Jok'ikinen kerta - oli sitten tunturissa tai jonkin kumpareen rinteellä - alkaa miettiä,
mikä ihme saa ukon matkustamaan maan ääriin voidakseen muutaman samalla tavalla
hurahtaneen kanssa saattaa keuhkonsa ja selkänikamansa rasitukseen, jota
aikaisemmin piti ylivoimaisena tai fyysisesti mahdottomana. Kaikki alkoi jo
vuotta aikaisemmin 8000 kilometriä idempänä taivaisen kaukolämmön hiostaessa ja
trooppisten kasvien kosteuden lisätessä ahdistusta. Tuolloin lähtijöitä joukossa
oli vielä kolme, mutta aika muuttaa mieliä ja lokakuussa 1999 olin jälleen yksin.
Sisälläni heräsi pieni nörtti ja uppouduin internettiin ja unettoman yön jälkeen heräsin
katsellen tietokoneeni näyttöä, jolla vilkkui vastaus.
Harry oli lyhyehkö, melkein kaljuksi ajeltu mies, jota ei voinut suupaltiksi mainita, mutta joka puhuessaan puhui asiaa - vääpelimäinen hahmo, joka pystyi helposti haihduttamaan askikaupalla tupakkaa savuna ilmaan. Savun lailla ilmaan haihtui myös melkein kuukauden tili hankkiessani varusteita matkaa varten. Luotin kuitenkin kokeeneeseen kiipeilijään ja lisäsin varustukseen omat mausteeni. Pitkällinen perehtyminen kohdealueeseen verkon välityksellä maksoi myös vaivan takaisin monin verroin.
Viisari pysähtyi 23 kilon kohdalle ja reppuni hävisi näkyvistä. Siirryin transit-halliin
ja katseeni alkoi etsiä ihmisiä, jotka olin tavannut vain kerran aikaisemmin.
Ensimmäisenä katseeni tavoitti Karin ja Arin, dynaamisen duon, jonka huumorin
tummuus saisi mustan aukonkin kalpenemaan. Joukkoon liittyi Valeri - venäläinen,
jonka rajatonta positiivisuutta kuvasi parhaiten murtaen suomeksi mutistu 'perrrkele'.
Vierelleni istahti Martti Vainiota muistuttava Hannu ja jostain tax-free -kauppojen
sylistä koneen ovelle könysi viime hetkessä veturin lailla savuava junasuhari Esa.
Outoa joukkoa, jossa olin kuin kotonani.
26 tuntia ja viisi herkullista avaruusmuona-ateriaa myöhemmin nykäisin lierihatun päähäni Santiagon lentokentällä. Löysin reppuni nopeasti ja syöksyin ovelle, jossa minut pysäytti kolmen täytettävän lomakkeen katras. Vakuutettuani kaikki siitä, etten kanna mukanani eläin- enkä kasvikunnan tuotteita enkä pyri tekemään vallankumousta, saavuin vastaanottohalliin, jossa Harry jo odottikin Eduardoksi esitellyn autonkuljettajan kanssa. Tie vei Santiagon keskustaan, jossa saimme kaupungin esittelyn lyhyen kaavan mukaan päätepisteenään rauhallisuudellaan yllättänyt hotelli Foresta.
 |
Tarinamenu | |
 |
Mailaa mulle | |
Frutti di Mare |  |
 |
 |
 |
 |
 |