Järjestöjen aika on nyt Leo Lindstedt Hyvä työtoverini on koonnut ja kirjoittanut kirjan yhteisöllisyydestä. Olemme molemmat yhteiskunnallisten aineitten opettajia. Työtoverini on esitellyt pian painosta ilmestyvää kirjaa kertomalla mitä se ei sisällä, mutta toisaalta mitä niitten sijasta kirja käsittelee. Tämä luettelo on paljastava siinä mielessä, että se paljastaa meidän molempien yhteiskunnallisen ajattelun - etten sanoisi elämänfilosofian. Niinpä varastan esittelystä osuvimpia kohtia. Kirja ei sisällä politiikan halveksuntaa, vallanpitäjien haukkumista eikä ihmisten syyllistämistä. Sen sijaan se vaatii, että ihmisten tulee ottaa takaisin itselleen kuuluva vastuu ja vapaus. Politiikka tarkoittaa, että ihmisten pitää itse sotkeutua omien asioittensa käsittelyyn, on luotettava paikalliseen toimintaan ja lopetettava ruikuttaminen. Kirja ei myöskään ylistä edustajia, puolesta toimijoita tai Robin Hoodeja. Se vaatii itsetekemistä ja osallisuutta, se pitää Peppi Pitkätossua ja Muumimammaa demokraattisen johtamisen esikuvina. Koneistetulle tietoyhteiskunnalle kirja antaa pitkät ja peräänkuuluttaa solidaarista kansalaisyhteiskuntaa, missä ihmisten itse perustamilla järjestöillä on paljon vastuuta. Järjestöjen aika on nyt. Yksilöpsykologisoinnin, Sarasvuon lanseeramat sisäiset sankarit sekä vastaavat sopeutumis- tai menestymisoppaat kirja jättää omaan arvoonsa, sillä yksilökin voi toteuttaa itseään vain yhteisössä ja yhteiskunnassa ja tarvitsee siihen filosofisen näkökulman, työtoverini opastaa. Ammattiyhdistysliikkeen yksioikoisimmille toimijoille kirja tuottaa pettymyksen. Kirja ei anna ohjeita taloudelliseen edunvalvontaan. Se yksinkertaisesti pitää ihmisiä ensisijaisesti moraalisesti vastuullisina kansalaisina vaan ei pikku ekonomisteina. Hankalinta kirjassa on ettei se kerro yhtä totuutta eikä tarjoa helppoja ratkaisuja. Kirja ylistää etsimisen, ajattelun ja lukemisen hedelmällisyyttä. Samalla se kertoo vaikeuksista ja epävarmuudesta. Hitaus ja sinnikkyys on välttämätöntä, aito sitoutuminen tuo onnen. Kirjansa esittelyn lopuksi työtoverini lainaa Friedrich Nietzscheä: " Ja sitä, mitä olette tottuneet kutsumaan maailmaksi, teidän on ryhdyttävä luomaan: järkenne, mielikuvituksenne, tahtonne, rakkautenne on muututtava täksi maailmaksi" Tunnen itseni monessa suhteessa etuoikeutetuksi enkä vähiten siksi että minulla on tällaisia työtovereita. He auttavat minua, kun olen eksyksissä yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan vaikealla tiellä. Kirjan ajatukset pakottavat tarkistamaan omia puheita ja näkemään omat vastoinkäymiset laajemmasta ja syvemmästä näkökulmasta. Kirja auttaa oivaltamaan että kaikilla teoilla on merkityksensä, se auttaa jaksamaan. Kirjoittaja on yhteiskunnallisten aineitten opettaja Kiljavan opistolla Reilun kaupan kriteerit: Tuotteista maksetaan reilu korvaus tuottajalle Työntekiöiden työolosuhteet noudattavat ILO:n säännöksiä Tuotteiden teossa ei ole käytetty lapsityövoimaa Välikäsien määrä yritetään minimoida Luomumääräyksiä noudattavat tuottajat saavat lisäkorvauksen Tunnistat reilun kaupan kahvin tai teen alla olevasta merkistä