Jalasjärven asutus vauhtiin...
J.R. Aspelin, Suomen muinaistutkinnon isä, on yli sata vuotta sitten merkinnyt
muistiin perimätietoja Jalasjärven muinaisista vaiheista. Uuden ajan alussa 1500
luvun puolivälissä perimätietojen mukaan Jalasjärven ensimmäinen asukas tuli
Kurun Sormusesta. Tämä Sormusen mies tuli lehmä mukanaan Hirvijärvelle. Tultuaan
hyvälle paikalle hän sitoi lehmän puuhun ja teki itselleen havukodan. Näin sai
Kouon asumus alkunsa.
Kouvvoon puustellin historia pähkinänkuoressa
...Hirvijärven kylä sijaitsee osin samannimisen järven ympärillä
likipitäen keskellä kappelia ja myös jakautuu kahteen kinkerikuntaan.
Järven etelärannalla sijaitseva Kouvon ( Koukola )kersantinpuustelli on
luultavasti kylän vanhin talo. "Eerikki Haaren luvalla" vuonna 1620 sulille
otettuna se nautti verovapautta vuoteen 1625, jolloin se pantiin
neljännesmanttaalin verolle ja oli veronalaisena 1700-luvulle, jolloin siitä
tuli kruununtila. Isonvihan aikana talo poltetiin ja tuhottiin ja tehtiin
kersantinpuustelliksi vuonna 1733, minkä jälkeen sen viimeinen asukas perusti
siitä itään sijaitsevan Ojaniemen uudistilan. Siitä lähtien Kouvo oli vuoron
perään kersanttien ja vääpeleitten hallinnassa, kunnes lopulta 1760-luvulla
kreivi Carl Emil Cronhjelm tuli sen omistajaksi. Viimeinen tilan omistanut
sotilashenkilö oli kapteeni J.J. Memsen, joka kuoli vuonna 1822. Siitä lähtien
tila on ollut vuokrattuna...K.A.Bäckman, Jalasjärven kappeli s. 64
Kouvvoon äkseeraajat
...Abraham Dufva 10.06. 1718 - 03.01. 1719
Henrik Junell 13.03. 1719 - 29.07. 1719
Arvid Lindström 29.07. 1719 - 18.03. 1729
Petter Dahlgren 18.03. 1729 - 03.11. 1741
Johan Holmbohm (vpl) 03.11. 1741 - 27.07. 1749
Lars Magnus Wilskman 27.07. 1749 - 22.11. 1749
Johan Holmbohm (vpl) 22.11. 1749 - 01.10. 1764
Johan Lindström (vpl) 31.12. 1764 - --.07. 1768
Gustaf Johan von Essen (vnr) 16.06.!1768 - 31.03. 1769
Karl Emil Cronhielm (vpl/2-adj) 31.03. 1769 - 14.06. 1773
Polykarpus Salomon Erik Cronhielm (1-adj) 23.02. 1774 - 01.04. 1778
Berndt Adolf Lebell (1-adj) 01.04. 1778 - 19.12. 1783
Lorenz Fredrik Asproth (1-adj) 19.12. 1783 - 07.04. 1795
Jakob Johan Memsen (Rykm.ltn/1-adj) 07.04. 1795 - (1810)
Lähde: Pohjanmaan jalkaväkirykmentti? s. 324 (saatu em Holmbohmin
sukulaiselta valokopio sivusta)
Vääpeli Holmbohmin aika Kouvvoolla
Johan Holmbohm syntyi 1697. Astui sotapalvelukseen 1710. Haavoittui
partioretkellä 1712 oikeaan jalkaan. Osallistui 1713 ja 1714 Pälkäneen
ja Isonkyrön onnettomiin taisteluihin. Haavoittui 1718 Trondheimin
edustalla päähän ja vasempaan käteen. Paluumarssilla 1719 yli
tuntureiden näki nälkää 5 vuorokautta, palellutti kasvonsa, kätensä,
jalkansa, sekä menetti kaikki varpaansa. Osallistui 1741 ja 1742
sotaretkiin Suomessa, palveli 54 vuotta. ( Jalasjärven Joulu 1998 )
Kersantti Holbohm palasi Pohjanmaalle, Jalasjärvellä sijaitsevaan uuteen
kersantin puustelliinsa, eikä varmaankaan enää kaivannut kuin
rauhantoimia, olihan hän hävinnyt kaikki taistelunsa tähän asti. Koukon
puustelliin muuttivat myös hänen 1738 vihitty vaimonsa Madame Anna
Margareta Bergström, anoppinsa Madame Helena Giädda, sekä Jungfru Ulrica
Bergström ja Jungfru Maria Bergström; Oulunlinnan vahtimestari Bergström
vainaalta ei näet ollut jäänyt leskelle ja tyttärille muuta omaisuutta
kuin kultanappinen uniformu. Em. lisäksi kersantin omat lapset Helena
Greta ( s. 1739 ), Anna Beata ( s. 1743 ), Ulrica Hedvig (s. 1747 ),
Axelius Johannes ( s. 1750 ) sekä loisvaimo Maria Valentintytär, rengit
Jacob, Matts ja Jeremias, sekä piiat Susanna, Anna ja Maria lienevät
viihtyneen Jalasjärvellä hyvin, sillä kersantti, vaikka hän 27.
