HISTORIAA

ALKUSANAT
Päätin nyt vihdoinkin vuosien jahkailun jälkeen kirjoittaa jonkinlaisen lyhyen historiikin bändistä. Asia on ajankohtainen nyt kun meiltä on tulossa uusi levy, jossa on bonuksena ekat eepeet. Mulla on surkee muisti, eli vuosiluvuissa ym. voi olla joitain epätarkkuuksia.
Erkko, 15.2.2003

STARTTI
Ramones kolahti mulle todella kovaa joskus 80-luvun puolessa välissä. Muistan että eka levy jonka ostin ihan reaaliajassa oli 'Animal boy'. Olin soitellu pari vuotta heavybändeissä, mutta talvella 86-87 päätettiin perustaa bändi joka soittaa vähän niinku Ramones. Me perustettiin bändi ex-rinnakkaisluokkalaisen Petterin kanssa, ja saatiin treenikämppä Pukinmäen nuorisotalolta. Mä lauloin ja soitin kitaraa ja Petteri bassoa. Rumpuihin tuli sitten Haagasta tutun tuttu Muona. Aluks me soitettiin englanniksi, mutta aika nopeesti kieli vaihtui suomeksi. Bändi oli oikeestaan Häiriköiden esiaste, mukana oli jo joitain biisejä joita Häiriköt veti alkuaikoina. Niiden lisäksi soitettiin covereina jotain Popedaa ym. suomirokkia. Me tehtiin pari keikkaa tällä kokoonpanolla jossain nuorisotaloilla.

Toi bändi kuihtui pois. Teki kuitenkin mieli soitella. Joskus '88 rumpuja alko hakkaamaan tuttu jätkä Kaurasen Tomi (R.I.P.). Mun piti alkaa vaan laulajaks, ja niinpä meillä oli haussa sekä kitaristi että basisti. Kitaraan tuli Mara jonkun lehti-ilmoituksen perusteella. Basistia ei koskaan löytyny. Niinpä mä aloin soittamaan bassoa. Tässä vaiheessa piti keksiä bändille oikea nimi; sitä ennen nimi oli oikeestaan vaihdellut päivittäin. Siihen aikaan Iltsareiden lööpit oli täynnä otsikoita tyyliin 'Häiriköt terrorisoivat vanhainkotia', 'Häiriköt tunkeutivat lentokoneen ohjaamoon' jne. jne. Päätettiin että siinä on siisti nimi bändille, keikkajulisteina voi käyttää Iltsarien lööppejä. Tota nimenkeksimissessiota voinee pitää Häiriköiden virallisena syntyaikana. 

EKA EEPEE (1990)
Maran kanssa tehtiin muistaakseni yksi keikka . Sillä keikalla oli bassossa (tilapäisesti) HIMin nykyinen rumpali Kaasu, mä pelkästään lauloin. Keikan jälkeen annettiin Mara sai lähteä; sen soittotyyli ei oikein sopinut meidän bändiin. Silloin mä tartuin taas kitaraan ja bassoon löytyi Backstagelta (Tavastian legendaarinen yläkerta) Salosen Tomi. Silloin oli suunnilleen vuosi '89. Kun Tomi tuli mukaan, tuntui että nyt homma toimii ja mä tyydyin osaani laulajakitaristina. (Olisin halunnut olla pelkkä laulaja mutta minkäs teit: silloin kaikki kitaristit mitä koitettiin rupes heti vääntämään sooloa. Ja kun sanoi että soita komppia niin ne oli liian hitaita).  Kun oli vähän aikaa kulunut ja muutama keikka tehty, Tomi K. päätti yhtäkkiä ettei se viittikään soittaa rokkia. Mun broidi Mikko oli just silloin alkanu soittamaan rumpuja, joten siitä tuli sitten meidän rumpali. Ja sitten mä näin Rumbassa ilmoituksen, jossa luki että '2 päivää studiossa + 500 levyä 4500mk'. Tai jotain sellaista, en muista ihan tarkasti. Niinpä tuli idea että tehdään levy kun se on niin halpaa. Kaverini Jukka Helovirta lainas rahat (Jukka oli siihen aikaan myös meidän keikkamyyjä), ja me tehtiin 'MOUKARIMIES'-ep. Mikko oli soittanu sitä ennen rumpuja varmaan about kuukauden tai pari ja mä lauloin karkeesti nuotin vierestä, mutta levy kun levy; sillon vasta tuli fiilis että meillä on oikee bändi. Levy ilmestyi muistaakseni talvella 1990. Siinä on kymmenen biisiä. Levyt myytiin aika nopeeseen tahtiin; silloin tollanen omakustanne-kulttuuri oli ihan toisella tasolla kuin nykyään. MOUKARIMIEHEN biiseistä keikkasetissä on vielä edelleen 'JOTAIN VIALLA' ja 'LIIMAA LIIMAA'. Levyn muuten äänitti itse kitarasankari Timo Tolkki, joka taisi vielä noihin aikoihin olla ihan amatööri tossa hommassa. Levy soi myös muutaman kerran radiossa, ja me tehtiin muutamia keikkoja sen jälkeen. Noista keikoista on oikeastaan jäänyt mieleen parhaiten muinaisen Lepakon 'We're A Happy family' -tapahtuma jossa oli Ne Luumäet, Klamydia., Himanes tai Pojat ja me ja Lepakko oli myyty aivan täyteen.

