Rekikoirien urheiluvammat

Anette Johansonin esitelmä SHS-kesäpäivillä Hailuodossa.

Muistiinpanot Maj-Lis Rauhamaa

Käännös Hannu Rauhamaa

Anette on kotoisin Kiirunan lähellä sijaitsevasta Övre Sopperosta. Hänen äitinsä oli suomalainen ja Anetten äidinkieli oli pienenä suomi. Eläinlääkäriksi hän valmistui 1981 ja on toiminut vuodesta 1984 piirieläinlääkärinä Kiirunassa. Valmistuttuaan Anette ei tiennyt mitään rekikoirista, mutta sai oppia niistä mieheltään., jolla oli silloin 10 koiraa: 8 siperianhuskya ja 2 alaskanhuskya.

Itse alkoi Anette ajaa koirilla 1983 sekä kilpailla sprinttiluokissa 3, 4, 6, 8 ja avoimen luokan valjakoilla. Hän on osallistunut mm. Fjälldragetiin, Tobaksledeniin ja Vindelälvsdragetiin (missä hänen joukkueensa ”Kebnekajsorna” on voittanut kilpailun neljä kertaa).

Heidän kennelissään on nykyään 40 koiraa, yksi eläkeläinen ja viisi kolmikuukautista pentua. Koiramateriaali koostuu suurelta osin alaskanhuskyista, joita he käyttävät turistiajossa, ja joistakin ”sekarotuisista” vorsterin ja alaskanhuskyn sekoituksista sekä kolmesta vorsterista. Seuraavalla kaudella tulee hän ajamaan 6-koiran luokassa, sillä heillä on vain 9 kilpailukykyistä koiraa.

Anette on ollut kilpailueläinlääkärinä useissa EM-kilpailuissa ja hän on jäsenenä ISDCMA:ssa (International Sleddog Veterinary Medical Association). ISDCMA järjestää konferensseja, joihin hän osallistuu. Tänä vuonna järjestöllä on 10-vuotisjuhla sekä konferenssi syksyllä Alaskassa. ISDCMA ei vain järjestä konferensseja, vaan suorittaa myös tutkimusta ja tässä tutkimuksessa voidaan kiittää Iditarodia ja sen koiria. Se toimii mallina rekikoirien sairauksille, vammoille, aineenvaihdunnalle ja fysiologialle. Hailuodon esitelmässään Anette kävi läpi näiden tutkimusten tuloksia.

Iditarodin ympärillä liikkuu paljon rahaa ja sen massamedian mielenkiinnon kohteena, siksi on tärkeää, etteivät koirat loukkaannu ja tähän satsataan paljon rahaa.

Rekikoirien urheiluvammoihin voi olla monia syitä, kuten:

- ulkomuoto/rakenne

- raajojen ulottuvuus

- kuivuminen

- ripuli

- hiihtäjäastma

- sudden deth (äkkikuolema)

Rekikoiran ulkomuoto

on tärkeä. Koiran tulee olla hyvin kulmautunut lavoista saadakseen lennokkaan askelluksen eikä liian töksähtelevää käyntiä, mikä voi johtaa luusto- ja selkäongelmiin. Niska ei saa olla liian suora, vaan sen tulee hiukan kaareutua. Selkä saa olla pitkä, muttei liikaa. Mikäli se on liian pitkä, nikamien väli tulee epäsymmetriseksi ja aiheuttaa ongelmia lanneselästä ristiin (tavallista schäferillä). Ristin tulee olla viettävä, kintereiden ja polvien hyvin kulmautuneita, olkavarret pitkiä ja välikämmenet vahvoja ja keskipitkiä. Kun mittaa hyvämuotoisen koiran reisiluun, lantion, olkavarren sekä lapaluun, niiden tulisi olla yhtä pitkiä eikä pituusero eri luiden välillä saisi olla kuin enintään 10 %.

Montana’s Race to the Sky (350 mailia) sekä John Beargrease (400 mailia) kilpailuissa mitattiin eri valjakoissa olleet koirat ja tehtiin vertailu. Saadut arvot ovat tilastollisesti merkittäviä. Useimmat huippuvaljakoiden koirat olivat korkeampia ja pitempiä. Tästä johtuen niillä oli korkeampi ja pitempi askellus ja niillä oli pienempi rinnanympärys (ne voivat juosta kevyesti). Koirilla oli myös ”loose conformation”, mikä tarkoittaa, että esim. ihminen tai bulldoggi voi taivuttaa rannettaan 90˚, mutta rekikoira voi taivuttaa aina koipeen saakka. Kaikkien nivelten tulee olla helppoja taivuttaa eivätkä ne saa olla kireitä.

Jotta koira olisi hyvä rekikoira, vaaditaan:

- asennetta

- kestävyyttä

- taustaa, voidakseen muodostaa mielipiteen on tärkeää tuntea koiran esi-isät

- yhteispeli muiden valjakossa olevien koirien kanssa, osa koirista toimii hyvin tietyllä paikalla valjakossa, muttei toisella

- ulkomuotoa

- asenne on tärkeäpi kuin rakenne ”character more important than conformation”

Kuinka voi havaita, että jotain on vialla?

- kulku muuttuu, koirat liikkuvat toisin, ryhti muuttuu, päiden ja häntien asento voi myös muuttua.

