Ben Nevis on Brittein saarten korkein vuori kohoten luonnostaan 1341 metrin korkeuteen. Paikallisen
turhankin tyypillisen pakkomielteen seurauksena huippua on kohotettu parin metrin kumpareella.
Kiipesin vuoren laelle känsäisin koivin vuonna 1996 kuljettuani tätä ennen vajaat 200 km Glasgowsta
Fort Williamiin West Highland Wayta saappaillani tapaillen.
Muurahaiskeko?
Vuori kohottaa tummat kupeensa korkeuksiin Fort William -nimisen pikkukaupungin tuntumassa. Koska kyseessä on Brittein saarten korkein kumpu, on turismia ympäristössä normaaliakin enemmän - Glen Nevis on käytännössä suuri leirintäalue. Majapaikan vuoren kupeesta löytää helposti. Itse majoituin seuralaisineni Achintee Farmin bunkhouseen vuoren juurelle. Yhteydet etelästä Fort Williamiin ovat hyvät - esim. bussi Glasgowsta.
Äkkipäätä vuori ei kuulosta kummemmalta - Halti on saman korkuinen merenpinnasta. Oleellisen eron tekee se, että Nevisin huipulle kiivetään todella meren pinnasta eikä 800-900m korkealla sijaitsevasta laaksosta. Nousua on siis n. 1300m ja vaakasuunnassa matkaa 9-10km.
Kipinkapin
Perusreitti on tuhatpäisten kiipeilijälaumojen kuluttama polku, jolta ei voi eksyä toisaalta leveyden ja toisaalta polkua koko valoisan ajan kansoittavan ihmiskolonnan takia. Alkumatka on suht miellyttävää nousua saniaisten lomassa. Saniaiset katoavat pikkuhiljaa muuttuen niityiksi. Neviksen ja sen matalan sivuhuipun väliin avautuu tummavetinen järvi.
Järven yläpuolella polku muuttuu karummaksi ja jyrkkenee hieman. Kappaleen matkaa eteenpäin - noin puolessa välissä nousua - pikkuruinen puro roiskuu vesiputouksena polun viertä. Moni huomaa turhan myöhään, että tämä oli todellakin viimeinen vesipiste. Tästä eteenpäin nousu on kivikkoa ja irtonaista soraa.
Kun kuudennen kerran kuvittelet edessä näkyvän kiviharjanteen olevan vuoren huippu, olet jo melko lähellä. Huippu on laakea kiuasmainen lohkareikko. Korkeimmalle kohdalle on valettu parimetrinen betonikumpu, joka kohottaa vuoren sen virallisiin mittoihin. Kummun vieressä on jokunen vanha sääsuoja, jotka ovat palvelleet myöhempien aikojen turisteja lähinnä intimiteettisuojana ylipääsemättömien luonnollisten tarpeiden yllätettyä cocacola-kansan.
Sää ja mää
Sää vaihtelee useammin kuin teini-ikäisen pikkusiskon mieli. Paremmallakin kelillä kostea meri-ilma tiivistyy vuoren rinteillä pilvenhattaroiksi ja tuollaisen osuessa kohdalle tunnet olevasi tosi cool. Auringonpaisteessa ylöspäin työntyminen saattaa olla tuskaisen kuumaa. Liikkeelle kannattaa lähteä viimeistään kahdeksan maissa, sillä aikainen mato välttää pahimmat ruuhkat ylämäessä. Lisäksi keskikesän aurinko nousee ystävällisesti vuoren takaa juuri polun kohdalta paistaen kulkijaa silmiin.
Nousu kestää varsinaissuomalaiselta keskikehonrakentajalta 5-6 tuntia - laskeutuminen vajaan tunnin. Vuotuisissa kisoissa huipulle ja alas on juostu 90 minuutissa. Vaatetuksen pitää sopeutua yllättäviin lämpötilan ja kosteuden vaihteluihin. Hyvät kävelykengät riittävät jalkaan ja dementiahiihtovälineet auttavat ylärinteen soraosuuksilla. Vesipulloja ja pientä evästä kannattaa ehdottomasti varata mukaan.
 |
 |
 |
 |
 |