Tobinin vero edistää maailmanlaajuista tasa-arvoa Puhumme innostuneesti kasvusta. Tuotanto kasvaa, ostovoima kasvaa, kauppa kasvaa, erilaisten laitteiden määrä ja niiden tuoma ilo kasvaa. Samalla elämme riskisijoittajien, pörssikuplien, voittajien ja häviäjien maailmassa. Kansainvälinen kauppa on viime vuosina laajentunut valtavasti. Tästä todistavat ihanat elämäämme helpottavat laitteet, miljoonat mainokset toinen toistaan sävähdyttävimmistä elämyksistä ja viimeisiään vetelevät luonnonvarat. Maailmanlaajuisessa kaupassa pyöritellään uskomattomia rahasummia vuosittain. Yhdessä vuorokaudessa 8.000.000.000.000 markkaa vaihtaa omistajaa. Valuuttakeinottelussa liikkuu kolmessa päivässä yhtä paljon rahaa kuin koko maailmankaupassa vuodessa. Rikkaista tulee rikkaampia ja köyhistä käyttötavaraa. Markkinoiden riskit eivät koske vain riskinottajia, vaan myös muita maailman asukkaita - ja luontoa. Rahaa liikkuu kymmenkertainen määrä kuin mitä tarvittaisiin kaikkien ihmisten toimeentulon edellyttämän tuotannon ylläpitämiseen. - Pörssit voivat myös romahtaa. Yhdysvaltalainen taloustieteilijä James Tobin ehdotti jo 1970-luvulla, että kaikista valuuttatransaktioista perittäisiin pieni vero (alle 1%; uusimmissa suunnitelmissa puhutaan 0,1%:n verosta). Nykyään tätä ehdotusta kutsutaan Tobinin veroksi, ja monet kansalaisjärjestöt sekä poliittiset puolueet ovat asettuneet sen kannalle. Miksi? Tobinin vero tasapainottaisi valuuttamarkkinoita. Enää ei olisi niin kannattavaa spekuloida valuuttojen heilahduksilla, koska siitä joutuisi maksamaan veroa. Ylikansalliset yhtiöt eivät voisi valuuttakeinottelun avulla paeta veronmaksua. Valuuttakauppavero lisäisi yksittäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta ja loisi uuden mahdollisuuden maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Jo Tobinin alkuperäisessä ehdotuksessa oli mukana idea siitä, että verolla saadut rahat käytettäisiin humanitäärisiin tarkoituksiin kuten esim. kehitysmaiden velkataakan helpottamiseen. Rahojen käyttökohteista ja koko verojärjestelmän säännöistä päättäisi demokraattisesti valittu elin. Siinä olisivat edustettuina kaikki maailman demokraattiset valtiot. Siihen arvottaisiin lisäksi kansalaisjärjestöjen edustajia. Maiden edustajien äänet laskettaisiin maan asukkaiden määrän mukaisesti. Esim. pienellä maalla olisi yksi, keskikokoisella kaksi ja suurella maalla kolme ääntä. Jos jokaisella maalla olisi kullakin yksi ääni, olisi esimerkiksi Monacolla yhtä paljon valtaa kuin Kiinalla, tai jos äänten lukumäärä vastaisi suoraan maan väestöä olisi Kiinalla ja Intialla kohtuuttoman paljon sanavaltaa verrattuna esim. koko Saharaan tai Eurooppaan. Kansalaisjärjestöjen edustajat arvottaisiin, jotta mukaan saataisiin suoraan kansalaisten mielipiteitä, jotka eivät olisi epädemokraattisen valtion sanelemia. Näiden edustajien toimikausi ketäisi vain yhden vuoden. Maailmanlaajuisen verojärjestelmän rakentaminen on hankalaa. Heikki Patomäen kirjassa: “Tobinin veron toteutus“ käydään yksityiskohtaisesti läpi veron toteuttamisvaiheet. Patomäki vastaa myös taitavasti siihen kritiikkiin, jota Tobinin veroa kohtaan on esitetty. Perusidean mukaan Tobinin vero toteutetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa pitäisi saada 20% maailman valuuttatransaktioista verotuksen piiriin. Tämä tekisi veronkierron epämielekkääksi ja antaisi mahdollisuuden käyttää verorahat esim. kehitysapuun. Välttämätöntä ensimmäisen vaiheen toteutumiselle on EU:n mukaantulo. Tämän vuoksi Suomi on avainasemassa Tobinin veron käyttöön ottamisessa. Suomen hallitus käsittelee jo Tobinin veroa ja onkin tärkeätä, että tavalliset kansalaiset ottavat yhteyttä kansanedustajiin ja ennen kaikkea ulkoministeri Erkki Tuomiojaan ja ulkomaankauppaministeriin Kimmo Sasiin. Erkki Tuomioja suhtautuu erittäin positiivisesti Tobinin veroon ja on vienyt asiaa eteenpäin hallituksessa. Tobinin veron tarpeellisuuden huomaa parhaiten seuraamalla maita jotka puoltavat tai vastustavat veron toteuttamista. Selvimmin sitä tukevat länsimaiset hyvinvointivaltiot Kanada, Ranska ja Suomi. Lisäksi monet maat, jotka ovat kärsineet esim. Aasian talouskriisistä kannattavat Tobinin veroa. Ne haluavat ottaa veron käyttöön rauhoittamaan valuuttamarkkinoita, jotta niiden talous ei jälleen romahtaisi. Veron vastustajat sen sijaan ovat Yhdysvallat ja Iso-Britannia eli ne kaksi maata, joissa sijaitsee maailman suurimmat pörssikeskukset ja joissa suuret pörssiyhtiöt ovat saavuttaneet paljon valtaa. Jani Marjanen & Leo Lindstedt Reilun kaupan kriteerit: Tuotteista maksetaan reilu korvaus tuottajalle Työntekiöiden työolosuhteet noudattavat ILO:n säännöksiä Tuotteiden teossa ei ole käytetty lapsityövoimaa Välikäsien määrä yritetään minimoida Luomumääräyksiä noudattavat tuottajat saavat lisäkorvauksen Tunnistat reilun kaupan kahvin tai teen alla olevasta merkistä