Leo Lindstedt

Onko Kerala Intian lupaava häirikkö?

Näin voisi kysyä ainakin pohjoismaista hyvinvointivaltiota ihanteena pitävä suomalainen.

Osallistuin noin kuukausi sitten kirjailija-toimittaja-luennoitsija Mikko Zengerin opastuksella opinto- ja riskimatkaan (lue: ei valmiiseen turistimatkaan) tuohon Intian lounais-rannikolla sijaitsevaan kookospähkinämaahan. Sitä Kerala tarkoittaa suomen kielellä.

Matkanjohtaja Mikko Zenger siirtää sydämensivistystään ystävänsä Ali lapsenlapselle Keralassa

Intiassa Nehru-yliopistossa opiskelleenkin ja mm. Keralassa useita kertoja vierailleen Mikko Zengerin opastus Intiasta alkaa suvereenisti. Kaikki mitä on sanottu Intiasta on yhtä totta kuin sanottujen totuuksien vastakohdat: intialaiset eivät syö lehmänlihaa – väärin, intialaiset eivät juo viinaa - väärin, Intiasta saa elämyksiä ilmaiseksi – väärin.

Isoja kysymysmerkkejä

Mutta ei siinä kaikki. Paljon vakavammin voi kysyä onko Intia maailman suurin demokratia. Siis Intia missä sukupuolinen rodunjalostus, tyttöjen ja naisten syrjintä kohdusta hautaan on arjen todellisuutta ja missä tuloerot ovat kasvaneet niin että Intia pääsee siinäkin maailmantilastossa jo viiden ”parhaan” joukkoon. Ja missä kastilaitos on olevinaan kielletty, mutta missä kastista pääteltävä elämän ennakoitavuus henkilökohtaisella tasolla nousee. Tai missä avioliitto on kauppatavaraa ja avioliittomarkkinat ovat maailman suurin business?

Vai onko Intia henkisyyden supervalta? Siis tuo maa missä äiti Amma - suomalaistenkin vallankäyttäjien halaaja - on antanut nostaa itsensä palvotun jumalan asemaan. Vai onko tuo ydinaseilla ylpeilevä suurvalta, Yhdysvaltojen ja aikoinaan Neuvostoliiton, nyt Venäjänkin välillä tasapainoileva, kapinoita ja sisällissotia militaristisesti tukahduttava valtio Mahatma Gandhin oppien mukainen pasifismin tyyssija.

Jos sietää mahdollisten mielikuviensa kyseenalaistamista – ovat ne sitten viattoman köyhyyden, vaatimattomuuden ja uskontojen kauniin sulatusuunin värittämiä tai rajun talouskasvun ja Nokiankin ryydittämän IT-ja teknologiahuuman Super-Intian värittämiä – kannattaa lähteä kokeneen asiantuntijan opastuksella ehkä hieman uskaliaalle opintomatkalle Intiaan.

Kun jokin kauhistuttaa, ällistyttää tai sitten ihastuttaa, avaa Mikko Zenger sille paikalliseen monisäikeiseen kulttuurin ainakin jollakin tavalla perustuvan, ymmärrystä valottavan selityksen.

Mainittakoonkin, että IT-sektori tuottaa noin 2,5 prosenttia Intian bruttokansantuotteesta ja alle miljoona eli alle yksi promille intialaisista työskentelee alalla. Ja minne samanaikaisesti suurkaupunkien slummien kymmenet miljoonat ihmiset piilotetaan tilastoissa ja peräti elämässä?

* * *

Kastien hullujenhuoneesta Jumalan omaksi maaksi

Mutta palatkaamme Keralaan. Peruskysymys kuuluu, kumpi on normaali tai epänormaali, Intia vai Kerala. Joutavuuksien Jumalan – kannattaa lukea ennen Intian tai Keralan matkaa – kirjoittaja Arundhati Roy sanoo Keralan olevan kokonaan toiselta vuosisadalta. Siis miltä?

Keralan pinta-ala on reilu prosentti koko Intian pinta-alasta ja väestö vajaa kolme prosenttia koko Intian väestöstä. Se merkitsee huimaavaa, noin 750 ihmisen asukastiheyttä nelikilometrillä.

