Hyvinkään kehitysmaayhdistys

Velkabumerangi

Usein me ajattelemme, että rikkaat teollisuusmaat - USA ja läntisen Euroopan maat Suomi mukaanluettuna - auttavat taloudellisesti ns. kolmatta maailmaa eli kehitysmaita. On puhuttu kehitysavusta, nyt myöhemmin kehitysyhteistyömäärärahoista.

Onhan OECD:n tilastojen mukaan kehitysmaihin on virrannut vuosien 1982-90 aikana resursseja 927 miljardin dollarin arvosta. Luku sisältää kahden- ja monenkeskisen avun, hyväntekeväisyysjärjestöjen lahjoitukset, kauppa- ja vientiluoto, suorat yksityiset investoinnit sekä pankkilainat. - Mutta.

Samana ajanjaksona kehitysmaat siirsivät pelkkinä velkasuorituksina- korot ja lyhennykset 1345 miljardia dollaria velkojamaihin. Korkojen osuus tästä summasta oli reilut 50% eli 702 miljardia dollaria. Toisin sanoen pelkkä rahavirta oli 418 miljardia rikkaiden maiden hyväksi. Todellisen kuvan saamiseksi tähän tulee lisätä vielä monia etelästä pohjoiseen kulkevia rahavirtoja kuten lisenssimaksuja, osinkoja, kotiutettuja voittoja ja alihintaisia raaka-aineita.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että sodan runtelema Eurooppa sai Yhdysvalloilta ns. Marshall-apuna 80 miljardia vuoden 1991 kurssin dollaria. Köyhät maat ovat siis vuosien 1982-90 aikana maksaneet rikkaille maille yksin velkasuorituksina kuusi Marshall-suunnitelmaa.

Huolimatta 1345 brutto- ja 418 miljardin nettovelkasuorituksesta kehitysmaat aloittivat 90-luvun 61% velkaisempina kuin ne olivat olleet 1982. Köyhimmistä köyhimmän eli Saharan eteläpuolisen Afrikan velkataakka oli kasvanut 113%.

YK:n tilastojen mukaan vuosikymmenemme alussa maailman rikkaimmissa maissa elävä viidennes saa kaikista käytössä olevista tuloista 82,7%, kun köyhimmän viidenneksen - siis reilun miljardin ihmisen - osuus tuloista on 1,4%. Tulot ovat siis rikkaimmassa maissa 59- kertaisia köyhimpään viidennekseen verrattuna. Luvut on laskettu kansallisista keskiarvoista.

Kun YK:n kehitysohjelma UNDP laski vastaavan suhteen ihmisten tulojen mukaan riippumatta heidän asuinpaikastaan, saatiin vastaavaksi suhdeluvuksi 150. YK:n tilastojen mukaan on totta sekin, että mustan miehen odotettavissa oleva elinikä on sama eli 46 vuotta niin Somaliassa kuin New Yorkin Harlemissa.

Mutta ei ole talouslehti Forbesin mukaan helppoa Yhdysvaltain rikkailla pysyä mukana elintasokilpailussa. - Beluga malossol- kaviaaripurkki oli vuoden 1993 aikana kallistunut 28% eli 1408 dollariin ja täysillä käyttöoikeuksilla varustetun, yksityiseen käyttöön tarkoitetun helikopterin hinta oli kohonnut kahdeksan prosenttia eli seitsemään miljoonaan dollariin.

* * *

Kehitysmaitten ihmiset haluavat myös elää, monet heistäkin haluavat rikastua, jopa äkkirikastua. Niinpä velkabumerangi tarkoittaakin sitä, että maksaakseen velkansa ja/tai tullakseen rikkaaksi hekin käyttävät keinoja, joiden seuraukset ovat ikäviä meille hyvinvointivaltioittenkin edustajille. Meidän vahvemman lain turvin asettamamme velkaehdot osuvat bumerangin tavoin omaan nilkkaamme.

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että mennään mukaan kilpailuun välittämättä toiminnan pitempiaikaisista seurauksista. Tuotetaan myytävää milloin milläkin tavalla.

Luonnonvarat otetaan käyttöön ympäristökysymyksistä piittaamatta. Jotta velkakulut pystyttäisiin hoitamaan, on tuohta revittävä ympäristöstä yhä kovemmalla kädellä. Tutkimukset osoittavat, että ympäristötuhojen määrä - erityisesti metsien osalta - on suoraan verrannollinen velkakurimukseen. On arvioitu, että pilaantunutta elinympäristöä syntyy nykyisellä kehitystrendillä niin paljon, että 40 vuodessa 300 miljoonaa ihmistä lähtee "ympäristöpakolaisiksi" - useimmiten he joutuvat tilanteeseen, missä elääkseen jatkavat ympäristön esim. sademetsien tuhoamista.

