The Golden Age -lehdessä (Herätkää! -lehden edeltäjä) 4.2.1931 otettiin kantaa tuohon miljoonia ja taas miljoonia ihmishenkiä pelastaneeseen lääketieteen suurimpiin kuuluvaan keksintöön, rokotteeseen.
"Rokotteet rikkovat selvästi sitä iankaikkista liittoa, jonka Jumala teki Nooan kanssa vedenpaisumuksen jälkeen. (1 Mooses 9:1-7)" (s.293)
Oppi muuttui 1952, jolloin Seuran päämajasta lähetettiin kirjeet asiasta seurakunnille. Kuitenkin vasta vuonna 1965 ilmestyi Awake! -lehdessä (Herätkää! engl.) kirjoitus, jossa todettiin rokotusten merkittävä hyöty sairauksien vähentämisessä. Yli 20 vuoden ajan Jumalan tekemä iankaikkinen liitto kielsi Jehovan todistajia (JT) ottamasta rokotteita. Kysymys herää kuinka monta JT:aa kuoli tuona aikana turhaan, koska ei ollut saanut rokotusta? Oliko kenties enemmän kuin Daavidin oksa -lahkon itsemurhapalossa tai Auringon temppelin itsemurhissa viime vuosina?
Vartiotornissa 1.1.1969 (s.22-23) elintensiirrot samaistettiin kannibalismiin 1 Mooses 9:2-6 perusteella. Kun kyse oli elintensiirroista, ei ollut varaa antaa sijaa "inhimmillisille tunteille". Oli tärkeää olla kuuliainen Jumalalle. Maaliskuussa 1980 oppia muutettiin. Vuosien ajan JT:t olivat kieltäytyneet eri elintensiirroista peläten siten rikkovansa Jumalan lakia. Kuinka moni meni hautaan tämä nyt vanha oppi mukanaan, koska elintensiirrot olivat vielä pannassa? Entä kuinka moni valitsi kuoleman sijasta elämän tai sokeuden sijasta näön, vaikka heidät erotettiinkin Jumalan lain rikkojina? Kutsuttinko heidät opin muuttumisen Jälkeen takaisin? Pyydettinkö perheiltä anteeksi turhaksi osoittautuneiden erottamisien takia rikki menneitä perhesuhteita. Entä turhaan munuaisten vajaatoimintaan kuolleen omaisilta?
Aina välillä törmäämme uutisiin, joissa JT on kieltäytynyt verensiirrosta ja sentähden kuollut. Mikä saa JT:n kieltäytymään verestä henkeäuhkaavassakin tilanteessa? Tai mikä saa vanhemman kieltävän lapselleen annettavan verensiirron, kenties hengenpelastavan hoidon? Suomessa jokaisen täysi-ikäisen oikeuksiin kuuluu myös oikeus olla ottamatta vastaan hoitoa silloinkin, kun lääkäri katsoo sen olevan hengenpelastavaa. Olen useaan otteeseen pitänyt kädessäni tähän lakiin perustuvaa verensiirtoja kieltävää virallista asiakirjaa ja toivonut ettei koskaan eteeni tulisi tulevassa ammatissani tilannetta, jolloin vain veri voisi potilaan pelastaa.
Elna on syyllinen poikansa elämään (Kouvolan Sanomat tiistaina 1. marraskuuta 1994, s. 9)
Elnan mielenterveys järkkyy. Häntä ahdistaa alinomainen syyllisyys rikoksesta, jonka hän on tehnyt. Ahdistuksen vuoksi hän sanoi itsensä irti työpaikastaan, kun tuntui, ettei osaa muuta kuin siirrellä papereita pinosta toiseen. Ahdistus on ajanut hänet neljän seinän sisälle ja supistanut maailman niin, ettei hän tapaa kuin oman perheen jäseniä ja mielenterveystoimiston psykologia.
Hän rikkoi lakia, jota Jehovan todistajat pitävät ehdottomana: verta ei käytetä ravintona eikä sitä saa siirtää edes kriittisessä tilassa olevalle. Ja hän antoi panna verta pahoin loukkaantuneelle pojalleen!
Poika on verensiirron ansiosta hengissä ja voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta kantaa jehovalaisena itsekin suurta syyllisyyttä elämästään. Ja lisää näin äidin tuskaa entisestään.
Psyykenlääkkeet ja mielenterveystoimisto pitävät Elnan kasassa, mutta hänen epätoivoaan ne eivät ole pystyneet poistamaan. Hän pelkää kuollakseen, että verensiirto tulee julki ja hänet erotetaan pyhästä järjestöstä. Että hän joutuu jäämään yksin pahaan maailmaan.
Ei, ei hänellä varsinaisesti ystäviä järjestössäkään ole, eikä kukaan tarjonnut tukeaan tai lohdutustaan sillon, kun poika kamppaili elämän ja kuoleman rajalla, mutta järjestön ulkopuolelle joutuminen saa hänet vapisemaan pelosta. Se on elämän loppu, toivon loppu.
Epäonnistuneeksi hän on toki tuntenut itsensä kaikki nämä vuodet.
- Sanovat siellä, etten ole ollut hyvä vaimo ja tarpeeksi nöyrä ja alamainen miehelleni, kun en ole saanut häntä omalla esimerkilläni liittymään järjestöön.
