Kivuliaat supistukset olivat alkaneet jo aamupäivällä, mutta harmittavan harvakseltaan; 15 minuutin välein. Doulani oli saapunut hyvissä ajoin seurakseni. Odottelin miestä kotiin iltaseitsemältä, kun ukkosmyrsky jyrisi ylitsemme. Salamat iskivät maahan asti aivan talon takana ja kaatosade piiskasi puutarhan kukat lakoon. Toimiikohan junaradan puomi, hätäilen. Eihän soratie tulvi tai sorru? Lähistöltä kuului paloauton sireeni. Seisoin sateessa rukoilemassa, kun mies loputa ajoi pihaan. Miesparka luuli synnytyksen saaneen hälyttävän käänteen, kun vaimo hyökkäsi autoon sekopäisenä huohottaen ja likomärkänä!

Taivas selkenee. Nurmikko höyryää vielä, kun kätilö saapuu iltateelle. Hän hieroo jalkapohjiani, mutta ei lupaa jäädä. Supistukset tulevat vielä liian harvakseltaan. Sanon kostoksi koettavani järjestää synnytysaikani keskelle kätilön makeinta unta!! Kätilö naureskelee ja halaa hyvästit.

Puolenyön aikoihin katselemme televisiosta jalkapalloa, mutta en pysty keskittymään. Doula ja mies komentavat minut kylpyyn rauhoittumaan. Loikoillessani vedessä kuulen pelin selostajan äänen: "Toista puoliaikaa on nyt pelattu 23 minuuttia..." Hetkinen! Astuin ammeeseen erän alkaessa ja nyt huohotan jo neljättä supistusta. Tämähän edistyy! Nousen kylvystä ja kävelen ympäriinsä. Supistukset ottavat lujille, onneksi minulla on kaksi tukijaa, joiden kaulassa voin riippua vuorotellen.

Yritämme kuitenkin vielä levätä. Rakennan peitoista säkkituolimaisen viritelmän sänkyyn ja koetan nukkua kontillani nojaillen viiden minuutin torkkuja. Mies nukkuu vieressäni koiranunta, ja kuulee hengityksestäni, milloin on aika painaa selkääni suurella, lämpimällä kämmenellään.

Lopulta on noustava ylös. Haluan kuumaan saunaan ja kuumaa kahvia heti paikalla! Mies nousee palvelemaan minua, ja samalla soitamme kätilölle. Kello kolmelta, kuten uhkasin! Doula ja minä saunomme aamun valjetessa, kun mies täyttää allasta. Doula ja mies kantavat kattiloilla lisälämpöä veteen pitkin yötä. Kuuntelen levyltä keskiaikaisia kirkkolauluja, puhtaita yksiäänisiä säveliä. Kätilön tultua juomme kahvia, vitsailemme ja vakavoidumme supistusten rytmissä. Kuinka taitavia ja herkkiä tukijani ovatkaan, kaikki käy kuin alkuvoimaisen kuviotanssin askeleet!

Astun vesialtaaseen. Minä, vesisynnytyksen monivuotinen maallikkosaarnaaja ällistyn sanattomaksi. Vesi voi todella lievittää kipua kuin onnistunein puudutus! Supistuksen alkaessa painun veden alle, ja hengitän snorkkelin avulla. Kerran tätä kokeiltuani en enää luovu snorkkelista. "Tämä on taivas", toistelen aina pinnalle noustuani. Kätilö, doula ja mies istuskelevat altaan äärellä ja juttelevat hiljaa. Välillä mies silittelee hiuksiani ja antaa perhosenkevyitä suukkoja.

Vähitellen kuulen snorkkelin putkessa hengitykseni lisäksi huudahduksiani. Tunnen vauvan yhä alempana, ja supistuksen loppuhuippu selvästi työnnättäisi. Lähätän kuitenkin nopeaa pintahengitystä, annan kohdun tehdä töitä mahdollisimman pitkään. Lopulta on luovuttava snorkkelista, enhän sentään voi synnyttää uppeluksissa. Tunnen suurta sankaruutta ojentaessani putken laidan yli, mutta kukaan ei älyä hurrata ja lyödä rumpua. Tärisyttää ja jännittää. Mies ojentaa minulle "homeopaattisen" pienen viskiannoksen. Kastan kieleni ja nuuskin aromikasta tuoksua. Sitten nousen kyykkyyn ja keskityn kohtaamaan kauhean kivun. Tällä kertaa ponnistusvaihe tulee kuitenkin lempeästi. Tähän ehdin mukaan! Vaikka supistus tahtoisi viedä minua jo aktiiviseen lihastyöhön, hyräilen, murisen ja  hengitän työntämisen tarpeen "ohi" kerran toisensa jälkeen. Kätilö on kärsivällinen ja hiljaa, vaikka tietääkin, että alkaa olla jo aika ponnistaa.