 |
|
Talous, demokratia ja moraali
Joidenkin talousoppien mukaan nyt toimitaan kertakaikkiaan oikein. Siitä on todisteena
jatkuva taloudellisen varallisuuden kasvu. Koskaan ennen maailmassa
eikä ainakaan länsimaissa ole ollut käytettävissä näin paljon rahaa.
Kehityksen sanotaan olevan seurausta ns. uusliberalistisesta talousopista. Se
tarkoittaa ennen kaikkea kilpailun, rahamarkkinoiden ja pääomien vapauttamista
politiikan ja valtioiden sääntelystä. Sen seurauksena mm. 9.000.000.000.000
( yhdeksäntuhatta miljardia) markkaa vaihtaa omistajaa joka päivä.. Valtio,
mistä pääomia poistuu, joutuu auttamattomasti vaikeuksiin. Vihdoinkin siis
on onnistuttu luomaan sellainen talousoppi, joka omilla, sisäisillä mittareilla
arvioituna toimii erinomaisesti. Talousmiesten abstraktioita ja pääomapiirejä
tämä viehättää suuresti. He juhlivat voittoa ja väittävät jopa olevansa oikeassa.
Myös jotkut poliitikot, yhteiskuntatieteilijät ja filosofit ovat nousseet
puolustamaan talouden ekspansiota ja pääomaliikkeitten huikeata kasvua. Jopa osa
tavallisesta kansasta nyökyttelee tai on ymmällään. Vihdoinkin on koittanut
vapauden aika, poliitikot eivät enää pilaa sen enempää markkinoitten kuin
ihmistenkään valinnanvapautta. Heidän ajattelunsa mukaan ihminen on ennen
kaikkea vapaa ja vapaitten yksilöiden keskinäinen kilpailu on sekä ihmiseen sisään
rakennettu ominaisuus että muutenkin hyvä ja oikein.
Minun mielestäni tällaiset oppisuunnat ja järjestelmät ovat todellisuudelta
silmänsä sulkevia abstraktioita. Ne ovat puhtaita ideologioita, jotka
unohtavat vapauden ja vastuun viisaasta yhdistelmästä jälkimmäisen.
Sen paremmin hyve-, velvollisuus kuin seurausetiikastakaan ei voi löytää
pelkän vapauden hokemiselle perusteita.
* * *
Pääomien vapaus ja demokratia ovat ristiriitainen, mahdoton yhdistelmä..
Demokraattisesti valitut elimet - maiden ja kuntien hallitukset - eivät pysty
toteuttamaan kansalaisten tahtoa, kun ne joutuvat joka hetki pelkäämään, että
pääoma muuttaa muualle. Valtiot ja kunnat eivät globalisaation myötä ole
lakanneet olemasta, kuten hurjimmat uusliberalistit kuvittelevat.
Yhdysvaltojen tunnetuimman yhteiskuntakriitikon Noam Chomskyn mukaan vapaa
markkinaideologia on ennen kaikkea luokkataistelun ase, jota pääomapiirit
käyttävät köyhiä vastaan niin teollisuusmaitten sisällä kuin maailmanlaajuisestiki
n. Valtioitten tehtäväksi globaalissa, oligopolisessa kasinotaloudessa jää
enemmän ja enemmän rikkaiden ja suuryhtiöitten palveleminen. Niiden
mahdolliset tappiot korvataan veronmaksajien rahoilla kuten esimerkiksi pankkituella.
Seattlessa Maailman Kauppajärjestö WTO yritti lyödä lopullisen niitin rahan
ja pääoman poliittiselle kontrollill. WTO:ssa yritettiin sopia kansainvälisten
investointien ehdoista tavalla, joka olisi vienyt valtioiden hallituksilta
loputkin keinot suojella omien kansalaistensa ja veronmaksajiensa taloudellista
toimeentuloa. Tämän ns. MAI-sopimuksen kaatoivat kuitenkin kansalaisjärjestöt
ihmisoikeusliikkeistä ammattiyhdistysliikkeeseen. Myös suomalaisia oli
mukana mielenosoituksissa, mutta siitä lehdet ovat vähemmän kirjoitelleet.
Niin pääomien kuin kaiken muunkin vapauden yksioikoisessa huumassa on tähän
päivään saakka vastustettu valuuttatransaktioveroa, mikä tunnetaan ehdottajansa
talousnobelisti James Tobinin mukaan ns. Tobinin verona. Lyhyen aikavälin
valuuttamuutoksilla keinottelemalla saadusta voitosta maksettaisiin
korkeintaan yhden prosentin vero, jonka tuotolla esim. kansainväliset järjestöt
YK:n avulla pystyisivät ratkaisemaan kehitysmaiden köyhyydestä johtuvat
terveys- yms. ongelmat. Tällainen minimaalinen vapaaseen pääomanmuodostukseen
kohdistuva yhteiskunnallinen säätely on kuitenkin liikaa vastuuttomaan vapauteen
hurahtaneille, moraalista itsensä puhdistaneille talousrationaalisille
valioyksilöille.
Poliittinen sitoutumattomuus tai toimimattomuus merkitsee käytännössä
vallitsevan talousjärjestelmän ja vallankäytön hyväksymistä. Rahaa saa siis
kerätä omiin taskuihinsa vapauden nimissä miten paljon tahansa. Mikään
yhteiskunta tai valtio ei saa puuttua siihen, että sen kansalaisilta tämän
yksityisen rahan keruun seurauksena hupenevat teollisuusmaissa niin työpaikat
kuin yhteiskunnallinen turvallisuuskin. Vapauden valtakunnan ideologian mukaan
on ihan oikein, kun tänä päivänä maailman kolmen rikkaimman ihmisen omaisuus on enemmän kuin
vähiten kehittyneissä maissa asuvien 600.000.000 (kuudensadan miljoonan)
ihmisen eli reilusti enemmän kuin EU-maissa asuvien yhteenlaskettu
bruttokansantuote.
Valinnan vapauteen yksisilmäisesti uskovien ajatusmaailmassa nuo 600.000.000
ihmistä ovat valinneet väärin kuten yleensäkin keskiverto afrikkalaiset,
jotka kuluttavat nyt 20 % vähemmän kuin neljännesvuosisata sitten. Ehkäpä
kuitenkin ne etupäässä länsimaissa asuvat ylipainoiset - kulutustasosta
puhumattakaan - joita on maailmassa yhtä paljon kuin aliravittuja, ovat
puolestaan käyttäneet valinnan vapauttaan oikein.
Yhdyn täydellisesti arkkipiispa Jukka Paarman näkemykseen, kun hän mitenkään
kristinuskoon viittaamatta sanoi, että moraalisesti kestävä talousjärjestelmä
vaatii rajoja. - Oman edun rajaton ajaminen on sovittamottamassa ristiriidassa
yhteisen hyvän ja yhteiskunnan moraalisen selkärangan, yhteisvastuun kanssa.
Leo Lindstedt
|
|
Reilun kaupan kriteerit:
- Tuotteista maksetaan reilu korvaus tuottajalle
- Työntekiöiden työolosuhteet noudattavat ILO:n säännöksiä
- Tuotteiden teossa ei ole käytetty lapsityövoimaa
- Välikäsien määrä yritetään minimoida
- Luomumääräyksiä noudattavat tuottajat saavat lisäkorvauksen
Tunnistat reilun kaupan kahvin tai teen alla olevasta merkistä
|
|
