Koko näyttö käyttöön
Kehysnäyttö käyttöön

Pyörällä Santiago de Compostelaan juhlavuonna 2004

Ingressi

Joukko HePolaisia toteutti unelmansa touko-kesäkuussa 2004 ja pyöräilivät Pohjois-Espanjassa vuosisataista ns. ranskalaista pyhiinvaellusreittiä Pamplonasta Santiago de Compostelaan.

Matka oli yli kahden vuoden suunnittelu tulos ja retkeen osallistui kymmenen kulttuurista, historiasta, henkisestä kasvusta ja fyysisestä haasteesta kiinnostunutta HePolaista. Joukon ikähaitari oli ehkä tavanomaista kapeampi, sillä osanottajat olivat iältään päälle nelikymppisistä yli kuusikymmenvuotiaaseen. Ilmeisesti pyhiinvaellus pyöräretken teemana ei niin kiinnosta nuorempia.

Kuva 1 ”Reitin yleiskuva”

Suunnittelu - suunnitelma

Matkan suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin vuoden 2002 puolella pienen ydinryhmän toimesta. Ajatuksen pääasiallisena edistäjänä toimi Kaija Turunen. Kevättalvella 2003 aie julkistettiin HePon medioissa ja varsinaiset suunnittelukokoukset alkoivat. Kokouksiin osallistui yli kaksikymmentä kiinnostunutta, mutta lopulta matkaan pääsi lähtemään kymmenen henkilöä. Majoitusten kannalta kätevästi joukossa oli kolmen pariskunnan lisäksi kaksi miestä ja kaksi naista.

Monien vaihtoehtojen selvittämisen jälkeen päädyimme suunnitelmaan, jossa lensimme ensin Helsingistä Brysselin kautta Bilbaoon 27.5.2004. Tämä reitti valittiin siksi, että täten arvioimme pyörien todennäköisimmin tulevan ehjinä ja ajoissa perille. Paluulento oli Santiago de Compostelasta Lontoon kautta Helsinkiin 12.6.2004.

Bilbaosta tarkoitus oli ajaa etelään varsinaiselle pyhiinvaellusreitille sopivaksi katsomaamme reittiä pitkin. Matkan päätteeksi varattiin yksi päivä Santiagossa oleskeluun, ja tarkoitus oli pitää myös matkalla vapaapäiviä. Täten ajopäiviä suunniteltiin olevan 11-12 ja matkaa 700 – 900 km alkumatkan reitinvalinnasta riippuen.

Alkumatka Helsinki – Bilbao – Pamplona

Pyörämme oli pakattu pahvilaatikoihin ja toimitettiin lentoasemalle keskiviikko-iltana 26.5.2004. Lentomme kohti Brysseliä lähti torstai-aamuna. Vaihto Brysselissä sujui mukavasti ja saavuimme Bilbaoon aikataulun mukaisesti iltapäivällä. Pyörät tulivat perille yhtä aikaa meidän kanssamme eivätkä olleet mainittavasti kärsineet lentomatkasta.

Saatuamme pyörät kasaan suuntasimme kohti Bilbaota ja hotellia, jonka olimme täksi ensimmäiseksi yöksi varanneet etukäteen. Epätarkkojen karttojen ja ajo-ohjeiden takia jouduimme heti alkuun moottoritielle. Siltä kuitenkin poikkesimme melko pian, sillä liittymäajo polkupyörillä moottoritienopeudella etenevien autojen joukossa ei tuntunut kovin turvalliselta.

Tällä etapilla kärsimme ensimmäiset rengasrikkomme, sillä lentoaseman ja kaupungin välisten teiden varsilla oli tavanomaista enemmän lasia ja muuta terävä roskaa. Kysyttyämme tietä useamman kerran pääsimme hotellille, ja ehdimme vielä kaupunkikävelylle kohti Guggenheimin museota ennen iltaa.

Kolme joukkomme jäsentä onnistuivat löytämään paikan josta sai pyhiinvaelluspasseja (paikka oli lähellä hotelliamme) joten he saattoivat aloittaa pyhiinvaellusleimojen keruun heti Bilbaosta. Muut eivät ehtineet hankkia passeja ennen paikan sulkeutumista vaan loput passit hankittiin myöhemmin Pamplonasta.