- liinat löystyvät, valjaat eivät istu kunnolla selässä, voi tapahtua myös seisingillä jarrutusta. (tämän havaitsee ajaja, muttei ehkä eläinlääkäri)

- tarkastele koiran ravia, siitä näkee parhaiten onko koiralla vaurio. Koiraa voi tarkastella sen juostessa suoraan poispäin tai kohti sekä myös juoksuttamalla ympyrää. Jos vasen koipi on kipeä ja kierros tehdään vasemmalle, näkee ontumisen selvemmin kuin suoraan juostessa.

- tunnustele jalkaa ja vertaa sitä muihin jalkoihin havaitaksesi eroaako se muista

- taivuta ja ojenna jalkaa havaitaksesi onko siinä kipuja

- katso koiran kasvoja, kun tunnustelet sitä tai taivutat ja ojennat jalkoja. Koiran ei tarvitse kiljaista, mutta ilmeistä voi havaita, jos jotain on vialla.

- käyttäytyminen muuttuu, koira ei ehkä nouse ylös niin nopeasti kuin aikaisemmin.

- koira on väsynyt. Kuuluisan eläinlääkärin ja ortopedin Robert Rooksin mukaan ei ole väsynyttä koiraa vaan se on vain vahingoittunut

Vahinkoriskejä:

- vamman saa usein alamäessä. Vetävällä koiralla on 90 % ruumiinpainostaan etujaloilla ajettaessa alamäkeen. Tällöin koira helposti menettää tasapainonsa, siksi on tärkeää hidastaa vauhtia ja pitää liinat tiukalla alamäessä. Välikämmenet ja nilkat ovat alas ajettaessa suurimassa rasituksessa.

- valjaiden sopivuus on erittäin tärkeää etenkin ajettaessa pitempää matkaa. Huono sopivuus voi aiheuttaa vammoja. Valjaiden tulee olla tuki eikä loukku. Mikäli valjaat puristavat väärästä paikasta, ei koira voi liikkua kunnolla, ne voivat esim. rajoittaa lapojen liikettä. Jos kaularengas on liian suuri, painaa se lapaa alas ja rajoittaa etuliikkeitä. Jos taas rengas on liian pieni, painaa se kaulaa ja vaikeuttaa hengitystä.

- kehnot varusteet, kuten esim. huono jarru, lumiankkuri, liinat tai valjaat. Valjaita on monenlaisia ja niillä on kullakin hyvät ja huonot puolensa. H-back valjas painaa hiukan enemmän lapoja, mutta antaa enemmän tilaa selälle. X-back puolestaan painaa enemmän selkää, muttei lapoja. Kaulusvaljas antaa tilaa rintakehälle ja on välimuoto edellisistä. Huono valjas ei voi vain aiheuttaa hankaumia, vaan se voi myös olla lisätaakkana koiran liikkuessa ja saadessa näin helpommin vammoja. Pitkän matkan kilpailussa voi koira muuttua. Sen paino ja lihakset voivat muuttua, joten ei ehkä ole tarpeen vaihtaa vain kokoa, vaan myös tyyppiä. Koiria tulee kierrättää valjakossa, jotteivät ne aina ole samassa asemassa. Eniten tämä koskee pyöräkoiria, joilla on kovimmat paikat. On hyvä vaihtaa myös puolta. Alettaessa ajaa uusilla koirilla, on hyvä opettaa ne juoksemaan molemmilla puolilla pääliinaa, sillä hyvin pian ne muutoin tottuvat vain yhteen puoleen. Jarrulaitteiden on oltava hyvät, jotta vauhtia voi helposti säädellä. Liinat eivät saa olla liian ohuet, jotta ne voivat hajota. Itse voimme vaikuttaa siihen, että varusteiden takia koirat eivät saa vammoja.

- uran kunto. Koirien tavallisimpia vammoja ovat ranne ja lapavammat. Jos ura on jäinen ja kova sekä kumpuileva, tulee helposti rannevaurioita. Uran ollessa pehmeä, lapavauriot ovat tavallisia.

Iditarodilla otetaan koiria pois seuraavista syistä johtuen:

- ylirasitus, kuivuminen

- lapavammat

- rannevammat

- tassuongelmat

- ripuli

Tassut ja kynnet (no feet – no race – no win)

Tassut ovat kuin autonrenkaat ja ilman renkaita ei kuljeta, siksi on tärkeää, etteivät ne saa vammoja.

Mahdollisia ongelmia ovat:

- kynsivauriot

- anturahaavat

- kylmähalkeamat

- tulehdukset

Kynsivauriot

Leikkaa kynnet säännöllisesti. Koiriltaan Anette leikkaa kynnet 2½-3 viikon välein. Jotkut tykkäävät pitää koirilla pitkiä kynsiä uran ollessa jäinen, mutta tällöin ne murtuvat helposti. Ajettaessa tossutettuna pitkät kynnet rikkovat tossut helposti. Jos kynsipussi rikkoontuu, irtoaa koko kynsi. Kynsio voi myös saada murtumia tai jopa murtua aina kiinnityskohtaansa saakka, jolloin se irtoaa. Joskus kynsipussin mukana saattaa irrota myös itse luu eikä uusi kynsi kasva sen jälkeen.

Jos kynsipussi rikkoontuu ja vaurio on tuore eikä ole tulehdusta, nestettä, turpoamista tai vauriota aina kiinnityskohtaan saakka, voi sellaista kynttä yrittää laittaa paikoilleen. Otetaan vahvaa lankaa esim. kalastuslankaa, kääritään se tiukasti murtuneen kynnen ympärille ja liimataan pikaliimalla. Näin tehdään useita kierroksia (= kääriminen, liimaus, kääriminen, liimaus). Vaurion tulee kuitenkin olla aivan tuore eikä näin saa tehdä liian myöhään.

