Tobinin verosta Suomen eettinen brandi Helsingin Sanomat on käsitellyt globalisaatiota, markkinataloutta, kansainvälistä finanssitaloutta, Attacia ja ns. Tobinin veroa monelta kantilta. Hyvä näin. Globaalin talouden liikkeet koskevat eittämättä niin kaikkia ihmisiä kuin ympäristöäkin. Puheenvuoroja ovat käyttäneet ainakin valtiovallan, yritysmaailman, korkeakoulujen, kuluttajaliikkeen kuin perinteisempienkin kansalaisjärjestöjen edustajat. Ammattiyhdistysliike on lähinnä seurannut sivusta keskustelua. Hiljaiselon voisi ajatella liittyvän ay-liikkeen vallitsevaan käsitykseen edunvalvontatehtävästään. Edunvalvonta-käsite johtaa helposti ristiriitaisuuksiin ja suhtautumisvaikeuksiin. On ilmeistä, että globaali taylorismi voisi merkitä hyväpalkkaisia töitä teknologian kärkiosaajille, mutta samalla vapaat pääomat kilpailuttavat työntekijöitä työehdoista ja valtioita verotuksesta. Björn Wahlroos antoi puheenvuorollaan (HS 18.4.) uusliberalismille tai pääomien rajattomalle vapaudelle kasvot. Pääosa keskustelijoista on kritisoinut Wahlroosin näkemyksiä eri näkökulmista. Niihin sisältyy myös vahvoja eettisiä pohdintoja. Juha Siltalan puheenvuoro (HS 28.4.) muistutti oivallisesti myös historiallisen aikaperspektiivin tärkeydestä. Keskustelun konkreettisin kohdetta - keinottelutalouden verotusta eli ns. Tobinin veroa ovat perinteisesti sekä sen puolustajat että vastustajat lähtökohtaisesti olettaneet toteutettavan koko maailman mittakaavassa. Vastustajien on helppoa pitää tästä näkökulmasta veroa epärealistisena, koska tuskin sitä pystyttäisiin samanaikaisesti ottamaan käyttöön kaikkialla. Nokian eettisenä tulevaisuusguruna ansioitunut filosofian tohtori Ilkka Tuomi on Tekniikka & Talous- lehdessä (12.4) esittänyt näkökulman, missä etiikka ja talous yhtyvät. Samoin kuin yrityskonsultti Lennart Koskinen kirjassaan "Kannattaako etiikka?" vastaa kysymykseensä myönteisesti, Tuomikin rakentaa sillan eettisen toiminnan ja taloudellisen kannattavuuden välille. Tuomi pitää sellaista ajatusta, että yksipuolisesti valuuttaverotusta perivästä maasta automaattisesti rahat syöksyivät ulos, harhaanjohtavana. Vain spekulantteja kiinnostavat promillen erot verotuksessa ja sitä paitsi Suomessa tulli kantoi vuonna 1999 valtion kokonaisverotuloista kolmanneksen, Tuomi päättelee. Mikään ei myöskään estä korvamerkitsemästä Tobinin verolla kerättyä rahaa kansainvälisen kehityksen tukemiseen. Suomi voisi toimia kansainvälisen talouden kokeilulaboratoriona ja osoittaa Tobinin veron toimivan yksipuolisesti. Tobinin veron käyttöönotto olisi merkki vastuullisesta toiminnasta, suorastaan eettinen brandi, jonka avulla niin suomalaiset yritykset kuin järjestötkin voivat tehdä kauppaa maailmalla ja avata ovia kehitysmaissa. Etiikka kannattaa taloudellisesti. Etiikka on tulossa. Ehkä yksi etiikan perusnormeista voidaan muotoilla näin: Tehkööt muut miten tahansa, olkoot maailma ja yhteiskunta kuinka epäoikeudenmukaisia tahansa, minun on tehtävä parhaani oikean ja hyvän eteen. Tobinin veron suhteen minun kohdalle voidaan kirjoittaa Suomi. Leo Lindstedt Reilun kaupan kriteerit: Tuotteista maksetaan reilu korvaus tuottajalle Työntekiöiden työolosuhteet noudattavat ILO:n säännöksiä Tuotteiden teossa ei ole käytetty lapsityövoimaa Välikäsien määrä yritetään minimoida Luomumääräyksiä noudattavat tuottajat saavat lisäkorvauksen Tunnistat reilun kaupan kahvin tai teen alla olevasta merkistä