Leo
Lindstedt
Opi perusasiat
- mitä päiväunet maksavat
Pitkäaikainen unelmani täyttyy. Tuo mies kävelee
minua vastaan tutulla, punahiekkaisella kylänraitilla. Hän
heiluttaa kättään jo kaukaa. Taidan erottua selvästi
muista kulkijoista. Tämä on sittenkin totta, tunnumme
ajattelevan kumpikin. Tervetuliaisoluen ääressä
tunnustamme kumpikin aika ajoin epäilleemme, tapaammeko enää
koskaan. Hän on ottanut nuoren vaimonsa Marthan mukaansa,
koska hän tiesi odottaa minua ja minun naistani – Marjaa.
* * *
Tuo mies on Blasi F. Mkenda, kahdeksan vuoden takainen ystäväni
ja kirjeenvaihtotoverini, 34-vuotias Paramount Bar and Guest Housen
isäntä Tansanian Morogoron Kilakalan kylästä,
Uluguru-vuorten juurella – paramount – kuten nimi
sanoo. Pian keskustelumme kääntyy kirjeissämmekin
käsiteltyihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Mkenda nimeää
aidsin Tansanian yhteiskunnan vakavimmaksi ongelmaksi. Kysyn häneltä
hänen vaatimattoman mutta viehättävän Guest
Housensa pihalla, miksi aidsista on tullut juuri Tansaniassa niin
vakava ongelma. Musta ystäväni katsoo minua suoraan
silmiin. – Köyhyys, hän sanoo. – Ja se on
taustana monille muillekin ongelmille Tansaniassa, hän jatkaa
ja lähtee myymään ruokaöljytilkkasta kahdelle
pikkutytölle tyhjään kokispulloon.
Mutta. Viime vuosina Tansania on käyttänyt ulkomaanvelkojensa
korkoihin ja lyhennyksiin yhdeksän kertaa niin paljon rahaa
kuin perusterveydenhuoltoon – mm. aidsin torjuntaan - ja
neljä kertaa niin paljon rahaa kuin peruskoulutukseen. Kuulostaa
tutulta. Ovatkohan Lipponen ja Niinistö käyneet neuvomassa
presidentti Benjamin Mkapaa?
Odotettavissa oleva elinikä Tansaniassa vuosina 1970-75
oli 46,5 vuotta. Aidsista huolimatta vastaava luku vuosina 1995-2000
oli 51,1 vuotta. Hiv-esiintyvyys oli korkeimmillaan vuonna 1987.
Silloin lähes joka neljännellä oli hiv. Kuusi vuotta
myöhemmin hiv-prosentti oli 18, 3 ja vuonna 1996 enää
12,5. Vuoden 2001 tilastojen mukaan hiv-positiivisten 15-49-vuotiaitten
aikuisten prosentuaalinen osuus olisi hieman alle kahdeksan (8)
prosenttia. Laskevasta suunnasta osa selittyy aidsiin kuolleitten
poistumisella laskuista.
Tansanian hallitus onkin toivonut että kehitysyhteistyön
yksi ydinalue olisi hiv-tilanteen paraneminen. Se voisi merkitä
velkojen vapauttamista ja budjettivarojen siirtämistä
perusterveydenhuoltoon.
* * *
Lasken mielessäni omia rahojamme. Vyölaukkuuni sullotuilla
shilligeillä eläisimme mukavasti kuukauden Mkendan Guest
Housessa. Syödä voisimme milloin missäkin keskitason
ravintolassa. Jos laskisin matkatavaroittemme muihin kätköihin
piilotetut rahamme mukaan, eläisimme Morogorossa siedettävästi
vähintään puoli vuotta.
Kuitenkaan en malta olla kysymättä, olisiko seksin
tabuluonteella ja uskontojohtajien kondomivastaisilla saarnoilla
jotain tekemistä aidsin kanssa. Ystäväni myöntää
auliisti, mutta kuvaa sen jälkeen kirkkaasti tabujen, kolonialismin,
köyhyyden ja uskontojen välisen kytkennän. –
Marja kuvaa kaatosateen äkisti muokkaamaa kylän raittia
ja uhkeita Uluguru-vuoria upouudella videokamerallaan. Mkenda
kysyy mitä olemme maksaneet kamerasta. Vastauksen saatuaan
hän hymähtää, että sillä rahalla
hän rakentaisi jo pienen talon.
