Jokakesäinen hulluuskohtaus iski tavan mukaan juhannuksen jälkeen. Tänä vuonna lentolipussa luki Frankfurt ja matkatavaroiden joukossa oli poikkeava kapine, polkupyörä. Reitti oli suunniteltu riittävän pitkäksi ja sen ensimmäinen osa kurvaili Reiniltä Moselia ja Saaria ylävirtaan ja Primstalin ja Hunsrückin kautta Nahea alas Reinille. Jälkimmäinen osuus oli nimeltään die Romantische Strasse alkaen Würzburgista ja päättyen Itävallan rajan tuntumaan Füsseniin. Lento oli myöhässä Euroopan ilmatilan alituisen tungoksen takia. Franfurtiin kuitenkin pääsimme ja huolimatta hässäkästä Vantaalla ei Jussinkaan pyörä ollut päätynyt Addis Abebaan. Junaliput saimme viisi minuuttia ennen junan lähtöä virkailijan manailtua, että ne olisi pitänyt varata aikaisemmin, ja fillarit piti tunkea junan vessaan, joka toimi siinäkin käytössä - kuten junan vessat yleensäkin. Hotel Höhmann oli asemaa vastapäätä, Mikä säästi meidät sadekuurolta. Portieri yllättyi suunnattomasti huomattuaan Frau Marttilan sukupuolen. Lievän hämmästyksen aallon kadottua mielen horisontteihin pääsimme huoneeseen, jonka ilman lämpötila ja kosteus haastoivat Gambian syksyn. Läheisestä puistosta bongasimme lintuja, kuten BO-105 ja Eurocopter Tiger. Vatsan täytteeksi löytyi Reinin varresta sikaa ja salaattia sekä tietysti olutta ja viiniä. Reinin ja Moselin haarassa kohosi jyhkeä temppelinomainen kivimonumentti, johon oli antaumuksella upotettu kaikkien Wagnerin oopperoiden mahtipontisuus. Aamu aukeni hikoillessa ennen seitsemää ja mannermainen aamiainen sisälsi lähinnä paahtoleipää ja appelsiinimehua. Pyörät saatiin liikkeelle asentelun jälkeen ja kiersimme Reinin varteen. Suursaksalaisen monumentin kohdalla kurvasimme Reiniltä länteen Moselin varteen. Tie löytyi ja pujottelimme kallepalandereina siltojen lomitse läpi Koblenzin lähikylien. Vauhti oli innostuksesta sujuva ja taakse jääneiden kylien joukko kasvoi joutuisasti. Noin 60 kilometrin ajon jälkeen pysähdymme Cochemin kylään, joka oli maailman turistien lintukoto. Istuimme terassille ja nautimme salaattilautasen satapäisen mummokomppanian klenkatessa tahtimarssia ohitsemme. Keltainen leppäkerttujuna veti ylisosiaalista massakansaa ympäri kylää. Aurinko paistoi nyt kirkkaalta taivaalta ja tunsimme vaeltavamme pyörillä Saharassa. Vettä riitti toki, mutta se tuntui haihtuvan nopeammin kuin sitä ehti juoda. Joki mutkitteli loputtomin meanderein ohittaen viimein Traber-Trarbachin kylän, jossa turismi näkyi huomattavan hillitysti. Turisti-infon mies oli avulias ja varasi puhelimella meille paikan Bett&Bikestä aivan torin vierestä. Frau Thomas otti meidät vastaan ja suihku huuhteli maalliset murheet viemäriin. Jokirannan terassilta löytyi yllättäen olutta ja tämän päälle maistoimme valkoviiniä jäätelön kera. Kortteliseikkailun päätteeksi löytyi sivummalta myös Zum Ankar ravintola, jonka menyy kävi makuhermoillemme. Väsyneinä valuimme tupaan Jussin piristyessä yhtäkkiä ja sulkeutuessa puhelimineen tunniksi talon saniteettitiloihin ansaiten emännältä satikutia. Tarinamenu Mailaa mulle Chinatown All photographs copyright 2001, Jouni Marttila