heinäkuuta 1749 yleni vääpeliksi sekä nykyinen vääpeli Lars Magnus
Wilskman hänen tilalleen kersantiksi, sopivat he korkeain asianomaisten
luvalla 22. marraskuuta samana vuonna, että Wilskman sai vääpelin viran
ja Holmbohm piti, kuten tähänkin asti, tämän puustellin sekä siihen
liittyvän viran. Arvoltaan Holmbohm oli tästä lähtien kuitenkin vääpeli.
Vuodet, kaikkiaan 21, vierivät puustellissa lähinnä talonpoikaisten
töiden parissa, selviää virkatalokatselmusten pöytäkirjoista. Virkaan
astumisestaan lähtien on vääpeli vaivaa ja kustannuksia säästämättä
lisännyt ja laajentanut puustellin sekä peltoja että niittyjä ainakin
kolmanneksella, sekä hoitanut hyvin ja huolellisesti niin humalatarhaa
kuin yrttitarhaakin. 1749 puustellinpitäjä on ollut pakotettu
rakentamaan uuden navetan koskapa vanha on ollut niin pieni, että
puustellinpitäjä vain vaivoin on voinut sitä käyttää, ja katsotaan sen
nyt parhaiten sopivan lampolaksi; 1750 on Holmbohm rakennuttanut
sikalan, jota aiemmin ei puustellissa ole ollutkaan ja 1762 uuden vilja-
ja jauhoaitan. Korjaustöitä suoritettiin lisäksi tallissa, riihessä,
saunassa, työkaluvajassa, Luhtakosken ja Iso- ja Vähänevan niittyjen
ladoissa jne.
Eniten korjattavaa koitui kuitenkin keväällä 1758
riehuneesta tulipalosta: Heti palon jälkeen antoi vääpeli samalle
paikalle, korkeiden kulmakivien varaan kivijalan sijasta, pystyttää
uuden leivintuvan, eteishuoneen sekä kamarin sen molemmille puolille,
tuohikaton alle, itse leivintupa 8,2 m pitkä, 7,1 m leveä ja 3,2 m
korkea...Kamarissa, joka on 4,6 m pitkä, 4,8 m leveä ja 3,6 m korkea, on
kaksi paria 0,59 m korkeita ja 0,45 m leveitä ikkunoita, joista yksi
saranalla ja tuuletushaalla varustettu järvelle päin. Eteishuone, josta
on erotettu erillinen kylmäkamari, taas on 3,7 m pitkä, 4,5 m leveä...
Edelleen osti vääpeli 1759, palaneen vierastuvan tilalle valmiin
hirsikehikon sekä antoi pystyttää sen pohjoispuolelle päärakennusta,
pituudeltaan 4,8 m, leveydeltään 5,7 m, korkeudeltaan 3,6 m...minkä
lisäksi tuli päätyyn vielä pieni eteishuone sekä silta ulkopuolelle.
Kaiken kaikkiaan oli pihapiiri tämän jälkeen niin täyteen rakennettu,
että leivintuvan erottaa käymälästä ainoastaan pienen pieni väli,
todetaan pöytäkirjoissa lopuksi.
