Käännös Hannu Rauhamaa
Tämän vuoden (2001) Femundløp oli varsin kylmä kokemus
sekä koirille että ajajille. Lämpötila tarkistusasemilla vaihteli lämpimillään
–27 asteesta kylmimmillään –43 asteeseen ja ulkona uralla raportoivat
monet ajajat –50 asteesta. Monet koirat saivat paleltumavammoja. Me, jotka
olimme eläinlääkäritiimissä, toivomme siksi tämän artikkelin valaisevan
paleltumavammojen syntymistä, käsittelyä ja jatkoseurantaa.
Paleltumavammoja saavat sekä ihmiset että eläimet, jotka toimivat kovassa kylmyydessä. Kun ihmiset useimmiten saavat vammoja nenään, poskiin, korvanlehtiin, sormiin tai varpaisiin, saavat koirat pakkasvaurioita useimmiten esinahkaan, kivespusseihin, kiveksiin, nisiin ja nivusiin (reisien etusivun ja vatsan välitilaan).
Paleltuma saa alkunsa, kun iho mainituissa riskipaikoissa voimakkaasti kylmenee. Kun ihon lämpötila laskee, vetäytyvät verisuonet yhteen, sillä ruumis haluaa säästää lämpöä. Tästä aiheutuu, että ihon lämpötila laskee yhä nopeammin, sillä lämpimän veren kuljetus miltei lakkaa. Kun ihon lämpötila on laskenut -2 asteeseen muodostuu jääkiteitä veteen, joka sijaitsee ihosolujen välissä. Vähitellen alkaa jääkiteitä muodostua myös paikallisesti pienempiin verisuoniin ja tilapäisesti pysäyttää verenkierron ko. alueella. Kun alue jälleen sulaa, lisääntyy vahingon laajuus yhä enemmän. Verisuonet "vuotavat" nestettä ja aiheuttaa vesipöhön (nesteen täyttämän turvotuksen), minkä lisäksi veri hyytyy suonissa ja estää siten normaalin verenkierron. Epänormaali verenkierto aiheuttaa edelleen, että solut kuolevat ja iho irtoaa jonkun ajan kuluttua.
Paleltumisissa on eri asteita, vauriot voidaan jakaa pinnallisiin ja syviin. Pinnallisissa paleltumavammoissa nähdään sulamisen jälkeen eriasteista punerrusta ja pöhöttymistä sekä usein rakkuloita, jotka sisältävät kirkasta tai vaaleaa nestettä. Syvissä paleltumavammoissa, jotka ovat enimmäkseen vaarallisia, voi vähitellen huomata punaista/tummaa nestettä sisältäviä rakkuloita ja iho värjäytyy tummaksi ja irtoaa. Pahimmassa tapauksessa voi koko ruumiinosa irrota esim. nisät, esinahka, hännänpää tai vastaava, tilannetta kutsutaan silloin kylmäkuolioksi.
Käsittely
Kun paleltumavamma havaitaan iholla, tulee vahingoittunut alue sulattaa. Jos kyseessä on esinahka tai nisät, voidaan sulattaminen tehdä käsien lämmöllä (optimaalisinta on sulatus 40-42º vedessä). On tärkeää, että paleltunutta aluetta ei hangata tai puristella, sillä se vahingoittaa ihoa lisää. Sulatuksen jälkeen on tärkeää, ettei alue jälleen jäädy, siksi tulee koira ottaa lämpimään, laittaa makuupussiin tai vastaavaan. Koiralla ei missään tapauksessa saa ajaa edelleen, sillä toistuva jäätyminen ja sulattaminen lisäävät merkittävästi vahingon laajuutta.
Syvät pakkasvauriot vaativat eläinlääkärihoitoa. Siinä tapauksessa, että infektiovaara näyttää huomattavalta, annetaan antibioottihoitoa ennakkoehkäisevänä ja voi tulla myös ajankohtaiseksi antaa NSAID (tulehdusta ehkäisevä ja kipuja poistava särkylääke - naproxen, ibuprofen, aspirin). Sekä syvissä että pinnallisissa paleltumavammoissa voi itse käsitellä aluetta voitelemalla sitä aloe vera voiteella. Aloe vera sisältää ainetta, mikä estää hyytymistä ja siten edistää verenkiertoa vahingoittuneella alueella ja iholla on paremmat mahdollisuudet elpyä. (Huom. Aloe vera sisältää vettä eikä sitä näin ollen voi käyttää pakkasella).