Tavaroita myydään milloin mahdollisimman kalliilla, milloin halvimmalla mahdollisella. Luodaan epävakautta markkinoille - öljykriisejä, halpatyövoimaa, lapsityövoimaa - niiden seurauksena hyvinvointivaltioidenkin rakenteet horjuvat, ne menettävät työpaikkoja, niitten sosiaaliturva murenee, kansalliset pankit joutuvat kriisiin.

Julkisen sektorin tuotanto ja tulokset yksityistetään, vain velkojen maksu jää veronmaksajille - se sosialisoidaan. Maailma on yhtiöitten ja pankkien omistuksessa - osingot kasvavat samaa vauhtia kuin kehitysmaitten köyhien ja meidän syrjäytyneitten velat ja köyhyys lisääntyvät.

Mutta elettävä on. Viimeiset, pakonsanelemat, epätoivoisetkin keinot otetaan käyttöön. Lähdetään liikkeelle - pakolaisiksi, siirtolaisiksi, kun omassa maassa elinehdot tyrehtyvät ja niiden länsipankkien korruptoima johto hallitsee lainarahoja ja pönkittää valtaansa aseostoilla, joita kehittyneitten maitten tuotantolaitokset syytävät. -

Huumekauppa on tuottoisaa - niillä rahoilla voi elää ja maksaa velkojakin. Huumekauppaa johdetaan kuin tuottavaa monikansallista yritystä, joskin se kiertää lakeja avoimesti. Kokaiiniketjun maat Bolivia, Peru ja Kolumbia ovat velkaantuneet lisää. Avoin talous on kuilun partaalla, pimeä rehottaa. Samalla asiantuntijat väittävät, että Kolumbia on senkin vähän mitä on velkojaan hoitanut, tehnyt sen huumekaupan avulla.

Myös sodat, joihin hyvinvointipohjoinen joutuu ottamaan osaa, ovat yhteydessä velkoihin. Ennen Persianlahden sotaa Kuwait vaati Irakilta takaisin 10-12 miljardin dollarin saataviaan. Yhdysvallat käytti velka-asetta saadakseen mm. Egyptin mukaan . Vuonna 1990 annettiin Egyptin aseostovelkoja anteeksi seitsemän miljardin dollarin arvosta. Sota, jonka aloittamisesta Suomikin oli päättämässä, liittyy velkaan. Luonnollisesti velkaa on otettu aina myös sotiin valmistautumista varten ja ainakin hävinnyt osapuoli joutuu velkakurimukseen selvitäkseen sodan seurauksista.

* * *

Mitä sitten voidaan tehdä tuhoisan kehityksen muuttamiseksi. Velkabumerangi- kirjan tekijä Susan George hahmottelee pitkin matkaa strategioita. Kirjan yhteenvedossa hän palaa yksittäisten ihmisten ja paikallisten toimijoitten mahdollisuuksiin, mistä seuraava siteeraus: "Ammattiliittoaktivistien ja muiden työläisten, viljelijöiden, itsenäisten kansalaisjärjestöjen ja solidaarisuusryhmien, "vihreiden", siirtolaisten ja heidän oikeuksiensa puolesta toimivien ihmisten, huumeista huolestuneiden vanhempien ja kuntien toimihenkilöiden samoin kuin veronmaksajien yleensä on kokoonnuttava, puhuttava, luotava strategioita ja ryhdyttävä yhteiseen toimintaan yhteistä vihollista vastaan".

Valmista ohjelmaa Susan George kumppaneineen ei halua meille antaa. Muutaman periaatteen hän kuitenkin tarjoaa:

demokraattisesti valittujen hallitusten ei tarvitse ottaa kantaakseen diktatoristen edeltäjiensä velkataakkoja
velat on välillisesti maksettu takaisin mm. alihintaisina raaka-aineina ja voitto-osinkoina
velkojen anteeksiantamista tai keventäviä velkatoimia ei saa käyttää verukkeena sille, että velallismaat eivät pääse täysimääräisesti osallisiksi maailmantalouden eduista
velkaa tulee käyttää ympäristön pelastamiseen ja ihmisten elinmahdollisuuksien parantamiseen.

Käytetyt lähteet:	Susan George: Velkabumerangi David Korten: Maailma yhtiöitten vallassa Juha Rekola: 0,28% itsekkyyden asteikolla

Leo Lindstedt

Reilun kaupan kriteerit:

Tuotteista maksetaan reilu korvaus tuottajalle
Työntekiöiden työolosuhteet noudattavat ILO:n säännöksiä
Tuotteiden teossa ei ole käytetty lapsityövoimaa
Välikäsien määrä yritetään minimoida
Luomumääräyksiä noudattavat tuottajat saavat lisäkorvauksen

Tunnistat reilun kaupan kahvin tai teen alla olevasta merkistä