Laivan kannelta, jossa tätä kirjoitan, avautuu avara saaristolaismaisema maailman kauneimpaan saaristoon Ahvenanmerellä. Nyt en kuitenkaan kirjoita saaristosta, vaan mukavasta Härkätien pyöräilystä 28.7 - 1.8.2005, joka oli Helsingin Ladun ja Helsingin Polkupyöräilijöiden yhdessä järjestämä tapahtuma.
Reipas kahdeksan hengen joukko lähti matkaan torstaiaamuna Helsingistä Maunulan majalta. Minä liityin joukkoon Espoossa Bembölen kahvituvalla. Ensimmäisen päivän reitti kulki pitkin Kuninkaantietä Inkoon Fagervikin ja Karjaan kautta Pohjan kunnassa olevaan Kisakeskukseen. Matka taittui vähän hitaammin kuin oli alun perin suunniteltu, vaikka eihän meillä tietenkään mitään varsinaista aikataulua ollut. Reitti oli aika mäkinen ja varsinkin pitkät ylämäet Karjaan ja Kisakeskuksen välillä meinasivat hyydyttää kokeneemmatkin pyöräilijät, mutta perille kuitenkin päästiin yhteistuumin. Kisakeskuksen keittiöväki venytti ystävällisesti ruokalan aukioloa, jotta nälkäiset matkalaiset saatiin ravittua. Illalla oli rentouttavaa saunoa rantasaunassa ja pulahtaa uimaan. Illalla joukkoon liittyi vielä yksi polkija, joka oli päässyt matkaan vähän myöhemmin ja tullut omia reittejään.
Perjantaina maisemat muuttuivat, kun ajettiin lounaisimman Suomen saaristokunnissa. Matka taittui Perniön kautta Strömman kanavalle, Kemiön saareen ja Sauvon kautta Turkuun. Taukopaikoiksi oli etukäteen valittu viihtyisiä kahvipaikkoja ja pieniä kyläkauppoja. Reitti oli valittu niin, että ajoimme pääosin pieniä vähäliikenteisiä teitä. Matka taittui leppoisasti, kun mukaan oli otettu riittävästi "pulinaenergiaa" (tämä oli etukäteen mainittu retken "varusteissa") ja kun kokeneemmat ajajat kuljettivat osan matkaa vähemmän ajaneiden tavaroita.
Turussa yövyttiin hyvässä retkeilymajassa. Turussa pitkin Aura-joen rantaa oli meneillään perinteinen Down by the laituri festari, mutta pääosa polkijoista taisi olla sen verran väsyneitä, että festariin osallistuminen taisi jäädä aika vähäiseksi.
Perjantai-iltana ja lauantaiaamuna joukkoon liittyi lisää pyöräilijöitä, niin että lauantaina meitä lähti 21 polkijaa Härkätietä taivaltamaan. Härkätie kiemurtelee pitkin jokivartta kauniissa lounaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa. Porukalla tuntui olevan hyvä fiilis, eikä sitä lannistanut edes pari rengasrikkoa. Lauantain määränpää oli legendaarinen hotelli Satumaa Somerolla, jossa yön tunteina tanssittiin, laulettiin karaokea ja kävelyhumpastakin taisi olla puhetta.
Aikaisin sunnuntaiaamuna osa porukasta kävi katsomassa Someron kuuluisuuden, Rauli Badding Somerjoen viimeistä leposijaa. Yhdeksään mennessä muukin porukka oli jalkeilla ja Härkätien polkijat jatkoivat matkaa kohti Hämeenlinnaa. Ensimmäinen lepotauko pidettiin hiljattain uutisissakin olleella Letkun kyläkaupalla, jossa kauppias oli meitä vastassa, kun tiesi tulostamme.
Minä erkanin joukosta Portaan kylän jälkeen ja jatkoin Karkkilan kautta Espooseen. Karkkilassa on mainio Siikalan uimapaikka pienessä joessa. Pyöräilyn lomassa oli mukava pulahtaa joen samettiseen veteen. Muu porukka jatkoi Hämeenlinnaan, josta osa tuli junalla Helsinkiin ja osa yöpyi Aulangolla, josta he vielä ajoivat maanantaina Helsinkiin.
Kaiken kaikkiaan reissu oli todella upea ja onnistunut. Kukin eteni voimiensa mukaisesti, polkijat kannustivat toisiansa, ja jokainen voi varmasti sanoa voittaneensa itsensä. Taitavat mekaanikkomme korjasivat käden käänteessä pienet ja vähän isommatkin viat. Kiitos jokaiselle kanssamatkaajalle mainiosta elämyksestä. Ja ennen kaikkea kiitos retken vetäjälle ja reitin ennakkoon suunnitelleille ja tutkineille Jaanalle, Kirstille, Jarille ja Jormalle.
Ennen matkaa minulta kysyttiin, miksi lähden tällaiselle reissulle. Haluanko nähdä maisemia, ajaa paljon kilometrejä vai tavata uusia ihmisiä? Varmasti halusin kaikkia näitä. Mutta loppujen lopuksi voisin kuitenkin vastata kuin 9-vuotias poika, jota haastateltiin kesällä uutisissa kysymällä "Mikä uimisessa on niin kivaa?" Vastaus oli yksinkertainen: ”No kun se on niin mukavaa". Vaikka poika puhuikin uimisesta, niin sama pätee pyöräilyyn. Liika filosofointi, analysointi ja mittaaminen helposti pilaavat yksinkertaisen nautinnon.
