Buton historiaa
Buto sai alkunsa Japanissa 1950-luvun lopulla. Sen merkittävimpinä alkuunpanijoina nähdään Tatsumi Hijitaka (k. 1986) ja Kazuo Ohno.
Tatsumi Hijitaka antoi tanssilleen nimen "Ankuko Butoh " eli tumma tanssi. Hänelle tummuus merkitsi kaikkea kätkettyä, alitajuista ja kiellettyä. Hän halusi liikkeiden syntyvän kehosta käsin - päinvastoin kuin länsimaisessa tanssissa, jossa liikkeet annettiin keholle. Hänen lähtökohtansa oli maan läheisyys; riisinkylväjien kumara selkä ja taivutetut jalat muuntuivat tanssin liikekieleksi. V. 1959 hän debytoi skandaalinomaisesti perustaen esityksen Mishiman romaanin Kinjiki homoseksuaaliseen sadomasokistiseen teemaan. The modern dance association, joka oli tanssin virallinen taho Japanissa julisti hänet vaaralliseksi tanssijaksi.
Kazuo Ohno (s. 1906 - ) työskenteli aluksi Takaya Eguchin oppilaana. Eguchi oli opiskellut saksalaisen modernin tanssin uranuurtajan Mary Wigmanin alaisena. Vuodesta 1954 lähtien Ohno ja Hijitaka työskentelivät monesti yhdessä. Ohno esiintyi ensi kerran 43-vuotiaana, 70-vuotiaana hän hurmasi yleisönsä Japanin ulkopuolella muuntuen ihailemakseen "La Argentinaksi."
1960-luvulla myös moni muu taiteenala osallistui taiteelliseen vallankumoukseen. 1970-luvulla buto alkoi eriytyä eri muodoiksi; monet tanssijat lähtivät Japanista mm. Akira Kasai, joka oli ollut osallisena Hijitakan Ankuko Butoh`ssa meni Saksaan opiskelemaan Steinerin eurytmiaa. 1972 Dai Rakuda Kan perustettiin; nimi kantoi ajatuksen idän ja lännen yhdistämisestä toisiinsa. 1975 Ushio Amagatsu, edellisen entinen jäsen perusti Sankai Juku-ryhmän.1977 tanssija Min Tanaka matkusti Japanin halki tanssien joka päivä motiivinaan tuntea maan ero eri paikoissa. Hän tanssi alasti aiheuttaen suurta kohua ja kun hänet pidätettiin; hän yritti tanssia putkassakin. 1984 Hijitaka koreografioi Min Tanakaa tanssimuodolla, jota he kutsuivat Love butoh:ksi.
Buton toisesta kolmanteen sukupolven tanssijoita ovat mm.Carlotta Ikeda, Mitsutaka Ishii, Anzu Furukawa ja Ko Murobushi; Tadashi Endoa, Mitsuyo Uesugia ja Man Unoa sekä Masaki Iwanaa unohtamatta.