Ehkäisevät
ja altistavat tekijät
Femundalöpetillä esitettiin useita kysymyksiä, kuinka ehkäistä paleltumavammoja. Monet ajajat käyttivät mm. pakkasrasvoja (vedetöntä voidetta) niin itselleen kuin koirilleen. Meillä eläinlääkäreillä oli mielipiteenä, että jos se auttaa ihmisiä, niin ei se vahingoita koiriakaan. Lähempi ammattikirjallisuuden läpikäynti kertoi meille kuitenkin, ettei asia ole niin itsestään selvä. Nykyiset tutkimustulokset osoittavat nimittäin, ettei pakkasvoiteilla ole mitään merkittävän positiivista vaikutusta ihmisiin. Pakkasvoide antaa subjektiivisen "lämmöntunteen", mutta todellinen ihon lämpötila on sama käyttipä voidetta tai ei. Ihmisillä on täten lisääntynyt vaara saada pakkasvaurioita, kun pakkasvoiteita käytetään, yksinkertaisesti siksi, että ne antavat "lämmöntunteen". Kun kyseessä on esinahkan paleltuminen, uskomme kuitenkin pakkasvoiteen olevan positiivinen, sillä virtsatessa jäävät virtsapisarat kiinni turkkiin esinahan ympärillä ja hetken päästä ne jäätyvät. Pakkasvoide on vettähylkivä ja voi ehkä ehkäistä virtsapisaroiden kiinnijäämistä ja kiinnijäätymistä esinahkaan. Niinpä lopputuloksena: pakkasvoide ei joka tapauksessa vahingoita.
Erilaiset suojapeitot ja peniksenlämmittimet olivat myös tavallinen keskusteluteema. Ne suojat, mitä useimmat käyttivät, suojasivat heikosti pakkasvaurioilta - sellaisia ei ole helppo konstruoida. Käytetyt suojapeitot ovat hyviä, kun koira makaa kiepissä ja lepää, silloin estävät ne lämpöhäviön selästä ja nivuksista, mutta ajon aikana ovat vatsan ja nivusten takaosat paljaina. Siksi nisät, esinahka ja kivespussit alttiina kylmälle. Alaskassa on suojia, jotka peittävät vatsan ja nivukset erittäin hyvin, oma mallinsa uroksille, jotka kaikesta huolimatta pissaavat. Tämän tyyppinen suoja pitäisi olla "pakollinen", jos ajaa alhaisissa lämpötiloissa. Joku käytti "vyötä" vatsan ympäri niin että penis jäi vyön alle vatsaa vasten, pitää vain pitää huolta aika ajoin, ettei vatsan alle synny virtsasta jääkönttiä.
Turkki on hyvä kylmää vastaan, mutta valitettavasti muut ominaisuudet kuin hyvä turkki asetetaan jalostuksessa etusijalle. Ei ollut epäilystäkään siitä, että jos koiralla oli hyvä turkki, ei se saanut paleltumia niin helposti. Lisäksi tulee myös se, että hyväturkkiset koirat voivat levätä paremmin, ne käyttävät vähemmän energiaa pitääkseen itsensä lämpiminä ja niillä on enemmän energiaa vetämiseen. Koirilla, joilla oli keskimittainen tai huono turkki, oli paljon paleltumia ja ne lepäsivät huonosti. Ei ollut merkittävää eroa keskimittaisten tai huonoturkkisten koirien välillä paleltumissa. Näissä ryhmissä vaikuttivat myös muut tekijät. Vaikutti siltä kuin että riippuvatsa ja penis, joka oli "pitkällä" vatsan alla oli alttiina esinahkapaleltumille. Ei myöskään ollut epäilystä siitä, että nivusia lähinnä olevat nisät olivat alttiita paleltumille. Suuri osa paleltumista on siis jalostettavissa pois.
Koirien nestetasapainolla on myös merkitystä paleltumiin. Alinesteytetyillä koirilla on vähemmän verta kierrossa ja ruumis asettaa tällöin etusijalle sisemmät elimet. Iho saa vähemmän verihuoltoa ja jäähtyy siten nopeammin. Tärkeä asia tässä yhteydessä on, että nestehukka on huomattava kylmällä säällä. Koirat hengittävät kylmää ilmaa, joka on erittäin kuivaa. Kun ilma lämpenee keuhkoissa, imee se itseensä sieltä kosteutta ja kostea ilma hengitetään ulos (mitä kylmempää ilma on, sitä enemmän vettä lähtee keuhkoista). Täten menettävät koirat vettä joka uloshengityksellä. Ei niin paljon kerrallaan, mutta ajan mittaan koirat kärsivät nestepuutteesta, ellei nesteytyksestä huolehdita. Siksi voivat hyvät nesteytysrutiinit ehkäistä koirien heikkenemistä sekä paleltumia. Monet ajajat totesivat sekä kilpailun aikana että sen jälkeen, että tehokkain tapa estää paleltumia on olla ajamatta koirilla niin äärimmäisissä lämpötiloissa.
