Leo Lindstedt & Aimo Juhola

Laajennetaan yhteenkuuluvuutta

Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofi on herättänyt kaikissa meissä piilevän, mutta turbomarkkinatalouden ja hyperkilpailun koteloittaman yhteisyyden tunteen ja solidaarisuuden. Monet ovat jopa pysähtyneet ajattelemaan, täytyykö meidän olla vahvoja ja varakkaita jotta pystyisimme auttamaan. Hädän keskellä tsunamin hävittämien alueiden tosiköyhät ihmiset ovat kuitenkin kokeneet olevansa kyllin vahvoja ja varakkaita ojentamaan käytännöllisen, auttavan kätensä tuhansille länsimaisille turisteille.

Niin tai näin - ennen näkemätön vyöry taloudellista ja inhimillistä solidaarisuutta on astunut päivänvaloon. Motiivit toki vaihtelevat, mutta niiden kirkasotsaisuutta ei pidä ainakaan nyt ruveta suurennuslasilla syynäämään. Päinvastoin - voisi miettiä miten yhteenkuuluvuuden tunne saisi lisäpotkua ja rakentuisi kattamaan muutkin maailman hätäalueet ja muodostuisi kestäväksi paikan maantieteellisestä asemasta tai ihmisistä riippumatta.

Esimerkiksi Sudanissa Darfurin alueella miljoonia ihmisiä on joutunut jättämään kotinsa sisäisten selkkausten takia. Pakolaisleireillä tuhannet ihmiset ovat kuolleet nälkään ja aliravitsemukseen. Kysymys tietenkin Sudanissakin on taistelusta luonnonvaroista eikä esimerkiksi ”barbaaristen, mustien ja valkoisia tyhmempien alkuasukkaitten heimosodista” kuten media joskus ennakkoluulojamme ruokkii.

Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa aids-tilanne on riistäytynyt pahasti käsistä. Lukemattomat kylät saattavat käytännössä kuihtua kartalta aidsin takia. Esimerkiksi Sambiassa ihmisen odotettavissa oleva elinikä laskee kaiken aikaa aids-kuolleisuuden johdosta. Lääkefirmojen tavoittelemat voitot erittäin kalliiden aids-lääkkeiden avulla nopeuttavat puolestaan tilanteen huonontumista.

Päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee aliravitsemukseen ja sen aiheuttamiin tartuntatauteihin. Samanaikaisesti me valitsemme kaupan hyllyltä Nestlén tuotteita, vaikka hyvin tiedämme Nestlén äidinmaitovastikkeiden surmanneen sitä käyttävistä lapsista 30 % ennen heidän ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Tekemistä on riittänyt ennen tsunamia ja sen jälkeen. Katastrofiapu on enemmän kuin paikallaan, mutta se ei saisi jäädä tapauskohtaiseksi ja eikä unohtaa vähemmän ”seksikkäitä” kohteita. Tsunaminkin tuhojen osalta Suomessa on huomio kiinnittynyt erityisesti Thaimaan tuhoihin ja niiden korjaamiseen. Inhimillinen hätä suhteessa kohdemaan omiin resursseihin auttaa on kuitenkin jos mahdollista vielä suurempi esimerkiksi Indonesian Acehin maakunnassa ja Sri Lankassa. Maailmanlaajuisen taloudellisen ja inhimillisen solidaarisuuden pitää varmistaa että kaveria ei jätetä erityisesti näillä alueilla.

Yksilötasolla esimerkiksi kummilapsen ottaminen on kestävää apua. Kummilapseen voi monessa tapauksessa pitää yhteyttä. Häntä voi parhaassa tapauksessa mennä tapaamaan tai peräti kutsua luokseen. Se tuo mielekkyyttä ja uutta elämänsisältöä auttajalle. Kotimaisen kehitysyhteistyöjärjestön Interpedian kautta kummilapsen ratkaisevaan auttamiseen elämässä eteenpäin riittää 20 euroa kuukaudessa.

Kilpailuun perustuvassa talousjärjestelmässä on hyvä muistaa, että voittajien eli taloudellisesti hyvinvoivien ja rikkaitten elintason nousu johtaa, kilpailun epätasaisista lähtökohdista johtuen, vääjäämättä kilpailussa hävinneiden kurjistumiseen. Tämä ilmiö on yhtä aikaa globaalia, kansallista kuin yrityskohtaistakin - keskiarvoluvut nousevat, mutta eriarvoisuuden kuilu kasvaa. Sen paremmin monet voittajat kuin häviäjätkään eivät voi hyvin.

Toivottavasti yhteenkuuluvuus laajenee Tsunamin aiheuttaman hävityksen aikaansaaman nosteen myötä myös siten, että välittäminen ei koske ainoastaan luonnonkatastrofien vaan ennen kaikkea ihmisten itsensä aiheuttamien konfliktien ja vääryyksien uhreja

Hyvinkään kehitysmaayhdistys

Leo Lindstedt Aimo Juhola