Kuva 2. ”Lähtövalmisteluja hotellin edustalla”

Perjantai-aamuna sitten alkoi varsinainen pyöräilymatka. Pyhiinvaellusreitti Bilbaossa kulkee rannikon suuntaisesti. Meillä ei kuitenkaan ollut tarkoitus seurata sitä, vaan siirtyä eteläisemmälle reitille, joten jouduimme suunnistamaan kartan perusteella. Alkumatkasta se oli hiukan hankalaa koska rinnakkaisia reittejä oli useita ja moottoriteitä piti vältellä. Osin tästä syystä emme päässet ensimmäisenä päivänä aivan niin pitkälle kuin olisimme toivoneet. Koimme myös ensimmäisen kunnon ylä- ja alamäen jo ensimmäisen päivän lopulla. Alamäessä opimme jälleen sen, että massasta on serpentiinitiellä haittaa sekä ylä- että alamäessä. Alekirjoittaneelta puhkesi eturengas kaksi kertaa alamäessä, koska en pysähtynyt tarpeeksi usein jäähdyttelemään vanteita.

Yövyimme paikassa nimeltä Bergara, joka oli kiva pieni kaupunki laakson pohjalla. Siellä oli viikonlopun aikana jokin tapahtuma, joten juhlinta jatkui läpi yön kaupungin kaduilla. Toisen päivän aamuna meillä oli heti kova nousu, joka vei meidät muutaman kilometrin matkalla yli puolen kilometrin korkeuteen (585 m). Tämä nousu oli monestakin syystä hankala. Ensiksikin siksi että se oli matkan ensimmäinen pitkä ja jyrkkä nousu, ja toiseksi sen takia, että vaikka tie oli kapea, sillä oli varsin paljon raskasta liikennettä.

Kuva 3 ”Mäkimaisemia”

Lounastauon jälkeen alkoi toinen vastamäki joka vei meidät yli 600 m:n korkeuteen muutaman kilometrin matkalla. Tällä kertaa matkanteko oli vähän miellyttävämpää sillä liikenne tällä tiellä oli vähäisempää. Tämä toisen mäen jälkeen päivä oli jo varsin pitkällä. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Estrellaan, jolloin kokonaismatkaksi olisi tullut vajaat 900 km, mutta koska Estrellan reitillä olisi ollut yli kilometrin korkuinen nousu ja Pamplonaan oli sama matka, mutta pääosin alamäkeä, muutimme suunnitelmaa ja ajoimme Pamplonaan. Pamplonaan saavuttaessa olimme ajaneet noin 170 km kuluneiden kolmen päivän aikana.

Mainittakoon, että Pamplonassa joukosta erkani yksi pariskunta, joka juhli Espanjassa asuvan pojan syntymäpäiviä ja ajoi sitten autokyydillä pääjoukon edelle, joten seuraavat etapit ajoimme kahdeksan hengen ryhmänä.

Seuraavana aamuna hankimme pyhiinvaelluspassit lopulle joukolle Pamplonassa olevasta pyhiinvaeltajien majapaikasta, refugiosta ja jatkoimme matkaa varsinaista Camino de Santiagoa pitkin. Heti aluksi nousimme yli 700 m:n korkeuteen Alto del Perdonissa. Huipun jälkeen tuli suora alamäki jossa kirjoittajakin ajoi matkansa huippunopeudeksi 69 km/t. Alamäen jälkeen ohitimme kaksi reitin merkittävää pistettä. Risteyksen, jossa ns. Italian reitti yhtyy ajamaamme Ranskan reittiin, sekä Puente la Reinan kaupungin, jossa vielä seisoo vanha silta jota pyhiinvaeltajat ovat käyttäneet lähes tuhat vuotta (1200 luvulta alkaen).

Kuva 4 ”Puente la Reina”

Tänä päivänä ohitimme suomalasten kannalta mielenkiintoisen kohteen eli ”Fuente de Irachen”, pyhiinvaeltajille tarkoitetun viinihanan, josta sai käydä juomassa haluamansa määrän viiniä ilmaiseksi. Mukaan viiniä ei saanut hanasta ottaa, mutta vieressä oli virvoitusjuoma-automaatti josta pikkupullon viiniä sai mukaansa eurolla.

Illalla yritimme majoittua refugioon pienessä kylässä nimeltä Torres del Rio. Se oli täynnä, eikä paikassa ollut hotelleja (kylässä oli vain 170 pysyvä asukasta), mutta refugion pitäjän tuttavalla oli vanha mylly, jossa oli 25 vuodepaikkaa, WC ja kylmä suihku. Yövyimme siis tässä tilassa, joka ei periaatteessa maksanut mitään. Teimme luonnollisesti pienet lahjoitukset rasiaan jolla kerättiin rahaa paikan ylläpitoon.