Vaikutukset
Paleltumavamman seuraukset riippuvat siitä, missä se
sijaitsee ja kuinka syvälle se ulottuu. Yleisesti ottaen paleltunut alue tulee
olemaan erityisen altis paleltumille ollessaan uudelleen (kovan) kylmyyden
kanssa kosketuksissa. Verisuonet ko. alueella ovat näet pysyvästi
vaurioituneet ja sulkevat siksi verenkierron nopeammin. Alue voi jopa tulla
pysyvästi helläksi. Syvemmissä vammoissa esim. nivusissa kuolevat lihaskuidut
ja ne korvautuvat arpikudoksella.
Koiralle jokainen paleltuma tuo epämukavuutta. Kun kudos
on jäässä ei mitään tai minimaalista särkyä on tunnettavissa. Syviä
paleltumavammoja saaneilla ihmisillä on kovia kipuja, kun kudos on sulanut, ja
voi usein johtaa huomattaviin kipulääkityksiin. Ei ole mitään perustetta
uskoa, etteivät koirat tuntisi kipua/epämukavuutta sulamisen jälkeen.
Päivien/viikkojen ajan paleltuman jälkeen tulevat kuollut iho ja huono verenkierto lisäämään infektiovaaraa, ja tämän vuoden kilpailun jälkeen tarvitsivat monet koirat eläinlääkärikäsittelyä johtuen mm. bakteeri-infektioista nisissä, esinahassa ja nivusissa. Monet koirat saivat "sairaslomaa" useiksi viikoiksi. Jos nartun nännit ovat pudonneet, vähenee myös sen mahdollisuus ruokkia suuria pentueita (eräs nartuista menetti kolme nänniä). Nännit, jotka eivät putoa, mutta jotka ovat pahasti paleltuneet, voivat tukkeutua arpikudoksen takia. Emme ole varmoja esinahkajäätymisen seurauksista. Esinahan ja peniksen infektiovaaran takia voivat jotkut koirat saada "teknisiä" ongelmia parituksessa.
Yhteenveto
- pääpiirteet
Pakkasvaurio-ongelmat, eikä vähiten vahinkojen laajuus,
tuli yllätyksenä niin ajajille, järjestäjille kuin eläinlääkärillekin. Tämä
johtui luonnollisesti siitä, että hyvin harvoin on niin äärimmäisen kylmää
useita päiviä peräkkäin, vain muutamilla oli siksi kokemusta siitä, kuinka
kylmyys voi vaikuttaa koiriin. Me eläinlääkäritiimissä emme olleet ylipäätään
valmistautuneet siihen, että niin moni koira saisi paleltumia. Kaikki alkoi
Langenissa, missä me totesimme viisi-kuusi paleltumaa. Kun sen jälkeen aloimme
tarkistamaan kaikki urokset Tufsingdalenissa, juttu räjähti. Suurin osa kisan
aikana poistetuista koirista poimittiin pois juuri Tufsingdalenissa. Useimmilla
oli lieviä/alkavia paleltumia, mutta jotkut olivat jo tulleet vakaviksi.
Ajajille ruusuja siitä, että he olivat niin yhteistyöhaluisia ja tekivät
usein itse päätöksen jättää pois koira, joka oli lähellä paleltumaa.
Yhteensä rekisteröimme yli 60 esinahkapaleltumaa ja 10 nisäpaleltumaa.
Koska meillä näennäisesti oli oikeus poistaa koirat,
jotka olivat eniten alttiita paleltumille, päättivät järjestäjät jatkaa
kilpailua. Femundtunetin jälkeen todettiin 2-3 lievää esinahkapaleltumaa. Jälkeenpäin
huomattiin nivusvammojen merkittävä määrä. Näitä ei huomattu ennen kuin
pari päivää kilpailun jälkeen. Lisäksi olemme saaneet ilmoituksia yli 25
nivusvauriosta, jotka ovat olleet 2-10 cm lihashaavoja, joita on lääkitty 2-8
viikkoa. Monet ovat tarvinneet eläinlääkärihoitoa.
