Reissu alkoi aamujunalla Turkuun, josta napattin lautta Maarianhaminaan. Kesäparran tilaa tarkkailtiin vähän väliä. Pyöräilystä jäivät mieleen lähinnä lukuisat tauot, kuten kuvassa oikealla. Pyörälautan lähtöön oli vielä useampi tunti, joten miehemme kävivät uimassa, korkkasivat viskipullon ja ottivat liikaa aurinkoa.
Ihan pelkkää maisemakuvausta pyrittiin välttämään, ja jokaiseen kuvaan yritettiin saada hieman human interestiä. Hyvä tuurimme katkesi viimein Nääsin kohdalla (tämän niminen paikka tosiaan löytyy), ja pääsimme näyttämään mekaanikon taitomme.
Kierros toi meidät takaisin Maarianhaminaan yllättävänkin nopeasti, johtuen lähinnä infernaalisista pyöräilyolosuhteista (ainahan pitää valittaa; edellisenä kesänä oli liian kylmä, nyt liian kuuma). Viiden päivän nestehukkaamme lääkitsimmekin sitten kokonaisen päivän ennen kotiinlähtöä. Myös lepo oli jäänyt turhan vähäiseksi viikon mittaan.
Lautta Helsinkiin lähti vasta puolenyön maissa, joten aikaa pohjien ottamiseen oli kerrankin riittävästi. Jossakin vaiheessa vetäydyimme vielä hetkeksi telttaan lopettelemaan juomiamme, sitten epämääräinen pakkaus ja keskustaan vielä muutamalle. Reissun rasitus alkoi tässä vaiheessa näkyä miesten kasvoillakin.
Vihdoin päästiin laivalle, ja kevyen iltapalan jälkeen (lihapullamajoneesivoileipä) totesimme meiningin laivalla olevan jälleen kerran köyhääkin köyhempi. Iltaverryttelyn jälkeen ryhdyimme etsimään sopivinta nukkumapaikkaa (hyttiähän meillä ei tietenkään ollut).
Useimmat ratkaisumallit osoittautuivat kuitenkin pidemmän päälle epämukaviksi ja epämääräinen hortoilumme ympäri laivaa jatkui,
kunnes sitten viimein simahdimme lopullisesti.

EPILOGI
Seuraavana päivänä jokainen meistä sairastui kohtuullisen rankkaan ruokamyrkytykseen. Kiitokset kuuluvat Viking Linen keittiölle.