Vääpeli Holmbohm kuoli kotonaan Koukossa 1. lokakuuta 1764,
67-vuotiaana, 54 vuotta palvelleena...( Jalasjärven Joulu 1998 )
Kouvvoo arrenteerataan
Turun Viikko-Sanomat.
N:o 23. 7:tenä Päiv. Kesäkuussa, V. 1823.
Seuraavat 7 Upseerin ja Unterupseerin Puustellia arrenteerataan auksjonin kautta,
joka pidetään Luantaina tulevan Heinäkuun 26:tenä päivänä, kello 11 ennen
puolipäivän, sekä Keisarillisessa Seenaatissa että sen läänin Maakontuorissa,
jossa net ovat 25:deksi vuodeksi, lukein puolipaastosta tulevana vuonna 1824,
nimittäin : Turun ja Porin Läänissä : 1:siksi Hattulan Tuomolan Kersantin Puustelli
Loimijoen pitäjässä, ½ manttaalia.
Uuden Maan ja Hämeen Linnan Läänissä : 2:seksi Linnaisten Elsoilan Kersantin
Puustelli Saaristen ( eli Urjalan ) pitäjässä, ½ manttaalia.
Heinolan Läänissä : 3:neksi Isoneinoisten Rauvalan Luutnantin Puustelli Asikalan
pitäjässä, 5/24 osaa manttaalia.
4:neksi Ruskelan Brusilon Luutnantin Puustelli Gustaf Adolphin pitäjässä,
¼ osaa manttaalia.
5:neksi Lintusalon Rustmestarin Puustelli Puumalan pitäjässä, 3/8 osaa manttaalia.
Kuopion Läänissä : 6:neksi Ollikalan Furiirin Puustelli Iinsalmen pitäjässä,
3/16 osaa manttaalia.
Vaasan Läänissä : 7:neksi Jalasjärven Kaukon Kersantin Puustelli Ilmajoen pitäjässä,
11/12 osaa manttaalia.
Enemmän tietoa näistä Puustelleista saadaan auksjoni-paikassa, ennen auksjonia.
Arrenti-tarjot ( eli suurimmat huudot ) tulevat Keisarilliselta Senaatilta tutkittaviksi.
Lukkari Aaron Emanuel Blomstedt ja Kouvvoon liiverit
...Mutta se ei ajan pitkään riittänyt Blomstedtille, vaan hän vuokrasi
v. 1870 Hirvijärveltä Kouon kersantin virkatalon, jota sitten hänen
kuolemansa jälkeen hänen tyttärensä Sofia piti hallussaan aina vuoteen
1934.
Lienee paljon perää niissä perimätiedoissa, jotka kertovat, että
Blomstedt "vuosikymmeniä hoiti yksinään Jalasjärven kunnan asiat".
Kunnallisen itsehallinnon syntyessä 1865:n jälkeen Blomstedt ainakin oli
todellinen kunnallinen diktaattori kuolemaansa saakka. Lujaotteinen hän
oli tilojaankin asuessaan, kuten perintätieto vielä kertoo, ja usein
"trenkien kanssa träikyi" suuttuen näiden kehnoudesta. "Semmoisiksi ne
tulee kun niitä präiskytetään kaiket päivät", hän rengeilleen kivahti,
kun nämä eivät saaneet hevosia kiinni. Lukkari oli kyllä itsetietoinen
ja hiukan komeuttakin rakastava. Ei riittänyt poikien kouluttaminen,
vaan Kouossa pyrittiin muutenkin elämään isoista elämää. Niinpä
Blomstedt saattoi ylpeänä näyttää monia rakennuksiaan ja kehaista:
"Tossa on kärryliiveri, tossa on kääsiliiveri ja tossa sitten vasta on
vaunuliiveri!". Epäämättömästi Blomstedt piti jonkin verran esikuvanaan
Forsmania, jonka isossapappilassa elettiin tosi herraskaista elämää ja
jossa oli todella paritkin katetut kuomuvaunut jne.
