Kevään brevet-sarja huipentui Kaliforniassa Sierra Nevadan vuoristossa ajettuun 1200 km brevetiin (Great Gold Rush Randonnee, eli GRR). Lähtö oli tiistaina 19.7. klo 18:04 ja maalissa olin lauantaina klo 01:08. Reitti oli suunnilleen seuraava: Davis - Oroville - Greenville - Taylorsville - Susanville - Alturas - Davis Creek ja samaa reittiä takaisin. Maisemat olivat erittäin upeat etenkin vuoristosolissa ja kanjoneissa.
Brevetillä osallistujia oli noin 100, joista amerikkalaisten lisäksi 7 oli Euroopasta (2 Suomesta, 2 Ruotsista ja 3 Saksasta). Keskeyttäneitä oli kuumassa kelissä noin 25%. Lämpöä oli iltapäivisin yli 100F (38-40C). Alimmillaan lämpötila oli aamuöisin vuoristossa noin 7-8 C (öisissä vuoristolaskuissa sai laittaa päälle kaikki laukusta löytyvät vaatteet). Pimeää riitti klo 20:30 - 5:30. Brevet-säännöt edellyttivätkin kahdet etuvalot, kahdet takavalot, heijastinliivin tai -vyön ja nilkkaheijastimet.
GRR:n erityispiirteinä olivat kuumuus iltapäivisin ja pitkät vuoristonousut. Kokonaisnousua GRR:ssä oli hieman vähemmän kuin Paris-Brest-Paris -ajossa (PBP), mutta korkeuserot olivat suuremmat (15m - 1850m). Tiukimmassa 10 km pitkässä nousussa nousuprosentti oli 8-20% (onneksi olin varautunut tähän välityksellä 39x29). Muiden osallistujien mielestä GRR on selvästi haastavampi 1200km brevet kuin PBP. Merkittävä ero PBP:hen oli myös tapahtuman pienuus, huoltopisteissä ei tarvinnut jonotella. Toisaalta 100 pyöräilijää hajaantui aika tehokkaasti 1200 kilometrin matkalle, eli pitkiäkin osuuksia sai ajaa ilman, että oman ryhmän lisäksi edessä tai takana näkyi muita pyöräilijöitä.
Matkan varrella oli 7 kontrollipistettä ja näiden lisäksi kaksi ylimääräistä vesipistettä. Kuumuudesta johtuen selässä kannettava kahden litran CamelBak-vesipussi oli todella tarpeen (vesipussi ei haitannut ajamista, eikä painanut selkää/hartioita). Kuumassa nestettä kului helposti 0.75 ltr tunnissa. Kaksi isoa juomapulloa riittivät vain pariksi tunniksi kun autioilla osuuksilla vesipisteiden välillä saattoi vierähtää 4-5 tuntia. CamelBakissa neste pysyi lisäksi mukavan viileänä (etenkin kun pussiin laittoi riittävästi jääpaloja). Viileää nestettä tulee juotua riittävästi - sen sijaan lähes 40 asteeseen lämmennyt juomapullojen sisältö ei välttämättä houkuttele riittävään nestetasapainon ylläpitämiseen.
Join pääasiassa noin 8% maltodekstriiniliuosta johon olin lisännyt suolaa 0.5-0.75g/litra. Juomapullollisessa nestettä oli tällöin noin 50-52g hiilihydraattia. Lisäksi pyrin syömään yhden energiageelin tunnissa. Näin ollen nautin ajaessani noin 75g hiilihydraattia tunnissa. Tasainen energiansaanti torjuikin väsymystä erinomaisesti ja piti olon tasaisen valppaana. Juomisen houkuttelevuutta lisätäkseni pidin ajon loppuvaiheessa CamelBakissa pelkkää vettä, johon sekotin hieman suolaa (hiilihydraattisaannin tasaisuuden varmistin nauttimalla energiageelejä hieman tiheämpään). Suolan merkitys on korostunut kun keho menettää ultramatkoilla runsaasti suolaa hikoilun myötä ja brevetin kuluessa nautitaan kymmeniä litroja nestettä. Suola edesauttaa nesteen imeytymistä ja torjuu hyponatremiaa (ns. vesimyrkytys).
Riittävän nesteytyksen ansiosta kuumuus ei pahemmin päässyt haittaamaan ajamistani. Sen sijaan usea ilman vesipussia ajanut osallistuja kärsi nestehukan haittavaikutuksista. Polarin sykemittari arvaili brevetinaikaiseksi kokonaiskalorikulutuksekseni 41.000 kcal. Tästä korvasin ajon aikana hiilihydraatteja noin 15.000 kcal. Loput energiasaannistani (ml. proteiinit ja rasvat) tapahtui nauttimalla huoltopisteissä kiinteää ravintoa. Muutamassa huoltopisteessä oli tarjolla kunnon lämmin ateria. Muuten tarjolla oli juomia, leipää (leikkeletäytteineen), keksejä, muroja, hedelmiä yms. "perinteistä" huoltopisteruokaa. Jokaiselta huoltopisteeltä sai tarvittaessa mukaan myös energiajuomaa, geelejä yms.
Matkan varrella nukuin keskiviikkona ja torstaina 15 minuutin tehonokoset sekä torstain ja perjantain välisenä yönä 5 tuntia yhtäjaksoisesti. Yöajoa helpottivat tehokkaat valot (Schmidt-napadynamo ja kaksi Schmidt E6-valaisinta + CatEye HL-500 paristovalo). Näiden valojen ansiosta alamäissä ei tarvinnut pimeässä jarrutella.
Kaiken kaikkiaan 1200 km brevet onnistui erinomaisesti. Aiempiin PBP-ajoihin verrattuna tällä brevetillä nesteytys, energiansaanti ja nukkuminen sujuivat tarkoituksenmukaisesti. Väsymyskohtaukset eivät päässeet yllättämään ja maalissa olo oli olosuhteisiin nähden erittäin virkeä. Pyörän ja ajajan säädöt olivat myös kohdallaan, sillä kipeytymiä ajosta ei aiheutunut.
Brevetin lopuksi oli vielä yhteinen loppulounas, jossa tapahtuman järjestäjät pitivät puheita ja palkitsivat osallistujia. Suomalaiset osallistujat saivat kotiinrahdattavaksi valtavan isot pokaalit palkinnoksi "pisimmältä GRR:ään matkustamisesta".
hepo.fi