Mantalta saavuttuamme oli aika istuutua ja alkaa pikkuhiljaa kostuttamaan kurkkua, jota lämpimällä ilmalla olikin jo kummasti alkanut kuivata... Porukkamme oli liikkeellä monenkirjavin joukoin, mukana oli niin kielitaitoista tukijoukkoakin kuin myös omaan jäsenistöömme kuuluva YLIoppilaskin. Kuten asiaan kuuluu, tunnelmaa kohotettiin mm. kuohuvalla juomalla. Pukeutumisvinkkejä HSKKKn tapaan: Tuulisen sään yllättäessä on hyvä laittaa takki päälle. Kaikki on kuitenkin hyvin, mikäli kraka on hyvin. Käytyämme koukkaamassa Kaivopuiston kautta ja aloitettuamme vaelluksen takaisin kohti keskustaa, alkoi jo kummasti hiukoa ja nautimme voileipää skotlantilaisittain. Kulkureitti merkittiin säntillisesti serpentiinillä, jotta mahdollisesti joukosta eksyneet yksilöt löytäisivät jäljillemme. Pysähtyimme tunniksi tai muutamaksi lepuuttamaan itseämme Amigon terassille. Aika kului mukavasti taustamusiikinkin järjestyessä kuin itsestään, ja oluenkin pysyessä kylmänä shampanjapullon kokoisen termospussukan sekä pienen innovatiivisuuden avittamana. Näennäisen rennosta käyttäytymisestä huolimatta muistimme pysyä ehdottoman tyylikkäinä. Tyhjien lasien vaihtuminen jatkuvalla syklillä täysiin takasi jutun pysyvän lennokkaana ja keskustelun laadukkaana. Persuksen puutuessa sekä kykenemättömänä hillitsemään menohalujaan oli osan jäsenistöstä päästävä harjoittamaan luovaa taukoliikuntaa. Pitkällä vaelluksellamme kohti Barockia kohtasimme kuvan keskellä seisovan herrasmiehen. Jonkin täysin käsittämättömän tapahtumasarjan johdosta päätimme ottaa oheisen kuvan.