Seuramme perustettiin loppuvuodesta Timo Haapa-aron nähtyä unta lentävistä, tunnistamattomista, soikion muotoisista esineistä. Herättyään hän tajusi että idea oli valmis.

Ensimmäisenä kautena 2-divisioonassa perehdyimme soikiopallon saloihin Timo Tasalan ja Tomi Hämäläisen yrittäessä painaa pelaajiemme päähän soikiopallon A,B,C:tä. Menestys antoi kuitenkin odottaa itseään sillä kuudesta ottelusta kuusi tappiota, "kolme ja puntti" lienee eniten käytetty peli.

Edellisen kauden suuret tappiot repussa, päätti seuramme johto Markku Kallisen johdolla palkata ammattimaisen valmentajan. Oulun silloinen päävalmentaja Tim Johnsson aloitti sen vetämällä kevään viikonloppuharjoituksia. Loppukeväästä saapui sitten pieni/suuri mies Scott Frear, jonka opein kausi vietiin läpi 2-divisioonan toinen tila takataskussa. Dick Davitt valmensi loppu kesästä Scottin palattua takaisin yliopistojoukkueensa pariin Nebraskaan. 1-divisioonan karsinta oli hyvin lähellä tuottaa nousun näillä opeilla, mutta harmittava jatkoaikatappio Vaasa Warriors:lle siirsi nousujuhlat vuoden päähän.

Edellisenkauden karsinta tappio vielä muistissa, oli joukkue päättänyt Scott Frearin ja Dick Davittin valmenuksessa näyttää että seuraavaa tilaisuutta ei hukata. Joukkue eteni voitosta voittoon välillä jopa yksitoikkoisella tavalla, mutta tärkeintä oli että yleisö ja pelaajat nauttivat. Muuta palkkiota ei kaudesta olisi voitu saadakkaan, kuin voitetun loppuottelun jälkeen Tampereen Patriotseista pokaalin nosto ja nousu 1-divisioonaan. Kävipä Scott vielä pokkaamassa euroopan mestaruudenkin oltuaan yksi suomen maajoukkueen valmentajista Italian EM-kisoissa.

Uusi kausi uudet tuulet. Scott ja Dick jatkoivat edelleen valmentajina, muutamalla ostopelaajalla joukkue höystettynä ja ammattimaisin asentein alkoi 1-divisioona. Kolme tappiota heti alkuun sai huomaamaan divareitten välisen eron. Voiton avaimet annettiin kuitenkin neljänteen peliin Kotkaa vastaan, josta alkoi nousu play-off viivan yläpuolelle semifinaaleihin. Tappio Hyvinkään Falconseille kuitenkin päättii kauden tuohon otteluun.

Uuden valmentajan Vincent Zamoran opein lähdettiin toiseen "ykkösdivari" kauteen. Valitettavasti yhteistyö ei sujunut ilmeisen kulttuuri shokin vuoksi, joten seura katsoi parhaaksi vapauttaa Zamoran tehtävistään. Edessä oli valmennustehtävien jakaminen niin, että hyökkäyksen valmennuksesta huolehti ACS:n monivuotinen pelirakentaja Veli-Pekka Mäkinen ja puolustuksen valmennuksesta tukimies Kai Niskanen.
Niukasti Hyvinkäätä parempana keskinäisen ottelun perusteella, tuli neljäs tila ja ensimmäiseksi play-off vastustajaksi runkosarjan voittanut Oulun Northen Lights. Oulu oli voittanut ACS:n molemmissa kohtaamisissa runkosarjassa, mutta ehkä oululaisten nuorella joukkueella oli liian matala paineensietokyky, joten lopputuloksena ACS vei voiton ja paikan loppuotteluun Spagettimaljasta Kotkaa vastaan. Voidaakin sanoa että "harjoitukset ovat harjoituksia, mutta pelit ovat pelejä, erityisesti play-off pelit".
Matka Kotkaan alkoikin luottavaisin mielin, itsetunnon ollessa korkealla ja vain Spagettimalja mielessä. Loppuottelun voiton avaimet jaettiinkin jo ensimmäisen puoliajan päätyttyä 0-0. Se vei uskon kotkalaisilta, olivathan hekin voittaneet ACS:n runkosarjassa suurinumeroisesti. Loppuluvut taululla 7-23 ACS:n hyväksi, joten Lapin miesten voitontanssi saattoi alkaa. Vaahteraliiga paikka varmistuikin sitten seuraavalla viikolla, kun Vantaa TAFT ilmoitti luovuttavansa liigapaikkaansa meille.
Lokakuussa Kari Nissilä perusti ACS:n kotisivut tiettävästi ensimmäisenä suomalaisista amerikkalaisenjalkapallon seuroista.