Kuva 5 ”Majapaikka Torres del Riossa”

Seuraavana päivänä ajoimme loivasti nousuvoittoista reittiä Burgosin kaupunkiin. Siellä pidimme vapaapäivän jonka aikana lepäsimme, harrastimme hiukan turismia ja päivitimme varaosavarastoja.

Burgosiin mennessä olimme ajaneet pääosin autoteitä pitkin, sillä Pamplonasta lähtien päätien rinnalla kulki moottoritie, joten N120 tiellä eli Camino De Santiagolla oli melko vähän autoliikennettä. Välin Villambistiasta San Juan de Ortegaan ajoimme kuitenkin varsinaista patikkareittiä koska se kulki tammi- ja muiden metsien kautta ylätasankoa. Osa tästä reitistä oli ajokelvotonta ylä- tai alamäkeä, mutta reitti oli sen arvoinen. San Juan de Ortegan jälkeen laskettelimme loivaa alamäkeä Burgosiin yli kaksikymmentä kilometriä.

Kuva 6 ”Mäkeä ylös Villambistiasta”

Pamplona - Burgos - Leon - Astorga

Burgosin vapaapäivän jälkeen joukko jakaantui lisää. Juha ja Harri halusivat ajaa kovempaa ja parempia teitä kuin muu joukko ja olla siten aikaisemmin perillä majapaikoissa, joten he lähtivät ajamaan omaan tahtiinsa. Myöhemmin havaitsimme että tästä oli kokonaisuuden kannalta se hyöty, että pääjoukko oli nyt kutistunut kuudeksi hengeksi. Tällaisen porukan majoittaminen oli jo selvästi helpompi kuin kymmenen tai kahdeksan hengen. Pyhiinvaellussesonki oli nimitäin jo päällä ja majoittujia oli varsinkin reitin loppupäässä monissa kaupungeissa enemmän kuin majapaikkoja.

Burgosin jälkeinen ajopäivä oli loivaa alamäkeä ja myötätuulta joten ajoimme kevyesti lähes 100 km Calzadilla de la Cuezaan. Yövyimme hiukan kaupungin ulkopuolella olevassa majatalossa, jossa ei meidän lisäksemme ollut juurikaan muita asukkaita. Seuraava päivä oli taas tasamaata ja ajoimme erilaisia pikkuteitä pitkin paikkaan nimeltä Mansilla de las Mulas. Siellä majoituimme yhden tähden majataloon jossa oli erittäin korkeatasoiset huoneet. Kahdella pariskunnallamme oli morsiussviitit joissa oli erittäin romanttinen sisustus.

Seuraavana aamuna kuulimme että vatsatauti oli iskenyt yhteen meistä. Lääkkeitä vaivaan oli kuitenkin mukana, joten potilasta lääkittiin ja matkaa jatkettiin toivoen että tauti hellittäisi mahdollisimman pian. Leonissa pidimme parin tunnin tauon, jonka aikana potilas lepäsi ja muut tutustuivat kaupunkiin ja katedraaliin joka oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Illalla ennen Astorgaan saapumista pysähdyimme huoltoasemalle lepäämään. Sieltä löysimme yllättäen englantia puhuvan miehen joka auttoi meitä varaamaan hotellin kaupungista. Potilas oli jo kovin väsynyt kuuman päivän rasituksista, vaikka tauti tässä vaiheessa olikin jo paranemaan päin.

Astorgassa näimme illalla mm. Gaudin suunnitteleman linnan jossa oli pyhiinvaellusmuseo. Koska linna oli rakennettu vanhan katedraalin viereen se oli tyyliltään enemmin perinteinen. Siinä ei siis ollut niitä pyöreitä muotoja joista Gaudi on tunnettu. Katedraalin vieressä oli myös ulkoilmakonsertti jossa eritettiin käsitykseni mukaan modernia kansanmusiikkia.

Astorga – Ponferrada – O Cebreiro

Astorgan jälkeen oli pieni alamäki jonka jälkeen alkoi reittimme pisin nousu. Jatkuva ylämäki nousi noin 25 km:n matkalla reittimme korkeimmalle kohdalle yli 1500 m:n korkeuteen. Maantien korkeimman kohdan jälkeen oli patikkareitin korkein kohta joka on merkitty rautaristillä. Tuon ristin juureen pyhiinvaeltajat jättävät syntinsä kotoa tuodun kiven muodossa. Keko risti juurella olikin varsin vaikuttava, tosin kaikenlainen epämääräinen krääsä mikä paikalle oli jätetty alensi paikan arvokkuutta. Tämän huipun jälkeen tuli pieni lasku, sitten uusi nousu, minkä jälkeen reitti laski lähes kilometrin vähän yli kymmenen kilometri matkalla. Laskun jälkeen ajoimme vielä vajaat kymmenen kilometriä tasamaata Ponferradaan, jossa yövyimme.

