TARKKA-AMMUNNAN PERUSKURSSI

Tarkka-ammunnan peruskurssi käsitti tänä vuonna n. 2,5 tuntia teoriaa sekä viikonlopun kestävän maasto-osuuden. Teoriatunnilla käsiteltiin tarkka-ammuntaan liittyviä perusasioita, joiden tunteminen ja hallitsemien ovat edellytyksiä tehokkaalle toiminalle ja tulitukselle pitkille etäisyyksille. Pääpaino pyrittiin kohdistamaan niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat osumatarkkuuteen yli 300 metrin etäisyyksiltä.

Maasto-osuus alkoi Perjantai iltana 19.10 Syndalenissa. Tarkoituksena oli perustaa leiri sekä hoitaa välttämättömät sekä aikaa vievät toimenpiteet jo perjantaina, jotta varsinaiseen koulutukseen jäisi enemmän aikaa. Lauantaina aamupalan jälkeen aloitettiin koulutus aseeseen tutustumalla. Kurssilaisille jaettiin 7,62 KIV 85 tarkkuuskiväärit. Ase purettiin ja huollettiin. Aseesta irrotettiin raudat tukista, purettiin lukko sekä putsattiin öljyt pois piipusta. Tämän pidemmälle ei tarkka-ampujan välttämättä tarvitse osata purkaa asettaan. Tämän lisäksi selvitettiin kurssilaisille tähtäinkaukoputken jalustan kiinnitys ja irrottaminen aseesta. Tähtäinkaukoputkena oli käytössä Schmidt & Bender  4 x 32. Kyseinen tähtäin on jo aikansa elänyt nykyisten standardien mukaan arvioitaessa, mutta hyvin ne näyttivät silti toimivan.

Seuraavaksi kurssilaiset valmistelivat pikatuliaseman sekä hieman enemmän työtä vaatineen katetun tuliaseman. Tuliasema vaatimukset sekä muu tuliaseman valmisteluun liittynyt teoria käytiin läpi ainoastaan maastossa. Tuliasemakoulutukseen liittyi myös eteneminen tuliasemaan. Muuten varsinaista liikkumista ei koulutettu. Eräänlaisena edellytyksenä pidettiin, että jokainen kurssilainen on suorittanut varusmiespalveluksen ja saanut tietyistä asioista vähintäänkin peruskoulutusta. pidin kurssilaisten valmistamia katettuja tuliasemia hyvinä. Ne eivät antaneet suojaa muuta kuin tähystystä vastaan ja tämän edellytyksen tuliasemat täyttivät erinomaisesti.

Tuliaseman valmistelun jälkeen harjoiteltiin käytännössä etäisyyden arviointia sekä tuulen lukua.

Taistelija tuliasemassa siellä jossain

Etäisyyden arviointiharjoitus käsitti pääasiassa Tähtäinkaukoputken käyttämisen sekä laseretäisyysmittarin. Tähtäinkaukoputken käyttämisessä sovelletaan niin sanottua piirukolmiokaavaa. ( maalin koko metreinä : piiruilla = etäisyys kilometreinä) Havaintomateriaalina käytettiin kouluttajien aseita, joissa poikkeuksetta on Mil-dot ristikolla varustettu tähtäinkaukoputki. Tähtäinkaukoputken avulla saadut tulokset olivatkin erinomaisia. 500 metrin etäisyydeltä arviointi virhe oli + / - 5 metriä, kun tarkasteltava kohde oli 1,8 m korkea. Menetelmä on yllättävän tarkka silloin, kun tarkasteltavan kohteen mitat tiedetään tarkkaan ja kohde on riittävän suuri. Tämän lisäksi tutustuttiin laseretäisyysmittarin käyttöön. Käytössä oli sekä puolustusvoimien käyttämä Simrad sekä Jari Purasen siviilimarkkinoille tarkoitettu mittari. Sanomattakin on selvää, että laserilla mittaamalla saadaan tarkimmat tulokset. Yleensä mittaustuloksen virhe on +/ - 2 metriä etäisyydestä riippumatta. Tuulen vaikutus on suurin syy ohilaukaukseen pitkillä etäisyyksillä. Tämän lisäksi tuulen huomioiminen on yksi vaikeimmista asioista tarkka-ammunnassa. Rastilla harjoiteltiin tuulen lukua tähystyskaukoputkea apuna käyttäen sekä seuraamalla heinien sekä oksien heiluntaa. Tähystyskaukoputkella voidaan arvioida tuulen nopeuksia seuraamalla epätarkassa kuvassa näkyvää ilman väreilyä. Jos tuulennopeus lähestyy 4 m/s ei tämä menetelmä enää onnistu. Kasvillisuuden liikkeestä on mahdollista arvioida tuulennopeuksia hyvinkin tarkkaan mutta tämä vaatii pitkäjänteistä harjoittelua, eikä sitä opita yhdessä tai kahdessa päivässä. Tuulimittarin käyttäminen on suureksi avuksi. Tuulimittarin avulla voidaan tuulennopeus vahvistaa hyvinkin tarkkaan, mutta ongelmana on se, että se kertoo tuulennopeuden ainoastaan tuliasemassa. Tämän lisäksi on pystyttävä arvioimaan, mistä suunnasta tuulee, jotta tuulen voimakkuus voidaan ottaa huomioon oikein.

