Kilpailukykyinen siperianhusky
Anneliese Braun-Witschel, The Racing Siberian Husky, syksy 1992
Käännös Hannu Rauhamaa, (Siperianhusky 4/93)

"WHERE TO GO FROM HERE NOW" - "KUINKA NYT JATKAA"

Kilpailevien siperialaisten kasvattajat törmäävät ainakin seuraavanlaisiin rajoittaviin tekijöihin:

1. Rajoittava geenivaranto
2. Vähäinen pentumäärä
3. Kokeiltujen koirien vähäinen saatavuus
4. Rajoitettu kokeiltu jalostusaineisto käytettävissä sekä käytetty
5. Liian vähän kasvattajia ja ajajia, jotka toimisivat yhteistyössä ja oppisivat toisiltaan

Tarkastelkaamme näitä jokaista ja kuinka ne vaikuttavat kilpailevaan siperialaiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Rajoitettu geenivaranto
Alaskalaisten kasvattajilla on käytössään kaikki geenit maailmassa. Me voimme käyttää vain siperianhuskyn geenejä.

Vähäinen pentumäärä
Grant Beck kertoi minulle tänä talvena, että hänen on tuotettava vähintään 80-100 pentua, kun hän tarvitsee valjakkoonsa 5-6 täydennystä. Kennelissämme on vuosittain kaksi-kolme pentuetta. Lisäksi meillä on ystäviä, jotka saavat kolme-neljä pentuetta vuodessa ja jotka käyttävät kokeiltua jalostusaineistoamme valvonnassamme. Pennut jaamme keskenämme. Täten varmistamme, että me kaikki saamme laatukoiria. (Tämä on syy, miksi monilla koiristamme ei ole omaa kennelnimeämme, sillä kennelsäännöt sallivat vain virallisen kasvattajan kennelnimen käytön.) Valitsemme uudet tulokkaat valjakkoomme noin 25:stä koirasta.

Huomioiden kilpailutason, jolla nykyään ajamme, kaksi tai kolme koiraa vuosittain päätyy lopulta ykkösketjuun. Tämä näyttää olevan sopiva suhde, mutta meidän kilpailutasomme on vielä alempi kuin Beckin. Kuitenkin olemme kyenneet kohottamaan Siperialaisten yleistasoa kennelissämme, kuten Manfredin juniorivaljakko on osoittanut. Toiveeni siitä, että pitkillä matkoilla kokeiltujen koirien käyttäminen jalostuksessa kohottaisi kelpuutusprosenttia, ei ole toteutunut - suureksi pettymyksekseni.

Kokeiltujen koirien vähäinen saatavuus
Korkeatasoiseen kilpailuun on tuskin yhtään (jos ensimmäistäkään) kokeiltua siperialaista myytävänä. Täten mahdollisuus täydentää valjakkoa ostamalla laatukoiria on olematon.

Rajoitettu kokeiltu jalostusaineisto käytettävissä sekä käytetty
Arvioidessamme (pitkänmatkan) siperialaisten jälkikasvua, jota meillä on ollut mahdollisuus nähdä, pelkään, että liian usein toisen tai kolmannen luokan koiria on pariutettu toisen tai kolmannen luokan koirien kanssa vain sukupuun, tietyn jalostusfilosofian (tai uskonnon?), kustannusten, tietämättömyyden tai minkä muun syyn takia. Jokaisen pentuetta suunnittelevan pitäisi tutkia käytettävissä oleva jalostusaineisto niin hyvin kuin mahdollista. Tai vielä parempi, yrittää oppia jotain uutta siitä, kuinka laadukas koira todella on.

Sukupuun lisäksi (mikä on vähiten tärkeä tieto koiran kyvyistä) on olemassa kilpailutulokset (on löydettävä NYKYISISTÄ kilpailuista ne tulokset, jotka tarjoavat tämän tiedon), henkilökohtaiset arviot ja suositukset, SEPP-arvostelut jne. Voi kysyä myös joltain tunnetulta ajajalta, haluaisiko hän käyttää koiraa omaan jalostukseensa. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastauksia. Jotta voitaisiin ylittää ne haitat, mitä pienet jalostusmäärät aiheuttavat, jokaisen pentueen tulisi olla niin korkeatasoinen kuin mahdollista. Ainoastaan kaikkein paras on riittävän hyvää tulevassa menestyksekkäässä kilpailussa.

