Matti Marjamäki

Tuuria oltava näissä hommissa

Kehitysyhteistyön veteraani Aimo Juhola vaihtaisi vain pari hetkeä pois

– Kaikki, mitä on opittu, on opittu kantapään kautta, alivaltiosihteeri Pertti Majanen luonnehti Suomen virallista kehitysyhteistyötä sen 40-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä maanantaina.
Hyvinkääläinen Aimo Juhola, Majasen perhetuttu, on ollut mukana 25 vuotta ja on samaa mieltä.
– On hapuiltu tietä, mitä kulkea. Tyhmä voi olla, mutta tyhmäksi ei pidä jäädä.
Juhola on metsänhoitaja, joka kouluttautui alan kehitysyhteistyöasiantuntijaksi. Tie johti ensin keikoille Sambiaan ja Tansaniaan ja 1983 ensimmäiselle pitkälle pestille, kahdeksi vuodeksi Keniaan.
Kahden muun pestin ja lukemattomien lyhyempien matkojen jälkeen mies on nyt itsenäinen konsultti, kun edellisenä työnantajana ollut konsulttiyhtiö fuusioitiin alta.
Perhe on ollut mukana pitkillä pesteillä, paitsi viimeisellä, jolloin lapset olivat jo omillaan ja vaimo halusi välttää enemmät eläkkeenmenetykset jäämällä työhönsä Hyvinkään kaupungin hammaslääkärinä. Juhola ei vaihtaisi päivääkään pois, mutta on muutamia hetkiä, joille hän ei nyt enää kuusikymppisenä altistaisi etenkään perhettään. Niin kuin vaikkapa ammuskeluun koulumatkalla Manilassa tai perheajeluun Keniassa tientapaisella, jolla vesi ylettyi Land Roverin lattialle.
–Tuuria on oltava näissä hommissa. Mutta jos olisin vain kylmää harkintaa käyttänyt, olisin nyt piirimetsänhoitajana Kainuun piirimetsälautakunnassa.

Juholan ajoi maailmalle sama syy kuin luultavasti kaikki muutkin, hallittu seikkailunhalu. Maanviljelijän poika Hausjärven Haminankylässä katseli lentokoneita ja kiinnostui isommista asioista kuin kylällä olisi ollut tarjolla. Nyt omakotitalon olohuoneessa Hyvinkäällä vieras näkee vain afrikkalaista ja aasialaista taidetta ja käsitöitä, ynnä vaimon Helena Juholan maalauksia matkoilta. Taka-Hikiän suunnalta lähtenyt mies pääsi näkemään maailmanluokan vastineet suomalaiselle peräkylämyytille.
–Kulttuurien kohtaaminen on ollut kaikkien antoisinta. Toivottavasti se on ollut rikkaus myös niille, joiden kanssa on touhunnut. Näinhän sitä pitää uskoa. Kaikille itäiseen Afrikkaan lähteville Juhola suosittelee Henning Mankellin kirjaa Leopardin silmä. Ruotsalainen Mankell asui vuosia Afrikassa.
– Muualta tullut voi olla asiantuntija teknisessä mielessä, mutta ei kulttuurimielessä. Kulttuuri vaihteli työssäkin. Neljännesvuosisata sitten Suomi noudatti valistuneen itsekkyyden kehityspolitiikkaa, eli pyrki sen avulla hyödyttämään myös kotimaista elinkeinoelämää.
– Tansanian sahaprojektiin tilattiin autokin Suomesta. Nyt suunta on kohti suoraa tukea kumppanimaan budjettiin. Tämä politiikka siirtää vastuuta kehitysmaille aiempaa enemmän, ja se on Juholankin mielestä ainoa tie.
Avunantajien vetäytymistä se ei tarkoita. Vähäosaisten auttajille riittää töitä, kuten Juholalle Hyvinkään pienessä mutta sitkeässä kehitysmaayhdistyksessä.