Tomi S., Mikko ja Erkko rokkaa v.90	Tomi S. Backstagella -90?

Tomi K. v.-90	Erkko v.-90	Tomi S. v.-90

TOKA EEPEE (1991)
Mikko oli noihin aikoihin jotain 14-vuotias. Niinpä meidän oli vähän vaikeeta päästä keikoille baareihin. Oli pakko houkutella Tomi K. takas rumpuihin, ja sovittiin Mikon kanssa että se tulee takas bändiin kun on vähän vanhempi.  Jossain vaiheessa mua rupes ottamaan päähän se että mä en osaa laulaa. Päätettiin että etsitään laulaja. Ja koska Tomi S.:n kanssa oli alkanu mennä sukset vähän ristiin, niin päätettiin hankkia myös uusi basisti.  Lehti-ilmoituksella löytyi Ismo (josta tuli myöhemmin L.A.M.F.:n laulaja) ja Kaltsi. Kaltsin piti alunperin vissiin soittaa bassoa, mutta mä aloin miettimään että kun Ramonesissakin basisti laulaa taustat, niin mä aloinkin basistiksi. Eli kokoonpano oli vähän aikaa minä(basso), Tomi K.(rummut), Ismo(laulu) ja Kaltsi (kitara). Tällä kokoonpanolla tehtiin vissiin muutama keikka, ainakin Tullikamarilla ja jossain muualla. Mä kuitenkin huomasin nopeasti, ettei bändi enää ollut Häiriköt; tyypit jotka diggas meitä soitti mulle kotiinkin ja ilmoitti että mun pitää laulaa Häiriköissä. Niinpä pantiin taas kerran kokoonpano uusiksi: Ismo ja Kaltsi lähti ja mä aloin laulamaan ja soittamaan kitaraa. Muutama keikka oli sovittu, mutta basisti puuttui, ja taas tilanteen pelasti Mikko: vedettiin muistaakseni yhdet treenit ja lähettiin keikalle. Ja hyvin meni. Myös studioaika toista eepeetä varten oli varattu. Studion aikaan Mikko oli vissiin soittanut vasta pari viikkoa bassoa. Toka ep oli nimeltään 'JÄRKEÄKONNITUS'. Se ilmestyi kesällä 1991. Levyllä on kahdeksan biisiä, sieltä löytyy yksi mun kaikkien aikojen suosikkibiiseistä: 'HONKANUMMEN HAUTAUSMAA'. Muita keikkasetissä säilyneitä biisejä siinä on 'KORKEAJÄNNITYS' ja 'SUA KAIPAAN'. Levyllä on myös 'KITARISTI' josta Klamydia teki oman, musta-ei-niin-kauhean-hyvän version. Rahat levyntekoon lainattiin taas Jukalta. Siitä iso kiitos Jukalle. Levyä tehtiin 600 kpl ja koko painos myytiin kohtuullisen nopeesti loppuun.

Tomi K., Ismo ja Kaltsi treenikämpällä, vuosi on todennäköisesti -91.