Alaskassa löytyy lääkekapseleita (muovikotelo sisällä lääkettä), joka laitetaan kynteen ja liimataan kiinni, jolloin koiralla voi ajaa ja joka päivä liimataan uusi kapseli.

Jos tulehdus on alkanut ja varpaasta tulee mätää ja se on turvonnut, täytyy kynsi poistaa. Tämän jälkeen on koiran levättävä 10 päivää ennen kuin sillä voi ajaa jälleen. Hänen kokemustensa mukaan vedetään koira pois kilpailusta, jos sillä on kynsivaurio.

Syksy- ja paljaanmaantreenauksessa kynsi voi saada toisen vaivan. Se kuluu niin paljon, että alkaa vuotaa verta. Tämä tapahtuu erityisesti, jos ajaa paljon sorateillä ja on märkää ja sateista. Tällöin tassut voi suojata tossuilla tai jättää joitakin treenikertoja väliin, jotta kynnet ehtivät kasvaa.

Jos talvella on hankikanto ja karkea lumi, voivat tassut mennä välillä hangen läpi ja kynsireunukset voivat saada hankaumahaavoja ja ne turpoavat. Erityisesti näin voi tapahtua ajettaessa pitempiä matkoja. Mikäli tällaiseen on taipumusta, on hyvä suojata tassut tossuilla. Pennuilta voidaan myös poistaa kannukset niiden ollessa kolme päivää vanhoja. Tämän saa tehdä vain eläinlääkäri, sillä se vaatii puudutuksen. Iditarodilla ei saa edes käyttää koiria, joilla on kannukset. Tossut voivat nimittäin tehdä erittäin vaikeasti paranevia hankaumia. On lisäksi vaikea tossuttaa koiraa, jolla on kannukset jäljellä.

Tossut

Tossuja tehdään monista materiaaleista. Ajettaessa paljaalla maalla kuluvat fleecetossut hyvin nopeasti ja niihin tulee reikiä, mutta löytyy myös vahvistettuja tossuja, joissa anturaosa on kumitellu. Tossuja voi myös itse vahvistaa kastamalla niitä sikaflex-nimiseen kumimassaan.

Pitkillä matkoilla ajetaan aina koirat tossutettuina, paitsi vedessä ja paljaalla jäällä. Tossujen tulee olla sopivan kokoiset, jotta tassu voi liikkua eikä puristu kasaan. Ne eivät saa olla myöskään liian suuria, jolloin ne pyörivät tassun ympäri. Tossujen tulee aina olla ehjiä, rikkinäinen tossu on huonompi kuin tossuttomuus. Rikkinäiseen tossuun tulee lunta, joka jäätyy klimpeiksi ja aiheuttaa haavoja. Jos tossuttaa oikean etujalan, on tossutettava myös vasen, tossutuksen tulee olla symmetrinen. Kun pysähdytään tarkastusasemalla, on tossut otettava pois, Tossujen tulee olla kuivat, märät tossut jäätyvät ja voivat tehdä hankaumahaavoja.

Anturahaavat

Anturat voivat saada halkeamia, pieniä, kapeita, ohuita haavoja, joita ilmestyy ajettaessa jäätyneellä maaperällä ennen kuin on tullut riittävästi lunta. Myös ajettaessa rämeellä, missä kasvillisuus on terävää, voi anturat saada haavoja. Syvän terävät haavat paranevat huonosti ja tekevät kipeää. Ne ovat helliä, kun niitä puristaa.

Käsittelykeinona on tassujen rasvaus sekä pyrkimys vahvistaa anturaihoa tassulinimentillä, joka sisältää tanniiniöljyä tai canisportia (ranskalainen valmiste), tai ajetaan tossujen kera.

Anturoista voi myös irrota palasia. Sitä tapahtuu, kun ura on jäinen ja kun ajetaan vedessä. Kun valmiille uralle sataa ja on suojakeli sekä sen jälkeen pakastuu, muodostuu teräviä jääkristalleja, jotka aiheuttavat paljon vahinkoja. Anturoista voi irrota palasia. Kilpailuissa näkee usein verijälkiä koirien tullessa maaliin. Verenvuoto lakkaa aika pian ja tunnin perästä voi olla vaikeaa havaita vauriota. Paloja on voinut irrota useammasta anturasta. Tassut tulevat helliksi ja koira ontuu.

Käsittelynä on tassujen voitelu ja tossujen käyttö. Jos vaurio on aivan tuore, voi sitä pyrkiä korjaamaan liimaamalla molskipalan kiinni pikaliimalla tahi elastoplastilla, joka on leikattu juuri haavan kokoiseksi. Lappu ei saa olla suurempi. Sitten jalka tossutetaan.

Jotkut koirat voivat saada helposti halkeamia tassuihinsa. Ne eivät näytä leikkuuhaavoilta, vaan kuin itsestään syntyneiltä halkeamilta. Ne voivat olla tosi syviä ja arkoja ja niitä on hankala lääkitä. Sellaisia näkee useimmin kuivissa sisätiloissa oleskelevilla koirilla, muttei niinkään ulkokoirilla, kuten husky.

Kylmähalkeamat

Usein esiintyy myös kylmähalkeamia anturoiden välisessä ihossa. Havaitakseen ne on tassua levitettävä. Niitä tulee varsinkin kylmällä uudella lumella sekä yleensä kylmällä ilmalla sekä ajettaessa pitempiä matkoja.. Syynä ovat ihoon jäätyvät kiteet. Anturoiden väliin voi myös jäätyä suuria jääpalloja, mutta tämän näkyvän lisäksi voi olla myös paleltuma. Ensimmäinen aste paleltumasta on punerrus, seuraavana päivänä halkeama ja muutaman päivän kuluttua ovat halkeaman reunat aivan mustat. Joillakin koirilla tätä voi kestää kuinka pitkään tahansa.