Afrikka on köyhin maanosa vuosikymmenten kehitysavun jälkeenkin. Juhola arvioi, että maailmantalous etenee useimmille Afrikan maille liian nopeasti. Apu ei pysy kehityksen perässä.
Kehitystä jarruttavat myös siirtomaavallan jäljet, joita Juhola näkee esimerkiksi siinä, että virkatie on tärkein tie, itse asia ei niinkään.
– Sambiassa edellinen metsäinventointi oli brittivallan ajalta neljänkymmenen vuoden takaa, ja se oli yhä suurin auktoriteetti. Siirtomaavaltaa jatkavat markkinavoimat, jotka käyttävät kouluttamatonta työvoimaa hyväkseen. Siitä on ylitarjontaa. Juhola muistaa intialaisperäisen bisnesmiehen lausuman Keniassa.
–Jos näitä kouluttaa, ne vaatii lisää palkkaa. Bangladesh on maa, joka Juholan mielestä jokaisen pitäisi nähdä.
– Ensiksikin mikään esine ei ole käyttökelvoton, siitä syntyy aina jotain muuta. Toiseksi jokaisella maatilkulla kasvaa jotakin, ja ihan ilman tukiaisia.

***

Juholan keikat Kenia 1983–85. Ulkoministeriön asiantuntijana istutusmetsähankkeessa. ”Ainoa toive meillä oli, että ei asuttaisi ruohomajassa.”

Filippiinit 1991–96. Aasian kehityspankin metsäasiantuntija Manilassa. ”Uusi maailma verrattuna kahdenväliseen yhteistyöhön. Suomalaisesta lähetyssaarnaajamentaliteetista maiden ja kansojen perinteen ymmärtämiseen.” ”Suomalainen puolusti australialaisen eukalyptuksen asemaa istutuspuuna Laosissa.”

Sambia 2002–03. Konsulttiyhtiön töissä uudistamassa metsähallitusta vastaavan organisaation uudistamista. ”Autokuski kyseli, miksi Suomi on rikas. Vastasin aina, että kovan työn ansiosta. Luulen, ettei hän ymmärtänyt.”

***

Kehitysmaayhdistys alkaa tukea orpojen opiskelua Tansaniassa Hyvinkään kehitysmaayhdistys aikoo jatkaa hankkeitaan Tansanian Morogorossa. Edellinen, vammaisten nuorten päivätoimintakeskuksen tukeminen, päättyi viime vuoteen. Nyt yhdistys ottaa jatkaakseen äänekoskelaisen Kehyapu ystävät ry:n projektin, joka on tukenut orpojen ja vastaavassa asemassa olevan lasten ja nuorten koulunkäyntiä. Lapset saavat ruokaa, vaatteita, koulutarvikkeita, matkalippuja. Projektilla on myös asuntola ja peltoviljelmä, jolla rahoitetaan koulunkäyntiä. Yhteistyökumppani TAPO:lla (Tanzanian Anti-poverty Organization) on Morogorossa muutama palkattu työntekijä. Hankkeen äiti Äänekoskella on kirpputoria 15 vuotta pyörittänyt Toini Niskanen, 70, joka haluaa luopua ja toivoo työlle jatkajaa. Hyvinkään kehitysmaayhdistys aikoo hakea ulkoministeriön hanketukea ensi vuodesta eteenpäin kolmeksi vuodeksi, yhteensä ehkä 60 000 euroa. Siitä omavastuuosuus olisi 10–15 prosenttia rahana ja talkootyönä. Rahaa kertyy lähinnä kahvinmyynnistä hyvinkääläisten teatterityhmien näytännöissä. Ulkoministeriön tiedotustukea yhdistys sai hankkeeseen nimeltä Sydämensivistystä kehitysyhteistyöhön. Ideana on paikallinen toimintatutkimus, joka selvittäisi hyvinkääläisten mielipiteitä kehitysyhteistyöstä ja tarjoaisi heille mahdollisuuksia olla siinä mukana.