- En oikeastaan ymmärrä, mitä se sellainen alamaisuus tarkoittaa. Lapset ja kodin olen hoitanut hyvin, talousasiat olen pitänyt kunnossa enkä ole poikkipuolista sanaa miehelleni sanonut. Mitä muuta minä vielä voisin tehdä?
Teksti: Helena Vaittinen
En ota nyt kantaa niihin Raamatunkohtiin, joissa puhutaan veren syömisestä, mutta otan kantaa siihen, miten Vartiotorniseura (VTS) kampanjoi veretöntä linjaa. Sanotaan, että verensiirtoihin liittyy riskejä. Se on totta, mutta mittasuhteet ovat täysin väärät VTS:n kirjallisuudessa. The Watchtower -lehdessä 15.10.1993 väitetään, että "verensiiroista kieltäytyminen lisää 0.5 - 1.5% kuolleisuutta leikkauksiin, mikä todennäköisesti on vähemmän kuin verensiirtojen aiheuttama kuolleisuus ja sairastavuus." (s.32) Vertailuksi otan vanhasta verensiirtokuolleisuutta käsitelleestä tutkimuksesta kuolleisuusluvut. New York State Journal of Medicine, 15.1.1960: yksi kuolema jokaista 13 000 pulloa siirrettyä verta kohden. Ja verensiirrothan ovat viime vuosina valtavasti kehittyneet, erityisesti valmisteiden puhtaus voidaan varmemmin taata, siirrettävän veren sopivuuden varmistamisesta puhumattakaan. Mikäli lääkäri arvioi potilaan tarvitsevan verensiirtoa, riski siirrosta kieltäytyvällä on hirmuisesti suurempi kuin siirron ottavalla.
JT:t ottavat usein puheeksi monenlaiset korvaavat vaihtoehdot. On totta, että verta menettäneen potilaan verenpainetta ja verenvuotoshokkia voidaan tehokkaasti hoitaa erilaisilla plasmainfuusioilla tai "kristalleilla", mutta enpä vielä ole tavannut ketään, joka kävelisi vastaan pelkkää kirkasta suonissa. Veri on sittenkin aika elintärkeää.
Viime vuosina on liikkunut erilaisia huhuja isostakin joukosta JT:ien sisällä, jotka ovat nousseet tavalla tai toisella painostamaan hallintoelintä erottamiskäytännön muuttamiseksi verikysymyksessä (*). Itse asiassa ihmisoikeusjärjestötkin ovat painostaneet JT:a veriasiassa. Harva ei-JT (ehkä myös JT) tietää, että muutama vuosi sitten verikysymys vapautettiin jokaisen yksilön päätettäväksi omantunnon mukaan. Tämä on käytännössä kuitenkin vain ulkopuolisille tahoille tarkoitettua PR:ää. Jokainen JT kieltäytyy edelleen verensiirroista, erottamisen uhalla, oli sitten ulospäin annettu ymmärtää mitä tahansa. Edelleenkin jokaisen JT:n käsilaukusta tai lompakosta löytyy verikortti. Sairaalaan joutuessaan he pitävät huolen siitä, että se löytyy potilaspapereiden välistä. Potilaspapereita selatessani olen usein törmännyt tähän pieneen korttiin.
Kuinka monta JT:aa on kuollut, koska ei ole saanut verensiirtoa? Oli veikkaus mikä tahansa, pieniksi jäävät suuren julkisuuden saaneet uskonlahkojen joukkoitsemurhat niihin verrattuna. Erona joukkoitsemurhiin on vain, että nämä kuolemat sattuvat yksi kerrallaan, yksi täällä, toinen siellä, mutta tasaisen varmasti koko ajan.
Tulee mieleen Jeesuksen elämä täällä maan päällä, kuinka hän paransi sairaita, teki aina kaikkea hyvää. Sitten tuli eteen tilanne, jolloin oli sapatti. Juutalaiset seurasivat Jeesusta, että parantaisiko hän sapattina, jolloin ei ollut lupa töitä tehdä. Silloin Jeesus kysyi:
"Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" (Markus 3:4, Kirkkoraamattu -38)
Jeesus paransi miehen. Kysymykseen hän vastasi:
"Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matteus 12:11-12, Kirkkoraamattu -38)
En usko, että raamatunjakeet, joissa puhutaan veren syömisestä ja karttamisesta, kieltäisi myös verensiirrot. Eihän Raamatun kirjoittamisen aikana edes tunnettu verensiirtoa. Tuolloin ei todellakaan ollut kyse elämästä ja kuolemasta. Mutta vaikka uskoisinkin kyseiseen raamatuntulkintaan, uskon kuitenkin, että elämä on niin pyhä asia, että myös sapattina voi tehdä hyvää, pelastaa henki tappamisen sijaan. Siihen on usein täysi mahdollisuus. Tulee mieleen Jeesuksen sanat "Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." (Johannes 10:10, Kirkkoraamattu -92). Veri symboloi elämää, verelläkö ei siis saisi parantaa, koska se on symbolina pyhä? Onko symboli tärkeämpi kuin asia, jota se symboloi? Jeesus kuitenkin osoitti, että elämän pelastaminen on pyhistä asioista pyhin.
" jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä. " (Matt 12:7, RK38) (Jeesus eräässä sapattikiistassa)
Copyright © by Kulmakivi 1998, Clipart copyright ©Corel corporation et al.