Käsittelynä on voitelu. Eräiden eläinlääkäreiden mukaan mustaa reunusta ei saisi poistaa, vaan se saa irrota itsestään. Tossuja voi käyttää ja jos haluaa vaivan parantuvan nopeasti, on tehokkainta käyttää koiralla kaulustrattia, jotta se ei voisi nuolla haavaa. Voitelu tulisi tehdä aamulla ja illalla ja mikäli koiralla ajaa, on tossuja käytettävä. Ehkäisynä kylmähalkeamille on jälleen tossujen käyttö, etenkin jos on kylmempää kuin -20˚ ja ajetaan pitempää matkaa.

Kun Alaskassa otetaan koirat ulos kuljetuskopeista erityisen kylmällä (kuten -50˚), levitetään ympärille olkia, joten koirien ei tarvitse seistä lumella.

Tulehdukset

Pitkänmatkan koirien tassuissa näkee tulehduksia, kun niiden on otettava ”monta tuhatta askelta kovalla uralla”. Itse Anette on ollut tuomarina vain yhdessä pitkänmatkan kilpailussa, joka on Lapland Trail. Täällä hän voi havaita tällaisia vaurioita.

Tassu punertuu ja siihen tulee tulehdus. Se turpoaa, iho tulee aivan punaiseksi ja helläksi sekä voi märkiä. Tämä on akuutti ja tosissaan otettava tilanne. Ilman oikeaa hoitoa voi siitä seurata yleinen infektio. Iditarodilla annetaan salvahoitoa tarkistuspisteillä. Koiran tulee levätä eläinlääkärin tarkastellessa tassua. Jos lepo on hiukan pitempi, voi tassu parantua ja koira voi jatkaa, muutoin koira vedetään pois kisasta. Salvoina käytetään tulehdusta poistavaa Algyvalia tai jotain kortisonia ja antibioottia sisältävää salvaa.

Käsittelynä yleensä ja kaiken tämän ehkäisevänä ovat tossut sekä salvat, joita tulee käyttää riittävän usein sekä estää koiran nuolemasta niitä pois. Mikäli ajaa, on voideltava ennen tossutusta, jolloin salva toimii iholla ajettaessa. Useimmat salvat ovat sinkkipohjaisia. Käytettyjä salvoja ovat: sinkkipasta, sinkkisalva, tervasalva, utaresalva, erilaiset ihmisten ihovoiteet, kuten Helosan. Koirien proteiinisalva ”Proteinsalva för hund” on myös erittäin hyvä.

Hyviin tassuihin vaikuttavat eri seikat:

- genetiikka, joillakin linjoilla on enemmän ongelmia kuin toisilla

- ruokinta, hyvin koostettu dieetti. Rekikoirilla voi usein olla alhaiset sinkkiarvot (lisäsinkkiä voi kokeilla) sekä alhainen kilpirauhastuotanto, joka myös voi vaikuttaa ihon laatuun.

- treenaus ja uraolosuhteet. Tassuja voi vahvistaa antamalla koirien liikkua paljon. Esim. karkea sora tarhassa vahvistaa tassuja. Treenaus syksyllä syytä aloittaa asteittain matkaa lisäten.

- kuiva ja siisti tarha. Anettella on sekä puulattia että soraa tarhassaan. Kakanpoisto ja puhdistus ovat tärkeimmät toimenpiteet tarhassa.

- lepo. Pitkänmatkan ajossa on tärkeää, että koira saa palautua.

Stressimurtumat

Neljä viidestä stressimurtumasta on etujalassa ja siellä välikämmenessä. Vammoja sattuu etenkin kovilla ja jäisillä urilla, alamäissä sekä aikana, kun lunta on vähän. Luukalvoihin tulee ylikuormitusta ja rasitusta sekä tulehdusta. Joskus voi sen nähdä jo siinä vaiheessa, kun kevyttä turpoamista ja ontumista on havaittavissa. Jalka on hellä kosketeltaessa ja silloin on parasta antaa koiran levätä.

Usein tätä ei ehkä näe näin aikaisessa vaiheessa ja silloin se tapahtuu äkkiä kesken ajon. Koira alkaa ontua, jalka on hellä ja turpoaa eikä ehkä salli kuormitusta. Murtumia voi olla useissa välikämmenen luissa. Lepo on tällöin välttämätön. Niin kauan kun yksi luu neljästä on ehjä, toimii se tukilastana muille luille. Normaali murtumahoito vie 6-8 viikkoa.

Rannevammat

ovat myös tavallisia. Niitä sattuu myös kovilla ja/tai jäisillä urilla tai jos esim. hirvet ovat tehneet kuoppia uraan. Myös ylirasitus vaikuttaa asiaan. Ensimmäisen tulehdustilan, kun ranteiden turpoamisen, havaitsee usein pitkänmatkan koirilla sekä metsästyskoirilla, jotka ovat olleet kauan jahdissa. Osittain voi olla tulehdusta ranteissa, jotka turpoavat ja niveliin tulee lisää nivelnestettä. Taivuteltaessa tai ojentaessa voi esiintyä arkuutta, joskus muttei aina koira voi ontua.

Usein ranteen takaosan jänteet ovat vioittuneet. Ranteen takaosassa olevan pikkuluun kiinnike on hellä ja turvoksissa.

