Lauantai 3.7.04 - ensimmäinen matkapäivä

Lähes kaikki olivat saapuneet Länsisatamaan hyvissä ajoin ennen Uolevin määräaikaa (8.45), itseni sain satamaan seitsemisen minuuttia ennen h-hetkeä. Tunsin että olisi pitänyt harjoitella enemmän täyspakkauksella ajoa ennen lähtöä, mutta kun sain loput tavarat vasta hankittua edellisenä päivänä.

Kun ilma tuntui sateiselta - meteon mukaan - otin ensimmäistä kertaa melontamatkalle kumisaappaat, ja ilmoitin asiasta sähköpostitse muulle ryhmälle, ja olipa jollakulla muullakin saappaat sitten matkassa. Niitä olisi kyllä tarvinnut jo Tallinnassa, jossa kadut muistuttivat uima-altaita kaatosateiden myötä. Kuinka ollakaan ne tietty olivat liian syvälle pakattuna.

Uolevi lupasi että kymmenen kilometrin jälkeen sade lakkaisi ja voisimme vetäistä sadevehkeet rullalle, mutta pilvihanat menivät kiinni vasta 70 kilometrin kohdalla, ollessamme ruokatauolla Ardussa. Majapaikkaamme Paideen saapuikin illan mittaan joukko uitettuja (ajo)koiria :( 90 kilometrin taivalluksen jälkeen. Kaiken tämän jälkeen maistuikin erinomaisesti sauna külallisten majassa, ja sapuska Antsin grillissä kaupungilla.

Sunnuntai 4.7.04 - toinen matkapäivä

Päivä valkeni kirkkaana, ja kun pääsimme tien päälle, otin verkkatakin pois, ja annoin päivän paistaa valkeille käsivarsilleni - melkein Adavereen asti; siellä tunsin että jos ajan vielä kädet paljaina, ne ovat pian punaiset kuin kravulla.

Adaveren tuulimyllyllä pidimme ansaitun tauon, jossa pääjoukkio näki keulamiehet. Sinänsä ihan hyvä ajaa välillä eri ryhminä, kun muuten osa porukasta kyllästyisi hidastelevaan vauhtiin. Tauon aikana ukkosrintama kulki selkämme takana, ja ulottipa hieman lonkeroitaan etujoukonkin päälle, etujoukon jolla tuntui taas olevan kiire karistaa Adaveren pölyt kannoiltaan. Tässä vaiheessa kun vettä tuli kuin aisaa, jälkijoukko siirtyi tuulimyllyn sisätiloihin aloittaakseen kahvittelunsa alusta.

Harmillista, että Puurmani-cityn Pedja-baari oli suljettu sunnuntaina, sillä oven takana kärkkyi suuri HePolainen joukkio janoisia. Ei auttanut muuta kuin nostaa kytkintä, ja polkaista Tammemäen erämaatilalle, seuraavaan majoituspaikkaamme, saunomaan ja syömään villisikaa.

Maanantai 5.7.04 - kolmas matkapäivä

Kolmenkymmenen fillarointikilometrin jälkeen olimme saapuneet Amme-joelle, joka laskee Ema-jokeen. Me laskimme täällä Tammemäen Riston tuomat kanootit vesille, samalla kun hän vei fillarimme paluukuljetuksena tilallensa. Matkalla Vasulaan (maantiesillan alle) olimme poikenneet Tabiveressa kaupassa eväsostoksilla, sillä seuraavan kerran kauppaan pääsisimme vasta tiistaina Tartossa.

Matkalle meitä lähti parillinen määrä, 22 polkijaa, mutta kun yksi polkijoista tunsi itsensä huonovointiseksi ja päätti palata lähtöpisteeseen (Suomeen), oli meitä sitten pariton määrä, ja tämä piti sitten jakaa kahdella - eli kaksi per kanootti. Toisin sanoen yhdessä kanootissa piti olla kolme melojaa, ja tästähän se soppa sitten syntyikin.

