Odottaessani halpalentoa Dubliniin, oli käynyt jo selväksi, että vaikka Suomessa lakkoillaan, löytyvät alan ammattilaiset muualta. Pariisin lennonvalvonnan lakko viivästytti Euroopan lentoja ja Irlannissa puolestaan junalakko rajoitti liikkumista. Stanstedin lentokentällä jouduin purkamaan reppuni kahdesti ja selittämään onnettomille rajavirkailijoille tuoreimpien selviytymisvälineiden saloja. Kaasupolttimet ja tyhjä juomapullo vaikuttivat erityisen uhkaavilta. Dublinissa vastassa oli tuttu alkuasukasopas, Siobhan, jonka kanssa otimme bussin keskustaan tuttuun retkeilymajaan Temple Barissa. Illastettuamme Dame Streetillä upposi mielemme yön maltaiseen tummuuteen. Aamutoimet sujuivat allekirjoittaneelta vanhaan hyvää tapaan ja kun Siobhankin sai lopulta kynnet lakattua lähdimme pikaiselle ostoskierrokselle Henry Streetille. Junalakko pakotti meidät varhentamaan aikatauluamme ja köröttelimme rauhassa kumpuilevan maiseman halki lounaaseen. Aika kului rattoisasti sähköpostia kämmenmikrollani kirjoitellen ja romaania lukien. Limerickissä vaihdoimme bussia, kun kuljettajan aksentista meille lopulta aukeni, että olimme päätymässä Traleehen. Tralee ei sinänsä olisi ollut huono vaihtoehto - sieltä alkaa Dinglen niemimaan rengasreitti. Me jatkoimme kuitenkin suunnitelmamme mukaan Killarneyyn. Killarney olisi varsin idyllinen kaupunki, jollei sen katuja kansoittaisi laavavirran lailla valuvat turistilaumat. Ensimmäinen tätilauma vyöryi ylitsemme jo ennen kuin saavutimme kaupungin pääkadun. Ydinkeskustan rakennukset olivat epätavallisen värikkäitä ja toistivat mantraa pubi, rihkamakauppa, hampurilaisbaari, rihkamakauppa, pubi. Neptunuksen Retkeilymaja oli aivan keskustan tuntumassa ja siedettävä, mutta turistikylän tapaan sielläkin pääsi rahoistaan eroon. Scea'l E'ile -ravintolaan tekemämme oikein ajoitettu maihinnousu tuotti kuitenkin meriruokaelämyksen, joka vielä hakee vertaa. Seuraava aamu alkoi tavanomaisella taistelulla suihkuvuoroista. Aamiaisen söimme keskustan kuppilassa ja valuimme pian katua linja-autoaseman suuntaan. Retkeilykaupan pitäjä antoi neuvoja matkan varrelle ja myi meille kaasua näyttäen kuitenkin epäluuloiselta selviytymiskykymme suhteen. Pastaillallinen retkeilymajassa muodostui darwinistiseksi kamppailuksi elintilasta kielien kakofoniassa. Tarinamenu Mailaa mulle Molly's Chamber All photographs copyright 2000, Jouni Marttila