Akuutissa tilassa on tärkeää saada turvotus häviämään, jottei koira enää onnu. Tämä tehdään linimentillä esim. Algyvalilla, tukisiteellä ja levolla. Jos sitten turvotus on laskenut eikä ole liukasta, voi koiraa käyttää.

Krooniset vauriot ovat enemmänkin nivelsidevammoja, kun koira on astunut vinoon ja aiheuttanut venähdyksen niveleen. Ranne voidellaan linimentillä ja tuetaan tukisiteellä, mahdollisesti jopa kipsataan. Sitten annetaan tulehdusta poistavaa lääkettä.

Jottei kroonisista vammoista tulisi artroosia (nivelrikkoa), on tärkeää hoitaa ne ajoissa, oikein ja riittävän kauan.

Puremavammat

luissa ja nivelissä eivät ole epätavallisia. Mikäli haava ulottuu niveleen, oikea käsittely on tärkeää, sillä haava voi aina tulehtua. Antibiootit, tulehdusta estävät lääkkeet tai kortisoni. Tukiside voi olla tarpeen, mutta se pitää olla vaihdettavissa. Joskus lasta tai kipsi voi olla tarpeen pitämään nivel paikoillaan.

Lapavammat

- tavallisia

- usein lihasvammoja

- sattuvat usein syvässä lumessa, raskaalla ja huonosti tehdyllä uralla sekä uralla, missä paljon ylä- ja alamäkiä. Pyöräkoirat saavat useammin kuin muut.

- ylikuormitus, kun koirat alkavat olla väsyneitä ja kompastelevat helpommin

- tulehduttaa lihakseen ja jos sitä ei hoideta kunnolla, aiheuttaa arpeutuman ja lihaksen lyhenemisen ja ongelmasta tulee krooninen

- oire ilmenee siten, että koira muuttaa käyntiä ja ontuu, ontuminen voi olla vähäistä. Seuraavan kerran startatessa ei ontumista havaitse, mutta kun on ajettu jonkun matkaa, alkaa ontuminen uudelleen. Vaivaa voi olla vaikea havaita, sillä tulehdus voi olla lievä ja koskea vain pientä aluetta. Mikäli vamman huomaa varhaisessa vaiheessa ja tietää sen olevan lihaksessa, voi paikan jäähdyttää, mutta sen on tapahduttava 24 tunnin sisällä. Jäähdytyksen voi tehdä jääpussilla tai Ice Power-salvalla. Lapavammat ovat miltei aina lihasvammoja, mutta joskus voi esiintyä nivelsidevammoja.

Nivelsidevammojen hoito

- ”Talutinlepo”, täydellinen lepo ei tarpeen. Koiran ei tarvitse olla täysin paikoillaan, mutta sen ei tulisi juosta ympäri kettingissä tai irrallaan tarhassa, vaan kulkea rauhallisesti kävelyttäen.

- Kävelyn jälkeen venyttely

- Hieronta ja linimentti

- Tulehdusta lievittävä lääkitys

- Ultraääni, laser, akupunktio ovat myös mahdollisia

- Paraneminen voi viedä monta kuukautta

Jos näkee koiran ontuvan, muttei tiedä syytä, voi antaa koiran levätä viikon. Sinä aikana ei koira saa hyppiä kopin päälle tai tarhaverkkoa vasten. Jos ontuminen on hävinnyt viikon kuluttua, voi yrittää ajoa jälleen. Mikäli ontuminen uusiutuu, annetaan koiran levätä nyt pitemmän ajan esim. kolme viikkoa tai koiran voi viedä eläinlääkärille.

Röntgenkuvattaessa vanhoja koiria havaitsee harvoin artroosia nivelsiteissä, mutta sen sijaan usein lihasvammoja.

Rekikoirilla harvinaisempia ovat vammat kyynärpäissä, lanteissa ja polvissa. Ristisidevammoja ei niinkään satu, ellei jotain dramaattista, kuten päälleajoa, ole tapahtunut. Muilla roduilla on geneettisiä ongelmia ristisiteissä johtuen polvien ja ristisiteiden heikommasta toiminnasta.

Niska ja selkä

Selkä ja niskavammoja ei usein havaita, vaikka ongelmia on useammin kuin luulemme. Voi esiintyä vaurioita esim. nikamien välisissä nivelsiteissä.

Vammat saavat alkunsa:

- tiukat nykäykset, pysäykset ja liikkeet valjakossa.

- huonosti istuvat valjaat

- liian lyhyet liinat, jolloin koira ei saa riittävästi liikkumavapautta

- horjahtamiset

Estä selkävammoja kierrättämällä koiria valjakossa. Käytä hyvin istuvia valjaita, jotka ovat koiralle oikeaa tyyppiä ja kokoa. Käytä pitempiä liinoja, jolloin koirat saavat enemmän liikkumavapautta. Rooksin mielestä tulisi käyttää elastisia seisinkejä ja elastisia valjaslenkkejä.

Kinner/kinnernivel

Lihaksen ja jänteen liittymäkohdan vammat eivät ole epätavallisia. Lihassäikeet rikkoutuvat ja koko jänne voi turvota, näyttää siltä kuin jänne olisi irronnut, mutta sitä se ei ole, vaan lihaksisto on rikkoutunut (ruptuura eli repeämä) ja se on hellä. Useimmiten vaurion aiheuttaa ylirasitus ja se tapahtuu usein:

- koirille, jotka eivät ole riittävästi olleet pitkänmatkan treenauksessa ja sitten joutuvat pitemmälle matkalle

- vanhoille koirille, joilla on päätä ja halua mennä, mutta fysiikka ei riitä

- pyöräkoirille

- koirille, jotka työskentelevät lujaa, mutta joilla jostain syystä ei ole ”fit for fight” työskennellä niin lujaa, kuin ne tekevät

Jos vaurion huomaa varhain ja jänne on vain hiukan turvonnut, lepo riittää hoidoksi.