Vielä 90 vuotta sitten Keralaa kutsuttiin ”kastien hullujenhuoneeksi”. Räikeä taloudellinen eriarvoisuus, uskontojen välinen vihanpito ja naisten syrjintä kukoistivat. Kuitenkin eräät valistuneet hallitsijat ja myös kristilliset lähetyssaarnaajat alkoivat satsata koulutukseen. Toisaalta Keralassa voi nähdä sirppejä ja vasaroita kirkkojen seinissä sen jäljiltä, kun Lenin-setä saapui Keralan viidakkoon. Kommunistien lukusalit Che Guevara-kuvineen reunustavat tänäkin päivänä kaupunkien katuja.

Kommunistien lukusalissa Kochinissa riitti kävijöitä aamusta iltaan

Nyt keralalaiset kutsuvat valtiotaan Jumalan omaksi maaksi. Ei edes 400.000 kappaleen päivittäislevikin Patriootin, kommunistien lehden toimittaja pane pahakseen tuota nimitystä.

Epäpyhä, löyhä allianssi, 60 prosenttia hinduja, 20 prosenttia kristittyjä ja saman verran muslimeja, vallassa vuoroin kommunistit, vuoroin muut valtapuolueet, maareformi, sosiaalipaketti, koulutukseen ja naisten aseman johdonmukainen parantaminen alkaa purra. Keralan ihmeeksi voidaankin väittää, että hyvinvointi ja tasa-arvo tuottavat talouskasvua, eikä vain toisin päin.

Elämänlaadulla mitattuna Kerala on Intian ykkösvaltio 19:ssa 21:stä elämänlaadun alueesta. Kun koko Intiassa tuhatta miestä kohti naisia on sukupuolisen rodunjalostuksen seurauksena 933, vastaava luku Keralassa on 1058. Lukutaitoisia Keralassa on 91, Biharissa 48 prosenttia. Keralan kaupunkien kaduilla ja murtovesien kouluilla lapset eivät huudakaan money, money, vaan pen, pen, pen. WC:t kuuluvat Keralassa 67, Orissassa 3 prosenttiin talouksista.

Haasteitakin riittää. Kuinka Kerala pärjää avoimessa, globalisoituvassa talouskilpailussa? Kestääkö se kapitalismin kovimmat lainalaisuudet? Kuka enää poimisi kookospähkinät puista? Mitä seuraa pidemmän päälle rajojen avautumisesta? Miehet lentävät töihin öljymaihin Arabian meren toiselle puolen ja lähettävät rahaa kotiin postilaatikkoihin. Kulutuksen äkkinäinen kasvu luo myös katteettomia odotuksia – ja pettymyksiä. Kerala johtaakin melkein kuin Suomi Euroopassa Intian itsemurhatilastoja.

Mikä onkaan normaalia?

Mitä samaa – tai eroa - on kun Intiassa puhutaan kastittomuudesta ja me puhumme säädyttömyydestä? Onko korruptio Intian systeemin vakavin uhka vai onko korruptio itse systeemi. Mitä tulee ajatella, kun Kochinin satama-alueella Seram-niminen laiva laskee mustanpuhuvaa, jäteöljyltä näyttävää nestettä toistuvasti mereen. Ja paikallinen asiantuntija sanoo, ettei näin tulisi tehdä niin lähellä satamaa vaan avomerellä.

Tällaista ei saisi tehdä lähellä satamaa vaan avomerellä, kommentoi paikallinen asiantuntija Kochinissa

Tai kun sosialistikansanedustajan perustaman kookososuuskunnan hymyilevät köydentekijänaiset ansaitsevat 30 rupia eli noin 60 senttiä päivässä. Ja voiko olla ihastumatta kathakakaliin, tuohon tanssin, draaman ja musiikin filosofiseen harmoniaan, mihin naistakin esittävät miehet maskeeravat ja pukeutuvat toista tuntia.

Perinteisessä Kathakalissa tämänkin naisen takana on oikeasti mies

Lähde ottamaan selvää. Älä kuitenkaan tyydy Goan tai Kovalam Beachin turistikeskuksiin Intia-pikatietokurssin käyneen matkaoppaan johdolla. Silloin pahimmassa tapauksessa vahvistat omia, kenties stereotyyppisiä mielikuviasi. Lähde matkalle, minkä tuloksena et sano enää mitään yksipuolista totuutta Keralasta saatikka Intiasta. Voit korkeintaan välittää omia ristiriitaisia ja osin avuttomia tuntemuksiasi ja höystää niitä tilastoilla.

Kirjoittaja on Hyvinkään kehitysmaayhdistyksen sihteeri. Näkökulma perustuu kirjoittajan omiin matkakokemuksiin 25.1. – 13.2.2008 Keralassa ja Tamil Nadussa sekä Mikko Zengerin kirjoituksiin