ISKEE KUIN MILJOONA VOLTTIA -LP (1992)
Mikko lähti vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Oli taas pakko etsiä uusi basisti. Löytyi Jani. Meni vähän aikaa ja sitten Tomi K. ajoi bussin kanssa nokkakolarin ja teloi jalkansa. Keikkoja oli sovittuna, eikä niitä viittiny perua. Päätettiin etsiä vähäksi aikaa tuuraaja Tomille. Maukka löytyi jonkun kaverin kautta. Noihin aikoihin aloin myös funtsimaan että voiskohan jostain saada levydiilin ettei tarttis enää tehdä omakustanteita. Kysyin Oskun Divarissa Spinefarmin Riku Pääkköseltä että kiinnostaisiko sitä ottaa Häiriköt Spinelle. Vastaus oli ei, mutta että Riku tietää firman joka ottaa Häiriköt. Firma oli SONIC, Stadilaisten rocknaamojen omistama firma. Tomia ei enää homma kiinnostunut, joten Maukka jäi bändiin ja mentiin tekemään ekaa pitkäsoittoa. Vasta studiossa huomattiin että Jani ei osaa soittaa bassoa. Mä soitin sitten myös melkein kaikki levyn bassoraidat. 'ISKEE KUIN MILJOONA VOLTTIA' sisälsi 20 biisiä. Se ilmestyi keväällä 1992. Levyn tuotti Heko Luumäki. Mun mielestä levy kuulostaa edelleenkin todella hyvältä. Siinä on paljon biisejä joita me edelleen vedetään keikoilla. Ja Maukan panosta ei voi vähätellä; se soittaa levyllä tosi tanakasti. Levyä tehtiin 1000 kappaleen painos. Levyn ilmestymisen jälkeen Mikko tuli takasin Jenkeistä ja alkoi taas soittamaan bassoa. Me tehtiin muutama keikka ja sitten homma loppui: meillä meni välit Maukan kanssa ja myös Mikolta loppui kiinostus bändiin. Vika keikka Mikon ja Maukan kanssa oli Tampereen I-Klubilla vissiin joskus alkuvuodesta -93.

Maukka n. v. -92	Jani v.-92

STYDIÄ STAFFIA -CD (1995)
Puolitoista vuotta meni sitten ihan soittamatta. Oli niin paljon kaikkee muuta tekemistä ettei rokki oikein kiinnostanu. Sitten joskus -94 keväällä rupes taas olemaan ylimääräistä aikaa ja teki mieli alkaa taas soittelemaan. Alettiin soittelemaan kokoonpanolla missä oli (taas) Tomi K. rummuissa ja bassoon tuli Anssi, luokkakaveri lukiosta. Rokkaaminen tuntu taas mukavalta, ja alettiin suunnittelemaan josko sais taas jotain aikaiseks. Sovittiin pari keikkaa ja taas homma meni puihin: tällä kertaa Tomi sai päivää ennen ekaa keikkaa sydänlihaksen tulehduksen, ja keikat jäi tekemättä. Tomi oli tulehduksen jälkeen vielä vähän aikaa bändissä, mut sit se lopetti homman lopullisesti. Piti taas alkaa ettimään uutta rumpalia. Artsi löytyi alkuvuodesta -95 ja me alettiin treenata seuraavaa levyä varten. 'STYDIÄ STAFFIA'  äänitettiin maalis-huhtikuussa -95. Levyä oli taas vaihteeksi omakustanne. Sillä on 22 biisiä ja painos oli 700 kpl. En tiedä miks, mutta STYDI on mun mielestä meidän huonoin levy; ehkä me treenattiin sitä ennen liikaa ja studiosessio meni vähän liian rutiinilla tai jotain...Varsinaisesti biiseissä ei ollu mitään vikaa, mutta levy vaan on vähän vaisu. Levyn myyntikin oli aika tahmeaa, ja levyt itse asiassa loppuivat vasta vähän aikaa sitten. Levyn jälkeen tehtiin jonkin verran keikkoja ja sitten muistaakseni joskus keväällä -96 Anssi huomas ettei se enää halunnutkaan rokata. Sillon mulla tuli mitta täyteen ja päätin että Häiriköt loppuu siihen paikkaan; ei ollut enää fiilistä miljoonatta kertaa koittaa ettii uutta soittajaa.

Semifinal v.-95	Anssi -95.