Eräällä Iditarodin tarkistuspisteellä eläinlääkäri hoiti tällaista jänneturvotusta hieromalla siihen Algyvalia ja laittamalla jalkaan puuvillasiteen (Robert Jones bandage), joka on paksu kuin kipsi. Joka toinen tunti käsittely uusittiin. Kahdeksan tunnin kuluttua oli tulehdus laskenut ja koira voi jatkaa maaliin saakka.

Jos repeämä on niin paha, että lihas on miltei poikki, on paranemisennuste erittäin huono. Sen sijaan että koira seisoisi varpaillaan, se kulkee miltei kinnerjänteen varassa. Tällaisen koiran on levättävä koko sesonki ja ehkä kipsattava. Myös seuraava ajokausi voi olla mahdoton.

Kuivuminen

Hyvin nesteytetty koira virtsaa paljon, virtsa on vaalean keltaista, virtsaa aina, kun sitä häiritään levon aikana.

Kuivunut koira:

- on väsynyt ja apaattinen, saa helposti vammoja, koska on väsynyt eikä tiedä kuinka jalkojaan asettelisi

- ihon elastisuus huono. Jos nostaa koiran niskanahkaa ja laskee sitten sen irti, sen pitäisi hati palautua takaisin. Kuivuneella koiralla ei näin tapahdu, vaan iho palautuu takaisin hitaasti.

- kuopalla olevat silmät, koira on erittäin kuivunut

- kuiva ja tahmea suun limakalvo

- heikentynyt hiussuonien jälleentäyttyminen. Jos painaa sormella suun limakalvoa ja ottaa sormen sitten pois, näkyy ensin valkoinen läiskä, jonka pitäisi tulla nopeasti jälleen punaiseksi. Jos uudelleen punertuminen tapahtuu hitaasti, on se merkki kuivumisesta.

- nopeampi sydämen lyöntitiheys. Hyvä tapa todeta, onko koira kuivunut, on mitata sydämen lyöntitiheys. Hyvin nesteytetyllä koiralla on lyöntitiheys alla 100, kun koira on levännyt tunnin. Kuivuneella koiralla tiheys on usein yli 140.

- vähentynyt paino

- huono ruokahalu, haluton juomaan, virtsa tummankeltaista, ripuli

- asennemuutoksia, liinat löystyvät

Ylikuumeneminen

Koira luovuttaa lämpöä huohottamalla, erittäin vähän tassujen kautta. Riski ylikuumenemiseen esiintyy, kun:

- koira kulkee erittäin kovaa vauhtia

- koira on raskas ja ylipainoinen (syksyllä treenausta aloitettaessa koira ei saa olla ylipainoinen)

- koiralla on tiheä, paksu alusvilla

- koiralla on piilevä sairaus

- koira on aikaisemmin ylikuumentunut ja pilannut termostaattinsa

Suurin riski ylikuumenemiseen on syystreenien aikaan. Lämpötila ei saisi olla yli +15˚. Suuri ilman kosteus on miltei vaarallisempaa kuin lämpö, sillä tällöin koira ei voi niin helposti haihduttaa kosteutta ja lämpöä.

Pysähdy usein tarkastelemaan koiria. On hyvä pitää vettä mukana, elleivät koirat voi juoda muutoin matkan aikana. Talvisaikaan vaara ylikuumenemiseen ilmenee, jos kevättalven lämmössä ajaa uraa, missä koirat eivät voi haukkoa lunta.

Ylikuumenemisen oireet:

- koira hengittää erittäin tiheään suu ammollaan ja miltei haukkoo ilmaa

- lumenhaukkominen raivoisaa

- vetäminen lakkaa

- koira horjuu ja menettää tasapainonsa

- koira sammuu

- lämpötila +40. Koira on saatava jäähtymään nopeasti peittämällä se lumella tai kastamalla se vesiojaan. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei jäähdytä liikaa. Koira voi kuolla ylikuumenemiseen.

Ripuli

Ripuli on erittäin tavallinen ongelma sekä sprintti- että pitkänmatkan ajossa.

Syynä voi olla:

- erittäin rasvapitoinen ruoka

- jäädytetty ruoka, joka on sulanut ja uudelleen jäätynyt ja aiheuttanut bakteerikasvua. Ruokailuhygienia myös kotona on erittäin tärkeää. Ruokakupit ja astiat on pestävä kunnolla. Ruokaa ei saa seisottaa huoneenlämmössä liian kauan. Kuivamuonaa ei tulisi liottaa liian kauan. Koskaan ei saisi sekoittaa lihaa ja kuivaruokaa ennen kuin se annetaan koirille. Käyminen alkaa helposti ja aiheuttaa nopeasti bakteerikasvua.

- huono vedenlaatu. Ei useinkaan kotona, mutta kilpailujen aikana.