Kun Blomstedt samalla oli kaikkien lukkarien tapaan maalaisasianajaja,
kerääntyi hänelle huomattavat määrät kaikenlaisia, myös kunnallisia,
asiapapereita.
Kerrotaan, että hän joskus tästäkin ylvästeli, löi arkkunsa
kanteen ja sanoi: "Joka tuosta arkusta selvän tekee, pitää
olla parempi mies kuin minä." Hyvä mies oli Blomstedt ja 40
vuoden ajan hänellä oli monessa suhteessa ratkaiseva vaikutus
Jalasjärven seurakunnallisen ja kunnallisen elämän kehityksessä.
Ansioistaan kirkkolaulun edistämisessä hän v. 1860 sai laulutirehtöörin
( directus cantus ) arvonimen. Blomstedtin kaltaiset miehet jouduttivat
Jalasjärven muuttumista korpiasumasta huomattavalla sivistystasolla
olevaksi rintapitäjäksi...Jalasjärven kirja s. 122
Porstuatarinaa Blomstedtistä.
Kouvvoo ja Eino Levonin kansanmusiikin keruu 1907
...Suurimman osan siitä ajasta, jonka Jalasjärvellä vietin, asuin
Kaukolan (Kouvvoo, kirj.huom.) talossa saaden osakseni erinomaisen suurta
vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä talon vanhoilta asujamilta,
neideiltä Selma ja Augusta Blomstedt. He osoittivat myöskin suurta
harrastusta työtäni kohtaan auttaen minua monella tavalla.
Vieläpä ensinmainittu itse esitti muutamia sävelmiä, melkein kaikki
soitinkappaleita (esitettiin hyräilemällä). Näitä voi tuskin kaikkia pitää
kansansävelminä. Ne ovat nähtävästi useimmat lähinnä kotoisin Jalasjärven
säätyläispiireistä, mutta ovat mielestäni mielenkiintoisia näytteitä tässä
piirissä ennen vanhaan suositusta musiikista. On huomattava, että neiti
Blomstedt oli käydessäni hänen luonaan 76 vuoden ikäinen ja hän on vanha
jalasjärveläinen, muuttanut Jalasjärvelle v. 1844. Hänen isänsä oli
Jalasjärven lukkari.
Sain lauluja eräiltä muiltakin henkilöiltä Kaukolassa ja Kaukolan
läheisyydessä, niinpä Salomon Björnin l. Viitalan tuvassa jonkun matkan päässä
Kaukolasta, kuuluisan pelimannin "Mamperin Manun" (Emanuel Mambergin) leskeltä,
jonka Kaukolassa tapasin, Tilda Koskipäältä, joka asuu lähellä
Kaukolaa...Jalasjärven nuottikirja s. 9
Reservin kersantti JiiAho ja Kouvvoo
Lukkari Blomstedtin tyttäret, fröökynät Selma ja Augusta Blomstedt,
jatkoivat Kouvvoon kersantinpuustellissa asumista isänsä jälkeen. Mikko
Keino (myöh. Aho) joutui lähtemään siskonsa kanssa huutolaisiksi
Jalasjärven Ahonkylästä 1800-luvun puolessa välissä. Aikuistuessaan
Mikko lähti Amerikkaan muutamaksi vuodeksi kaivoksille töihin. Suomeen
palattuaan hän rakensi mökin Vuorenmaan maille ja perusti perheen,
lapsia oli 5 tytärtä ja 2 poikaa. Toinen pojista Juho pääsi Kouvvoolle
isäntärengiksi ja meni aikanaan naimisiin fröökynöjen kasvattityttären,
Laina Kurkelan, kanssa. Juho lunasti jatkosodan jälkeen Kouvvoon
itselleen. Hänellä oli kaksi poikaa, Tauno ja Paavali, jotka jatkoivat
talon pitoa. Paavali oli poikamies. Tauno perusti perheen
karjalaistytön, Lydia Komun, kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, Anneli
ja Juhani ( JiiAho ;). Tässäpä pippurinkuoressa JiiAhon pääsy Kouvvoon
kersantinpuustellin tantereilla käyskennelleiden lukuisaan ja kirjavaan
joukkoon. Muista Kouvvoon asujista tarinoita lisää heti, kun tietoja löytyy!
