Varustetietoa

Yleistä varusteiden valinnasta

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että melko pienelläkin panostuksella pärjää. Onhan suomalainen tullut toimeen erämaassa jo ennen kuin GoreTex-vaatteita, GPS-paikannuslaitteita tai edes kumisaappata oli keksitty. Tärkeämpää on toimia tilanteen mukaan ja käyttää järkevästi niitä varusteita, mitä käytössä on. Sään mukainen kerrospukeutuminen ja taukovaatteiden käyttö on juuri tämän periaatteen soveltamista. Ei ole olemassa yhtä "ihmeasustetta", jolla pärjää olosuhteissa kuin olosuhteissa. Toki ankarat olosuhteet vaativat ensiluokkaiset varusteet, mutta silloinkaan luonnon olosuhteita ei kannata lähteä uhmaamaan luottaen liikaa erinomaisiin varusteisiinsa.

Ennen kuin hankkii omia, voi aloitella vaikka lainavarusteilla. Näin saa tuntumaa erilaisiin varusteisiin ja kokemus on avuksi omien hankinnassa. Ja jos vaellusinnostus lopahtaa alkuunsa, ei tule tehtyä turhia hankintoja. Aloitteleva vaeltaja ei myöskään yleensä lähde ensimmäisenä vaativiin olosuhteisiin, joten senkään varusteisiin ei tarvitse panostaa heti kovin paljoa. Itse lähdin ensimmäiselle viikon mittaiselle talvivaellukselle ilman isompia hankintoja. Suksethan minulla toki oli (52 mm retkisukset, jotka ostin alennusmyynnistä muistaakseni hintaan 110 mk). Lainattu makuupussi ei ollut kovin lämmin ja rinkka oli turhan pieni eikä muutenkaan kovin häävi. Ihan hyvin niilläkin tuli toimeen.

Rinkkaa (tai ahkiota) pakatessa tulee eteen toinen optimointitehtävä. Mukaan otettavien tarvikkeiden määrä on pystyttävä rajaamaan niin, että ne jaksa kuljettaa mukanaan. Kun vaellus pitenee, mukaan otettavan ruuan määrä kasvaa ja muista mukavuuksista joutuu silloin tinkimään. Vaihtovaatteita on ehkä vähennettävä, tuore leipä vaihtuu näkkäriin. Tai jos varusteiden määrästä ei halua tinkiä, saa kärsiä ylipainoisen rinkan kohtuuttomasta painosta. Rinkassahan kantaa kohtuudella kolmanneksen omasta painostaan. Itse olen yleensä pysynyt hyvin tämä rajan alla. Vain kevään -98 vaelluksella lähes 24 kiloinen rinkka meni ylikuorman puolelle. Joka tapauksessa pari ensimmäistä päivää rinkka tuntuu yleensä turhan painavalta, mutta vaelluksen vanhetessa ja muonan vähetessä kantamus tuntuu yhä kevyemmältä.

Tärkeimmät varusteet

Rinkka on vaeltajan toinen perusvaruste. Jotkut suosivat tosin talvivaelluksilla ahkiota, joka onkin pitkillä vaelluksilla ja erityisesti avoimessa maastossa hyvä ratkaisu. Rinkan on oltava riittävän tilava, jotta kaikki varusteet saa sopimaan siihen. Järjeselmällisellä pakkaamisella voi kyllä säästää paljonkin tilaa. Itse pidän perinteistä putkirunkoista rinkkaa oikeana varusteen eräretkille.

Sopiva vaatetus on varsinkin talvivaelluksella erittäin tärkeä. Alusasun on oltava materiaalia, joka ei ime kosteutta, vaan päästää sen lävitseen. Keinokuidusta (polyakryylistä, polyamidista, polyesteristä tai polypropyleenista) valmistettu urheilukerrasto on varsin toimiva. Päällimmäisenä kaksinkertaisesta puuvilla-polyesteri kankaasta tehty vaellusasu on hyvä. Kankaan on oltava tiivistä, jotta se pitää tuulta. Huppu on lähes välttämätön ja taskut ovat tarpeellisia. GoreTex-asuista minulla ei ole kokemuksia. Varmaan ihan hyviä, mutta aika kallitakin.

Välivaatekerta valitaan sään mukaan. Leudolla säällä t-paita on riittävä, mutta yleensä talvella flanellipaita on sopivin. Villapaitaa en ole itse tähän päivään mennessä hiihtäessä käyttänyt. Turhan lämmintä vaatetusta on syytä välttää. Se aiheuttaa ajoittain kovaa hikoilua ja hikisissä vaatteissa tulee nopeasti vilu, kun liike pysähtyy. Vaikka sää voi vaihdella nopeasti, vaatetusta ei kannata jatkuvasti vaihdella. Liikuttaessa on välillä vähän hiki ja välillä voi olla vilu. Se on vain hyväksyttävä. Taukoja varten on toki oltava lämmin taukotakki (ehkä myös toppahousut tai lämpöhaalari) ja se kannattaa pukea lyhyenkin tauon ajaksi.

Normaalit hiihtokäsiineet ovat yleensä riittävän lämpimät, mutta kylmiä säitä varten on oltava nahkarukkaset ja lapaset. Kynsikkäät ovat kätevät, kun joutuu näpertelemään ulkona. Tavallinen pipo on talvivaelluksella asiallinen päähine. Leudolla ja hyvällä säällä myös lippis on ihan ok. Kovassa pakkasessa ja viimassa ns. kommandopipo tai kypärähuppu suojaa kasvoja paleltumiselta (itse olen pärjännyt vielä ilmankin). Myös asiallinen huppu suojaa hyvin tuulelta.