- tartunnat toisilta koirilta, usein myös uran varrelta

- rasitus, koiralla on huonompi kyky torjua tartunta

- stressi, koirat työskentelevät lujaa ja saavat stressiä. On tyypillistä, että joillakin koirilla on aina hiukan ripulia, mutta se ei ole tarttuvaa. Ne ulostavat usein ja ulostus on löysää ja tätä saattaa esiintyä aamulla ennen kilpailua tai maaliintulon jälkeen, illalla kaikki voi olla hyvin. On koiria, joilla tätä esiintyy vain kilpailuissa, mutta toisilla myös treeniaikana. Sprinttiajossa on helppoa pitää koirat hyvin nesteytettyinä, mutta pitkänmatkan ajossa on huolehdittava, että koira saa riittävästi vettä ja että se käyttää hyväkseen lepoajat. Nykyään, kun kilpailuissa voi vaihtaa koiria (pool), on tämä ongelma vähentynyt. Stessiripulia voi ehkäistä esim. Canicurilla, jota annetaan aamulla ennen kisaa. On olemassa myös ranskalainen aine Smektivet, joka sisältää savea, ja sitä voi myös antaa aamulla.

Hengitystieongelmat

- Hiihtäjäastma. Aikaisemmin ajateltiin, ettei kylmä ilma vaikuta niin paljon, mutta nyt asiaa on alettu tutkia. Ihmisillä esiintyy ns. hiihtäjäastmaa, jota on tutkittu erityisesti pohjoismaissa. Kovassa rasituksessa ja kovaa hengitettäessä ei ilma ehdi lämmetä tarpeeksi ennen keuhkoihin menoa. On voitu osoittaa, että kovassa työssä ja kylmällä ilmalla ilman lämpö on 40 cm:n syvyydellä keuhkoissa vain +31˚, kun sen pitäisi olla +37˚. Jos näin tapahtuu usein, kehittyy siitä astma.

- Värekarvat tuhoutuvat. Vuonna 2002 teki ISDCMA tutkimuksen eräässä yliopistossa USA:ssa. Koiria pidettiin narkoosissa ja huoneenlämpöistä ilmaa puhallettiin niiden keuhkoputkiin, missä putki haarautuu. Sitten puhallettiin kuivempaa ja kuivempaa ilmaa. Kun ilmaa puhallettiin vähän, mitään eroa ei havaittu, mutta kun määrää lisättiin, havaittiin limakalvoilla vaurioita. Värekarvat vioittuivat. Jos tätä toistettiin, värekarvat tuhoutuivat kokonaan.

- limakalvoseinämä paksunee ja seinämissä voi havaita tulehtuneita soluja. Tällaisilla koirilla muutokset ovat olleet kuten astmaatikoilla. Kun koirat saivat levätä viikon, todettiin, että muutokset olivat hävinneet. Iditarod-koirille tehtiin myös keuhkoputkitutkimuksia 2001-02. 50 koiraa kahdeksasta maaliin tulleesta valjakosta tutkittiin, näillä koirilla oli ollut keuhko-oireita. Painettaessa kurkkua 28 näistä koirista yski ja 13 koiralla oli kuunneltaessa hiukan epänormaali hengitysääni. Koirat nukutettiin ja niiden keuhkoja ja vatsalaukkua tarkasteltiin. 48 koiralla näistä 59:stä havaittiin limakalvomuutoksia. Keuhkotutkimuksia jatketaan, mutta näyttää ilmeiseltä, että oikein kylmässä voivat hengitystiehyet vahingoittua.

Urheilijasydän

Treenaus ja työskentely vaikuttavat sydämeen ja siinä tapahtuu fysiologisia muutoksia, jotka eivät ole sairauksia vaan sopeutumisia. Rekikoiralla on suurempi sydän sekä hitaampi sydämenlyönti. Niillä on fysiologisia sivuääniä, sillä sydämen läpi kulkee enemmän verta. Sivuäänet eivät ole kuitenkaan sydänvikojen aiheuttamia, vaan suuremman sydämen.

Rekikoira on enemmän soutajan kuin juoksijan kaltainen, sillä rekikoiran on juostava työskennellen eikä vapaasti. Juoksijalla on suurempi sydäntilavuus, painonnostajalla suurempi sydänmassa, rekikoiralla on molemmat.

Sudden death – äkkikuolema

Äkillistä kuolemaa ei tapahdu vain Iditarodilla, vaan myös treenatessa kotona. Kun kuolema tapahtuu sellaisessa kilpailussa kuin Iditarod, on massamedia ja eläinsuojeluväki haukkana paikalla.

Jo monena vuonna on otettu EKG kaikilta Iditarodiin osallistuvilta koirilta. Kaikki koirat, joilla on muutoksia EKG:ssä, vedetään pois. Tutkimukset jatkuvat. Eräs syy äkkikuolemaan näyttää olevan lihasrappeutuminen. Kun sydäntä tutkii mikroskoopilla, ovat muutokset samankaltaisia kuin naudalla tai sialla, jolla on E-vitamiini ja seleenipuutoksesta johtuva lihasrappeutuminen.

Kuolema tapahtuu hyvin nopeasti. Joskus voi havaita, että jotain koirassa ei ole kohdallaan, mutta kun koira tarkistuspisteellä on syönyt ja levännyt, kuolee se ennen kuin on ehditty pitkällekään matkan jatkuessa.

Jos näyttää siltä, ettei koira kulje, kuten sen pitäisi, se pitäisi jättää pois. Joskus saattaa koira virtsata ja ulostaa paljon. Kerran eräs koira tauon aikana nousi monta kertaa ylös ja virtsasi, pian sen jälkeen kun valjakko oli lähtenyt tarkistusasemalta, koira kuoli. Koiralla oli voimakas lihasrappeuma.