* * *
Saman päivän illaksi Mkenda on kutsunut meidät
kotiinsa illalliselle. Suljettuaan Guest Housensa yhteydessä
toimivan kioskin Mkenda ohjaa meidät pimeitten, sateen liukastamien
ja kuoppaisten polkujen kautta keskeneräiseltä näyttävään
taloonsa, keskelle perhettään, pieneen, niin kodikkaaseen
olohuoneeseen.
Mkendan kahdeksanvuotias tytär Queen Lucy on Mkendan ylpeys
ja huolenaihe. Queen on myös minun epävirallinen kummilapseni
ja minä hänelle White Babu – valkoinen pappa.
Mkenda kertoo pitkään ja perusteellisesti Queenin koulumenestyksestä.
Sen suhteen isä on todella kunnianhimoinen. Vain reilu viisi
prosenttia peruskoulun päättäneistä pääsee
jatkamaan lukioon eli secondary schooliin ja Queen on parantanut
sijoitustaan hyvin lähelle tuota rajaa. Ratkaiseva käänne
parempaan koulumenestyksessä tapahtui, kun Mkendan perhe
noin vuosi sitten sai asuntoonsa sähköt. - Nyt Queen
voi lukea pitkinä, pimeinä iltoina koulukirjoja ja tehdä
tehtäviä, ylpeä isä kertoo. Meille hän
oli ehdottanut, että toisimme Queenille ja hänen nelivuotiaalle
pikkuveljelleen Sundaylle älynystyröitä kutkuttavan
pelin. Ilmeestä päätellen onnistuimme täyttämään
tämän toiveen.
Illan mittaan innostun kysymään Mkendalta – hänen
kaunis vaimonsa ei puhu englantia enkä minä suahilia
– lähtisikö hän joskus Suomeen. - Mkenda
on herrasmies ja älykäs sellainen. Terävin sanakääntein
hän kuvaa, miten upeata ja tärkeätäkin se
voisi olla. Painokkaasti hän kuitenkin perustelee muutaman
taloudellisen esimerkin avulla moisen pelkäksi päiväuneksi.
– Ehkäpä joskus sitten Queen Lucy tai Sunday,
hän sanoo yhtä aikaa surullisesti ja kohteliaan toiveikkaasti.
Käsittämättömän herkulliselta maistuvan
illallisen jälkeen Blasi ja Martha saattavat meidät
takaisin Guest Houseen. Kädet tarttuvat pimeydessä toisiinsa,
jottemme kaatuisi. Läheisyys, ystävyys on kouriin tuntuvaa.
Lala salama – hyvää yötä, uskallan sanoa.
Perillä vettä ei tule suihkusta, koirat haukkuvat lasittoman
ikkunan takana, patja on kuhmurainen. Vaan en minä olisi
kuitenkaan nukkunut. Teen itselleni yömyssyn konyagista ja
passionhedelmistä Sinä yönä minä kirjoitan
pisimmät mietteet matkapäiväkirjaamme – silmät
kostuneina, pala kurkussa.
Miksi minä en kutsuisi ystäviäni Suomeen, kyllä
ne rahat jostain kehitetään, ajattelen salaa. En kerro
ajatustani edes Marjalle – ainakaan vielä.
Kirjoittaja on Hyvinkään kehitysmaayhdistyksen puheenjohtaja.
Hän vieraili vuoden vaihteessa kolmannen kerran Morogorossa
ja Kilakalan kylässä.
Kuvatekstit:
Heidän oikeat nimensä ovat Lucy ja Ferdidand. Queen
ja Sunday ovat kauniitten lasten hellittelynimiä.
Blasi F. Mkenda ja tekstin kirjoittaja ovat harrastaneet kirjeenvaihtoa
ja kahdeksan vuotta