Alku aina hankalaa, mutta jos kanootti kaatuu ja väki kastuu, niin missä silloin on vika? Väitän edelleen että vika ei ollut kanootissa. Satuin olemaan siinä kanootissa joka lähti alta kun ajauduimme tulvivassa virrassa poikittaiseen puomiin (kuva tilanteen jälkipyykistä; itse olen kuvassa vasemmalla - nyt rannalla). Onneksi osa tavaroistamme oli laitettu muihin kanootteihin, joten kaikki kamat eivät sentään kastuneet. - No, mitä opimmekaan tästä???

Tiistai 6.7.04 - neljäs matkapäivä

Kuutisen kilometriä ennen Tartoa olimme ensimmäisessä telttayöpymispaikassamme, ihan kivassa ja rauhallisessa paikassa, jossa oli kunnollinen keittokatos, ja katoksen vieressä puu johon saattoi hyvin ripustaa edellisen päivän kastuneet vaatteet. Tänä vuonna päätimme jokainen ottaa omat telttamme - tai osa nukkui pareittain. Ei päässeet hyttyset telttaan kiusaamaan nukkujaa.

Tartossa vietimme muutaman tunnin, ja kävimme syömässä ravintola Atlantiksessa. - Postikortteja Suomeen.

Ema-joella kulkee jokilaivoja, ja muitakin kovia aallontuottajia, ja niiden kanssa saa olla tarkkana, että kanootti osuu juuri oikessa kulmassa aaltoihin, ja kun mutkitteleva joki saa aallotkin mutkittelemaan, saa pitää varansa kun aalto yhtäkkiä tuleekin sivulta.

Viitisen kilometriä ennen kuvassa olevaa seuraavaa leiripaikkaa ehti jotkut käydä uimassakin eräässä kivassa poukamassa. Ukkonen tuli niskaan - ei sentään ihan päälle - juuri kun suunnittelimme lähteä jatkamaan matkaa, joten odottelimme ja annoimme pahimman mennä ohitse.

Keskiviikko 7.7.04 - viides matkapäivä

Aamu valkeni utuisena, ja kävin läheisellä korkealla sillalla kävelemässä jo aamuviiden aikaan, ennen kuin oli aika sytytellä aamupuuronuotiota. Ja kun puuronkeittäjä heräsi, oli nuotio jo valmis.

Viimeinen päivä Ema-joella, Kavastun lossirannassa pidimme lounastauon, ja sinne Risto toi meille tämän ja seuraavan päivän eväät. Ja kaupassakin ehdimme käymään, jäätelöllä ja virvokkeita ostamassa.

Hieman ennen Praagaa taivas alkoi näyttää takanamme uhkaavan synkältä, ja päällehän se valui ennen kuin viimeiselle leiripaikalle (kuvassa) ehdimme. Praaga sijaitsee Ema-joen suistossa, eikä sinne johda muuta kuin vesitie. Tyhjä kalastajamökki antoi illalla hieman suojaa, ja teltat pystyi laittamaan kapealle rantakaistaleelle.

Torstai 8.7.04 - kuudes matkapäivä

Viimeinen melontapäivä oli kaunis ja tyyni, juuri sopiva Peipsi-järven vaellukselle. Peipsi on sentään Euroopan neljänneksi suurin järvi, joten siellä jos missä voi aallot nousta kuin tyhjästä - näin ollen päätimme huijata päivää, ja lähteä normaalia aikaisemmin liikkeelle.

Kanoottimme kulkivat välillä kaislikkojen reunoja, välillä oikaisimme lahdenseljänteen yli. Valvontatornin jälkeen saavuimme Varnjan vanhoillisvenäläiseen ortodoksikylään, jossa kävimme kotiseutumuseossa, ja kaupassa, kirkko oli suljettu.

Ingmanin jakeluauto toi kauppaan lisää jäätelöä. Mistähän he tiesivät, että me olimme tulossa verottamaan heidän jäätelövarantojaan? Ehkäpä sana kulkee paremmin kuin osasimme kuvitellakaan??