Anssi ja yrmeä ilme -95.	Artsi v.-95, nuori puudeli

NYKYTILANNE (TAI UUSI ALKU) (1997->)
No joo, olin tosiaan päättänyt että Häiriköt on loppu. Sitten joskus alkuvuodesta -97 mulle soitti Juuso Retkibanaani -nimisestä bändistä. Ne halus levyttää version meidän biisistä 'ROKATAAN' (biisi on Stydiä Staffia levyllä) ja Juuso pyysi mua laulamaan niiden levylle. No mä suostuin. Sitten kun ne pyysi että Häiriköt voisi tulla soittamaan niiden levynjulkaisubileisiin Hämeenlinnaan, niin me suostuttiin siihenkin. Artsi ja Mikko oli messissä. Keikan jälkeen oli hyvä fiilis ja teki taas mieli soitella. Päätettiin Artsin kanssa, että jos tulee jotain keikkoja, niin mennään soittamaan, mutta ei oteta paineita mistään. Sitten meillä oli joku keikka johon Mikko ei päässyt. Kysyttiin sillosta Rehtoreiden laulajaa Jannea, jonka mä tiesin diggailevan meidän bändiä, tuuraamaan Mikkoa. Se oli heti messissä ja siitä lähtien meillä oli käytettävissä kaks helvetin hyvää basistia. Tätä nykyä Häiriköt ei mun mielestä enää oo mikään varsinainen bändi: me treenataan vaan jos on tiedossa keikkoja tai studio tai jotain. Mutta tällasena homma toimii mukavasti.

Livenä Oranssilla v.-98, bassossa Janne	Mikko v. -02

(MÄ EN HALUU OLLA) NÖRTTI -EP (1999)
Vuonna -99 päätettiin tehdä pitkästä aikaa levy. Rahaa ja aikaa oli sen verta vähän että tehtiin vain viiden biisin EP. NÖRTTI EP on mun mielestä parasta mitä me ollaan ikinä studiossa saatu aikaan: siinä on viisi hyvää biisiä ja sounditkin on kohdallaan. Levyn äänitti ja miksasi Mikko, bassossa levyllä on Janne. Biisistä 'SÄ SEKOTAT PÄÄN' tehtiin myös video. Se pyöri aika tiuhaan tahtiin Moon-TV:llä. Levyn jälkeen ollaan tehty keikkoja harvakseltaan. Kesällä 2002 ilmestyi levy-yhtiö WOIMASOINNUN julkaisema vinyylisinkku, jossa on toisella meidän biisi J.A.G. joka kertoo Juhan Af Grannista. Biisi tehtiin alunperin videota varten. Video jäi kesken mutta onneks saatiin biisi julkaistua. Janne lähti syksyllä 2001 Sveitsiin. Sillon meillä oli muutamalla keikalla bassossa oli L.A.M.F.:n Sid. Tomi Kauranen kuoli kesällä 2002. Ikävä juttu, ei oikein osaa muuta sanoa. Viime syksynä Mikko palasi Häiriköihin tarkoituksena jäädä ihan vakituiseksi basistiksi. 

Sid v.-01 (by judypunk)	Maukka v.-03

JOTAIN JOHON VOI LUOTTAA (2003)
Lähetin joskus Woimasoinnun Hannulle demon jossa oli julkaisemattomia Häiriköt-biisejä. Hannu innostui biiseistä ja lupasi kustantaa uuden Häiriköt-levyn. Levy on tätä kirjoitettaessa jo valmis, mutta vielä julkaisematta. Äänitykset tehtiin samassa studiossa kuin meidän toka eepee. Levy kuulosta mun mielestä hyvältä. Sen nimi tulee olemaan 'JOTAIN JOHON VOI LUOTTAA'. Siinä on 15 uutta biisiä ja lisäksi siihen tulee boonuksena bändin ensimmäiset eepeet ja J.A.G., yhteensä 34 biisiä. Seuraavana päivänä kun levy oli miksattu, Artsi, joka oli ollut rummuissa viimeiset kahdeksan vuotta, ilmoitti tekstarilla että hän eroaa bändistä. En ole vieläkään saanut häneltä järkevää selitystä miksi mitta yhtäkkiä täyttyi. Loppujen lopuksi oli pelkästään hyvä juttu että Artsi häipyi: mun mielestä kaikkien aikojen paras Häiriköt-rumpali Maukka lupasi jeesata meitä. Tulevilla keikoilla rummuissa on siis Maukka. Elämä Jatkuu...

http://moukarimies.cjb.net