Kuva 7 ”Crux de Ferro”

Seuraavana päivänä ensimmäiset 25 km Vilafranca del Bierzoon asti oli jälleen alamäkivoittoista kunnes reitin kovimmat nousut alkoivat. Tässä kohtaa meillä oli vähän navigointiongelmia, sillä samassa laaksossa kulki rinnakkain kolme tietä joilla tuntui kaikilla olevan sama numero ja näitten lisäksi vielä varsinainen pyhiinvaellusreitti jota ei näkynyt varsinaisissa kartoissa. Päätimme ajaa pienintä kartassa näkyvää tietä koska opaskirjamme sanoivat että tässä kohtaa vaellusreitti ei ole pyöräilykelpoinen. Tilanteessa ristiriitoja aiheutti se seikka, että jouduimme tälle kiertotielle hiukan yllättäen juuri ennen kuin meidän piti pitää kahvitauko. Valitettavasti tämän tien varressa ei ollut kyliä ennen kuin lähes mäen päällä Pedrafita do Cebreirossa. Jouduimme siis polkemaan kymmenisen kilometriä jyrkkää ylämäkeä kovassa auringonpaisteessa ilman kahvia, joka jos mikä kiristää suomalaisten hermoja. Pedrafitassa saimme sitten juotua kahvimme ja täydennettyä vesivarastomme minkä jälkeen ajoimme loput 4 km ylämäkeä O Cebreiroon. Juuri päästyämme päivän korkeimpaan kohtaan (1300 m) alkoi ukkoskuuro jota siirryimme pitämään kylän ensimmäiseen baariin. Kuuron päätyttyä etsimme majoitukset itsellemme ja kävimme ravintolassa syömässä leipää, juustoa ja makkaraa viinin kera, sillä ukkosen jäljiltä kylässä ei ollut illalla sähköä.

Kuva 8 ”Sadetta O Cebreirossa”

O Cebreiro – Portomarin – Arzuá – Santiago de Compostela

O Cebreiron jälkeen nousimme vielä muutaman kilometrin reittimme toiseksi korkeimpaan solaan Alto do Poioon, jossa pidimme kahvitauon. Alto do Poion jälkeen meillä oli taas huima 12 km:n alamäki Tricastelaan. Tricastelan jälkeen ajoimme jokilaaksoa seurailevaa päätietä pitkin Sarriaan minkä jälkeen siirryimme jalankulkureitille. Sarrian ja Portomarinin välillä eksyimme hetkeksi reitiltä, minkä takia päivä piteni muutamalla kilometrillä suunnitellusta. Portomarin oli reittimme ainoan järven rannalla. Tosin tämäkin järvi oli itse asiassa tekoallas. Kaupunkiin saavuttuamme meitä lähestyi vanha rouva joka tiedusteli tarvitsemmeko majoitusta. Koska hänellä ja hänen naapurillaan oli vuokrattavana sopivasti kolme kahden hengen huonetta, majoituimme sillä kertaa kotimajoitukseen.

Portomarinista eteenpäin seurasimme jalankulkijoiden reittiä koska - vaikka se ajoittain oli lähes ajokelvotonta - se oli lähes koko ajan varjoisaa. Viimeiset päivämatkat eivät olleet kovin pitkiä (alle 60 km) joten meillä oli aikaa koluta näitä hitaampia reittejä, joissa maisemat yleensä olivat paremmat. Tänä toiseksi viimeisenä ajopäivänä tapasimme ainoat suomalaiset reittimme varrella. Tapasimme kolme jalan kulkevaa suomalaista pyhiinvaeltajaa ja vastaamme tuli suomalaismies joka oli tekemässä muuttomatkaa Brasiliasta Lissabonin kautta Pattijoelle. Hänellä oli tarkoitus ajaa pyörällä Lissabonista Itä-Euroopan kautta Pattijoelle. Reitin suunniteltu pituus oli noin 6100 km josta osa laivalla.

Viimeisen yön ennen Santiagoa yövyimme paikassa nimeltä Arzuá. Siellä majapaikkanamme oli majatalo jossa asustimme kahdeksan hengen yhteismajoitushuoneessa.