Muita kylmään liittyviä vammoja, joista olemme saanet raportteja, ovat:
- ontuminen, jonka on aiheuttanut turvotus ranteen ja varpaiden välisellä alueella.
- paleltumavammat akillesjänteiden ja säärien välillä
- pienet paleltumat hankautumien ja muiden haavojen yhteydessä
- pari hännänkärkeä irronnut
Eräs ajaja keskeytti, kun koirat
yskivät, mutta jo seuraavana päivänä oli yskä ohi. Positiivinen yllätys
oli, ettei yhdenkään koiran raportoitu saaneen keuhko-ongelmia kilpailun jälkeen.
Monet ovat jälkeenpäin
tuumailleet, miksi he eivät koskaan olleet nähneet tai kuulleet koirien
paleltumavammoista - kylmää on ollut ennenkin. Pakkasvaurioproblematiikka ei
ole millään tavoin uusi asia, kilpailueläinlääkärit Alaskassa tuntevat
ongelman hyvin ja osa Ruijan ajajista tuntee myös ilmiön. Toki oli useita syitä
"epidemiaan" tämän vuoden kilpailussa. Kun startti tapahtui Rørosissa,
oli pakkasta -30º, hiukan kauempana uralla oli vielä kylmempää, ura oli kova
ja koirat pitivät kovaa vauhtia (mikä johtaa suurempaan pakkasvaikutukseen). Tämä
yhdistettynä siihen, että koirat eivät heti startissa olleet lämmenneitä,
on selitys miksi niin monet paleltuivat heti kilpailun alussa. Jos startti olisi
tapahtunut 15 asteessa ja kovempi kylmyys tullut myöhemmin, kun vauhti oli
tasaisempi, ehkä ei niin moni koira olisi vammautunut. Yksi syy korkeaan lukumäärään
rekisteröityjä pakkasvaurioita oli eläinlääkäritiimi. Miltei koko ajan
neljä eläinlääkäriä kulki mukana ja tarkasti koiria. Siksi selvisi
useampia vammoja kuin, jos vain yksi (tai ei yhtään) eläinlääkäri olisi
ollut käsillä.
Kun vedämme yhteen kokemukset
kilpailusta, ei ole epäilystäkään siitä, että aivan liian monet koirat
saivat paleltumavammoja, jotka toivat eriasteista kärsimystä ja koirilla oli
haavoja, jotka vaativat 3 päivästä aina 8 viikkoon parantuakseen. Jotkut
koirista jopa menettivät ruumiinosia (nisiä, esinahkoja, hännänhuippuja). Tämä
ei tietenkään eläinsuojelumielessä ole täysin hyväksyttävää ja on erittäin
tärkeää, että opimme tapahtumasta. Ei vain niiden, jotka osallistuivat tähän
kilpailuun, pitäisi ottaa oppia. On myös on varmistettava, että tietoa
levitetään muille. Eikä saa unohtaa, että uusia ajajia, järjestäjiä ja eläinlääkäreitä
on tulossa ja heitä tulee valistaa.
Kuten mainittua, voi
pakkasvaurioiden vaaraa vähentää koirien paremmalla turkilla ja paremmin
suunnitelluilla koirapeitoilla, mutta nämä asiat eivät riitä, kun elohopea
on pohjassa (-40º). Me eläinlääkärit toivomme siksi keskustelua ajajien
kanssa löytääksemme ne keinot, joilla vauriot voitaisiin välttää. On
keskusteltu myös pakkasrajasta. Siinä tapauksessa pitää olla kyseessä
pakkasvaikutus eli lämpötilan ja tuulennopeuden yhdistelmä. On ehdotettu
pakollista tiedotuskokousta/-seminaaria kaikille ensikertalaisille Femundsløpetillä
sekä Finmarksløpetillä. On myös ehdotettu sellaisten ajajien
diskvalifioimista, jotka saavat pakkasvaurioita useampaan kuin yhteen tai
kahteen koiraan valjakossa. Tämä edellyttää siinä tapauksessa eläinlääkärin
paikallaoloa ja se ei ole ollut itsestään selvää norjalaisissa kilpailuissa.
Toivottavasti tämä artikkeli
valaisee joitakin ongelmakohtia pakkasvaurioiden ympärillä ja toivomme sen
antavan tietoa estää vaurioita jatkossa.
Eläinlääkäritiimi vuoden 2001 Femundløpetillä:
Steinar Dagestad
Fridjof Emsell Larsen
Charlotte Leschbrandt
Ingrid Wiik Haugbjørg