Varnjan jälkeen oli vuorossa kanasoppalounas Kasepään ja Kolkjan välisellä hiekkarannalla heinikon keskellä, heti kun nuotio oli saatu viritettyä - onnettoman kosteista puista.

Laheperajärv oli melontamme päätepiste, sieltä Risto 'poikineen' tuli meidät ja kanootit hakemaan, ja niin sitä sitten matkattiin pikkubusseilla - nuokkuen - takaisin Tammemäkeen, saunomaan ja karhua syömään.

Perjantai 9.7.04 - seitsemäs matkapäivä

Monitoimipäivä. Uolevi oli suunnitellut tälle päivälle kulttuurikierroksen suuntana Palamusee ja Luua. Osa porukasta lähti ajamaan tätä lenkkiä, ja heistäkin osa ajoi sen myötä-, osa vastapäivään.

Osa porukasta tutustui Uolevin johdolla paikalliseen kirkkoon ja pappilaan, sekä lopultakin auki olevaan Pedja-baariin. Itse lähdin Enen ajamana läheiseen Jõgevan kaupunkiin jossa Vasulaan mennessä hajonnut takapakan puoleinen pinna uusittiin, kun kukaan joukkiostamme ei ollut huomannut ottaa mukaan kyseistä pientä työkalua. Oma ajamiseni sitten rajoittuikin tuohon 26 kilometrin taipaleeseen Jõgevasta takaisin. Jõgevassa törmäsin kulttuurikierroslaisiin.

Iltapäivällä oli vuorossa ratsastamista, neljä urhoollista HePolaista ratsastajaa kävi Pedja-joen vastarannalla ennen saunomista ja syömistä; tällä kertaa illallispöydässä oli kaurista, ja ruokailun jälkeen oli vuorossa Uolevin pitkään varjelema salaisuus, kolmihenkinen pelimanniyhtye soittamassa ja laulamassa eestiläismusiikkia, ja parketti (kuvassa) oli välillä tupaten täynnä.

Lauantai 10.7.04 - kahdeksas ja viimeinen matkapäivä

Kahdeksan matkapäivää - kahdeksan rengasrikkoa - ja yksi pinna! Aikamoinen yhteensattuma, eikä tiet sentään niin mahdottoman huonoja olleet, ei huonompia kuin aikaisemmillakaan vastaavilla retkillämme.

Niin vain sitten, juuri kun matkaan piti lähteä, oli yksi rengas siinä kunnossa, että sitä piti lähteä viemään Jõgevaan. Loput jengistä ajoivat suoraan Põltsamaalle, kaksi tuli sinne Jõgevasta käsin.

Põltsamaalla pidimme kahvitaukoa jo viime vuonna tutuksi tulleessa ravintolassa Põltsamaa-joen rannalla, ennen kuin jatkoimme Võhmaan josta jatkoimme Viljandin rataa junalla (kuva asemalta) takaisin Tallinnaan. Riston hevoshoitaja heitti tavarat ja yhden huonovointisen Tammemäen tilalta Võhmaan joten saatoimme pitää ihan kunnon vauhtia sinne Kõon kautta ajaessamme. Sekä Põltsamaalla että Kõossa poikkesimme kaupassa, ainakin tuliaisostoksilla sekä jäätelöllä.

Tallinnasta Tallinkin Auto-Ekspress vei meidät taas takaisin koto-Suomeen, sinne mistä viikkoa aiemmin olimme tulleet, monta kokemusta rikkaampina.

Ensi vuonna (2005) on suunnitelmissa melontaa Viljandista Pärnuun
(on jo työn alla). Siitä Uolevi voinee jo jotakin valottaa?

Joka tapauksessa aiemmin mukana olleet ovat taas etusijalla paikkoja täytettäessä - vaihtuvuutta kyllä on ollut, joten jos tämä kiinnostaa, odottele niin katsotaan mitä tuleman pitää.