Kuva 9 ”Pyhiinvaeltaneet kamelit”

Viimeisenä päivänä tapasimme reitin varrella neljä kamelia. Myöhemmin luimme lehdestä että kyseiset kamelit olivat vaeltaneet koko pyhiinvaellusreittimme Ranskan rajalta Santiagoon 29 päivässä. Saapuminen Santiagoon oli sitten tavallaan vapauttava, haikea ja onnellinen kokemus.

Katedraalin etupihalla otettiin paljon kuvia toisistamme ja muista samaan aikaan saapuneista. Pyhiinvaellustoimistosta saimme todistukset suoritetusta pyhiinvaelluksesta. Sen jälkeen hakeuduimme hotelliin jonka aiemmin perille saapuneet olivat meille varanneet sillä Santiagokin oli jokseenkin täynnä pyhiinvaeltajia ja muita turisteja, olihan kyseessä juhlavuosi.

Kuva 10 ”Pääjoukko perillä”

Paluu ja loppukommentit

Perjantai 11.6. käytettiin sitten Santiagoon tutustumiseen. Iltapäivällä veimme pyörät paikalliseen pyöräliikkeeseen, joka pakkasi ne pyörälaatikoihin ja hoiti kuljetuksen lentokentälle seuraavana päivänä. Paluumatkalla pyörät eivät tulleet meidän kanssamme yhtä matkaa vaan vajaan vuorokauden perässä (Ne tulivat ilmeisesti Madridin kautta). Meidän perheen pyörät tulivat vain vähän naarmuuntuneina vaikka laatikot näyttivätkin kovin kärsineiltä.

Yleisenä kommenttina matkasta voisi todeta että maisemat olivat hienot ja vaihtelevat. Ruoka oli hyvää ja halpaa. Kolmen ruokalajin menu juomineen maksoi yleensä 6 – 10 €. Majoitus hostel-tason majapaikoissa oli kohtuuhintaista, yleensä alle 40 € kahden hengen huoneelta per yö. Majoitusten kannalta katsoen kannattaa olla liikkeellä mahdollisimman pienellä ryhmällä jossa on parillinen määrä henkilöitä. Neljän hengen ryhmä voisi olla melko optimaalinen. Ryhmän kuntotason pitäisi myös olla mahdollisimman lähellä toisiaan ettei turhaantumista tule puolin tai toisin.

Kuten tunnettua, espanjalaiset eivät ole erityisen englanninkielentaitoisia, varsinkaan täällä pohjoisessa. Espanjaa on siis syytä osata ainakin auttavasti jotta tulee toimeen majoitusten ja ruokailujen suhteen.

Säät olivat meille suotuisat sillä sadetta emme saaneet ajoaikana käytännöllisesti katsoen ollenkaan vaikka tähän aikaan vuodesta sateita oli odotettavissa. Kuumuus tahtoo kiusata iltapäivisin, joten ajamalla lyhyitä päivämatkoja ja aloittamalla aikaisin aamulla voi matkanteosta tulla miellyttävämpää.

Pyöräilymielessä reittimme oli kuntoomme ja ajopäivien määrään nähden hiukan liian pitkä sillä emme pystyneet pitämään kuin yhden vapaapäivän matkan aikana ja jotkut ajopäivät olivat turhan pitkiä. Koko Espanjan puoleisen reitin ajamiseen Roncesvallesista Santiagoon tulisi varata noin 13 ajopäivää ja muutama vapaapäivä.

Jos haluaa ajaa pääosin varsinaista jalankulkureittiä, on hyvä valita ajokiksi maastopyörä. Levyjarrut olisi hyvä olla ainakin suurimmissa alamäissä ja jousitus on hyvinkin käyttökelpoinen. Jos ”maastoreitti” ei kiinnosta voi reitin ajaa myös kokonaan maantietä pitkin vaikka kilpapyörällä.

Turvallisuuden kannalta kannattaa huomioida, että vaellusreitti on usein kaupungissa viitoitettu yksisuuntaisille kaduille, joten merkkejä seuratessa joutuu pyöräilijä usein ajamaan ”vastavirtaan” autojen kanssa. Tämä on ilmeisesti kiellettyä myös Espanjassa, joten kannattaa yrittää etsiä vaihtoehtoisia reittejä tai taluttaa kyseiset pätkät.

Pyhiinvaelluksesta Santiagoon on saatavissa lisätietoa sekä webistä eri kielillä että erityisistä opaskirjoista karttoineen. Retken osanottajilta löytyy lisätietoa oppaista, kartoista yms. tietolähteistä.

Markku Tahkokorpi

markku.tahkokorpisci.fi

Lisää kuvia matkalta löytyy osoitteesta.

http://www.saunalahti.fi/~tahkis/Santiago2004/