Tuliasematoiminta käsitti lyhyen etenemisen tuliasemaan, parin työskentelyn tuliasemassa, tuliasemakortin laatimisen sekä irtautumisen. Tehokkaalle tulitoiminnalle on tärkeää, että taistelijapari kykenee toimimaan saumattomasti yhdessä. Tarkka-ammunnan tulitoiminnassa on monia huomioon otettavia seikkoja, jolloin ampujan parina oleva tähystäjä auttaa ampujaa ilmoittamalla ampujalle tietoja tuulen nopeudesta tai suunnasta sekä mahdollisesti muista suoritukseen vaikuttavista seikoista. Ampujan tulisikin voida keskittyä vain yhteen hyvään ampumasuoritukseen. Ampujalle ja tähystäjälle on käytännössä muodostunut omat tehtävänsä, jolloin toiminta tuliasemassa muodostuu tehokkaammaksi. Kurssilaiset harjoittelivatkin tulitoiminnassa tapahtuvaa kommunikointia opetetulla tavalla. Opetuksessa lähdettiin siitä, että tähystäjä ilmoittaa ampujalle maalin, etäisyyden sekä tuulitiedot, minkä jälkeen ampuja tekee lopullisen päätöksen siitä ampuuko hän vai ei. Jos laukaus on mennyt ohi, kertoo tähystäjä ampujalle tarvittavat tiedot korjausta varten. Tarkka-ampujaparin johtajana toimii kuitenkin ampuja. Tuliasemakortin tehtävänä on toimia eräänlaisena muistilappuna maastonkohdista sekä etäisyyksistä määrättyihin pisteisiin tulialueella. Tuliasemakortin avulla on mahdollista paikantaa havaittu maali nopeasti. Kurssilaiset saivatkin laatia tuliasemakortit ja mielestäni työn jälki oli hyvää.

Ammunnalle oli varattu suurin osa viikonlopun ajasta. Kohdistusammunnat aloitettiin n. 17.00 Lauantaina. Aseet kylmä kohdistettiin ja sivusäätö suoritettiin mahdollisimman tarkkaan tähtäinkaukoputken jalustasta. Käytössä ollut tähtäin ei anna kovin suurta varaa sivusäädön suhteen, jolloin kohdistaminen tulisi suorittaa mahdollisimman tarkkaan jalustaa apuna käyttäen. Kylmä kohdistuksen jälkeen aloitettiin kohdistaminen ampumalla 100 metristä, minkä jälkeen siirryimme 300 metrin vallille ampumaan. Aseet oli tarkoitus saada kohdistettua 300 metriltä niin, että pimeä ammunnat voitaisiin suorittaa päivällisen jälkeen. Käytössämme oli kaksi valorakettia sekä 40 valopistoolin panosta. Yleisesti epäiltiin harjoituksen onnistumista valaisun suhteen. Hämmästyin itse melkoisesti huomatessani, että valopistoolin avulla voitiin tulittaa tehokkaasti jopa 300 metrin etäisyydeltä. Valopistoolilla oli tosin ammuttava "vääräoppisesti" n. 80 asteen kulmassa ylös, jotta valo todella valaisi kaukana olleet taulut. Vaikka valo näin valaisee myös omat asemat, voidaan esittää väite, ettei sillä ole turvallisuuden kannalta samanlaista merkitystä kuin tavanomaisessa taistelussa. Tarkka-ampuja tulittaa rynnäkkökiväärimiehiä pidemmältä etäisyydeltä ja on paljon paremmin naamioitunut. Väitän, että ampujat voivat olla edellä mainitussa tilanteessa hyvässä turvassa kivääritulelta. Kokonaisuudessaan oli kyseinen pimeäammunta erittäin mielenkiintoinen kokemus.

