seurakunta ei ole Uuden testamentin mukainen seurakunta. Nykyään on kuitenkin paljon seurakuntia, joiden jäsenet ovat uudestisyntyneitä, mutta joilla ei ole tai jotka eivät siedä armolahjoja keskuudessaan. Tähän voi olla syitä mm.:

- Tietämättömyys ja puutteellinen opetus. Lahjat saadaan uskon välityksellä, mutta usko syntyy julistuksesta.
- Hengellinen itseriittoisuus ja ylpeys.
- Ihmisälyn ylivalta. Ne, jotka palvovat järkeä, eivät halua yliluonnollisia Hengen ilmestyksiä.
- Pelko. Pelätään, ettei ilmestysten moninaisuus enää pysyisi hallinnassa. Pelätään epähengellisiä karismaatikkoja. Pelko on vähäuskoisuutta, rohkeus on ominaista uskolle.
- Epäusko. Monet kristityt ovat lakanneet uskomasta Jumalan sanan totuuteen. Epäusko estää Jumalaa toimimasta. Usko haluaa nähdä lupausten toteutuvan.

Eräs seurakunnan syvällinen kuvaus :

Seurakunnalla on uusitestamentillisessa muodossaan sekä vaakasuora että pystysuora ulottuvuus. Vaakatasoon kuuluvat raamatulliset periaatteet ja rakenteet : seurakunnan muoto, uskovien kaste, uskollinen jäsenyys, uskontunnustus, opetustehtävä, hengellinen johtajuus jne.

Pystysuora ulottuvuus toteutuu Jumalan voiman ilmestyessä Pyhän Hengen välityksellä lahjoissa. Ilman Hengen toimintaa seurakunnan rakenteet saattavat kyllä olla kohdallaan, mutta kaikki on pelkkää puhdasoppisuutta. Mitä enemmän pystysuora ulottuvuus pääsee vaikuttamaan, sitä enemmän saamme lahjaksi elämää, voimaa ja siunauksia. Vaakasuoran ulottuvuuden on oltava kunnossa, mutta pystysuora ei saa puuttua. Näiden tasojen leikkauskohdassa seurakunnalla on oikea muoto ja se saavuttaa päämääränsä.

Lisää opetusta :

Reinhold Ulonska "YHTEISEKSI HYÖDYKSI"
(Ristin Voitto 1985) (Loppuun myyty)
Veikko Pekin opetuspaketti armolahjoista.
Osmo Haavisto "Hengen puu"

 

Paluu kotisivulle