Liian vähän kasvattajia ja ajajia, jotka toimivat yhteistyössä ja oppivat toisiltaan
Ottaen huomioon sen pienen määrän (työskentelevien) siperialaisten kasvattajia, jotka ovat siroteltuina ympäri maailmaa, olisi jo sinänsä riittävän vaikeaa työskennellä yhdessä, mutta lisäksi on todella harvoja, jotka ovat halukkaita tai kykeneviä nostamaan katsettaan yli oman napansa. Kaikessa urheilussa on olemassa jatkuva muutos, uuden tutkiminen, uudet teoriat, uudet tulokset. Ainoastaan jatkuva oppimisen ja käytettävissä olevan tiedon yhdistäminen jalostukseen ja treenaukseen tuo tuloksia.

Tulevaisuus
Kun monet alaskalaisilla ajavat erikoistuvat nyt keskipitkille matkoille, yhtäjaksoisiin sekä etappityyppisiin kilpailuihin, pelkään aikojen tulevan kovemmiksi siperialaisvaljakoille, jotta Labodat, Grant Beck ja Tim White ovat lyötävissä. Jos nuo kaverit tarvitsevat jotain parantaakseen linjojaan, heillä on paikkoja, mihin mennä.

Eräät siperialaisten ajajat ja kasvattajat asenteella: "Minun linjani on ylivoimainen keneen tahansa verrattuna ovat liian rajoittuneita. Jos he eivät käytä tulevaisuudessa tervettä järkeään ja katso koiran suorituskykyä ennen sen sukupuuta, "sievät, mutta keskinkertaiset" siperialaiset täyttävä kennelit. On vain ajan kysymys, milloin ihmiset - nuoret, hyvät, lahjakkaat ajajat - menettävät rohkeutensa ja vaihtavat alaskalaisiin. Vaihtavat, koska heillä ei ole riittävästi laatukoiria ostettavaksi tai jalostettavaksi.

Tottakai siperialaisten laatu on parantunut vuosi vuodelta, esim. me olemme voineet käyttää tänä vuonna kahta hyvää valjakkoa yhden asemesta . Mutta alaskalaiset tulevat paremmiksi nopeammin ja lukumääräisemmin. Esim. viime vuonna Rouyn-Noradassa kilpailu käytiin samalla 100 mailin uralla kuin 1991 miltei identtisissä olosuhteissa. Verratkaa tuloksia!

1991 voittaja oli Doug Willett ajalla 9:53. Bertrand Tremblay toinen ajalla 10:49 ja tiimini kolmas samalla ajalla. Tänä vuonna Tremblay voitti ajalla 9:28, itse ajoin ajan 9:51 parantaen edellisen vuoden aikaani miltei tunnilla, kun taas Doug piti 1991 aikansa 9:53.

1991 Tremblaylla oli hänen ensimmäinen vahva valjakkonsa. Nyt 1992 hän paransi edellisen vuoden aikaansa yli 80 minuuttia. Kuinka tämä oli mahdollista? Doug kertoi, että Trembleyn valjakko oli tulosta ECLIPSE OF SEPP-ALTASTA, joka oli paritettu erään Trembleyn Streeper koiran kanssa. Doug oli myynyt siperialaisuroksen, koska - jostain syystä - koira ei sopinut hänen systeemeihinsä.

Kuultuani tämän uutisen kysyin itseltäni: Missä olen mennyt vikaan tai jättänyt jotain huomaamatta. Tässä tapauksessa oli joko myyty koira, joka olisi voinut olla avain parempaan siperialaiseen tai tämä kertoi, että risteytys eri rotujen välillä yleensä tuottaa nopeammin tuloksia kuin huolellinen linjajalostus tai risteytys linjojen kesken.

Tämän kauden jälkeen minulle tuli selväksi, mitä haluan ja tarvitsen. Haluan koiran, jolla on siperialaisteni intelligenssi, uskollisuus ja työskentelyyn keskittynyt mieli, mutta jolla on huippualaskalaisen atleettiset kyvyt. Huomasin, ettei minulla ole kennelissäni monta koiraa, joilla on nämä molemmat ominaisuudet. Ei riittävän monta koiraa tähdätäkseni kolmen parhaan joukkoon Beargrease 130:llä, mutta ehkä hyvä alku.

Jos ajajat eivät paranna tasolle, joka tekee mahdolliseksi saavuttaa kilpailujen kärkipaikat, edessämme on hyvin pian seinä vastassa. Ehkä jo nyt. Minusta näyttää, että useimmat siperialaisilla ajavat ajattelevat: "Kuinka voin voittaa muut siperialaisvaljakot ja olla nopein siperialaistiimi", eli kuinka voi olla nopein "slow breed", kuten alaskalaisilla ajavat koiriamme kutsuvat. Ellemme tee yhteistyötä ja tunne ylpeyttä siperialaisista, jotka sijoittuvat korkealle alaskalaisten joukossa ja ellei meillä ole riittävän koeteltuja koiria keskenämme jaettaviksi, olemme hävinneet taistelun.