Soveltavasta ammunnasta

Sunnuntaina jatkoimme ampumakoulutuksella. Ammunta aloitettiin 100 metristä eri ampuma-asentoja käyttäen. Vaikka makuuasento on tarkka-ampujalle lähtökohta voi maasto ja korkea kasvillisuus edellyttää istuma-asentoa tai polvelta ampumista. Kyseisiä ampuma-asentoja tulisikin soveltaa paljon nykyistä enemmän. Kurssilla ei aika valitettavasti anna myöden kyseisten taitojen hiomiseen, mutta koulutettavat saivat hyvän kuvan siitä mitä seikkoja on otettava huomioon hyvän ampuma-asennon saamiseksi.

Seuraavaksi siirryimme ampumaan 500 metrin etäisyydeltä. Kyseiselle ase, patruuna ja kiikaritähtäin yhdistelmälle alkaa 600- 700 metrin etäisyydet olemaan tehokkaan tulitoiminnan äärirajoilla. Huomasimme jälleen, ettei tähtäinkaukoputken korosäätörumpu pidä paikkansa. Joka tapauksessa, kun aseet olivat kohdallaan saatiin tauluihin myös erinomaisia kasoja. Onneksemme alueella tuuli hieman, jotta tuulen vaikutuskin tuli havaittua ja otettua asianmukaisesti huomioon. On erittäin tärkeää harjoitella ampumista pitkiltä etäisyyksiltä, sillä vain käytännössä oppii ottamaan kaikki tekijät huomioon siten, että ensimmäinen laukaus osuu kohteeseensa. Voidaan sanoa, että kaikki kurssilaiset täyttivät ammunnan suhteen vaadittavat edellytykset.

Lopuksi oli lyhyt soveltava vaihe, missä kurssilaiset etenivät tuliasemaan ampuivat vuorotellen kymmenen laukausta ja irtaantuivat asemasta. Parin tuli soveltaa saatuja oppeja mm. parin työskentelystä tuliasemassa. Tämän lisäksi pääsivät kurssilaiset ampuman kolmella mukana olleella Dragunov tarkka-ampujakiväärillä. Ase on itse lataava venäläisvalmisteinen tarkkuuskivääri. Ase ei ole tarkkuudeltaan samaa luokkaa KIV 85 kanssa, mutta kun aseita on käytössä puolustusvoimilla on tärkeää päästä tutustumaan siihen.

Ylimääräisinä rasteina koulutettavat saivat tutustua uusiin KIV 2000 aseisiin. Aseet olivat yksityishenkilöiden omistamia ja vastaavat täysin puolustusvoimien tilaamia, kaikkine tarvikkeineen ja hienouksineen. Kun patruunana käytetään 338 Lapua Magnumia, saadaan tehokkaaksi ampumaetäisyydeksi jo 1300 metriä. Lisäksi koulutettaville esiteltiin puolustusvoimien uutta ja vanhaa pimeänäkölaitetta. Uutena mielenkiintoinen valonvahvistin 2000, joka voidaan kiinnittää mm. rynnäkkökivääriin. Koulutettaville esiteltiin hyvän naamioinnin tehokkuutta ja monelta jäikin huomaamatta naamiopuku päällä, ruohikossa maannut henkilö, etäisyys 3- 5 metriä.

Tauolla, taulut edessä päin

Mielestäni kurssi saavutti sille asetetut tavoitteet. Painotus oli mielestäni onnistunut. Kun tarkoitus on viikonlopun aikana kouluttaa perusteita tarkka-ammunnasta, keskittyy koulutus väistämättä käytössä olevaan aseeseen ja ammuntakoulutukseen. Tarkka-ammuntaan liittyy paljon muutakin kuten liikkumista, naamiointia, parin keskinäistä toimintaa jne. Nämä osa-alueet vaativat oman aikansa ja omat harjoituksensa, jotta saavutettaisiin hyvä taso opituissa taidoissa. Kenestäkään ei tehdä tarkka-ampujaa muutamassa päivässä ja yksi kurssin tarkoituksista onkin sytyttää koulutettavissa kipinä jatkaa tarkka-ammuntaharrastusta. Kurssilaisia saapui maasto-osuuteen lopulta 14 alunperin 25 ilmoittautuneesta. Ikävää on se, että peruutukset tehdään viime tipassa, jolloin ehkä varalla ollut ja kurssille osallistumaan halukas ei enää ehdi mukaan. Saapuneista kurssilaisista kaikki olivat hyvin motivoituneita ja tekivät työtä tauotta. kiitokset kaikille osallistuneille koulutettaville.

Haluan lisäksi kiittää kaikkia kouluttajia, valvojana ollutta Ismo Marjusta sekä kaikkia muita, jotka olivat vaikuttamassa kurssin onnistumiseen.

Kurssin res. johtaja    Tom Marsti