Jalkineet. Oman kokemukseni mukaan irrotettavalla huopavuorilla varustetut kumisaappaat ovat varma valinta talvivaellukselle. Monolla on tukevampi hiihtää, mutta mono kastuu helpommin eikä ole yhtä lämmin kuin saapas. Monoissa pitäisikin olla riittävästi tilaa paksuille sukille.

Kesävaelluksella käytetään usein kumisaapasta, joka onkin hyvä valinta märkiin olosuhteisiin. Kunnollinen vaellusjalkine on kuitenkin paljon tukevampi kävellä kuin kumisaapas ja mahdollisuus saada rakkoja jalkoihin on paljon pienempi. Vaelluskenkä on kuitenkin valittava huolellisesti niin, että yksi tärkeimmistä valitakriteereistä on kengän sopivuus jalkaan. Vaelluskengät pitävät vettä mutta matalamman varren takia niillä ei voi kahlata läheskään yhtä syvässä vedessä kuin kumisaappailla. Sekä kesällä että talvella kannattaa ottaa mukaan leirissä käytettäväksi vaihtojalkineiksi esim. lenkkarit.

Hiihtovarusteet. Leveät eräsukset ovat lähes välttämättömät, jos aikoo liikkua valmiiden reittien ulkopuolella. Eräsuksien pituus on yleensä 2,3 - 2,5 m ja leveys noin 7 cm. Näitä suksia ei ole suunniteltu vauhdikkaaseen hiihtoon, mutta pitoa löytyy yleensä kiitettävästi. Avoimissa tuntureissa pärjää hyvin retkisuksilla, joiden leveys on 5,2 cm. Liikuttaessa tunturissa kovalla, jopa jäisellä lumella olisivat telmarksukset varmaan paras valinta. Umpihankihiihdossa sauvoissa saisi olla normaalia suuremmat sommat.

Varusteiden painoja

Niksejä

Kumisaappaiden huopien yläreunaan kannattaa tehdä reiät ja laittaa niihin pienet narulenkit. Huopien ripustaminen kuivumaan on näin helpompaa.

Vaellukselle lähdettäessä tehdään yleensä tarkka listan siitä, mitä varusteita mukaan otetaan. Vaelluksen jälkeen kannattaisi myös arvioida ko. varusteiden toimivuus ja ruokien riittävyys sekä kirjata arviot muistiin. Näin seuraavan vaelluksen varustuksen suunnittelu helpottuu melkoisesti.

Talvella vettä saa helposti hankalasti tavoitettavasta jokiuoman sulapaikasta, kun ripustaa kenttäpullon sauvan lenkkiin ja laskee sitten veteen. Tarvittaessa voi ketjuttaa useampia sauvoja.

Ilmastointiteippi on hyvää monenlaiseen korjaustarpeeseen. Suurta teippirullaa on turha ottaa mukaan. Teippiä voi kiertää sopivan määrän esim. sauvan ympärille (heti kädensijan alapuolelle). Myös filmipurkki, joka on muiden pienten tarvikkeiden säilytysrasiana sopii tarkoitukseen.

Tyhjiin filmipurkkeihin on hyvä pakata monia pieniä tarvikkeita. Vesitiiviissä purkissa voi säilyttää varatulitikut ja raapaisupinnan. Korjaustarvikkeisiin kuuluvia niittejä, ruuveja, pieniä nauloja, rautalankaa ym. sopii pieneen purkkiin yllättävän paljon. Itse olen käyttänyt filmipurkkia myös suola-astiana.

Astioiden tiskaus on varsinkin talvivaelluksella usein turhan vaivalloista. Astiat saa melko mukavasti puhtaaksi lähes ilman vettäkin. Ensin kaavitaan ylimääräiset pöperöt puusta vuolaistulla lastalla. Lisätään astiaan tilkka vettä. Puhdistetaan talouspaperilla.

Vaellusruokia pakatessa kannattaa purkaa kaikki kaksinkertaiset pakkaukset tilan ja painon säästämiseksi. Monet ruokatarpeet on pakattu ensin pahvilaatikkoon, jonka sisällä on annospusseja.

Ruokatauolla riisutut kosteat ja kylmenneet hiihtokäsineet on epämiellyttävä laitta takaisin käsiin. Istu tauon ajan käsineiden päällä tai laita ne puseron sisään, niin ne pysyvät lämpiminä.

Autiotuvissa on usein niukasti kuivatustilaa varusteille, jos yöpyjiä on paljon. Pidä mukana sopiva pätkä narua, josta saat viritettyä itsellesi kuivausnarun.

Myös vaellusruokaa valittaessa kannattaa tarkkailla ruoka-aineiden energiasisältöä, mutta päinvastaisessa tarkoituksessa kuin laihduttajat. Mitä enemmän energiaa suhteessa painoon, sitä parempi. (Tosin minun tietojeni mukaan eniten energiaa on puhtaassa alkoholissa, joka kuitenkin on aika huonoa retkievääksi.)

Lippalakki on hyvä päähine myös kevättalven hiihtovaelluksella, jos on aurinkoinen ja lämmin sää.

Autiotuvissa kannatta lämmittää vettä ja valmistaa ruokaan kamiinalla, jos ei ole kiire. Näin säätyy kaasua tai retkikeittimen polttoainetta. Puuro ym. ruuat hautuvat sopivasti eivätkä pala helposti pohjaan (jos kamiina ei ole kovin kuuma).