Lihasrappeumaa voi havaita reisi-, selkä- ja sydänlihaksissa. Muutokset ovat samankaltaisia kuin naudoilla ja sioilla, siksi Iditarodilla on pakollista antaa kaikille koirille E-vitamiinia. Vaikka useampana vuonna on mitattu E-vitamiinipitoisuus, ei ole voitu osoittaa sen vaikutusta, mutta kuuria ei ole uskallettu jättääkään.

Vuodesta 1994 on kaikki Iditarodilla kuolleet koirat tutkittu, vuosittain kuolee keskimäärin 1,6 koiraa. Jos tätä vertaa pitkänmatkan hiihtäjiin, on kuolleisuus viisinkertainen työtunteja kohti.

15 koiralla, joille on suoritettu ruumiinavaus, on havaittu:

trauma 2/15

keuhkotulehdus 6/15

hypotermia 1/15

verenvuoto 1/15

vatsahaava 7/15

lihasvamma 6/15

keuhkotulehdus 1/15

sydäntulehdus 1/15

Samalla koiralla on saattanut olla useampi vika.

Vatsahaava

Iditarodilla maaliin tulleiden koirien vatsalaukkuja on tutkittu, jotta opittaisiin enemmän vatsahaavoista. 2002 tutkittiin 28 koiraa ja 35 % niistä oli vaurioita vatsakalvoissa. Niillä oli myös enemmän vatsahaava(helio)bakteereja. Tutkittaessa koiria jälleen viikko tämän jälkeen, olivat muutokset parantuneet. Vatsahaavaa esiintyi useimmiten hitaimpien valjakoiden nopeimmilla koirilla. Koirat olivat liian hyviä valjakkoon ja saivat tästä stressiä. Jos koiralla oksennus on tummanruskeaa, sillä ei pitäisi ajaa, sillä vatsahaava on ilmeinen. Useimmiten asian huomaa kuitenkin siitä, että koira syö huonommin, menettää painoaan (joka muutenkin voi tapahtua kilpailun aikana) ja ulostaa, mutta usein mitään erikoista ei huomaa.

Kokeita on tehty myös kahdella ryhmällä, joista toiselle annettiin Losecia ja toiselle vain placeboa. Losecia saaneella ryhmällä havaittiin vähemmän muutoksia.

Keuhkotulehdus

Kun koira oksentaa ja vetää sitä sisäänsä tai saa vettä tai ruokaa keuhkoihinsa, saa se siitä tulehduksen. Haukkoessaan lunta voi koira kakistella, tällöin on pysähdyttävä, ettei se vedä nestettä keuhkoihinsa ja saa sitten keuhkotulehdusta. Iditarodilla keuhkotulehdukseen kuollut koira aiheuttaa ajajan diskauksen. Vastuu on ajajalla.

Hiilihydraattitankkaus.

Lepo ja palautuminen ovat yhtä tärkeitä kuin treenaus. Pitkänmatkan kilpailussa koira lepää ja työskentelee suurin piirtein yhtä paljon. Ihmiset voivat tehdä hiilihydraattitankkauksen. Me käytämme glykogeeniä polttoaineena, kun työskentelemme ja jos sitä on tankattu, energiaa riittää pitemmäksi ajaksi. Näin ei voi tehdä koirille, sillä ne polttavat rasvaa.

Rekikoirat tarvitsevat glykogeeniä lyhyisiin, intensiivisiin työjaksoihin, kuten starttiin, ohiajoon, ylämäkiin ja kiriin. Useamman päivän kilpailussa on koirilla vähemmän, millä startata kolmantena päivänä kuin ensimmäisenä.

On tehty tutkimuksia pyöräilijöillä siten, että heille on annettu heti ajon jälkeen sokeria ja siten täytetty lihasten glykogeenitaso. Sellaisilla, jotka saivat sokeria heti ajon jälkeen, oli glykogeenitaso lihaksissa kolme kertaa suurempi kuin niillä, jotka eivät sokeria saaneet.

Sokeri tulee soluihin kahdella tavalla, joko insuliinin kautta tai suoraan. Suoraan työn jälkeen annettu hiilihydraatti korvaa 50 % siitä, mitä on menetetty ja suorituskyky on parempi seuraavana päivänä.

Ensimmäisiä kokeita tehtiin 1991 Rick Swensonin koirilla hänen ajaessaan rankkaa treenikautta. Yksi ryhmä sai treenin jälkeen vain vettä, toinen vettä + hiilihydraattia. Verikoe otettiin ennen ja jälkeen. Lihasnäytteitä otettiin neljän ja kahdeksan tunnin kuluttua ja todettiin, että koirat, jotka olivat saaneet hiilihydraatteja, olivat palauttaneet lihasten glykogeenivaraston.

Sokeri, jota silloin käytettiin, oli ”Semper energi” (energiajuoma ihmisille).

Nykyään on kehitetty parempia vaihtoehtoja, kuten Glycocharge ja Postexercise. Glykogeenitasoa voi nostaa myös riisillä tai pastalla, mutta niitä pitäisi antaa niin suuria määriä, että on parempi käyttää em. aineita.

Tavallinen sokeri tai hedelmäsokeri ei myöskään käy, sillä ne imeytyvät liian nopeasti ja voivat aihettaa ripulia. Myöhemmin on juomaan lisätty myös proteiinia ja saati vielä parempi vaikutus.

30 minuutin sisällä suorituksesta annetaan 1,5-2 g nesteytettyä maissitärkkelystä + 0,5 g proteiinia/ ruumiinpainon kiloa kohti puolessa litrassa vettä. Rasvaa ei juoma saa sisältää. Jotkut antavat tämän jääkuutioissa.